Currently viewing the category: "Kaupunkisuunnittelu"

Kirjoittaja Maija Jokela työskentelee GBC Finlandissa mm. koulutusasioiden parissa ja on elinikäisen oppimisen ystävä.

GBC Finland on pitkin kevättä kysynyt eri tahoilta kysymystä: ”Tarvitaanko Suomessa kestävän rakennetun ympäristön täydennyskoulutusta?”. Olemme pyöritelleet kysymystä omassa koulutustoimikunnassamme, tehneet sen pohjalta kyselyn ja viimeisimpänä järjestimme Vihreä Foorumi -aamiaisseminaarin jossa alan sekä substanssi- että koulutuspuolen ammattilaiset pääsivät ääneen aiheen tiimoilta.

Kartoitimme alan täydennyskoulutustarpeita kyselyllä, johon saimme 152 vastausta*. Sen mukaan 60 % vastaajista ei ollut saanut kestävän rakennetun ympäristön täydennyskoulutusta. Käydyksi täydennyskoulutukseksi mainittiin mm. yhden päivän seminaareja, Aalto Pro:n ja Kiinkon kursseja, LEED:n ja BREEAM:n kursseja, organisaatioiden omia tutkimushankkeita, ulkomailla hankittua täydennyskoulutusta… Kaikenlaista ja sekalaista. Koulutusta on siis tarjolla ammattilaisille lisäkoulutustarpeisiin, mutta missään ei ole perusteemoja alleen kokoavaa sateenvarjokoulutusta tai koulutustahoa joka pitäisi huolen siitä, että alalla on riittävät tietotaidot kohdata tulevaisuuden haasteet kuten ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen, kiristyvät säädökset ja markkinoilla kilpailu.

Green Building Professional myös Suomeen?

Olemme kysyneet (niin toisilta kuin itseltämme) voisiko GBC Finland olla se taho, joka tarjoaisi kestävän rakennetun ympäristön  koulutuspaketin. GBC koordinoisi koulutuksen, mutta itse opetuksen toteuttaisivat olemassa olevat koulutusorganisaatiot. Olemme katsoneet mallia Euroopasta, jossa Green Building Councilit vetävät tällä hetkellä kahta koulutussarjaa. Manner-Euroopassa toimii Green Building Professional -koulutusalusta, jonka kurssit ovat muokattavissa kansalliselle tasolle – siis myös vaikkapa Suomeen – soveltuviksi. Tarjolla on kursseja aina kestävän rakentamisen markkinasta kestäviin työtiloihin ja kouluihin sekä projektinhallinnasta valosuunnitteluun. Iso-Britanniassa on puolestaan Green Building Series, joka toimii vain Briteissä.  Siellä on osin samoja teemoja, mutta lisäksi esimerkiksi kestävää yhdyskuntasuunnittelua, innovatiivista, inspiroivaa ja integroitua rakennussuunnittelua ja kestäviä hankintaketjuja.

Lisäkoulutusta kaivataan korjausrakentamisen ratkaisuista ja muista käytännönläheisistä aiheista

Käytimme muun muassa kansainvälisten koulutussarjojen teemoja pohjana, kun kysyimme selvityksessämme, mille kursseille vastaaja itse osallistuisi ja mille omassa organisaatiossa olisi tarve. 18 luomastamme kurssivaihtoehdosta nousi selvä voittaja: korjausrakentamisen ratkaisut. Kurssille osallistuisi lähes 70 % vastaajista ja saman verran näki kurssille tarvetta myös muille työntekijöille omassa organisaatiossa.   Yli puolet osallistuisi myös kursseille rakennusten lainsäädännöstä (nyt ja tulevaisuudessa, kansallisella ja EU-tasolla) sekä lähes nollanergiataloista.  Melkein puolet haluaisi oppia lisää GBC Finlandin Rakennusten elinkaarimittareiden käyttömahdollisuuksista ja laskentaohjeista. Peränpitäjäksi jäi, ehkä hieman yllättäen, puurakentaminen. Tätä toisaalta selittänee vastaajien insinööritausta: kenties arkkitehtien suurempi osuus vastaajissa olisi näkynyt suurempana kiinnostuksena puurakentamiseen?

