Currently viewing the category: "Kaupunkisuunnittelu"

Kestävä alue: Tärkeimmät
osatekijät GBC Finlandin kestävän alueen määritelmän mukaan

GBC Finland päivittää kestävän aluesuunnittelun portaaliinsa ja etsimme uusia esimerkkejä kestävästä aluesuunnittelusta tai työkaluista. Päivittämällä portaaliin projektisi, yrityksesi ja organisaatiosi saa näkyvyyttä työllenne ja alan ammattilaiset voivat oppia uutta. Voit myös antaa palautetta työkalujen toimivuudesta ja kommentoida muiden projekteja.  Syötä oma esimerkkikohteesi tai käy arvostelemassa suunnittelun aputyökalu osoitteessa http://alueportaali.figbc.fi/

Lue koko juttu →

Asuntomessujen tehtävä on tuoda esiin suomalaista asuntorakentamista ja siihen liittyviä kuluttajien mieltymyksiä. Käytännön syistä messut toteutuvat usein lähinnä omakotitalorakentamisena. Vaikka messut eivät kestävään rakentamiseen olekaan keskittyneet, usein messuilta voi poimia jotain kestävyyteen liittyviä ratkaisuja Näin tänäkin vuonna.

Lue koko juttu →

GBC Finlandin kestävät alueet toimikunta on tehnyt vuoden verran työtä pystyäkseen kuvaamaan kestävän alueen määritelmän. Tämä työ on saatu päätökseen ja sen tulokset ovat kaikkien käytettävissä. Määritelmää hyödynnettiin jo viime syksynä Energia kestävillä alueilla –seminaarissa ympäristöministeriössä.

Ympäristöneuvos Antti Irjala ja Jyväskylän yleiskaavapäällikkö Leena Rossi puhuvat Energia kestävässä aluesuunnittelussa -seminaarissa (Kuva: Johanna Kaalikoski, Rakli)

Ympäristöneuvos Antti Irjala ja Jyväskylän yleiskaavapäällikkö Leena Rossi puhuvat Energia kestävässä aluesuunnittelussa -seminaarissa (Kuva: Johanna Kaalikoski, Rakli)

Työtä on ollut tekemässä yhdessä GBC Finlandin toimikunnan kanssa Pasi Rajala Rambollista. Ympäristöneuvos Antti Irjala pitää määritelmää käyttökelpoisena työkaluna aluesuunnittelun kestävyyskysymysten jäsentämiseen.

Määritelmässä korostuu, että kestävyyteen vaikutetaan eri tavoin eri aluesuunnittelutasoilla. Esimerkiksi keskitetyt energiatuotantotavat pitää ottaa huomioon seututasolla mutta hajautetun energiantuotannon mahdollistamista pitää miettiä asemakaavatasolla.

Toimikunnan puheenjohtaja Leena Rossi kertoo, että määritelmän avulla halusimme kuvata vaikeasti hahmottuvaa ja moniulotteista kestävyyden kokonaisuutta siten, että tuloksia voidaan edelleen hyödyntää ja konkretisoida kaikessa elinympäristön kehitystyössä.

Tämä määritelmä on tehty kaikkien vapaasti käytettäväksi ja hyödynnettäväksi.  Toivottavasti se leviää mahdollisimman laajalle. Määrittelyä on tarkoitus täydentää ja tarkistaa sitä mukaa kun siihen tarvetta ilmenee. Se on vapaasti kenen tahansa käytettävissä ja kommentoitavissa.

MRL

Määritelmän rajaaminen

  • Alueiden kestävyydellä tarkoitetaan niitä alueen ominaisuuksia, jotka liittyvät kestävän kehityksen tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen
  • Kestävällä aluesuunnittelulla vaikutetaan alueiden kestävyyteen erityisesti maankäytön, rakentamisen, liikenteen ja infrastruktuurin ratkaisuilla.
  • Tässä keskitytään MRL:n tarkoittamaan alueidenkäyttöön, alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän puitteissa. Eri aluetasoilla vaikutetaan eri tavoin yhdyskuntien kestävyyteen

”Ympäristön suunnittelu, joka tähtää maapallon elinkelpoisena säilymistä ja ihmisten välistä oikeudenmukaisuutta edistävään toteutukseen”.

