Currently viewing the category: "Vihreän rakentamisen asiantuntijat"

 

uudet-passit_webRakennusten elinkaarimittarit ja Kiinteistöpassi ovat yhä ajankohtaisempia uusien ilmastotavoitteiden myötä ja ne soveltuvat erinomaisesti eri toimijaryhmien tarpeisiin, mutta niiden käyttöä hidastaa jonkin verran konseptin heikko tunnettuus ja käyttöä tukevan palvelumallin puuttuminen.

Haasteita ja mahdollisuuksia kartoitettiin GBC Finland teettämässä selvityksessä, jonka tuloksena voidaan todeta, että Rakennusten elinkaarimittarit kattavat oikeita näkökulmia ja tarjoavat yksinkertaisen ratkaisun ympäristöjohtamiseen. Selvitykseen osallistuneista valtaosa koki mittarien soveltuvan erityisesti julkiselle sektorille, lippulaivakohteisiin tai asuntotuotantoon.

Käyttövaiheen mittareilla (mitattu energiankulutus, käyttäjätyytyväisyys, pohjateho ja käytön hiilijalanjälki) koettiin olevan enemmän potentiaalia, erityisesti niiden helppokäyttöisyyden johdosta. Toimijat kykenevät käytännössä itse laskemaan käyttövaiheen mittarit ilman laskentakonsulttia.

Hankevaiheen mittareista elinkaaren hiilijalanjäljelle ja elinkaarikustannukselle koettiin olevan yhä enemmän tarvetta tulevaisuudessa, kun taas E-luku ja sisäilmaluokka koettiin jokseenkin itsestäänselvyyksinä, eivätkä ne juuri tarjonneet lisäarvoa.

GBC Finlandin kehitystyön tarkoituksena on tukea KIRA-alan toimijoita ympäristöjohtamisessa ja yritys- tai yhteiskuntavastuun edistämisessä rakennusten elinkaarimittarien ja Kiinteistöpassin avulla. Tavoitteena on luoda GBC Finlandin mittareista alan toimijoita tehokkaasti palveleva yritys- ja yhteiskuntavastuun työkalu ja edistää rakennuskannan ympäristösuorituskyvyn mittaamista ja vertailtavuutta. Mittarit ovat keskeisenä osana myös kansallista Rakennnustieto RTS:n kehitteillä olevaa kansallista sertifiointityökalua.

anttiMikäli olet kiinnostunut osallistumaan syyskuun alkupuolella järjestettävään työpajaan uuden palvelumallin osalta, olethan yhteydessä projektia vetävään konsulttiin (antti.lippo@greenville.fi, 050 438 3273)!

 

 

 

Rakennusten elinkaarimittareista lisätietoja: Jessica Karhu, etunimi.sukunimi@figbc.fi

GBC Finlandin kestävät alueet toimikunta on tehnyt vuoden verran työtä pystyäkseen kuvaamaan kestävän alueen määritelmän. Tämä työ on saatu päätökseen ja sen tulokset ovat kaikkien käytettävissä. Määritelmää hyödynnettiin jo viime syksynä Energia kestävillä alueilla –seminaarissa ympäristöministeriössä.

Ympäristöneuvos Antti Irjala ja Jyväskylän yleiskaavapäällikkö Leena Rossi puhuvat Energia kestävässä aluesuunnittelussa -seminaarissa (Kuva: Johanna Kaalikoski, Rakli)

Ympäristöneuvos Antti Irjala ja Jyväskylän yleiskaavapäällikkö Leena Rossi puhuvat Energia kestävässä aluesuunnittelussa -seminaarissa (Kuva: Johanna Kaalikoski, Rakli)

Työtä on ollut tekemässä yhdessä GBC Finlandin toimikunnan kanssa Pasi Rajala Rambollista. Ympäristöneuvos Antti Irjala pitää määritelmää käyttökelpoisena työkaluna aluesuunnittelun kestävyyskysymysten jäsentämiseen.

Määritelmässä korostuu, että kestävyyteen vaikutetaan eri tavoin eri aluesuunnittelutasoilla. Esimerkiksi keskitetyt energiatuotantotavat pitää ottaa huomioon seututasolla mutta hajautetun energiantuotannon mahdollistamista pitää miettiä asemakaavatasolla.

Toimikunnan puheenjohtaja Leena Rossi kertoo, että määritelmän avulla halusimme kuvata vaikeasti hahmottuvaa ja moniulotteista kestävyyden kokonaisuutta siten, että tuloksia voidaan edelleen hyödyntää ja konkretisoida kaikessa elinympäristön kehitystyössä.