Vastauksissa näkyy selvästi käytännöllisten tietojen ja taitojen tarve sekä tiettyjen asioiden ajankohtaisuus, kuten juuri korjausrakentaminen ja lähes nollaenergiatalot. Kokonaisvaltaisempaa ajattelua edustavat kurssit pärjäsivät hieman heikommin: Vihreä johtajuus sijoittui vastaajien omissa valinnoissa seitsemänneksi (48 %), projektinhallinta kestävässä rakentamisessa yhdeksänneksi (46 %) ja kestävä yhdyskuntasuunnittelu toiseksi viimeiseksi (35 %).

Organisaatioilla nähtiin kuitenkin olevan huomattavasti enemmän koulutustarpeita kuin pelkästään itsellä. Ensiajatus tästä voisi olla se, että vastaajat pitävät kaikkia muita organisaatiossa enemmän koulutuksen tarpeessa olevina kuin mitä itse on. Todennäköisemmin tulosta selittää kuitenkin se, että vastaajista suurin osa oli johtavassa tai asiantuntija-asemassa. Tällöin heillä on oletettavasti luotettava näkemys organisaatioiden osaamisesta ja koulutustarpeista.

Mielenkiintoista on myös, että valittaessa kursseja, joille olisi organisaatiossa tarve, valittiin paljon myös niitä teemoja, jotka olivat häntäpäässä omien kurssivalintojen kohdalla. Esimerkiksi talotekniikka, rakennussuunnittelu, yhdyskuntasuunnittelu ja puurakentaminen parantavat huomattavasti asemiaan tässä tarkastelussa.

Vihreä Foorumi 30.5 herätti innostusta

Esitimme toukokuun Vihreä Foorumi -aamiasseminaarissa kyselymme tuloksia ja kuulimme lisäksi Jorma Säterin (Metropolia, Bachelor’s Degree in Civil Engineering) esityksen siitä, miten peruskoulutuksessa otetaan huomioon kestävän kehityksen vaatimukset. Säterin mukaan täydennyskoulutukselle olisi tarvetta, sillä diplomi insinööri -koulutus kykenee tuottamaan vain perusasiat omaavia insinöörejä. Kestävän kehityksen asioille ei ole tilaa 240 opintopisteen opinnoissa, sillä ne täyttyvät perusasioista. Toisaalta, kuten eräs seminaariin osallistunut totesi, kestävyyden täytyy olla osa perusasioita, joita opetetaan. Sitä ei siis liimata perusopintojen päälle ja sanota, että ”tämä on ekologista” tai ”vihreää” tai kestävää kehitystä”. Kestävä rakentaminen on hyvää ja laadukasta rakentamista ja oikeanlaisia käytäntöjä.

Olisikin katsottava laajoja kokonaisuuksia, unohtamatta myöskään sosiaalista kestävyyttä. Oppimisessa voidaan edetä yksi porras kerrallaan: aloitetaan vaikkapa korjausrakentamisesta ja lähes nollaenergiataloista (asioista jotka on pian pakko hallita) ja edetään ehkä projektinhallinnan kautta vihreään johtajuuteen ja yhdyskuntasuunnitteluun. Jollakin suunta saattaa olla päinvastainen, kokonaisuuksista yksityiskohtiin ja käytäntöön.

Innostus oli käsin kosketeltavaa seminaariin osallistuneiden joukossa. Täydennyskoulutusta tarvitaan! Muutosta tarvitaan! Kokonaisvaltaista otetta tarvitaan! Myös haastattelemamme asiantuntijat mm. Rakennustiedosta ja Tampereen teknillisestä yliopistosta ovat sitä mieltä, että koulutuksen olisi tähdättävä muutokseen ja muutoksen olisi oltava kokonaisvaltainen ja perustavanlaatuinen. Tämä kuulostaa haasteelta, joka on riittävän suuri Green Building Councilille. Koulun penkillä tavataan?

* Kysely tavoitti hyvin alan toimijarakenteen. Vastaajista suurin osa (60 %) oli insinöörejä. Lisäksi oli arkkitehteja (12 %) ja jonkin kaupallisen tutkinnon suorittaineita (10 %). Toimialoista oli parhaiten edustettuna suunnittelu- ja rakennuttamispalveluyritykset (23 %). Muita huimattavia toimialoja olivat laite-, järjestelmä- ja materiaalitoimittajat (13 %), kiinteistöjen omistajat (13 %), koulutus- ja tutkimusorganisaatiot (10 %), julkishallinnolliset organisaatiot (10 %) sekä yhdistykset ja säätiöt (10 %).

