Currently viewing the category: "EU"

Kirjoittaja Tapio Jalo on rakentamisen ja rakennuksien energiatehokkuuden johtava asiantuntija Motivan Kuluttajat ja palvelut -yksikössä.

Rakentamisen riskit hallintaan

Rakennusinsinööriliitto RIL:n energia- ja talotekniikkaryhmä (RET) järjesti toukokuussa seminaarin rakentamisen riskien hallinnasta. Avauspuheenvuorossa Risto Vahanen toi esiin huolensa siitä, että suunnittelua hankitaan nyt selvästi alihintaan, mikä on myrkkyä laatutavoitteille ja yhteistoiminnalle. Hankkeen organisointiin ja suunnitteluun panostaminen on edellytys saada riskit hallintaan ja poistaa uusiin energiatehokkuusratkaisuihin liittyvää muutosvastarintaa. Tilaisuudessa tulivat hyvin esille laadun monet kriteerit ja se, että käyttäjän vuorovaikutus suunnittelutavoitteisiin on erityisen tärkeää. Lähes nollaenergiarakennuksen toteuttaminen edellyttää saumatonta toiminnan varmistamista kaikissa vaiheissa. Jatkossa korostuvat energian tarpeen minimointi, energiatehokas ilmanvaihto, energiankäytön tarpeenmukaisuus sekä kulutus- ja olosuhdeseuranta. Energiatehokkuuden ja sisäilmaston kannalta asia on kattavasti esitetty 2006 laaditussa ToVa –käsikirjassa.

Pakosta yhteistyöhön

Rakentamisen suurin muutosvoima on ollut pakko eli uusilla määräyksillä tehty normiohjaus. Pakosta olisi edettävä yhteistyöhön, jossa laadun tekemisestä hyötyvät kaikki osapuolet. Tämä edellyttää uusia toimivuuskriteereihin perustuvia elinkaarihankintoja, jolloin myös rakentajien osaaminen ja kehitysideat saadaan käyttöön. Yksi esimerkki muutoksen haasteesta on 90-luvulla käyttöön tullut tavoite IV-kanavien puhtaasta toteutusketjusta. Itsekin määrittelin tuolloin IV-suunnittelijana työselitykseen, että koulurakennushankkeessa kanavat tulee suojata ja asentaa niin, että ne säilyvät puhtaina koko rakentamisen ajan. Yllätys oli iso, kun IV-urakoitsijat kilvan esittivät tilaajalle isoa hyvitystä urakkahinnassa, jos ”voidaan tehdä niin kuin ennenkin”. Sisäilmaluokituksessa oleva rakennustöiden puhtausluokitus sai ensin tilaajat vaatimaan ja näin toteuttajat pakotettiin hyvään laatuun. Nyt 20 vuoden jälkeen nähdään, että toimintatavan muuttaminen normaaliksi rakentamistavaksi on pitkä tie.

Lisää osaamista työmaille

Motivan koordinoimassa EU:n Build Up Skills Finland -hankkeessa julkaistiin huhtikuussa kansallinen etenemissuunnitelma rakennustyöntekijöiden osaamisen lisäämiseksi. Ei ole varmaan yllätys, että rakentajat tarvitsevat jatkossa paljon lisää tietoa ja osaamista energiatehokkaampien rakennuksien toteuttamisessa. Etenemissuunnitelmassa tulee hyvin esille se, että rakentaminen on kokonaisuus, jossa koko ketjun on sitouduttava luomaan työmaille paremmat edellytykset energiatehokkuuden laadunvarmistukseen. Jatkohanke-ehdotus täydennyskoulutuksen laatimiseksi on EU:ssa käsittelyssä ja jatko ratkeaa kesän aikana.

TAPRE –hanke Tampereella ja Seutuvalvomo Kuopiossa

Yhteistyön lisäämisestä ja toimintatapojen muuttamisesta voi ottaa esille kaksi hyvää esimerkkiä. Tampereen alueen palvelurakennukset energiatehokkaiksi (TAPRE) –hankkeen tavoite on luoda alueelliset energiatehokkuusmarkkinat, ts. yhtenäiset energiatehokkaat sopimus- ja toimintaperiaatteet, jotka helpottavat ja tehostavat kaikkien osapuolien työtä. Mukana ovat olleet niin kiinteistön omistajat kuin palvelutuottajat rakentajista suunnittelijoihin. Työryhmän toiminta perustui rakennusten elinkaariajatteluun, jossa otettiin huomioon hanke- ja toteutussuunnittelu, toteutus, urakointi ja rakennuksen käyttö. Alustavat Tapre -dokumentit on julkaistu Tampereen Tilakeskuksen sivuilla.

Kuopiossa on tehty merkittävää alueellista yhteistyötä kuntien kesken seutuvalvomo-projektissa. Kuopion kaupungin tilakeskuksen 2010 käynnistämässä alueellisessa projektissa ovat mukana myös Varkaus, Leppävirta ja Karttula. Aluevalvomo ja siihen liittyvät rakennusautomaatiotoimittajat kilpailutettiin puitesopimuksella, jossa valintaperusteena oli kokonaistaloudellisuus. Seutuvalvomoon on liitetty koko kiinteistökanta ja jatkuva seuranta sekä nopea reagointi poikkeamiin parantavat kiinteistönpidon laatua ja hyödyntävät kiinteistöautomaation uusia mahdollisuuksia. Seutuvalvomo-konsepti on monistettavissa kaikkiin kuntaryhmiin, erityisesti suurille ja keskisuurille kaupunkiseuduille.