Tämä määritelmä on tehty kaikkien vapaasti käytettäväksi ja hyödynnettäväksi.  Toivottavasti se leviää mahdollisimman laajalle. Määrittelyä on tarkoitus täydentää ja tarkistaa sitä mukaa kun siihen tarvetta ilmenee. Se on vapaasti kenen tahansa käytettävissä ja kommentoitavissa.

MRL

Määritelmän rajaaminen

  • Alueiden kestävyydellä tarkoitetaan niitä alueen ominaisuuksia, jotka liittyvät kestävän kehityksen tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen
  • Kestävällä aluesuunnittelulla vaikutetaan alueiden kestävyyteen erityisesti maankäytön, rakentamisen, liikenteen ja infrastruktuurin ratkaisuilla.
  • Tässä keskitytään MRL:n tarkoittamaan alueidenkäyttöön, alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän puitteissa. Eri aluetasoilla vaikutetaan eri tavoin yhdyskuntien kestävyyteen

”Ympäristön suunnittelu, joka tähtää maapallon elinkelpoisena säilymistä ja ihmisten välistä oikeudenmukaisuutta edistävään toteutukseen”.

 

kriteeristö

Kestävien alueiden kriteeristön kokonaisuus koostuu kolmesta osasta, ja niiden kohdat korostuvat omilla alueillaan sekä eri suunnittelutasoilla.

 

Alueen ekologinen kestävyys

Yhdyskuntarakenteen ekologisuus
  • Yhdyskuntarakenteen tiiveys tai tehokkuus – rakennetun ympäristön ja infrastruktuurin (ml palvelut) hyödyntäminen, luontoalueiden tarkoituksenmukainen säästäminen, luontoarvojen ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen sekä lisääminen ja edistäminen
  • ”Infraekosysteemi”, mm. hulevesien alueellinen käsittely, harmaat ja mustat vedet
  • Kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä suosiva maankäyttö, hyötyliikunnan edistäminen
  • Alueen sijainti suhteessa muuhun alue- ja yhdyskuntarakenteeseen / liittyminen muuhun kaupunkirakenteeseen, liikennejärjestelmään ja palveluverkkoon
  • Pienilmasto-, maaperä-, topografia yms. olosuhteet huomioiva maankäyttö
Resurssitehokkuus / materiaalitehokkuus
  • Materiaalivalinnat, materiaalien kierrätys, jätteiden hyödyntäminen, maarakentamisen materiaalien hyödyntäminen alueellisesti, kuljetusten vähentäminen
  • Rakentamisen tarpeen minimointi, tilatehokkuus (esim lämmitettävät kuutiot), optimoitu asumisväljyys
  • Aluehankkeen elinkaaren hiilijalanjälki
  • Elinkaariajattelu, tilojen ja alueiden muunneltavuus muuttuvien tarpeiden mukaisesti
  • Luonnonvarojen kestävä käyttö
Energiatehokkuus ja kestävä energiantuotanto
  • Olevan infrastruktuurin ja verkostojen hyödyntäminen
  • Rakennusten energiatehokkuus
  • Älykäs sähkö-, lämpö- ja tietoliikenneverkko
  • Energiantuotanto perustuen kestävästi uusiutuviin energiamuotoihin, erilaisten energiantuotantomuotojen hyödyntäminen – muuntojousto eli varautuminen tulevaan, hajautettujen ja keskitettyjen ratkaisujen optimoitu käyttö
  • Liikenteen energiankulutuksen vähentäminen liikkumistarvetta vähentämällä sekä kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä suosimalla

Alueen taloudellinen kestävyys

Olevan yhdyskuntarakenteen hyödyntäminen
  • Alueen resurssien ja vetovoimaisuuden kestävä parantaminen ja hyödyntäminen
  • Palvelujen säilymisen ja kehittämisen tukeminen, alueiden omavaraisuuden optimointi
  • Olevan infrastruktuurin hyödyntäminen
  • Yhdyskuntarakenteen taloudellinen tiivistäminen
  • Alueen tai lähialueen luonnonvarojen hyödyntäminen alueella (maamassat, lähiruoka jne)
Investointien ja kustannusten optimointi
  • Käyttökustannusten optimointi, elinkaarikustannustietoisuus (otetaan huomioon käytön ja ylläpidon kustannukset)
  • Investointien kokonaistaloudellinen kannattavuus
Myönteinen aluekehitys
  • Taloudellisen hyvinvoinnin edistäminen (alueella ja alueen kehittämisen avulla koko yhdyskunnassa)
  • Investointien houkutteleminen
  • Monimuotoisen yrityskulttuurin tukeminen
  • Terveen kilpailun edistäminen
  • Alueiden kilpailukyvyn vahvistaminen