Suurin osa vastaajista toimi johtavassa tai asiantuntija-asemassa ja oli toiminut pitkään yli työelämässä, lähes puolet jo yli 21 vuotta. Vastaajista 60 % työskenteli jossakin GBC Finlandin jäsenorganisaatiossa. GBC Finlandin jäsenille menneisiin kyselyihin vastasi lähes puolet (47 %), RAKLI:n, RIL:n, SAFA:n ja STUL:n sähköpostilistoille mennyt kysely keräsi n. 2,5 vastausprosentin.

Helsingin kaupunki on energiatehokkuuden edelläkävijä, jonka toimintaa ohjaavia ydinperiaatteita ovat ennakointi ja tarpeidenmukaisuus. Green Building Council Finlandin jäsenyys on paitsi Helsingille, myös muille kunnille mahdollisuus olla mukana vaikuttamassa kiinteistö- ja rakennusalan kehitykseen ja saada ja jakaa tietoa alan toimijoiden kanssa.

Käyttäjien tarpeet kiinteistöjen energiatehokkuuden lähtökohtana

Helsinki on aktiivinen ja kokeileva energiansäästäjä, joka on seurannut kiinteistöjensä energiankulutusta jo vuosikymmenien ajan. Keskeisiä työkaluja kannattavien energiatehokkuustoimenpiteiden kartoittamiseen ovat energiakatselmukset, joissa kiinteistöjen energiankulutus analysoidaan käyttäjien tarpeiden ja energiatehokkuuden näkökulmasta.

“Kaupungilla on laaja käsitys kiinteistöjensä energiantarpeesta, ja siksi energiatehokkuutta on pystytty parantamaan kestävästi ja kustannustehokkaasti”, kertovat Rakennusviraston energia-asiantuntijat  Katri Kuusinen ja Timo Posa.

HKR-Rakennuttajan Viikin ympäristötalo on Suomen energiatehokkain toimistorakennus.

Tyypillisiä keinoja ovat kiinteistöjen sisälämpötilan, ilmanvaihdon ja valaistuksen muutokset. “Esimerkiksi koulun liikuntasalin ilmanvaihto voi olla mitoitettu sadoille kevätjuhlan viettäjille, vaikka useimmiten liikuntatunnilla salissa on vain parikymmentä oppilasta kerrallaan. Tarpeenmukaisilla lämpötilan ja ilmanvaihdon ohjauksilla tilasta saa helposti energiatehokkaamman”, Kuusinen selvittää.

Helsingillä on ollut jo kuuden vuoden ajan käytössään myös energiatodistuksen kaltainen Display-energiamerkki, joka kertoo kiinteistöjen koko energiankulutuksen. Lisäksi kaupunki on kokeillut muun muassa aurinkoenergian käyttöä kiinteistöissään ja laatinut alan toimijoissa kiinnostusta herättäneet ohjeet palvelurakennusten matalaenergiarakentamiseen. Lähes nollaenergiarakentamisen ohjeet ovat työn alla. Kerättyä tietoa käytetään myös hankkeiden suunnittelussa. “Ennakointi on välttämätöntä, sillä energiamääräykset kiristyvät koko ajan. On katsottava pitkälle tulevaisuuteen jo suunnitteluvaiheessa”, Kuusinen ja Posa korostavat.

Jokaisen käyttäjän sitouttaminen haastavaa

Kaupungin energiatehokkuustyössä haastavaa on Kuusisen ja Posan mukaan kaikkien käyttäjien saaminen mukaan talkoisiin: viimeinen ei muista sammuttaa valoja, ja tietokoneet hurisevat läpi yön. Kaupunki onkin pyrkinyt vahvistamaan yhteisen vastuun näkökulmaa kouluttamalla työpaikoille erityisiä ekotukihenkilöitä, jotka kannustavat koko työyhteisöä kiinnittämään huomiota energiankulutukseen. Lisäksi kaupunki velvoittaa kiinteistöjen hoitajia raportoimaan energiatehokkuustoimenpiteistään sekä seuraamaan tehostetusti energiankulutusta ja taloteknisten järjestelmien toimintaa.

