Currently viewing the category: "Peruskorjaukset"

Kirjoittaja Maija Jokela työskentelee GBC Finlandissa mm. koulutusasioiden parissa ja on elinikäisen oppimisen ystävä.

GBC Finland on pitkin kevättä kysynyt eri tahoilta kysymystä: ”Tarvitaanko Suomessa kestävän rakennetun ympäristön täydennyskoulutusta?”. Olemme pyöritelleet kysymystä omassa koulutustoimikunnassamme, tehneet sen pohjalta kyselyn ja viimeisimpänä järjestimme Vihreä Foorumi -aamiaisseminaarin jossa alan sekä substanssi- että koulutuspuolen ammattilaiset pääsivät ääneen aiheen tiimoilta.

Kartoitimme alan täydennyskoulutustarpeita kyselyllä, johon saimme 152 vastausta*. Sen mukaan 60 % vastaajista ei ollut saanut kestävän rakennetun ympäristön täydennyskoulutusta. Käydyksi täydennyskoulutukseksi mainittiin mm. yhden päivän seminaareja, Aalto Pro:n ja Kiinkon kursseja, LEED:n ja BREEAM:n kursseja, organisaatioiden omia tutkimushankkeita, ulkomailla hankittua täydennyskoulutusta… Kaikenlaista ja sekalaista. Koulutusta on siis tarjolla ammattilaisille lisäkoulutustarpeisiin, mutta missään ei ole perusteemoja alleen kokoavaa sateenvarjokoulutusta tai koulutustahoa joka pitäisi huolen siitä, että alalla on riittävät tietotaidot kohdata tulevaisuuden haasteet kuten ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen, kiristyvät säädökset ja markkinoilla kilpailu.

Green Building Professional myös Suomeen?

Olemme kysyneet (niin toisilta kuin itseltämme) voisiko GBC Finland olla se taho, joka tarjoaisi kestävän rakennetun ympäristön  koulutuspaketin. GBC koordinoisi koulutuksen, mutta itse opetuksen toteuttaisivat olemassa olevat koulutusorganisaatiot. Olemme katsoneet mallia Euroopasta, jossa Green Building Councilit vetävät tällä hetkellä kahta koulutussarjaa. Manner-Euroopassa toimii Green Building Professional -koulutusalusta, jonka kurssit ovat muokattavissa kansalliselle tasolle – siis myös vaikkapa Suomeen – soveltuviksi. Tarjolla on kursseja aina kestävän rakentamisen markkinasta kestäviin työtiloihin ja kouluihin sekä projektinhallinnasta valosuunnitteluun. Iso-Britanniassa on puolestaan Green Building Series, joka toimii vain Briteissä.  Siellä on osin samoja teemoja, mutta lisäksi esimerkiksi kestävää yhdyskuntasuunnittelua, innovatiivista, inspiroivaa ja integroitua rakennussuunnittelua ja kestäviä hankintaketjuja.

Lisäkoulutusta kaivataan korjausrakentamisen ratkaisuista ja muista käytännönläheisistä aiheista

Käytimme muun muassa kansainvälisten koulutussarjojen teemoja pohjana, kun kysyimme selvityksessämme, mille kursseille vastaaja itse osallistuisi ja mille omassa organisaatiossa olisi tarve. 18 luomastamme kurssivaihtoehdosta nousi selvä voittaja: korjausrakentamisen ratkaisut. Kurssille osallistuisi lähes 70 % vastaajista ja saman verran näki kurssille tarvetta myös muille työntekijöille omassa organisaatiossa.   Yli puolet osallistuisi myös kursseille rakennusten lainsäädännöstä (nyt ja tulevaisuudessa, kansallisella ja EU-tasolla) sekä lähes nollanergiataloista.  Melkein puolet haluaisi oppia lisää GBC Finlandin Rakennusten elinkaarimittareiden käyttömahdollisuuksista ja laskentaohjeista. Peränpitäjäksi jäi, ehkä hieman yllättäen, puurakentaminen. Tätä toisaalta selittänee vastaajien insinööritausta: kenties arkkitehtien suurempi osuus vastaajissa olisi näkynyt suurempana kiinnostuksena puurakentamiseen?