 

kriteeristö

Kestävien alueiden kriteeristön kokonaisuus koostuu kolmesta osasta, ja niiden kohdat korostuvat omilla alueillaan sekä eri suunnittelutasoilla.

 

Alueen ekologinen kestävyys

Yhdyskuntarakenteen ekologisuus
  • Yhdyskuntarakenteen tiiveys tai tehokkuus – rakennetun ympäristön ja infrastruktuurin (ml palvelut) hyödyntäminen, luontoalueiden tarkoituksenmukainen säästäminen, luontoarvojen ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen sekä lisääminen ja edistäminen
  • ”Infraekosysteemi”, mm. hulevesien alueellinen käsittely, harmaat ja mustat vedet
  • Kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä suosiva maankäyttö, hyötyliikunnan edistäminen
  • Alueen sijainti suhteessa muuhun alue- ja yhdyskuntarakenteeseen / liittyminen muuhun kaupunkirakenteeseen, liikennejärjestelmään ja palveluverkkoon
  • Pienilmasto-, maaperä-, topografia yms. olosuhteet huomioiva maankäyttö
Resurssitehokkuus / materiaalitehokkuus
  • Materiaalivalinnat, materiaalien kierrätys, jätteiden hyödyntäminen, maarakentamisen materiaalien hyödyntäminen alueellisesti, kuljetusten vähentäminen
  • Rakentamisen tarpeen minimointi, tilatehokkuus (esim lämmitettävät kuutiot), optimoitu asumisväljyys
  • Aluehankkeen elinkaaren hiilijalanjälki
  • Elinkaariajattelu, tilojen ja alueiden muunneltavuus muuttuvien tarpeiden mukaisesti
  • Luonnonvarojen kestävä käyttö
Energiatehokkuus ja kestävä energiantuotanto
  • Olevan infrastruktuurin ja verkostojen hyödyntäminen
  • Rakennusten energiatehokkuus
  • Älykäs sähkö-, lämpö- ja tietoliikenneverkko
  • Energiantuotanto perustuen kestävästi uusiutuviin energiamuotoihin, erilaisten energiantuotantomuotojen hyödyntäminen – muuntojousto eli varautuminen tulevaan, hajautettujen ja keskitettyjen ratkaisujen optimoitu käyttö
  • Liikenteen energiankulutuksen vähentäminen liikkumistarvetta vähentämällä sekä kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä suosimalla

Alueen taloudellinen kestävyys

Olevan yhdyskuntarakenteen hyödyntäminen
  • Alueen resurssien ja vetovoimaisuuden kestävä parantaminen ja hyödyntäminen
  • Palvelujen säilymisen ja kehittämisen tukeminen, alueiden omavaraisuuden optimointi
  • Olevan infrastruktuurin hyödyntäminen
  • Yhdyskuntarakenteen taloudellinen tiivistäminen
  • Alueen tai lähialueen luonnonvarojen hyödyntäminen alueella (maamassat, lähiruoka jne)
Investointien ja kustannusten optimointi
  • Käyttökustannusten optimointi, elinkaarikustannustietoisuus (otetaan huomioon käytön ja ylläpidon kustannukset)
  • Investointien kokonaistaloudellinen kannattavuus
Myönteinen aluekehitys
  • Taloudellisen hyvinvoinnin edistäminen (alueella ja alueen kehittämisen avulla koko yhdyskunnassa)
  • Investointien houkutteleminen
  • Monimuotoisen yrityskulttuurin tukeminen
  • Terveen kilpailun edistäminen
  • Alueiden kilpailukyvyn vahvistaminen