“Helsingin vaakunassa on vene, jota kaikki soutavat”, huomauttaa Posa ja toivoo, että kaikki kiinteistöjä käyttävät ja huoltavat tahot keskustelisivat enemmän keskenään ja sitoutuisivat yhteisiin energiatehokkuustavoitteisiin.

Kuntien näkökulma GBC Finlandin toimintaan

Helsingin kaupungille on tärkeää päästä osallistumaan alan kehitykseen ja vaikuttamaan tuleviin muutoksiin jo niiden suunnitteluvaiheessa, ja siksi kaupunki on GBC Finlandin jäsen. Verkostojen tarjoama mahdollisuus tiedonvaihtoon muiden kuntien ja kaikkien kiinteistö- ja rakennusalan toimijoiden kesken on Posan ja Kuusisen mielestä erittäin tärkeää: “Avainkysymys on, miten jo olemassa oleva tieto ja kokemus saadaan siirrettyä muille niin, ettei kaikkien tarvitse ratkaista samaa ongelmaa”, asiantuntijat pohtivat.

“GBC Finlandin jäsenenä olemme päässeet mukaan esimerkiksi yhdistyksen Värkki-projektin kehittämien ympäristömittareiden valmisteluun. Verkostosta saamme tärkeää ajankohtaista tietoa alan kehityksestä, ja samalla voimme huolehtia siitä, että juuri kuntien näkökulma huomioidaan alan kehityksessä. Siksi myös muiden kuntien kannattaisi tulla mukaan verkostoon”, Kuusinen sanoo.

Erilaisten toimijoiden välinen yhteistyö ja tiedonkulku ovat Kuusisen ja Posan mielestä edellytyksiä myös laajempien ilmastotavoitteiden saavuttamiselle. “Ei riitä, että yksin Helsingin kaupunki pitää huolta omistamistaan kiinteistöistä, sillä kaikkien kaupungissa toimivien ja kaupunkia kehittävien on otettava kestävyys huomioon myös esimerkiksi suunnittelussa, kaavoituksessa, materiaalien valinnassa ja kiinteistöjen ylläpidossa.” Energiatehokkuuden näkökulmasta kaupunki onkin nähtävä kokonaisuutena, jossa ihan kaikilla on tärkeä rooli.

Kaupungin energiatehokkuus riippuu jokaisesta kaupunkilaisesta.

Teksti: Kiira Keski-Nirva/Green Building Council Finland

Energiatehokkuus vaikuttaa kääntävän vanhan sanonnan joukoista ja tyhmyydestä päälaelleen. Torstaina 25.10 vietetyn ERA 17 -toimintaohjelman toisen vuosipäivän pääviestin voi muotoilla uuteen sanontaan, joka heittää hyvästit sektorirajoille ja kuppikuntailulle: joukossa energiaviisaus lisääntyy! Yhteistyöllä edistettyjä tavoitteita pitää kuitenkin myös voida mitata selkeästi ja konkreettisesti, ja siihen ratkaisua tarjoaa esimerkiksi tilaisuudessa esitelty Green Building Council Finlandin kehittämä Kiinteistöpassi.

Energiatehokkuus on joukkuelaji

ERA 17 -hankkeessa keskeistä on nimenomaan ajatus siitä, että ”yhdessä olemme enemmän”, hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Helena Säteri korosti tilaisuuden avauspuheenvuorossaan. Säterin mielestä Porvoon Skaftkärrissä on onnistuttu edistämään energiatehokkuutta juuri siksi, että kunnan erilaiset toimijat ovat löytäneet toisensa ja keskustelevat keskenään yhteisistä tavoitteista.

Myös Oulussa energiatehokkuustavoitteet ovat korkealla – ja osallistumisen kynnys matalalla. Oulun kaupungin laatupäällikön Pekka Seppälän mukaan hyvä lopputulos vaatii ehdottomasti tiimipeliä, sillä vain laaja-alaisella ja sitoutuneella yhteistyöllä voi kaupungin hiilijalanjälkeä pienentää.