Vastauksissa näkyy selvästi käytännöllisten tietojen ja taitojen tarve sekä tiettyjen asioiden ajankohtaisuus, kuten juuri korjausrakentaminen ja lähes nollaenergiatalot. Kokonaisvaltaisempaa ajattelua edustavat kurssit pärjäsivät hieman heikommin: Vihreä johtajuus sijoittui vastaajien omissa valinnoissa seitsemänneksi (48 %), projektinhallinta kestävässä rakentamisessa yhdeksänneksi (46 %) ja kestävä yhdyskuntasuunnittelu toiseksi viimeiseksi (35 %).

Organisaatioilla nähtiin kuitenkin olevan huomattavasti enemmän koulutustarpeita kuin pelkästään itsellä. Ensiajatus tästä voisi olla se, että vastaajat pitävät kaikkia muita organisaatiossa enemmän koulutuksen tarpeessa olevina kuin mitä itse on. Todennäköisemmin tulosta selittää kuitenkin se, että vastaajista suurin osa oli johtavassa tai asiantuntija-asemassa. Tällöin heillä on oletettavasti luotettava näkemys organisaatioiden osaamisesta ja koulutustarpeista.

Mielenkiintoista on myös, että valittaessa kursseja, joille olisi organisaatiossa tarve, valittiin paljon myös niitä teemoja, jotka olivat häntäpäässä omien kurssivalintojen kohdalla. Esimerkiksi talotekniikka, rakennussuunnittelu, yhdyskuntasuunnittelu ja puurakentaminen parantavat huomattavasti asemiaan tässä tarkastelussa.

Vihreä Foorumi 30.5 herätti innostusta

Esitimme toukokuun Vihreä Foorumi -aamiasseminaarissa kyselymme tuloksia ja kuulimme lisäksi Jorma Säterin (Metropolia, Bachelor’s Degree in Civil Engineering) esityksen siitä, miten peruskoulutuksessa otetaan huomioon kestävän kehityksen vaatimukset. Säterin mukaan täydennyskoulutukselle olisi tarvetta, sillä diplomi insinööri -koulutus kykenee tuottamaan vain perusasiat omaavia insinöörejä. Kestävän kehityksen asioille ei ole tilaa 240 opintopisteen opinnoissa, sillä ne täyttyvät perusasioista. Toisaalta, kuten eräs seminaariin osallistunut totesi, kestävyyden täytyy olla osa perusasioita, joita opetetaan. Sitä ei siis liimata perusopintojen päälle ja sanota, että ”tämä on ekologista” tai ”vihreää” tai kestävää kehitystä”. Kestävä rakentaminen on hyvää ja laadukasta rakentamista ja oikeanlaisia käytäntöjä.

Olisikin katsottava laajoja kokonaisuuksia, unohtamatta myöskään sosiaalista kestävyyttä. Oppimisessa voidaan edetä yksi porras kerrallaan: aloitetaan vaikkapa korjausrakentamisesta ja lähes nollaenergiataloista (asioista jotka on pian pakko hallita) ja edetään ehkä projektinhallinnan kautta vihreään johtajuuteen ja yhdyskuntasuunnitteluun. Jollakin suunta saattaa olla päinvastainen, kokonaisuuksista yksityiskohtiin ja käytäntöön.

Innostus oli käsin kosketeltavaa seminaariin osallistuneiden joukossa. Täydennyskoulutusta tarvitaan! Muutosta tarvitaan! Kokonaisvaltaista otetta tarvitaan! Myös haastattelemamme asiantuntijat mm. Rakennustiedosta ja Tampereen teknillisestä yliopistosta ovat sitä mieltä, että koulutuksen olisi tähdättävä muutokseen ja muutoksen olisi oltava kokonaisvaltainen ja perustavanlaatuinen. Tämä kuulostaa haasteelta, joka on riittävän suuri Green Building Councilille. Koulun penkillä tavataan?

* Kysely tavoitti hyvin alan toimijarakenteen. Vastaajista suurin osa (60 %) oli insinöörejä. Lisäksi oli arkkitehteja (12 %) ja jonkin kaupallisen tutkinnon suorittaineita (10 %). Toimialoista oli parhaiten edustettuna suunnittelu- ja rakennuttamispalveluyritykset (23 %). Muita huimattavia toimialoja olivat laite-, järjestelmä- ja materiaalitoimittajat (13 %), kiinteistöjen omistajat (13 %), koulutus- ja tutkimusorganisaatiot (10 %), julkishallinnolliset organisaatiot (10 %) sekä yhdistykset ja säätiöt (10 %).

