Currently viewing the category: "Vihreän rakentamisen asiantuntijat"

Kirjoittaja Maija Jokela työskentelee GBC Finlandissa mm. koulutusasioiden parissa ja on elinikäisen oppimisen ystävä.

GBC Finland on pitkin kevättä kysynyt eri tahoilta kysymystä: ”Tarvitaanko Suomessa kestävän rakennetun ympäristön täydennyskoulutusta?”. Olemme pyöritelleet kysymystä omassa koulutustoimikunnassamme, tehneet sen pohjalta kyselyn ja viimeisimpänä järjestimme Vihreä Foorumi -aamiaisseminaarin jossa alan sekä substanssi- että koulutuspuolen ammattilaiset pääsivät ääneen aiheen tiimoilta.

Kartoitimme alan täydennyskoulutustarpeita kyselyllä, johon saimme 152 vastausta*. Sen mukaan 60 % vastaajista ei ollut saanut kestävän rakennetun ympäristön täydennyskoulutusta. Käydyksi täydennyskoulutukseksi mainittiin mm. yhden päivän seminaareja, Aalto Pro:n ja Kiinkon kursseja, LEED:n ja BREEAM:n kursseja, organisaatioiden omia tutkimushankkeita, ulkomailla hankittua täydennyskoulutusta… Kaikenlaista ja sekalaista. Koulutusta on siis tarjolla ammattilaisille lisäkoulutustarpeisiin, mutta missään ei ole perusteemoja alleen kokoavaa sateenvarjokoulutusta tai koulutustahoa joka pitäisi huolen siitä, että alalla on riittävät tietotaidot kohdata tulevaisuuden haasteet kuten ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen, kiristyvät säädökset ja markkinoilla kilpailu.

Green Building Professional myös Suomeen?

Olemme kysyneet (niin toisilta kuin itseltämme) voisiko GBC Finland olla se taho, joka tarjoaisi kestävän rakennetun ympäristön  koulutuspaketin. GBC koordinoisi koulutuksen, mutta itse opetuksen toteuttaisivat olemassa olevat koulutusorganisaatiot. Olemme katsoneet mallia Euroopasta, jossa Green Building Councilit vetävät tällä hetkellä kahta koulutussarjaa. Manner-Euroopassa toimii Green Building Professional -koulutusalusta, jonka kurssit ovat muokattavissa kansalliselle tasolle – siis myös vaikkapa Suomeen – soveltuviksi. Tarjolla on kursseja aina kestävän rakentamisen markkinasta kestäviin työtiloihin ja kouluihin sekä projektinhallinnasta valosuunnitteluun. Iso-Britanniassa on puolestaan Green Building Series, joka toimii vain Briteissä.  Siellä on osin samoja teemoja, mutta lisäksi esimerkiksi kestävää yhdyskuntasuunnittelua, innovatiivista, inspiroivaa ja integroitua rakennussuunnittelua ja kestäviä hankintaketjuja.

Lisäkoulutusta kaivataan korjausrakentamisen ratkaisuista ja muista käytännönläheisistä aiheista

Käytimme muun muassa kansainvälisten koulutussarjojen teemoja pohjana, kun kysyimme selvityksessämme, mille kursseille vastaaja itse osallistuisi ja mille omassa organisaatiossa olisi tarve. 18 luomastamme kurssivaihtoehdosta nousi selvä voittaja: korjausrakentamisen ratkaisut. Kurssille osallistuisi lähes 70 % vastaajista ja saman verran näki kurssille tarvetta myös muille työntekijöille omassa organisaatiossa.   Yli puolet osallistuisi myös kursseille rakennusten lainsäädännöstä (nyt ja tulevaisuudessa, kansallisella ja EU-tasolla) sekä lähes nollanergiataloista.  Melkein puolet haluaisi oppia lisää GBC Finlandin Rakennusten elinkaarimittareiden käyttömahdollisuuksista ja laskentaohjeista. Peränpitäjäksi jäi, ehkä hieman yllättäen, puurakentaminen. Tätä toisaalta selittänee vastaajien insinööritausta: kenties arkkitehtien suurempi osuus vastaajissa olisi näkynyt suurempana kiinnostuksena puurakentamiseen?

