Currently viewing the category: "Vihreän rakentamisen asiantuntijat"

10f8a4bRiikka Kyrö

Sustainability Manager, Workplaces

Nokia


Halusimme Nokialla osallistua viime syksyn World Green Building Weekiin kutsumalla Green Building Council Finland -verkostolaisia pääkonttorillemme Espoon Nokia-taloon, joka on ollut myös yksi Rakennusten elinkaarimittarien pilottikohteista. Vieraat saivat ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua uusittuihin työtiloihin sekä suosittuun kattopuutarhaan. Lue koko juttu →

Kirjoittaja Tapio Jalo on rakentamisen ja rakennuksien energiatehokkuuden johtava asiantuntija Motivan Kuluttajat ja palvelut -yksikössä.

Rakentamisen riskit hallintaan

Rakennusinsinööriliitto RIL:n energia- ja talotekniikkaryhmä (RET) järjesti toukokuussa seminaarin rakentamisen riskien hallinnasta. Avauspuheenvuorossa Risto Vahanen toi esiin huolensa siitä, että suunnittelua hankitaan nyt selvästi alihintaan, mikä on myrkkyä laatutavoitteille ja yhteistoiminnalle. Hankkeen organisointiin ja suunnitteluun panostaminen on edellytys saada riskit hallintaan ja poistaa uusiin energiatehokkuusratkaisuihin liittyvää muutosvastarintaa. Tilaisuudessa tulivat hyvin esille laadun monet kriteerit ja se, että käyttäjän vuorovaikutus suunnittelutavoitteisiin on erityisen tärkeää. Lähes nollaenergiarakennuksen toteuttaminen edellyttää saumatonta toiminnan varmistamista kaikissa vaiheissa. Jatkossa korostuvat energian tarpeen minimointi, energiatehokas ilmanvaihto, energiankäytön tarpeenmukaisuus sekä kulutus- ja olosuhdeseuranta. Energiatehokkuuden ja sisäilmaston kannalta asia on kattavasti esitetty 2006 laaditussa ToVa –käsikirjassa.

Pakosta yhteistyöhön

Rakentamisen suurin muutosvoima on ollut pakko eli uusilla määräyksillä tehty normiohjaus. Pakosta olisi edettävä yhteistyöhön, jossa laadun tekemisestä hyötyvät kaikki osapuolet. Tämä edellyttää uusia toimivuuskriteereihin perustuvia elinkaarihankintoja, jolloin myös rakentajien osaaminen ja kehitysideat saadaan käyttöön. Yksi esimerkki muutoksen haasteesta on 90-luvulla käyttöön tullut tavoite IV-kanavien puhtaasta toteutusketjusta. Itsekin määrittelin tuolloin IV-suunnittelijana työselitykseen, että koulurakennushankkeessa kanavat tulee suojata ja asentaa niin, että ne säilyvät puhtaina koko rakentamisen ajan. Yllätys oli iso, kun IV-urakoitsijat kilvan esittivät tilaajalle isoa hyvitystä urakkahinnassa, jos ”voidaan tehdä niin kuin ennenkin”. Sisäilmaluokituksessa oleva rakennustöiden puhtausluokitus sai ensin tilaajat vaatimaan ja näin toteuttajat pakotettiin hyvään laatuun. Nyt 20 vuoden jälkeen nähdään, että toimintatavan muuttaminen normaaliksi rakentamistavaksi on pitkä tie.

Lisää osaamista työmaille

Motivan koordinoimassa EU:n Build Up Skills Finland -hankkeessa julkaistiin huhtikuussa kansallinen etenemissuunnitelma rakennustyöntekijöiden osaamisen lisäämiseksi. Ei ole varmaan yllätys, että rakentajat tarvitsevat jatkossa paljon lisää tietoa ja osaamista energiatehokkaampien rakennuksien toteuttamisessa. Etenemissuunnitelmassa tulee hyvin esille se, että rakentaminen on kokonaisuus, jossa koko ketjun on sitouduttava luomaan työmaille paremmat edellytykset energiatehokkuuden laadunvarmistukseen. Jatkohanke-ehdotus täydennyskoulutuksen laatimiseksi on EU:ssa käsittelyssä ja jatko ratkeaa kesän aikana.

TAPRE –hanke Tampereella ja Seutuvalvomo Kuopiossa

Yhteistyön lisäämisestä ja toimintatapojen muuttamisesta voi ottaa esille kaksi hyvää esimerkkiä. Tampereen alueen palvelurakennukset energiatehokkaiksi (TAPRE) –hankkeen tavoite on luoda alueelliset energiatehokkuusmarkkinat, ts. yhtenäiset energiatehokkaat sopimus- ja toimintaperiaatteet, jotka helpottavat ja tehostavat kaikkien osapuolien työtä. Mukana ovat olleet niin kiinteistön omistajat kuin palvelutuottajat rakentajista suunnittelijoihin. Työryhmän toiminta perustui rakennusten elinkaariajatteluun, jossa otettiin huomioon hanke- ja toteutussuunnittelu, toteutus, urakointi ja rakennuksen käyttö. Alustavat Tapre -dokumentit on julkaistu Tampereen Tilakeskuksen sivuilla.