Suurin osa vastaajista toimi johtavassa tai asiantuntija-asemassa ja oli toiminut pitkään yli työelämässä, lähes puolet jo yli 21 vuotta. Vastaajista 60 % työskenteli jossakin GBC Finlandin jäsenorganisaatiossa. GBC Finlandin jäsenille menneisiin kyselyihin vastasi lähes puolet (47 %), RAKLI:n, RIL:n, SAFA:n ja STUL:n sähköpostilistoille mennyt kysely keräsi n. 2,5 vastausprosentin.

Energiatehokkuus vaikuttaa kääntävän vanhan sanonnan joukoista ja tyhmyydestä päälaelleen. Torstaina 25.10 vietetyn ERA 17 -toimintaohjelman toisen vuosipäivän pääviestin voi muotoilla uuteen sanontaan, joka heittää hyvästit sektorirajoille ja kuppikuntailulle: joukossa energiaviisaus lisääntyy! Yhteistyöllä edistettyjä tavoitteita pitää kuitenkin myös voida mitata selkeästi ja konkreettisesti, ja siihen ratkaisua tarjoaa esimerkiksi tilaisuudessa esitelty Green Building Council Finlandin kehittämä Kiinteistöpassi.

Energiatehokkuus on joukkuelaji

ERA 17 -hankkeessa keskeistä on nimenomaan ajatus siitä, että ”yhdessä olemme enemmän”, hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Helena Säteri korosti tilaisuuden avauspuheenvuorossaan. Säterin mielestä Porvoon Skaftkärrissä on onnistuttu edistämään energiatehokkuutta juuri siksi, että kunnan erilaiset toimijat ovat löytäneet toisensa ja keskustelevat keskenään yhteisistä tavoitteista.

Myös Oulussa energiatehokkuustavoitteet ovat korkealla – ja osallistumisen kynnys matalalla. Oulun kaupungin laatupäällikön Pekka Seppälän mukaan hyvä lopputulos vaatii ehdottomasti tiimipeliä, sillä vain laaja-alaisella ja sitoutuneella yhteistyöllä voi kaupungin hiilijalanjälkeä pienentää.

Yhteistyö on onnistumisen edellytys myös kiinteistösijoittajan näkökulmasta. Spondan ympäristöpäällikkö Tiina Huovisen mukaan ei riitä, että kiinteistön omistaja on sitoutunut energiankulutuksen pienentämiseen, sillä käyttäjät on saatava mukaan toimintaan sekä säästöjen että tyytyväisyyden takaamiseksi.

Yhteistyötä tarvitaan myös uusien osaajien kouluttamisessa. Oppilaitoksissa pitäisikin kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että arkkitehti ja LVI-asentaja eivät tapaa ensimmäistä kertaa vasta työelämässä.

Oikeat mittarit ratkaisuna energiatehokkuuden haasteisiin

Olennaista energiatavoitteiden saavuttamisessa on myös energiatehokkuuden mittaaminen ja mittareiden käyttäjäystävällisyys. Seppälän mukaan ilmastotavoitteet ovat konkreettisia asioita, joita tulee edistää konkreettisilla toimilla ja mitata konkreettisilla mittareilla. Myös Lähi-Tapiolan Mikko Somersalmen mielestä kiinteistöjen käyttäjillä on kasvava tarve ja halu saada tietoa energiankulutuksestaan, ja siksi Lähi-Tapiolakin on panostanut kulutuksen reaaliaikaiseen kuvaamiseen.

Green Building Council Finlandin kehittämä, rakennuksen energiatehokkuutta kokonaisuutena kuvaava Kiinteistöpassi on läpinäkyvä ja käyttäjäystävällinen tapa viestiä rakennuksen eko- ja energiatehokkuuden tunnusluvut läpi arvoketjun. Green Building Council Finlandin Antti Lipon mukaan Kiinteistöpassi on väline, joka mahdollistaa suunnitteluvaihtoehtojen vertailun sekä käytön seurannan suomalaiselle KIRA-alalle tuttujen tunnuslukujen avulla.

Värkki-projektin tuloksena kehitteillä oleva Kiinteistöpassi on Green Building Council Finlandin vastaus ERA 17 toimenpide-ehdotukseen numero 21, jossa luodaan rakennuksille ja alueille ympäristöluokitukset ohjaamaan valintoja. Projektin tavoitteena on tunnistaa keskeiset kiinteistöjen ympäristömittarit ja luoda niille selkeä raportointimalli uuden sertifiointi- tai luokitustyökalun kehittämisen sijaan.