Alueen sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys

Ympäristö ja maiseman ja kulttuuriympäristön vaaliminen
  • Alueen ominaispiirteiden vaaliminen, oman identiteetin luominen/vahvistaminen
  • Alueiden uudistaminen erityispiirteet huomioiden, elävä ja muuttuva maisema ja kulttuuriympäristö
Ympäristön laatutekijät
  • Esteettömyys, esteettisyys, ääni- ja valomaisema, visuaalinen laatu, orientoitavuus, paikan identiteetti
  • Turvallisuus, terveellisyys ja viihtyisyys, ympäristön laatu, ulkoilukulttuuri / kaupunkikulttuuri, lähiluontokokemukset / urbaani elämänmuoto, ”mahdollisuus metsään” / ”mahdollisuus toriin”
Asuminen ja sosiaaliset suhteet
  • Sosiaalista kanssakäyntiä edistävä, segregaatiota vähentävä ympäristö ➔ monipuolinen asunto/asumismuototarjonta, sekoittuneisuus ja monimuotoisuus
  • Asukkaiden kestäviä valintoja tuleva rakenne ja maankäyttö
  • Erilaisten ihmisryhmien erilaiset lähtökohdat, tarpeet ja tavoitteet huomioon (lapset, nuoret, työssäkäyvät, vanhukset, tulevat sukupolvet, erilaiset kulttuuritaustat, toimintarajoitteiset jne)
  • Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus, arjen sujuvuus (palveluverkon suhde maankäyttöön ja liikennejärjestelmään, liikkumistarpeen vähentäminen)
  • Osallistumismahdollisuudet suunnitteluun ja päätöksentekoon (esim. paikallisdemokratia)

 

tärkeimmät osatekijät

aluetasotvaikutukset

Kirjoittaja Maija Jokela työskentelee GBC Finlandissa mm. koulutusasioiden parissa ja on elinikäisen oppimisen ystävä.

GBC Finland on pitkin kevättä kysynyt eri tahoilta kysymystä: ”Tarvitaanko Suomessa kestävän rakennetun ympäristön täydennyskoulutusta?”. Olemme pyöritelleet kysymystä omassa koulutustoimikunnassamme, tehneet sen pohjalta kyselyn ja viimeisimpänä järjestimme Vihreä Foorumi -aamiaisseminaarin jossa alan sekä substanssi- että koulutuspuolen ammattilaiset pääsivät ääneen aiheen tiimoilta.

Kartoitimme alan täydennyskoulutustarpeita kyselyllä, johon saimme 152 vastausta*. Sen mukaan 60 % vastaajista ei ollut saanut kestävän rakennetun ympäristön täydennyskoulutusta. Käydyksi täydennyskoulutukseksi mainittiin mm. yhden päivän seminaareja, Aalto Pro:n ja Kiinkon kursseja, LEED:n ja BREEAM:n kursseja, organisaatioiden omia tutkimushankkeita, ulkomailla hankittua täydennyskoulutusta… Kaikenlaista ja sekalaista. Koulutusta on siis tarjolla ammattilaisille lisäkoulutustarpeisiin, mutta missään ei ole perusteemoja alleen kokoavaa sateenvarjokoulutusta tai koulutustahoa joka pitäisi huolen siitä, että alalla on riittävät tietotaidot kohdata tulevaisuuden haasteet kuten ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen, kiristyvät säädökset ja markkinoilla kilpailu.

Green Building Professional myös Suomeen?

Olemme kysyneet (niin toisilta kuin itseltämme) voisiko GBC Finland olla se taho, joka tarjoaisi kestävän rakennetun ympäristön  koulutuspaketin. GBC koordinoisi koulutuksen, mutta itse opetuksen toteuttaisivat olemassa olevat koulutusorganisaatiot. Olemme katsoneet mallia Euroopasta, jossa Green Building Councilit vetävät tällä hetkellä kahta koulutussarjaa. Manner-Euroopassa toimii Green Building Professional -koulutusalusta, jonka kurssit ovat muokattavissa kansalliselle tasolle – siis myös vaikkapa Suomeen – soveltuviksi. Tarjolla on kursseja aina kestävän rakentamisen markkinasta kestäviin työtiloihin ja kouluihin sekä projektinhallinnasta valosuunnitteluun. Iso-Britanniassa on puolestaan Green Building Series, joka toimii vain Briteissä.  Siellä on osin samoja teemoja, mutta lisäksi esimerkiksi kestävää yhdyskuntasuunnittelua, innovatiivista, inspiroivaa ja integroitua rakennussuunnittelua ja kestäviä hankintaketjuja.