Vastauksissa näkyy selvästi käytännöllisten tietojen ja taitojen tarve sekä tiettyjen asioiden ajankohtaisuus, kuten juuri korjausrakentaminen ja lähes nollaenergiatalot. Kokonaisvaltaisempaa ajattelua edustavat kurssit pärjäsivät hieman heikommin: Vihreä johtajuus sijoittui vastaajien omissa valinnoissa seitsemänneksi (48 %), projektinhallinta kestävässä rakentamisessa yhdeksänneksi (46 %) ja kestävä yhdyskuntasuunnittelu toiseksi viimeiseksi (35 %).

Organisaatioilla nähtiin kuitenkin olevan huomattavasti enemmän koulutustarpeita kuin pelkästään itsellä. Ensiajatus tästä voisi olla se, että vastaajat pitävät kaikkia muita organisaatiossa enemmän koulutuksen tarpeessa olevina kuin mitä itse on. Todennäköisemmin tulosta selittää kuitenkin se, että vastaajista suurin osa oli johtavassa tai asiantuntija-asemassa. Tällöin heillä on oletettavasti luotettava näkemys organisaatioiden osaamisesta ja koulutustarpeista.

Mielenkiintoista on myös, että valittaessa kursseja, joille olisi organisaatiossa tarve, valittiin paljon myös niitä teemoja, jotka olivat häntäpäässä omien kurssivalintojen kohdalla. Esimerkiksi talotekniikka, rakennussuunnittelu, yhdyskuntasuunnittelu ja puurakentaminen parantavat huomattavasti asemiaan tässä tarkastelussa.

Vihreä Foorumi 30.5 herätti innostusta

Esitimme toukokuun Vihreä Foorumi -aamiasseminaarissa kyselymme tuloksia ja kuulimme lisäksi Jorma Säterin (Metropolia, Bachelor’s Degree in Civil Engineering) esityksen siitä, miten peruskoulutuksessa otetaan huomioon kestävän kehityksen vaatimukset. Säterin mukaan täydennyskoulutukselle olisi tarvetta, sillä diplomi insinööri -koulutus kykenee tuottamaan vain perusasiat omaavia insinöörejä. Kestävän kehityksen asioille ei ole tilaa 240 opintopisteen opinnoissa, sillä ne täyttyvät perusasioista. Toisaalta, kuten eräs seminaariin osallistunut totesi, kestävyyden täytyy olla osa perusasioita, joita opetetaan. Sitä ei siis liimata perusopintojen päälle ja sanota, että ”tämä on ekologista” tai ”vihreää” tai kestävää kehitystä”. Kestävä rakentaminen on hyvää ja laadukasta rakentamista ja oikeanlaisia käytäntöjä.

Olisikin katsottava laajoja kokonaisuuksia, unohtamatta myöskään sosiaalista kestävyyttä. Oppimisessa voidaan edetä yksi porras kerrallaan: aloitetaan vaikkapa korjausrakentamisesta ja lähes nollaenergiataloista (asioista jotka on pian pakko hallita) ja edetään ehkä projektinhallinnan kautta vihreään johtajuuteen ja yhdyskuntasuunnitteluun. Jollakin suunta saattaa olla päinvastainen, kokonaisuuksista yksityiskohtiin ja käytäntöön.

Innostus oli käsin kosketeltavaa seminaariin osallistuneiden joukossa. Täydennyskoulutusta tarvitaan! Muutosta tarvitaan! Kokonaisvaltaista otetta tarvitaan! Myös haastattelemamme asiantuntijat mm. Rakennustiedosta ja Tampereen teknillisestä yliopistosta ovat sitä mieltä, että koulutuksen olisi tähdättävä muutokseen ja muutoksen olisi oltava kokonaisvaltainen ja perustavanlaatuinen. Tämä kuulostaa haasteelta, joka on riittävän suuri Green Building Councilille. Koulun penkillä tavataan?