ERA 17 tiivistyy tulevaisuudessa

Vuonna 2013 ERA 17 -hankkeen seurantaryhmän uutena puheenjohtajana aloittaa RAKLI:n Helena Kinnunen. Seuraavan kahden vuoden aikana ERA 17 haluaa tiivistää tekemistä ja keskittyä viiteen pääteemaan. Niitä ovat energiatehokas maankäyttö, paikallinen energiantuotanto, kustannustehokkaat ratkaisut energiakorjauksiin, energiatehokas kiinteistöjen käyttö ja osaamisen kehittäminen. ERA 17 -hankkeella on uuden puheenjohtajan mukaan lupaava tulevaisuus, mutta tavoitteiden saavuttaminen vaatii toimialat ylittävää yhteistyötä.

ERA17-toimintaohjelman tavoitteena on, että Suomi on energiaviisauden kärkimaa ja että rakennettu ympäristömme toimii energiatehokkaasti ja vähäpäästöisesti. Päämääränä on saavuttaa vuodelle 2020 asetetut päästötavoitteet jo vuonna 2017, Suomen täyttäessä 100 vuotta.

Ensi kesänä uusien rakennusten energiatehokkuusvaatimukset kiristyvät EU:n vaatimusten mukaisesti 20 prosentilla.

Vaatimusten täyttäminen asettaa Suomessa uusia haasteita rakentamiselle, rakenteiden suunnittelulle ja taloteknisille järjestelmille, todettiin FRAME-hankkeen* kolmannessa yleisöseminaarissa joulukuun alussa Helsingissä. Seminaarin puheenvuorot nostivat esiin muun muassa seuraavanlaista ajateltavaa: Lue koko juttu →

Energiatehokas koti laskee asunnon käyttökustannuksia. Taloudelliset hyödyt ulottuvat kuitenkin laajemmalle. Energiatehokkuuden parantaminen voi selvityksen mukaan nimittäin nostaa kiinteistön arvoa jopa 7 prosenttia. Suunnitelmallinen ja ekotehokas kiinteistöhuolto on siis merkittävää myös kiinteistönomistajan kannalta.

Selvitys perustuu kassavirtalaskelmaan, jossa kiinteistölle asetettiin keskiarvonmukainen tuottovaatimus huomioiden kiinteistön vuokratuotot ja normaalit ylläpitokulut. Laskelman mukaan kiinteistön arvo nousee 5–7 prosenttia, jos energialasku laskee viidenneksellä ja energiatehokkuutta parannetaan.

Selvityksessä laskettiin energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden vaikutuksia kiinteistön arvoon mallikiinteistön avulla. Esimerkkikiinteistönä oli 10 000 neliön kokoinen toimistokiinteistö, jolle oli asetettu 8 prosentin keskimääräinen tuottovaatimus. Selvityksen teki kiinteistöjen arvonmääritykseen erikoistunut Kiinteistötaito Peltola & Co Oy.

Hyvä liikeidea on sellainen, joka ratkaisee ongelman, jonka ratkaisusta joku on valmis maksamaan. Kun liiketoiminnan rakentaa globaalien ongelmien ratkaisemiseksi, tuottomahdollisuudet ovat melkoiset.

Esimerkiksi energiatehokkuus tarjoaa monipuolisia bisnesmahdollisuuksia. Ajatushautomo Demoksen mainio esitys aiheesta Ilmastonmuutos – miten isännöitsijä voi tehdä siitä bisnestä? tiivistää olennaisen (ks. esitys alla).

Tilanne on tämä: CO2-päästöjä on vähennettävä. Energian hinta nousee. Lämmityksen energiankäyttö pienenee.
Tämä tapahtuu: Energiakorjauksista syntyy paljon uutta liiketoimintaa – myös isännöintiyrityksille. Isännöitsijät voisivat

  • tarjota strategisen suunnittelun palveluita (strategia luo pohjaa lisäpalveluiden myymiselle)
  • tuottaa tietoa päätöksenteon pohjaksi (tiedon jalostaminen mahdollistaa korkeamman hinnoittelun)
  • tuotteistaa tarjoamansa palvelut (tuotteistus ja tuotteista viestiminen kehittävät liiketoimintaa)