Lisäkoulutusta kaivataan korjausrakentamisen ratkaisuista ja muista käytännönläheisistä aiheista

Käytimme muun muassa kansainvälisten koulutussarjojen teemoja pohjana, kun kysyimme selvityksessämme, mille kursseille vastaaja itse osallistuisi ja mille omassa organisaatiossa olisi tarve. 18 luomastamme kurssivaihtoehdosta nousi selvä voittaja: korjausrakentamisen ratkaisut. Kurssille osallistuisi lähes 70 % vastaajista ja saman verran näki kurssille tarvetta myös muille työntekijöille omassa organisaatiossa.   Yli puolet osallistuisi myös kursseille rakennusten lainsäädännöstä (nyt ja tulevaisuudessa, kansallisella ja EU-tasolla) sekä lähes nollanergiataloista.  Melkein puolet haluaisi oppia lisää GBC Finlandin Rakennusten elinkaarimittareiden käyttömahdollisuuksista ja laskentaohjeista. Peränpitäjäksi jäi, ehkä hieman yllättäen, puurakentaminen. Tätä toisaalta selittänee vastaajien insinööritausta: kenties arkkitehtien suurempi osuus vastaajissa olisi näkynyt suurempana kiinnostuksena puurakentamiseen?

Vastauksissa näkyy selvästi käytännöllisten tietojen ja taitojen tarve sekä tiettyjen asioiden ajankohtaisuus, kuten juuri korjausrakentaminen ja lähes nollaenergiatalot. Kokonaisvaltaisempaa ajattelua edustavat kurssit pärjäsivät hieman heikommin: Vihreä johtajuus sijoittui vastaajien omissa valinnoissa seitsemänneksi (48 %), projektinhallinta kestävässä rakentamisessa yhdeksänneksi (46 %) ja kestävä yhdyskuntasuunnittelu toiseksi viimeiseksi (35 %).

Organisaatioilla nähtiin kuitenkin olevan huomattavasti enemmän koulutustarpeita kuin pelkästään itsellä. Ensiajatus tästä voisi olla se, että vastaajat pitävät kaikkia muita organisaatiossa enemmän koulutuksen tarpeessa olevina kuin mitä itse on. Todennäköisemmin tulosta selittää kuitenkin se, että vastaajista suurin osa oli johtavassa tai asiantuntija-asemassa. Tällöin heillä on oletettavasti luotettava näkemys organisaatioiden osaamisesta ja koulutustarpeista.

Mielenkiintoista on myös, että valittaessa kursseja, joille olisi organisaatiossa tarve, valittiin paljon myös niitä teemoja, jotka olivat häntäpäässä omien kurssivalintojen kohdalla. Esimerkiksi talotekniikka, rakennussuunnittelu, yhdyskuntasuunnittelu ja puurakentaminen parantavat huomattavasti asemiaan tässä tarkastelussa.

Vihreä Foorumi 30.5 herätti innostusta

Esitimme toukokuun Vihreä Foorumi -aamiasseminaarissa kyselymme tuloksia ja kuulimme lisäksi Jorma Säterin (Metropolia, Bachelor’s Degree in Civil Engineering) esityksen siitä, miten peruskoulutuksessa otetaan huomioon kestävän kehityksen vaatimukset. Säterin mukaan täydennyskoulutukselle olisi tarvetta, sillä diplomi insinööri -koulutus kykenee tuottamaan vain perusasiat omaavia insinöörejä. Kestävän kehityksen asioille ei ole tilaa 240 opintopisteen opinnoissa, sillä ne täyttyvät perusasioista. Toisaalta, kuten eräs seminaariin osallistunut totesi, kestävyyden täytyy olla osa perusasioita, joita opetetaan. Sitä ei siis liimata perusopintojen päälle ja sanota, että ”tämä on ekologista” tai ”vihreää” tai kestävää kehitystä”. Kestävä rakentaminen on hyvää ja laadukasta rakentamista ja oikeanlaisia käytäntöjä.