Yhteistyö on onnistumisen edellytys myös kiinteistösijoittajan näkökulmasta. Spondan ympäristöpäällikkö Tiina Huovisen mukaan ei riitä, että kiinteistön omistaja on sitoutunut energiankulutuksen pienentämiseen, sillä käyttäjät on saatava mukaan toimintaan sekä säästöjen että tyytyväisyyden takaamiseksi.

Yhteistyötä tarvitaan myös uusien osaajien kouluttamisessa. Oppilaitoksissa pitäisikin kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että arkkitehti ja LVI-asentaja eivät tapaa ensimmäistä kertaa vasta työelämässä.

Oikeat mittarit ratkaisuna energiatehokkuuden haasteisiin

Olennaista energiatavoitteiden saavuttamisessa on myös energiatehokkuuden mittaaminen ja mittareiden käyttäjäystävällisyys. Seppälän mukaan ilmastotavoitteet ovat konkreettisia asioita, joita tulee edistää konkreettisilla toimilla ja mitata konkreettisilla mittareilla. Myös Lähi-Tapiolan Mikko Somersalmen mielestä kiinteistöjen käyttäjillä on kasvava tarve ja halu saada tietoa energiankulutuksestaan, ja siksi Lähi-Tapiolakin on panostanut kulutuksen reaaliaikaiseen kuvaamiseen.

Green Building Council Finlandin kehittämä, rakennuksen energiatehokkuutta kokonaisuutena kuvaava Kiinteistöpassi on läpinäkyvä ja käyttäjäystävällinen tapa viestiä rakennuksen eko- ja energiatehokkuuden tunnusluvut läpi arvoketjun. Green Building Council Finlandin Antti Lipon mukaan Kiinteistöpassi on väline, joka mahdollistaa suunnitteluvaihtoehtojen vertailun sekä käytön seurannan suomalaiselle KIRA-alalle tuttujen tunnuslukujen avulla.

Värkki-projektin tuloksena kehitteillä oleva Kiinteistöpassi on Green Building Council Finlandin vastaus ERA 17 toimenpide-ehdotukseen numero 21, jossa luodaan rakennuksille ja alueille ympäristöluokitukset ohjaamaan valintoja. Projektin tavoitteena on tunnistaa keskeiset kiinteistöjen ympäristömittarit ja luoda niille selkeä raportointimalli uuden sertifiointi- tai luokitustyökalun kehittämisen sijaan.

ERA 17 tiivistyy tulevaisuudessa

Vuonna 2013 ERA 17 -hankkeen seurantaryhmän uutena puheenjohtajana aloittaa RAKLI:n Helena Kinnunen. Seuraavan kahden vuoden aikana ERA 17 haluaa tiivistää tekemistä ja keskittyä viiteen pääteemaan. Niitä ovat energiatehokas maankäyttö, paikallinen energiantuotanto, kustannustehokkaat ratkaisut energiakorjauksiin, energiatehokas kiinteistöjen käyttö ja osaamisen kehittäminen. ERA 17 -hankkeella on uuden puheenjohtajan mukaan lupaava tulevaisuus, mutta tavoitteiden saavuttaminen vaatii toimialat ylittävää yhteistyötä.

ERA17-toimintaohjelman tavoitteena on, että Suomi on energiaviisauden kärkimaa ja että rakennettu ympäristömme toimii energiatehokkaasti ja vähäpäästöisesti. Päämääränä on saavuttaa vuodelle 2020 asetetut päästötavoitteet jo vuonna 2017, Suomen täyttäessä 100 vuotta.

FiGBC:n toimisto kävi selvittämässä Tampereen asuntomessuilla, millaisia energiatehokkaita ratkaisuja uudelle asuntoalueelle on tehty. Nollaenergiataloja löytyi kaksi ja passiivitalojakin muutama.  Messut päättyivät sunnuntaina ja epävirallisten laskelmien mukaan Vuoreksen kaupunginosassa sijaitsevaan asuntoalueeseen tutustui yli 145 000 messukävijää.