Rakennusalalla on nyt mahdollisuus ja näytön paikka toimia yhtenäisesti energiatehokkuuden ja laadun edistämisessä. Tilaajan rooli ja vastuu korostuvat, sillä rakentamisessakin pätee “sitä saa, mitä tilaa”. Rakentamisen toimintakulttuurin muuttamisessa osaamis- ja laatukeskeiseksi tarvitaan kaikkia rakennusalan toimijoita. Laadun vaatiminen ja seuranta edellyttävät täydennyskoulutusta, mikä lisää ammattiylpeyttä sekä muiden työn arvostamista.

Tapio Jalo

Johtava asiantuntija, energiatehokkuus – palvelut ja kuluttajat
Motiva

Työnantajani, Schneider Electric, on energianhallinnan globaali asiantuntija. Meillä on yli 1 000 energianhallinnan ammattilaista, jotka auttavat ihmisiä ja organisaatioita saamaan toiminnastaan enemmän irti vähemmällä energialla.

Olemme kokonaisvaltaisten kiinteistöjen energianhallintakumppanuuksien kautta säästäneet suomalaisilta asiakkailtamme 130 000 MWh energiaa vuosina 2006–2010. Tämä tarkoittaa rahana 6,7 miljoonaa euroa ja päästövähennyksinä 27t CO2. Päästövähennyksen vaikutus on sama kuin jos 9 514 autoa poistettaisiin vuodeksi Suomen liikenteestä.

Johtamani Buildings-yksikön ja sen julkisen sektorin kumppaneiden yhteisenä tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjä parantamalla rakennusten energiatehokkuutta. Energiatehokkuusprojekteissa voimme antaa kumppanillemme täyden pitkäjänteisesti seurattavan energiansäästötakuun. Esimerkiksi SE:n ja Oulun Sivakka Oy:n toteutuneessa kumppanuusprojektissa säästettiin 7 706 tonnia CO2-päästöjä viidessä vuodessa ja lähes 27 900 MWh energiaa. Eli saman kuin 1 083 kierrosta autolla maapallon ympäri.

Vaikkei EU-lähtöinen lisäsäätely aina meissä ympäristöystävällisyyden ja energiatehokkuuden käytännön toteuttajissa Hurraa-huutoja nostata, suhtaudun erittäin positiivisesti ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiatehokkuudesta siihen ajatuksella perehdyttyäni. Tosin direktiivissä esitetty julkisten kiinteistöjen korjausvelvoite ei tee ihmeitä EU:n eikä Suomen, kokonaispäästövähennystavoitteelle, ellei toimenpiteitä kohdisteta vaiheittain myös muunkaltaisiin kiinteistöihin. Kiinteistöjen päästövähennykset olisikin saatava osaksi Euroopan unionin pienipäästöisemmän tulevaisuuden tiekarttaa.

Niin Schneider Electricillä kuin minulla henkilökohtaisestikin on pitkän liiketoimintakokemuksen ja tutkimustyön perusteella hyvä syy argumentoida, että energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanon todelliset lisäkustannukset Suomen julkiselle taloudelle eivät nouse arvioituun miljardiin.  Koska hankintakäytäntöjen ja lakien parantaminen johtaa mitattaviin lopputuloksiin vasta vuosien päästä, en toki näe estettä sillekään, että yksityinenkin sektori otettaisiin mukaan energiatehokkuusdirektiivin piiriin, mikäli poliittista tahtoa asian tueksi löytyy.

Komission ehdotukseen sisältyy myös ristiriitaisia viestejä julkisten hankintojen roolista kiinteistöjen energiatehokkuuden edistäjinä. Yhtäällä (kappale 17) mainitaan, ettei energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi tarvitsisi tehdä muutoksia julkisia hankintoja koskeviin EU -säädöksiin. Toisaalla (kappale 32) korostetaan tarvetta puuttua byrokraattisiin ja lainsäädännöllisiin esteisiin, jotka hidastavat energiatehokkuushankkeiden toteutumista. On toki mahdollista, että (kappaleessa 17) käytetty sanamuoto viittaa siihen, että komissio esitteli ehdotuksen uudeksi hankintalakiraamiksi viime vuoden lopussa. Nykyinen hankintalaki ja hankintaosaaminen eivät kannusta elinkaariajatteluun, eivätkä velvoita ottamaan huomioon energiatehokkuuden parantamisesta koituvia huomattavia kustannussäästöjä.

Energiapalveluja ei direktiivissä pitäisi luokitella vain teknologian ja asennuksen yhdistelmäksi, sillä päästövähennysten kannalta olennaista on kokonaisvaltainen energiatehokkuuden hallinta. Myös kysyntäjoustoa eli energian huipputehojen hallintaa ja siirtoa vähemmän kuormittaville ajoille olisi hyvä edistää reippaammin jo tässä direktiivissä. Älyverkkoihin siirtyminen tasaisi kustannuspiikkejä ja säästäisi energiaa.

Tanska, EU:n puheenjohtajamaana, pyrkii voimakkaasti saamaan direktiiville hyväksynnän kesäkuun ministerineuvostossa. Toivon Suomen ja muiden energiatehokkuuden edelläkävijämaiden hallituksilta rohkeutta hyväksyä direktiivi sellaisena, että sen avulla päästään kunnissa parantamaan kiinteistöjen energiatehokkuutta ja elinolosuhteita mahdollisimman kustannustehokkaasti ja ympäristöä säästäen.

Kirjoittaja Jari Tainio on LVI-insinööri ja Schneider Electric Buildings Finlandin toimitusjohtaja