Olisikin katsottava laajoja kokonaisuuksia, unohtamatta myöskään sosiaalista kestävyyttä. Oppimisessa voidaan edetä yksi porras kerrallaan: aloitetaan vaikkapa korjausrakentamisesta ja lähes nollaenergiataloista (asioista jotka on pian pakko hallita) ja edetään ehkä projektinhallinnan kautta vihreään johtajuuteen ja yhdyskuntasuunnitteluun. Jollakin suunta saattaa olla päinvastainen, kokonaisuuksista yksityiskohtiin ja käytäntöön.

Innostus oli käsin kosketeltavaa seminaariin osallistuneiden joukossa. Täydennyskoulutusta tarvitaan! Muutosta tarvitaan! Kokonaisvaltaista otetta tarvitaan! Myös haastattelemamme asiantuntijat mm. Rakennustiedosta ja Tampereen teknillisestä yliopistosta ovat sitä mieltä, että koulutuksen olisi tähdättävä muutokseen ja muutoksen olisi oltava kokonaisvaltainen ja perustavanlaatuinen. Tämä kuulostaa haasteelta, joka on riittävän suuri Green Building Councilille. Koulun penkillä tavataan?

* Kysely tavoitti hyvin alan toimijarakenteen. Vastaajista suurin osa (60 %) oli insinöörejä. Lisäksi oli arkkitehteja (12 %) ja jonkin kaupallisen tutkinnon suorittaineita (10 %). Toimialoista oli parhaiten edustettuna suunnittelu- ja rakennuttamispalveluyritykset (23 %). Muita huimattavia toimialoja olivat laite-, järjestelmä- ja materiaalitoimittajat (13 %), kiinteistöjen omistajat (13 %), koulutus- ja tutkimusorganisaatiot (10 %), julkishallinnolliset organisaatiot (10 %) sekä yhdistykset ja säätiöt (10 %).

Suurin osa vastaajista toimi johtavassa tai asiantuntija-asemassa ja oli toiminut pitkään yli työelämässä, lähes puolet jo yli 21 vuotta. Vastaajista 60 % työskenteli jossakin GBC Finlandin jäsenorganisaatiossa. GBC Finlandin jäsenille menneisiin kyselyihin vastasi lähes puolet (47 %), RAKLI:n, RIL:n, SAFA:n ja STUL:n sähköpostilistoille mennyt kysely keräsi n. 2,5 vastausprosentin.

Helsingin kaupunki on energiatehokkuuden edelläkävijä, jonka toimintaa ohjaavia ydinperiaatteita ovat ennakointi ja tarpeidenmukaisuus. Green Building Council Finlandin jäsenyys on paitsi Helsingille, myös muille kunnille mahdollisuus olla mukana vaikuttamassa kiinteistö- ja rakennusalan kehitykseen ja saada ja jakaa tietoa alan toimijoiden kanssa.

Käyttäjien tarpeet kiinteistöjen energiatehokkuuden lähtökohtana

Helsinki on aktiivinen ja kokeileva energiansäästäjä, joka on seurannut kiinteistöjensä energiankulutusta jo vuosikymmenien ajan. Keskeisiä työkaluja kannattavien energiatehokkuustoimenpiteiden kartoittamiseen ovat energiakatselmukset, joissa kiinteistöjen energiankulutus analysoidaan käyttäjien tarpeiden ja energiatehokkuuden näkökulmasta.

“Kaupungilla on laaja käsitys kiinteistöjensä energiantarpeesta, ja siksi energiatehokkuutta on pystytty parantamaan kestävästi ja kustannustehokkaasti”, kertovat Rakennusviraston energia-asiantuntijat  Katri Kuusinen ja Timo Posa.

HKR-Rakennuttajan Viikin ympäristötalo on Suomen energiatehokkain toimistorakennus.

Tyypillisiä keinoja ovat kiinteistöjen sisälämpötilan, ilmanvaihdon ja valaistuksen muutokset. “Esimerkiksi koulun liikuntasalin ilmanvaihto voi olla mitoitettu sadoille kevätjuhlan viettäjille, vaikka useimmiten liikuntatunnilla salissa on vain parikymmentä oppilasta kerrallaan. Tarpeenmukaisilla lämpötilan ja ilmanvaihdon ohjauksilla tilasta saa helposti energiatehokkaamman”, Kuusinen selvittää.