* Kysely tavoitti hyvin alan toimijarakenteen. Vastaajista suurin osa (60 %) oli insinöörejä. Lisäksi oli arkkitehteja (12 %) ja jonkin kaupallisen tutkinnon suorittaineita (10 %). Toimialoista oli parhaiten edustettuna suunnittelu- ja rakennuttamispalveluyritykset (23 %). Muita huimattavia toimialoja olivat laite-, järjestelmä- ja materiaalitoimittajat (13 %), kiinteistöjen omistajat (13 %), koulutus- ja tutkimusorganisaatiot (10 %), julkishallinnolliset organisaatiot (10 %) sekä yhdistykset ja säätiöt (10 %).

Suurin osa vastaajista toimi johtavassa tai asiantuntija-asemassa ja oli toiminut pitkään yli työelämässä, lähes puolet jo yli 21 vuotta. Vastaajista 60 % työskenteli jossakin GBC Finlandin jäsenorganisaatiossa. GBC Finlandin jäsenille menneisiin kyselyihin vastasi lähes puolet (47 %), RAKLI:n, RIL:n, SAFA:n ja STUL:n sähköpostilistoille mennyt kysely keräsi n. 2,5 vastausprosentin.

Kirjoittaja Jukka Backlund on ISS Palvelut Oy:n tuotejohtaja.

Ympäristöliiketoiminta on tuoreen selvityksen mukaan yksi Suomen nopeimmin kasvavista teollisuuden aloista. Yksi nousevista tähdistä on kiinteistöjen energiankäytön etähallintapalvelut.

Suomen uusi Nokia ei välttämättä ponnista peliteollisuudesta, vaan ympäristöalalta. Cleantech Finlandin tuoreen selvityksen mukaan ympäristöteknologian ala kasvoi viime vuonna 15 prosenttia ja oli yksi maamme nopeimmin kasvavista teollisuuden aloista. Suomalaiset yritykset ovat kärkimaiden joukossa kehittämässä muun muassa kiinteistöjen energianhallinnan etäpalveluja, jossa kiinteistöjen energiankulutusta seurataan ja ohjataan reaaliaikaisesti.

Energianhallintapalveluista tulee kehittymään jo lähitulevaisuudessa merkittävää liiketoimintaa. Mahdollisuudet ovat moninaisia. Esimerkiksi etävalvonnan avulla kiinteistöt voitaisiin linkittää elektronisesti toisiinsa, jolloin ne voivat jakaa energiaa järkevästi keskenään ja jopa tuottaa sitä.

Energian etähallintapalvelua käyttävä kiinteistö on kytketty energiankulutusta tarkkailevaan energianhallintakeskukseen. Sieltä nähdään reaaliaikaisesti muun muassa se, toimiiko kiinteistön talotekniikka energiatehokkaasti, ja korjaaviin toimiin voidaan ryhtyä heti. Energianhallinnankeskus tarkkailee mm. kiinteistöjen lämmitysjärjestelmiä, ilmanvaihtokoneita, jäähdytysjärjestelmiä ja valaistustakin varmistaen hyvät kiinteistön käyttöolosuhteet ja energiatehokkuuden. Oleellista on päivittäisen kiinteistöhuoltotyön ohjaus energiatehokkuusnäkökulmasta ja energianhallintaa suorittavan toimijan ymmärrys kiinteistössä harjoitettavan toiminnan olosuhde- ja häiriöttömyysvaatimuksista.

Energian säästöpotentiaali on merkittävä, sillä kiinteistömme kahmaisevat jopa 40 prosenttia maamme koko energiankulutuksesta. Esimerkiksi vanhoissa teollisuus- ja liikekiinteistöissä on mahdollista säästää lämpöenergiaa jopa 30 prosenttia ja sähköä jopa 15 prosenttia kiinteistöjen energianhallinnan ja päivittäisen ylläpidon avulla.

Ja ympäristö kiittää: ilmastonmuutoksen torjumiseksi on erityisesti vanhojen kiinteistöjen energiatehokkuuden parantaminen mitä kannattavin sijoitus. Sieltä löytyy merkittävä energiansäästöpotentiaali, joka kannattaa huomioida.