Alueen sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys

Ympäristö ja maiseman ja kulttuuriympäristön vaaliminen
  • Alueen ominaispiirteiden vaaliminen, oman identiteetin luominen/vahvistaminen
  • Alueiden uudistaminen erityispiirteet huomioiden, elävä ja muuttuva maisema ja kulttuuriympäristö
Ympäristön laatutekijät
  • Esteettömyys, esteettisyys, ääni- ja valomaisema, visuaalinen laatu, orientoitavuus, paikan identiteetti
  • Turvallisuus, terveellisyys ja viihtyisyys, ympäristön laatu, ulkoilukulttuuri / kaupunkikulttuuri, lähiluontokokemukset / urbaani elämänmuoto, ”mahdollisuus metsään” / ”mahdollisuus toriin”
Asuminen ja sosiaaliset suhteet
  • Sosiaalista kanssakäyntiä edistävä, segregaatiota vähentävä ympäristö ➔ monipuolinen asunto/asumismuototarjonta, sekoittuneisuus ja monimuotoisuus
  • Asukkaiden kestäviä valintoja tuleva rakenne ja maankäyttö
  • Erilaisten ihmisryhmien erilaiset lähtökohdat, tarpeet ja tavoitteet huomioon (lapset, nuoret, työssäkäyvät, vanhukset, tulevat sukupolvet, erilaiset kulttuuritaustat, toimintarajoitteiset jne)
  • Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus, arjen sujuvuus (palveluverkon suhde maankäyttöön ja liikennejärjestelmään, liikkumistarpeen vähentäminen)
  • Osallistumismahdollisuudet suunnitteluun ja päätöksentekoon (esim. paikallisdemokratia)

 

tärkeimmät osatekijät

aluetasotvaikutukset


10f8a4bRiikka Kyrö

Sustainability Manager, Workplaces

Nokia


Halusimme Nokialla osallistua viime syksyn World Green Building Weekiin kutsumalla Green Building Council Finland -verkostolaisia pääkonttorillemme Espoon Nokia-taloon, joka on ollut myös yksi Rakennusten elinkaarimittarien pilottikohteista. Vieraat saivat ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua uusittuihin työtiloihin sekä suosittuun kattopuutarhaan. Lue koko juttu →

Kirjoittaja Tapio Jalo on rakentamisen ja rakennuksien energiatehokkuuden johtava asiantuntija Motivan Kuluttajat ja palvelut -yksikössä.

Rakentamisen riskit hallintaan

Rakennusinsinööriliitto RIL:n energia- ja talotekniikkaryhmä (RET) järjesti toukokuussa seminaarin rakentamisen riskien hallinnasta. Avauspuheenvuorossa Risto Vahanen toi esiin huolensa siitä, että suunnittelua hankitaan nyt selvästi alihintaan, mikä on myrkkyä laatutavoitteille ja yhteistoiminnalle. Hankkeen organisointiin ja suunnitteluun panostaminen on edellytys saada riskit hallintaan ja poistaa uusiin energiatehokkuusratkaisuihin liittyvää muutosvastarintaa. Tilaisuudessa tulivat hyvin esille laadun monet kriteerit ja se, että käyttäjän vuorovaikutus suunnittelutavoitteisiin on erityisen tärkeää. Lähes nollaenergiarakennuksen toteuttaminen edellyttää saumatonta toiminnan varmistamista kaikissa vaiheissa. Jatkossa korostuvat energian tarpeen minimointi, energiatehokas ilmanvaihto, energiankäytön tarpeenmukaisuus sekä kulutus- ja olosuhdeseuranta. Energiatehokkuuden ja sisäilmaston kannalta asia on kattavasti esitetty 2006 laaditussa ToVa –käsikirjassa.