Rakentamista pienoiskoossa Tekesin Smart House -teltassa. Kuva: FiGBC

Alueella on niin omakotitaloja kuin pari-, rivi- ja kerrostaloasuntoja. Alueella sijaitsee myös kehitysvammaisten palvelukoti ja SOS-Lapsikylän sijaisperheelle suunniteltu koti. Lähes puolet Vuoreksen omakotitaloista on rakennettu täysin puusta. Sitran rahoittamassa ja Aalto-yliopiston arkkitehtuurinlaitoksen projektiryhmän suunnittelemassa nollaenergisessä Lantti-talossa on monipuolisen puun käytön lisäksi kiinnitetty huomiota vähähiilisyyteen.

Innovatiivista ympäristötehokkuutta

Erityisen merkillepantavaa messuilla olivat asuinalueen energiatekniset ja uudet yhdyskuntatekniset ratkaisut. Nollaenergiatalojen lisäksi rakennusten uusi E-luku oli näyttävästi esillä omakotialueella – sen sijaan osassa kerrostaloista tietoa ei juuri löytynyt kyselyistä huolimatta.

On kuitenkin ilahduttavaa, että energiatehokkuuden ohella myös materiaalivalinnat on otettu huomioon, sillä molemmat vaikuttavat rakennuksen ympäristötehokkuuteen ja ovat osa rakennuksen elinkaaren huomioimista. Muun muassa puu on materiaalina uusiutuvaa sekä helposti korjattavissa ja muunneltavissa.

Katuvalaistus hoidetaan Vuoreksessa LED-valoilla ja jätteet kulkeutuvat erityisen putkikeräysjärjestelmän avulla omaan keskitettyyn koonta-asemaan. Jäteautot hakevat jätteet lopulta vain yhdestä pisteestä.

Kiinnostavan katsauksen suomalaiseen innovaatioteknologiaan tarjosi Tekesin Smart House -teltta, jossa esiteltiin niin energia- ja kodintekniikkaa kuin liikkumista, vapaa-aikaa ja kodinhoitoa tehostavia teknisiä ratkaisuja. Osa esillä olevista ratkaisuista on jo saatavissa, osa tulee markkinoille myöhemmin.

Lantti eli energiatehokasta rakentamista käytännössä

Aalto-yliopiston tiimin suunnittelemassa Lantti-talossa tavoitteena oli käyttää mahdollisimman paljon uusiutuvia ja hiilidioksidia varastoivia rakennusmateriaaleja.

Suomen ensimmäinen nollaenergiapientalo. Kuva: Asuntomessut

”Projektin tavoitteena oli todistaa, että nollaenergiarakentamiselle ei ole enää teknisiä esteitä ja että se on mahdollista jo nyt jokaiselle omaa kotia rakentavalle”, toteaa arkkitehtiryhmän jäsen Tomi Tulamo.

Rakennus suunniteltiin niin, että uusien energiamääräysten mukainen E-luku olisi nolla.

”Tavoite itse asiassa ylitettiin, sillä rakennuksen kokonaisenergiankulutusta kuvaava E-luku on -1, eli rakennus tuottaa vuositasolla enemmän energiaa kuin se kuluttaa. Tulos saavutettiin sekä huolellisella suunnittelulla että toteutuksella”, Tulamo kertoo.

Käytännössä tavoitteet saavutettiin tekemällä suunnitteluvaiheessa muun muassa energia- ja päivänvalosimulointeja. Lantin energiatehokkuuden saavuttamiseksi on tehty useita käytännön ratkaisuja.

Lantti-talon energiatiedot. Taustalla talon aurinkopaneloitu seinä. Kuva: FiGBC

Lista on pitkä ja vaikuttava: talo on eristetty hyvin ja se on todistetusti tiivis, lämmitystapa on tehokas ja ilmanvaihtojärjestelmässä on korkea lämmön talteenoton hyötysuhde sekä pieni energiakulutus. Valaistus on toteutettu pääasiassa LED-valoin ja kodinkoneet ovat energiapihejä. Lisäksi talo tuottaa sähköä aurinkopaneeleilla ja lämmintä käyttövettä lämmitetään aurinkokeräimillä.

Myös asukkaan elintavat vaikuttavat merkittävästi valmiin rakennuksen energiatehokkuuteen. Lantissa on mittausjärjestelmä, jonka avulla asukkaat voivat seurata energiankulutusta ja -tuottoa ja tehostaa energiansäästöä.