Jukka Backlund

tuotejohtaja
ISS Palvelut Oy
jukka.backlund@iss.fi
www.iss.fi

Kirjoittaja Jyri Nieminen toimii rakenne- ja talotekniikkaan, teollisuus- ja energiatekniikkaan, ympäristö- ja yhdyskuntatekniikkaan sekä asiantuntijapalveluihin erikoistuneen FMC Groupin kestävän kehityksen palveluiden johtajana.

Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan rakennusten energiankäytön pienentäminen on kustannustehokkain keino vaikuttaa energiankäytöstä aiheutuviin päästöihin. Päästöjen pienentäminen edellyttää kuitenkin tarkastelua yhdyskuntatasolla yksittäisten rakennusten sijaan. Jos rakennuskannan energiankäytön pienentyminen ei vaikuta energian tuotantorakenteisiin, ei päästövähennystavoitteita saavuteta täysimääräisesti. Yksittäisen, esimerkiksi öljylämmitteisen rakennuksen osalta päästöjen vähennys on kuitenkin selviö. Lisäksi ihmisten tekemillä omaa elämäntapaa koskevilla valinnoilla on suuri merkitys saavutettavaan energiansäästöön ja siitä aiheutuviin päästövaikutuksiin.

Energiatehokkaassa rakentamisessa korostuvat hankintaosaaminen, kokonaisuuden hallinta ja valitettavasti myös sopimusmenettelyt. Yksityinen rakennuttaja on yksin toimiessaan kaikkein heikoimmassa asemassa sopimusten tekemisessä ja niiden noudattamisen valvonnassa. Tämä näkyy selvimmin rakentamisen lopputuotteen laadussa. Myös tästä syystä kokonaisuuden hallinnan merkitys kasvaa. Näin saavutetaan kustannussäästöjä ja saadaan vähemmällä enemmän.

Rakennushankkeeseen ryhtyvä on vastuussa lopputuloksesta. Siksi on pystyttävä kommunikoimaan rakentamiselle selkeät ja ymmärrettävät tavoitteet, joita rakentamisella halutaan saavuttaa. Tavoitteiden asettaminen jo ennen varsinaisen suunnittelun alkamista on tärkeää, koska prosessin kuluessa muutosten tekeminen on tunnetusti hankalaa ja kallista.

Haasteina rakentamisen laatu ja energiatehokkuuden tarkastelu kokonaisuutena

Julkinen keskustelu rakennusten energiatehokkuudesta on pyörinyt rakenteiden lämmöneristystason ja siihen liittyvien kosteusriskien ympärillä. Keskustelussa rakentamisen laatu ja sen merkitys kosteusvaurioiden syntymisessä ja terveellisten ja viihtyisien kotien rakentamisessa on jäänyt oudon vähälle huomiolle. Lämmöneristyksen paksuus sinänsä ei ole riski. Sen sijaan rakennuksen suunnittelun ja toteutuksen laatu on yhä merkittävä kosteusvaurioiden aiheuttaja. Tässä suhteessa ongelmia on koko rakentamisen prosessissa.

On selvää, että uudet ratkaisut pitää tutkia ja testata ennen käyttöönottoa. Mutta kuinka kauan tarvitaan koerakentamista asioissa, jotka perustuvat jo olemassa oleviin ratkaisuihin, materiaaleihin, teknologiaan ja rakentamistapoihin? Kun rakentamista vaivaavat asenteet, huolimattomuus ja ajattelemattomuus ja osaamisen puute, ei koerakentaminen tuo erityistä hyötyä rakentamiseen yleensä, ellei koerakentaminen ole määrätietoista osaamisen kasvattamista. Paksuja lämmönerityksiä on matalaenergiataloihin tehty jo yli 20 vuotta koerakentamishankkeissa ilman rakenteiden toimimattomuudesta johtuvia kosteusvaurioita.