Helsingillä on ollut jo kuuden vuoden ajan käytössään myös energiatodistuksen kaltainen Display-energiamerkki, joka kertoo kiinteistöjen koko energiankulutuksen. Lisäksi kaupunki on kokeillut muun muassa aurinkoenergian käyttöä kiinteistöissään ja laatinut alan toimijoissa kiinnostusta herättäneet ohjeet palvelurakennusten matalaenergiarakentamiseen. Lähes nollaenergiarakentamisen ohjeet ovat työn alla. Kerättyä tietoa käytetään myös hankkeiden suunnittelussa. “Ennakointi on välttämätöntä, sillä energiamääräykset kiristyvät koko ajan. On katsottava pitkälle tulevaisuuteen jo suunnitteluvaiheessa”, Kuusinen ja Posa korostavat.

Jokaisen käyttäjän sitouttaminen haastavaa

Kaupungin energiatehokkuustyössä haastavaa on Kuusisen ja Posan mukaan kaikkien käyttäjien saaminen mukaan talkoisiin: viimeinen ei muista sammuttaa valoja, ja tietokoneet hurisevat läpi yön. Kaupunki onkin pyrkinyt vahvistamaan yhteisen vastuun näkökulmaa kouluttamalla työpaikoille erityisiä ekotukihenkilöitä, jotka kannustavat koko työyhteisöä kiinnittämään huomiota energiankulutukseen. Lisäksi kaupunki velvoittaa kiinteistöjen hoitajia raportoimaan energiatehokkuustoimenpiteistään sekä seuraamaan tehostetusti energiankulutusta ja taloteknisten järjestelmien toimintaa.

“Helsingin vaakunassa on vene, jota kaikki soutavat”, huomauttaa Posa ja toivoo, että kaikki kiinteistöjä käyttävät ja huoltavat tahot keskustelisivat enemmän keskenään ja sitoutuisivat yhteisiin energiatehokkuustavoitteisiin.

Kuntien näkökulma GBC Finlandin toimintaan

Helsingin kaupungille on tärkeää päästä osallistumaan alan kehitykseen ja vaikuttamaan tuleviin muutoksiin jo niiden suunnitteluvaiheessa, ja siksi kaupunki on GBC Finlandin jäsen. Verkostojen tarjoama mahdollisuus tiedonvaihtoon muiden kuntien ja kaikkien kiinteistö- ja rakennusalan toimijoiden kesken on Posan ja Kuusisen mielestä erittäin tärkeää: “Avainkysymys on, miten jo olemassa oleva tieto ja kokemus saadaan siirrettyä muille niin, ettei kaikkien tarvitse ratkaista samaa ongelmaa”, asiantuntijat pohtivat.

“GBC Finlandin jäsenenä olemme päässeet mukaan esimerkiksi yhdistyksen Värkki-projektin kehittämien ympäristömittareiden valmisteluun. Verkostosta saamme tärkeää ajankohtaista tietoa alan kehityksestä, ja samalla voimme huolehtia siitä, että juuri kuntien näkökulma huomioidaan alan kehityksessä. Siksi myös muiden kuntien kannattaisi tulla mukaan verkostoon”, Kuusinen sanoo.

Erilaisten toimijoiden välinen yhteistyö ja tiedonkulku ovat Kuusisen ja Posan mielestä edellytyksiä myös laajempien ilmastotavoitteiden saavuttamiselle. “Ei riitä, että yksin Helsingin kaupunki pitää huolta omistamistaan kiinteistöistä, sillä kaikkien kaupungissa toimivien ja kaupunkia kehittävien on otettava kestävyys huomioon myös esimerkiksi suunnittelussa, kaavoituksessa, materiaalien valinnassa ja kiinteistöjen ylläpidossa.” Energiatehokkuuden näkökulmasta kaupunki onkin nähtävä kokonaisuutena, jossa ihan kaikilla on tärkeä rooli.

Kaupungin energiatehokkuus riippuu jokaisesta kaupunkilaisesta.

Teksti: Kiira Keski-Nirva/Green Building Council Finland