Pakosta yhteistyöhön

Rakentamisen suurin muutosvoima on ollut pakko eli uusilla määräyksillä tehty normiohjaus. Pakosta olisi edettävä yhteistyöhön, jossa laadun tekemisestä hyötyvät kaikki osapuolet. Tämä edellyttää uusia toimivuuskriteereihin perustuvia elinkaarihankintoja, jolloin myös rakentajien osaaminen ja kehitysideat saadaan käyttöön. Yksi esimerkki muutoksen haasteesta on 90-luvulla käyttöön tullut tavoite IV-kanavien puhtaasta toteutusketjusta. Itsekin määrittelin tuolloin IV-suunnittelijana työselitykseen, että koulurakennushankkeessa kanavat tulee suojata ja asentaa niin, että ne säilyvät puhtaina koko rakentamisen ajan. Yllätys oli iso, kun IV-urakoitsijat kilvan esittivät tilaajalle isoa hyvitystä urakkahinnassa, jos ”voidaan tehdä niin kuin ennenkin”. Sisäilmaluokituksessa oleva rakennustöiden puhtausluokitus sai ensin tilaajat vaatimaan ja näin toteuttajat pakotettiin hyvään laatuun. Nyt 20 vuoden jälkeen nähdään, että toimintatavan muuttaminen normaaliksi rakentamistavaksi on pitkä tie.

Lisää osaamista työmaille

Motivan koordinoimassa EU:n Build Up Skills Finland -hankkeessa julkaistiin huhtikuussa kansallinen etenemissuunnitelma rakennustyöntekijöiden osaamisen lisäämiseksi. Ei ole varmaan yllätys, että rakentajat tarvitsevat jatkossa paljon lisää tietoa ja osaamista energiatehokkaampien rakennuksien toteuttamisessa. Etenemissuunnitelmassa tulee hyvin esille se, että rakentaminen on kokonaisuus, jossa koko ketjun on sitouduttava luomaan työmaille paremmat edellytykset energiatehokkuuden laadunvarmistukseen. Jatkohanke-ehdotus täydennyskoulutuksen laatimiseksi on EU:ssa käsittelyssä ja jatko ratkeaa kesän aikana.

TAPRE –hanke Tampereella ja Seutuvalvomo Kuopiossa

Yhteistyön lisäämisestä ja toimintatapojen muuttamisesta voi ottaa esille kaksi hyvää esimerkkiä. Tampereen alueen palvelurakennukset energiatehokkaiksi (TAPRE) –hankkeen tavoite on luoda alueelliset energiatehokkuusmarkkinat, ts. yhtenäiset energiatehokkaat sopimus- ja toimintaperiaatteet, jotka helpottavat ja tehostavat kaikkien osapuolien työtä. Mukana ovat olleet niin kiinteistön omistajat kuin palvelutuottajat rakentajista suunnittelijoihin. Työryhmän toiminta perustui rakennusten elinkaariajatteluun, jossa otettiin huomioon hanke- ja toteutussuunnittelu, toteutus, urakointi ja rakennuksen käyttö. Alustavat Tapre -dokumentit on julkaistu Tampereen Tilakeskuksen sivuilla.

Kuopiossa on tehty merkittävää alueellista yhteistyötä kuntien kesken seutuvalvomo-projektissa. Kuopion kaupungin tilakeskuksen 2010 käynnistämässä alueellisessa projektissa ovat mukana myös Varkaus, Leppävirta ja Karttula. Aluevalvomo ja siihen liittyvät rakennusautomaatiotoimittajat kilpailutettiin puitesopimuksella, jossa valintaperusteena oli kokonaistaloudellisuus. Seutuvalvomoon on liitetty koko kiinteistökanta ja jatkuva seuranta sekä nopea reagointi poikkeamiin parantavat kiinteistönpidon laatua ja hyödyntävät kiinteistöautomaation uusia mahdollisuuksia. Seutuvalvomo-konsepti on monistettavissa kaikkiin kuntaryhmiin, erityisesti suurille ja keskisuurille kaupunkiseuduille.

Rakennusalalla on nyt mahdollisuus ja näytön paikka toimia yhtenäisesti energiatehokkuuden ja laadun edistämisessä. Tilaajan rooli ja vastuu korostuvat, sillä rakentamisessakin pätee “sitä saa, mitä tilaa”. Rakentamisen toimintakulttuurin muuttamisessa osaamis- ja laatukeskeiseksi tarvitaan kaikkia rakennusalan toimijoita. Laadun vaatiminen ja seuranta edellyttävät täydennyskoulutusta, mikä lisää ammattiylpeyttä sekä muiden työn arvostamista.

Tapio Jalo

Johtava asiantuntija, energiatehokkuus – palvelut ja kuluttajat
Motiva

Kirjoittaja Maija Jokela työskentelee GBC Finlandissa mm. koulutusasioiden parissa ja on elinikäisen oppimisen ystävä.