Toisaalta pelkkä lämmöneristyksen kasvattaminen on osaoptimointia, joka ei johda haluttuun lopputulokseen. Tarvitaan energiatehokkuuden tarkastelua kokonaisuutena. Muutama vuosi sitten PassivHaus Institut ehdotteli suomalaisen passiivipientalon ulkoseinään ja yläpohjaan järjettömiä 70 sentin ja metrin lämmöneristyskerroksia, jotta tilojen lämmitystehon tarve saataisiin halutulle tasolle. Hyvään ja energiatehokkaaseen lopputulokseen pääsee huomattavasti vähemmälläkin.

Samalla, kun on taivasteltu rakennuksen ulkovaippaan liittyviä muutostarpeita, on talotekniikan rooli jäänyt vähälle huomiolle. Ilmanvaihdon toimivuus, lämpöpumppujen luvattua pienemmät lämpökertoimet ja taloteknisten säätöjärjestelmien toimimattomuus ovat nykyrakentamisen heikkouksia.

Elinkaarikustannusten arvioimiseksi huomio kustannusten lisäksi tuleviin hyötyihin

Tulevaisuuden rakentamista pidetään lähtökohtaisesti kalliina, vaikka tulevien vaatimusten mukaisia rakennuksia on toteutettu myös aivan normaaleilla urakkahinnoilla. Ensi vuosikymmenen alussa rakentamismääräysten pohjaksi tulevan lähes nollenergiatalon kustannukset ovat nykymääräysten mukaiseen taloon verrattuna korkeintaan 10 % korkeammat. Passiivi- ja nollaenergiataloja on rakennettu 0–5 % lisäkustannuksilla.

Lahden vanhusten asuntosäätiön rakennuttamassa lähes nollaenergiapalvelutalossa urakkahinta on samansuuruinen kuin palvelutalorakentamisessa keskimäärin. Uuden palvelutalon kilpailuttamisessa käytettiin toimivuuteen perustuvaa menettelyä. Toimivuuspohjaisella kilpailuttamisella annetaan palveluiden tarjoajille mahdollisuus keskittyä olennaisimpaan eli oman perusosaamisen hyödyntämiseen rakentamisessa – edellyttäen, että tätä perusosaamista on. Toimivuuden korostaminen edellyttää laatuajattelun terävöittämistä ja viemistä suunnittelupöydältä työmaalle ja rakennuksen käyttöön. Tilaajan kannalta keskitytään kokonaisuuteen sen sijaan, että haettaisiin osaoptimoinnilla säästöjä yksittäisiin ratkaisuihin. Elinkaariedullisuus ei synny pelkästään kustannustarkasteluilla vaan myös tulevien hyötyjen tarkasteluilla.

Ominaislämpöhäviötarkasteluista kokonaisenergiatarkasteluun

Suomen rakentamismääräykset ovat vuoden 2012 muutosten jälkeen oikealla uomalla. Määräysten tavoitteena pitäisi olla enenergiankäytöstä johtuvien päästöjen pienentäminen. Siksi pitäisi olla rohkeutta luopua ulkovaipan ominaislämpöhäviötarkasteluista ja keskittyä energiamuuntokertoimilla painotettuun kokonaisenergiatarkasteluun ja edelleen rakennuksen käytön aikaiseen kokonaisenergian käyttöön. Tämä antaisi rakennusten suunnittelijoille paremmat lähtökohdat optimoida ratkaisuja myös toimivuuslähtöisesti.

Korjausrakentaminen tulee energiamääräysten piiriin 2013. Lähestymistapa on odotettua lempeämpi. Energiatehokkuuden parantaminen tulee kyseeseen silloin, kun se liitettynä muihin rakennuksen välttämättömiin korjauksiin voidaan toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti muun korjaustoiminnan ohella. Energiatehokkuuden parantamisen kustannukset ovat rakennuksen laajassa korjauksessa suuruusluokalleen noin kolmannes kokonaiskustannuksista. Tässäkin on mahdollisuus merkittäviin kustannussäästöihin.

Suomi on kaikesta huolimatta rakentamisen energiatehokkuudessa maailman johtavien maiden joukossa – vaikka meillä kovin hanakasti väitetäänkin, että olemme valovuosia muita jäljessä aivan kaikessa. Kannattaa muistaa, että rakennusten kosteusvaurioihin ei läheskään kaikkialla suhtauduta yhtä vakavasti kuin meillä.