Kuopiossa on tehty merkittävää alueellista yhteistyötä kuntien kesken seutuvalvomo-projektissa. Kuopion kaupungin tilakeskuksen 2010 käynnistämässä alueellisessa projektissa ovat mukana myös Varkaus, Leppävirta ja Karttula. Aluevalvomo ja siihen liittyvät rakennusautomaatiotoimittajat kilpailutettiin puitesopimuksella, jossa valintaperusteena oli kokonaistaloudellisuus. Seutuvalvomoon on liitetty koko kiinteistökanta ja jatkuva seuranta sekä nopea reagointi poikkeamiin parantavat kiinteistönpidon laatua ja hyödyntävät kiinteistöautomaation uusia mahdollisuuksia. Seutuvalvomo-konsepti on monistettavissa kaikkiin kuntaryhmiin, erityisesti suurille ja keskisuurille kaupunkiseuduille.

Rakennusalalla on nyt mahdollisuus ja näytön paikka toimia yhtenäisesti energiatehokkuuden ja laadun edistämisessä. Tilaajan rooli ja vastuu korostuvat, sillä rakentamisessakin pätee “sitä saa, mitä tilaa”. Rakentamisen toimintakulttuurin muuttamisessa osaamis- ja laatukeskeiseksi tarvitaan kaikkia rakennusalan toimijoita. Laadun vaatiminen ja seuranta edellyttävät täydennyskoulutusta, mikä lisää ammattiylpeyttä sekä muiden työn arvostamista.

Tapio Jalo

Johtava asiantuntija, energiatehokkuus – palvelut ja kuluttajat
Motiva

Kirjoittaja Maija Jokela työskentelee GBC Finlandissa mm. koulutusasioiden parissa ja on elinikäisen oppimisen ystävä.

GBC Finland on pitkin kevättä kysynyt eri tahoilta kysymystä: ”Tarvitaanko Suomessa kestävän rakennetun ympäristön täydennyskoulutusta?”. Olemme pyöritelleet kysymystä omassa koulutustoimikunnassamme, tehneet sen pohjalta kyselyn ja viimeisimpänä järjestimme Vihreä Foorumi -aamiaisseminaarin jossa alan sekä substanssi- että koulutuspuolen ammattilaiset pääsivät ääneen aiheen tiimoilta.

Kartoitimme alan täydennyskoulutustarpeita kyselyllä, johon saimme 152 vastausta*. Sen mukaan 60 % vastaajista ei ollut saanut kestävän rakennetun ympäristön täydennyskoulutusta. Käydyksi täydennyskoulutukseksi mainittiin mm. yhden päivän seminaareja, Aalto Pro:n ja Kiinkon kursseja, LEED:n ja BREEAM:n kursseja, organisaatioiden omia tutkimushankkeita, ulkomailla hankittua täydennyskoulutusta… Kaikenlaista ja sekalaista. Koulutusta on siis tarjolla ammattilaisille lisäkoulutustarpeisiin, mutta missään ei ole perusteemoja alleen kokoavaa sateenvarjokoulutusta tai koulutustahoa joka pitäisi huolen siitä, että alalla on riittävät tietotaidot kohdata tulevaisuuden haasteet kuten ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen, kiristyvät säädökset ja markkinoilla kilpailu.

Green Building Professional myös Suomeen?

Olemme kysyneet (niin toisilta kuin itseltämme) voisiko GBC Finland olla se taho, joka tarjoaisi kestävän rakennetun ympäristön  koulutuspaketin. GBC koordinoisi koulutuksen, mutta itse opetuksen toteuttaisivat olemassa olevat koulutusorganisaatiot. Olemme katsoneet mallia Euroopasta, jossa Green Building Councilit vetävät tällä hetkellä kahta koulutussarjaa. Manner-Euroopassa toimii Green Building Professional -koulutusalusta, jonka kurssit ovat muokattavissa kansalliselle tasolle – siis myös vaikkapa Suomeen – soveltuviksi. Tarjolla on kursseja aina kestävän rakentamisen markkinasta kestäviin työtiloihin ja kouluihin sekä projektinhallinnasta valosuunnitteluun. Iso-Britanniassa on puolestaan Green Building Series, joka toimii vain Briteissä.  Siellä on osin samoja teemoja, mutta lisäksi esimerkiksi kestävää yhdyskuntasuunnittelua, innovatiivista, inspiroivaa ja integroitua rakennussuunnittelua ja kestäviä hankintaketjuja.