GBC Finland on pitkin kevättä kysynyt eri tahoilta kysymystä: ”Tarvitaanko Suomessa kestävän rakennetun ympäristön täydennyskoulutusta?”. Olemme pyöritelleet kysymystä omassa koulutustoimikunnassamme, tehneet sen pohjalta kyselyn ja viimeisimpänä järjestimme Vihreä Foorumi -aamiaisseminaarin jossa alan sekä substanssi- että koulutuspuolen ammattilaiset pääsivät ääneen aiheen tiimoilta.

Kartoitimme alan täydennyskoulutustarpeita kyselyllä, johon saimme 152 vastausta*. Sen mukaan 60 % vastaajista ei ollut saanut kestävän rakennetun ympäristön täydennyskoulutusta. Käydyksi täydennyskoulutukseksi mainittiin mm. yhden päivän seminaareja, Aalto Pro:n ja Kiinkon kursseja, LEED:n ja BREEAM:n kursseja, organisaatioiden omia tutkimushankkeita, ulkomailla hankittua täydennyskoulutusta… Kaikenlaista ja sekalaista. Koulutusta on siis tarjolla ammattilaisille lisäkoulutustarpeisiin, mutta missään ei ole perusteemoja alleen kokoavaa sateenvarjokoulutusta tai koulutustahoa joka pitäisi huolen siitä, että alalla on riittävät tietotaidot kohdata tulevaisuuden haasteet kuten ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen, kiristyvät säädökset ja markkinoilla kilpailu.

Green Building Professional myös Suomeen?

Olemme kysyneet (niin toisilta kuin itseltämme) voisiko GBC Finland olla se taho, joka tarjoaisi kestävän rakennetun ympäristön  koulutuspaketin. GBC koordinoisi koulutuksen, mutta itse opetuksen toteuttaisivat olemassa olevat koulutusorganisaatiot. Olemme katsoneet mallia Euroopasta, jossa Green Building Councilit vetävät tällä hetkellä kahta koulutussarjaa. Manner-Euroopassa toimii Green Building Professional -koulutusalusta, jonka kurssit ovat muokattavissa kansalliselle tasolle – siis myös vaikkapa Suomeen – soveltuviksi. Tarjolla on kursseja aina kestävän rakentamisen markkinasta kestäviin työtiloihin ja kouluihin sekä projektinhallinnasta valosuunnitteluun. Iso-Britanniassa on puolestaan Green Building Series, joka toimii vain Briteissä.  Siellä on osin samoja teemoja, mutta lisäksi esimerkiksi kestävää yhdyskuntasuunnittelua, innovatiivista, inspiroivaa ja integroitua rakennussuunnittelua ja kestäviä hankintaketjuja.

Lisäkoulutusta kaivataan korjausrakentamisen ratkaisuista ja muista käytännönläheisistä aiheista

Käytimme muun muassa kansainvälisten koulutussarjojen teemoja pohjana, kun kysyimme selvityksessämme, mille kursseille vastaaja itse osallistuisi ja mille omassa organisaatiossa olisi tarve. 18 luomastamme kurssivaihtoehdosta nousi selvä voittaja: korjausrakentamisen ratkaisut. Kurssille osallistuisi lähes 70 % vastaajista ja saman verran näki kurssille tarvetta myös muille työntekijöille omassa organisaatiossa.   Yli puolet osallistuisi myös kursseille rakennusten lainsäädännöstä (nyt ja tulevaisuudessa, kansallisella ja EU-tasolla) sekä lähes nollanergiataloista.  Melkein puolet haluaisi oppia lisää GBC Finlandin Rakennusten elinkaarimittareiden käyttömahdollisuuksista ja laskentaohjeista. Peränpitäjäksi jäi, ehkä hieman yllättäen, puurakentaminen. Tätä toisaalta selittänee vastaajien insinööritausta: kenties arkkitehtien suurempi osuus vastaajissa olisi näkynyt suurempana kiinnostuksena puurakentamiseen?

Vastauksissa näkyy selvästi käytännöllisten tietojen ja taitojen tarve sekä tiettyjen asioiden ajankohtaisuus, kuten juuri korjausrakentaminen ja lähes nollaenergiatalot. Kokonaisvaltaisempaa ajattelua edustavat kurssit pärjäsivät hieman heikommin: Vihreä johtajuus sijoittui vastaajien omissa valinnoissa seitsemänneksi (48 %), projektinhallinta kestävässä rakentamisessa yhdeksänneksi (46 %) ja kestävä yhdyskuntasuunnittelu toiseksi viimeiseksi (35 %).