Parantamisen varaa toki on. Mutta huonolla itsetunnolla ja haluttomuudella tarttua uusiin asioihin ei maailmaa saati yritysten kassavirtojakaan juuri paranneta. Tietoa ja kokemuksia hyödynnettäväksi kertyy koko ajan lisää. Ongelmiin pitäisi pystyä tarttumaan ponnekkaammin. On kuitenkin hyvä muistaa, että lainsäädäntö luo puitteet yritysten toiminnalle. Yritysten pitää sopeutua tähän ja kehittää liiketoiminnalleen mallit, joilla toiminta on taloudellisesti kannattavaa myös energiatehokkaassa rakentamisessa.

Jäsenyrityksemme YIT Kiinteistötekniikka Oy:n kaupallinen johtaja Ville Tamminen avaa kirjoituksessaan julkishallinnon rakennusten säästöpotentiaalia.

Suomessa pelkästään julkisyhteisöt kuluttavat n. 750 miljoonaa euroa rakennusten energialaskuihin vuodessa. Tästä summasta lämmitykseen kuluu n. 60 % ja sähköön n. 40 %. Huomattava osa tästä kulutuksesta on turhaa. Julkishallinto on pikkuhiljaa heräilemässä valtavaan energiansäästöpotentiaaliin rakennuskannassaan.

Tästä kulutuksesta on mahdollisuus säästää n. 100 miljoonaa euroa vuodessa. (lähde Suomen tilastollinen vuosikirja 2012 ja Motivan ominaiskulutuskartoitus 2008) Motivan tilastoinnin ja YIT Kiinteistöteknisten palveluiden tekemien laskelmien perusteella säästöpotentiaali koko Suomen julkisen sektorin rakennuksissa on edelleen n. 100 miljoonaa vuodessa.

Säästösumma kuulostaa suurelta, mutta se on saavutettavissa suhteellisen kevein toimenpitein. Jo pelkästään tuo 100 miljoonan euron vuosisäästö voitaisiin saavuttaa pienillä automaatioinvestoinneilla, etäkäytettävän kiinteistövalvomon avulla ja tarkistamalla kiinteistön LVI-prosessit säännönmukaisesti. Tämä tarkoittaisi rakennusten lämmityksen, ilmanvaihdon ja valaistuksen etävalvontaa ja -ohjausta sekä niiden sopeuttamista rakennuksen käyttöasteeseen. Lisäksi valvomo mahdollistaisi vikojen ennaltaehkäisyn ja etäkäytöllä tapahtuvan korjaamisen. Tämä puolestaan vähentäisi turhia päivystyskäyntejä.

Valaistus, kiinteistöjen muu sähkön kulutus, ilmanvaihto ja lämmitys ovat energiaverkkomme äärimmäinen hännänhuippu. Vasta kun pystymme optimoimaan oikein tarvitsemamme energian loppukulutuksen, tiedämme, kuinka paljon energiaa täytyy tuottaa. Sen jälkeen voimme keskittyä tuottamaan energiaa paikallisesti, puhtaasti ja tehokkaasti.

Ensin on kuitenkin aika ottaa tämä suuri säästöpotentiaali käyttöön. Miten parantaisit elinympäristöämme 100 miljoonalla eurolla?

Ville Tamminen
Kaupallinen johtaja
YIT Kiinteistötekniikka Oy
puh. 050 390 0129
ville.tamminen@yit.fi

Blogikirjoituksessaan jäsenemme Metsä Woodin entinen kehitysjohtaja Esa Kosonen kertoo yrityksen toiminnasta ja puurakentamisen kokemasta muutoksesta.

Puusta rakentaminen on vuosikymmenen kuluessa kokenut valtaisan mullistuksen, kun olemme siirtyneet raaka-ainetoimittajan roolista ratkaisujen tarjoajaksi. Olemme onnistuneet luomaan pientalorakentamisen oheen uudenlaista kysyntää asennusvalmiille puuelementeille, joista rakentuu liike-, varasto- ja toimistotilaa sekä asuntoja kerrostaloihin.