”Ympäristönäkökulmasta katsoen talossa on pyritty käyttämään mahdollisimman paljon uusiutuvia ja hiilidioksidia varastoivia rakennusmateriaaleja. Lantissa on päädytty tavanomaista suurempaan puun käyttöön, sillä aiemmat kokemukset ovat osoittaneet sen hyödynnettävyyden energiarakentamisessa. Puuta on käytetty rakennuksen eri osissa kuten rungossa, eristysmateriaaleissa sekä sisä- ja ulkoverhouksissa”, Tulamo valottaa.

Kohti vähähiilistä kaupunkia

Tampereen kaupunki on käynnistänyt Sitran tukemana ECO2-ohjelman, jolla tuetaan vähähiilistä ja hiilineutraalia kaupunkirakennetta edistäviä hankkeita. Vuoreksen kaupunginosasta ja Tampereen kaupungin tavoitteista keskusteltiin Ekotehokkaan kaupunkisuunnittelun foorumissa Tampere-talossa 9. elokuuta.  ECO2-hankkeen, Tampereen asuntomessujen ja Sitran järjestämässä tilaisuudessa käsiteltiin myös laajemmin kaupunkirakenteen tilaa ja kehittämistä Suomessa ja ulkomailla.

Puhujalista oli vaikuttava: puheenvuoroja pitivät muun muassa professori ja kaupunkisuunnittelun johtaja Wulf Daseking hämmästyttävän ekotehokkaasta Freiburgin kaupungista Saksasta sekä erikoistutkija Lasse Peltonen Suomen ympäristökeskuksesta.

Seminaarissa muistutettiin, että ekotehokkuus merkitsee myös ihmisten hyvinvointia. Muutos vähähiiliseen yhteiskuntaan on mahdollinen, tosin jokaisessa kaupungissa ja alueella on löydettävä omat mallit muutoksen aikaansaamiseksi, sillä yhteensopivaa tietä onneen ei ole.

Kaupunkirakennetta voidaan kehittää muun muassa kehittämällä julkista liikennettä, tuomalla palvelut lähelle, panostamalla viihtyvyyteen, sekoittamalla ihmisryhmiä ja mahdollistamalla rakennusten käytön muunneltavuus.

”Lisäksi jatkuvuus kaupunkisuunnittelussa on avainasemassa”, korostaa professori Wulf Daseking, joka on ollut keskeisessä roolissa saksalaisen Freiburgin kaupungin kehittämisessä.

Kaiken kaikkiaan Vuores-hanke vei eteenpäin käytännön ekotehokasta rakentamista Tampereella. Seuraavilla asuntomessuilla nollaenergiatalojen määrä lienee jo suurempi. On toivottavaa, että energiatehokkuus ja innovatiivisuus ovat tulevaisuudessa ominaispiirteenä muuallakin kuin asuntomessuilla, yhä useammin niin asuin- kuin toimistorakentamisessa.

Lähteet:

Rakennusmääräyksillä ja aluetason energiaratkaisuilla voidaan pienentää kasvihuonepäästöjä jopa 80 % tavanomaiseen lähiöön verrattuna.

Tällaiseen tulokseen pääsi VTT  selvitettyään rakenteilla olevien asuinalueiden energiatehokkuuksia Tekesin rahoittamassa EcoDrive-tutkimushankkeessa. Tampereen Vuoreksen Koukkurannnan, Tampereen Härmälänrannan, Kankaanpään Pitkämäen ja Helsingin Östersundomin yhdyskunnille laadittiin erilaisia energian tuotantoratkaisuja ja laskettiin energiatehokkuuden tasoja vastaavat päästöt. Yhdyskuntien energiatehokkuudet olivat tiukimmillaan EU:n määrittelemän vuoden 2020 tavoitteen mukaisia eli lähes nollaenergiatasoisia ja matalimmillaan vuoden 2010 rakennusmääräysten tasoa.

Kustannukset ovat noin 10 % suuremmat kuin tavanomaisen alueen, jos hankkeessa toteutetaan direktiivin mukaisesti lähes nollaenergia-alue ja muun infrastruktuurin osalta kustannukset ovat samat.

VTT:n tiedote löytyy kokonaisuudessaan täältä.