Organisaatioilla nähtiin kuitenkin olevan huomattavasti enemmän koulutustarpeita kuin pelkästään itsellä. Ensiajatus tästä voisi olla se, että vastaajat pitävät kaikkia muita organisaatiossa enemmän koulutuksen tarpeessa olevina kuin mitä itse on. Todennäköisemmin tulosta selittää kuitenkin se, että vastaajista suurin osa oli johtavassa tai asiantuntija-asemassa. Tällöin heillä on oletettavasti luotettava näkemys organisaatioiden osaamisesta ja koulutustarpeista.

Mielenkiintoista on myös, että valittaessa kursseja, joille olisi organisaatiossa tarve, valittiin paljon myös niitä teemoja, jotka olivat häntäpäässä omien kurssivalintojen kohdalla. Esimerkiksi talotekniikka, rakennussuunnittelu, yhdyskuntasuunnittelu ja puurakentaminen parantavat huomattavasti asemiaan tässä tarkastelussa.

Vihreä Foorumi 30.5 herätti innostusta

Esitimme toukokuun Vihreä Foorumi -aamiasseminaarissa kyselymme tuloksia ja kuulimme lisäksi Jorma Säterin (Metropolia, Bachelor’s Degree in Civil Engineering) esityksen siitä, miten peruskoulutuksessa otetaan huomioon kestävän kehityksen vaatimukset. Säterin mukaan täydennyskoulutukselle olisi tarvetta, sillä diplomi insinööri -koulutus kykenee tuottamaan vain perusasiat omaavia insinöörejä. Kestävän kehityksen asioille ei ole tilaa 240 opintopisteen opinnoissa, sillä ne täyttyvät perusasioista. Toisaalta, kuten eräs seminaariin osallistunut totesi, kestävyyden täytyy olla osa perusasioita, joita opetetaan. Sitä ei siis liimata perusopintojen päälle ja sanota, että ”tämä on ekologista” tai ”vihreää” tai kestävää kehitystä”. Kestävä rakentaminen on hyvää ja laadukasta rakentamista ja oikeanlaisia käytäntöjä.

Olisikin katsottava laajoja kokonaisuuksia, unohtamatta myöskään sosiaalista kestävyyttä. Oppimisessa voidaan edetä yksi porras kerrallaan: aloitetaan vaikkapa korjausrakentamisesta ja lähes nollaenergiataloista (asioista jotka on pian pakko hallita) ja edetään ehkä projektinhallinnan kautta vihreään johtajuuteen ja yhdyskuntasuunnitteluun. Jollakin suunta saattaa olla päinvastainen, kokonaisuuksista yksityiskohtiin ja käytäntöön.

Innostus oli käsin kosketeltavaa seminaariin osallistuneiden joukossa. Täydennyskoulutusta tarvitaan! Muutosta tarvitaan! Kokonaisvaltaista otetta tarvitaan! Myös haastattelemamme asiantuntijat mm. Rakennustiedosta ja Tampereen teknillisestä yliopistosta ovat sitä mieltä, että koulutuksen olisi tähdättävä muutokseen ja muutoksen olisi oltava kokonaisvaltainen ja perustavanlaatuinen. Tämä kuulostaa haasteelta, joka on riittävän suuri Green Building Councilille. Koulun penkillä tavataan?

* Kysely tavoitti hyvin alan toimijarakenteen. Vastaajista suurin osa (60 %) oli insinöörejä. Lisäksi oli arkkitehteja (12 %) ja jonkin kaupallisen tutkinnon suorittaineita (10 %). Toimialoista oli parhaiten edustettuna suunnittelu- ja rakennuttamispalveluyritykset (23 %). Muita huimattavia toimialoja olivat laite-, järjestelmä- ja materiaalitoimittajat (13 %), kiinteistöjen omistajat (13 %), koulutus- ja tutkimusorganisaatiot (10 %), julkishallinnolliset organisaatiot (10 %) sekä yhdistykset ja säätiöt (10 %).

Suurin osa vastaajista toimi johtavassa tai asiantuntija-asemassa ja oli toiminut pitkään yli työelämässä, lähes puolet jo yli 21 vuotta. Vastaajista 60 % työskenteli jossakin GBC Finlandin jäsenorganisaatiossa. GBC Finlandin jäsenille menneisiin kyselyihin vastasi lähes puolet (47 %), RAKLI:n, RIL:n, SAFA:n ja STUL:n sähköpostilistoille mennyt kysely keräsi n. 2,5 vastausprosentin.