Toimitamme kyllä rakennusliikkeille myös pelkkää rakennusosaa, kuten puiset pilarit ja palkit, mutta pikku hiljaa jo arkkitehdin ja tilaajan luonnoksissa alkaa olla puuta näkyvissä tai puun tekniset hyödyt rakenteiden sisään jätettynäkin kiinnostavat. Kun pääsemme jo suunnittelun alkuvaiheessa mukaan tarjousprosessiin, meidän on helpompi tarjota kokonainen rakennuksen runko, tietysti kotimaisesta ja kestävästä Kertopuusta®. Samalla voimme tarjota myös tuoteosien suunnittelun 3D-mallinnuksella sekä rungon asennuksen.

Tienraivaajan osa uuden rakentamiskulttuurin juurruttamisessa on kiitollinen tehtävä, mutta se vaatii paljon työtä ja peräänantamatonta draivia. Meidän on saatava niin sijoittajat, asunnon ostajat, rakentajat kuin kaavoittajatkin vakuuttuneiksi siitä, että puusta kannattaa rakentaa.

Olen erittäin onnellinen siitä, että kanssamme kestävän kehityksen hyvää sanomaa kertovat mm. GBC Finland,  Finnish Wood Research, Puuinfo ja kilpailijamme. Viesti menee varmemmin perille, kun se ei kuulu yhdestä suusta ja riittävillä toistoilla vanhakin koira voi oppia uusia temppuja.

Myös kaavoittajat ovat heränneet kiitettävästi puurakentamiseen ja niinpä nyt onkin noin 7000 uutta asuntoa tulossa eri puolille Suomea rakennettaviin puukerrostaloihin. Näistä esimerkiksi Espoon Tuuliniitty, Rauman Papinpelto, Turun Linnanfält ja Vuoreksen Isokuusi Tampereella ovat kohteita, joissa toivomme Metsä Woodin Kerrostalojärjestelmän olevan valittava ratkaisu.

Järjestelmän etuja ovat nopea asennus, valmiiksi suunnitellut liitosdetaljit ja muuntojoustavuus. Pilari-palkkirungon ansiosta talossa ei ole kantavia seiniä, joten rakennus on arkkitehtuuriltaan erittäin muuntojoustava koko elinkaarensa ajan.

Polkuriippuvuudella tarkoitetaan kehitystä, jossa aiemmat valinnat vaikuttavat tuleviin valintamahdollisuuksiin. Haluamme estää rakentajien urautumista kerran valittuun rakentamistapaan ja tuoda rinnalle uutta tuoretta tapaa, jolle selvästi on jo tilausta.

Puukerrostaloissa jo asuvilta kysyttiin vuonna 2011 Tampereen teknillisen yliopiston ja Oulun ammattikorkean tutkimuksessa tyytyväisyyttä asumiseen. 84 prosenttia vastaajista kokee viihtyvänsä hieman tai selvästi paremmin puukerrostalossa kuin aiemmassa asunnossa. 89 prosenttia on tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä nykyiseen asuintaloon ja asuntoon.

Näinhän se on, että asiakas valitsee. Jos hän saa samaan hintaan puurakennuksen, jonka lämpötila, ääneneristävyys, sisäilman laatu ja ilmanvaihto ovat kunnossa, on selvää, että ostaja valitsee mieluummin puukerrostaloasunnon tai kestävän kehityksen periaatteiden mukaan rakennetun kauppakeskuksen.

Lisäbonuksena hän saa viihtyisän asuinympäristön talossa, jonka arkkitehtuuri mahdollistaa muutoksia esimerkiksi huoneiden ja huoneistojen välisien seinien siirrossa. Elämä muuttuu, miksi ei myös ihmisen valinnat?


Lisää tietoa puurakentamisesta ja Metsä Woodin toiminnasta:

Marko Kellberg
Johtaja, Projektirakentaminen
Metsä Wood, rakentaminen ja teollisuustuotteet
marko.kellberg@metsagroup.com
+358 50 534 5987