Lisäkoulutusta kaivataan korjausrakentamisen ratkaisuista ja muista käytännönläheisistä aiheista

Käytimme muun muassa kansainvälisten koulutussarjojen teemoja pohjana, kun kysyimme selvityksessämme, mille kursseille vastaaja itse osallistuisi ja mille omassa organisaatiossa olisi tarve. 18 luomastamme kurssivaihtoehdosta nousi selvä voittaja: korjausrakentamisen ratkaisut. Kurssille osallistuisi lähes 70 % vastaajista ja saman verran näki kurssille tarvetta myös muille työntekijöille omassa organisaatiossa.   Yli puolet osallistuisi myös kursseille rakennusten lainsäädännöstä (nyt ja tulevaisuudessa, kansallisella ja EU-tasolla) sekä lähes nollanergiataloista.  Melkein puolet haluaisi oppia lisää GBC Finlandin Rakennusten elinkaarimittareiden käyttömahdollisuuksista ja laskentaohjeista. Peränpitäjäksi jäi, ehkä hieman yllättäen, puurakentaminen. Tätä toisaalta selittänee vastaajien insinööritausta: kenties arkkitehtien suurempi osuus vastaajissa olisi näkynyt suurempana kiinnostuksena puurakentamiseen?

Vastauksissa näkyy selvästi käytännöllisten tietojen ja taitojen tarve sekä tiettyjen asioiden ajankohtaisuus, kuten juuri korjausrakentaminen ja lähes nollaenergiatalot. Kokonaisvaltaisempaa ajattelua edustavat kurssit pärjäsivät hieman heikommin: Vihreä johtajuus sijoittui vastaajien omissa valinnoissa seitsemänneksi (48 %), projektinhallinta kestävässä rakentamisessa yhdeksänneksi (46 %) ja kestävä yhdyskuntasuunnittelu toiseksi viimeiseksi (35 %).

Organisaatioilla nähtiin kuitenkin olevan huomattavasti enemmän koulutustarpeita kuin pelkästään itsellä. Ensiajatus tästä voisi olla se, että vastaajat pitävät kaikkia muita organisaatiossa enemmän koulutuksen tarpeessa olevina kuin mitä itse on. Todennäköisemmin tulosta selittää kuitenkin se, että vastaajista suurin osa oli johtavassa tai asiantuntija-asemassa. Tällöin heillä on oletettavasti luotettava näkemys organisaatioiden osaamisesta ja koulutustarpeista.

Mielenkiintoista on myös, että valittaessa kursseja, joille olisi organisaatiossa tarve, valittiin paljon myös niitä teemoja, jotka olivat häntäpäässä omien kurssivalintojen kohdalla. Esimerkiksi talotekniikka, rakennussuunnittelu, yhdyskuntasuunnittelu ja puurakentaminen parantavat huomattavasti asemiaan tässä tarkastelussa.

Vihreä Foorumi 30.5 herätti innostusta

Esitimme toukokuun Vihreä Foorumi -aamiasseminaarissa kyselymme tuloksia ja kuulimme lisäksi Jorma Säterin (Metropolia, Bachelor’s Degree in Civil Engineering) esityksen siitä, miten peruskoulutuksessa otetaan huomioon kestävän kehityksen vaatimukset. Säterin mukaan täydennyskoulutukselle olisi tarvetta, sillä diplomi insinööri -koulutus kykenee tuottamaan vain perusasiat omaavia insinöörejä. Kestävän kehityksen asioille ei ole tilaa 240 opintopisteen opinnoissa, sillä ne täyttyvät perusasioista. Toisaalta, kuten eräs seminaariin osallistunut totesi, kestävyyden täytyy olla osa perusasioita, joita opetetaan. Sitä ei siis liimata perusopintojen päälle ja sanota, että ”tämä on ekologista” tai ”vihreää” tai kestävää kehitystä”. Kestävä rakentaminen on hyvää ja laadukasta rakentamista ja oikeanlaisia käytäntöjä.

Olisikin katsottava laajoja kokonaisuuksia, unohtamatta myöskään sosiaalista kestävyyttä. Oppimisessa voidaan edetä yksi porras kerrallaan: aloitetaan vaikkapa korjausrakentamisesta ja lähes nollaenergiataloista (asioista jotka on pian pakko hallita) ja edetään ehkä projektinhallinnan kautta vihreään johtajuuteen ja yhdyskuntasuunnitteluun. Jollakin suunta saattaa olla päinvastainen, kokonaisuuksista yksityiskohtiin ja käytäntöön.

Innostus oli käsin kosketeltavaa seminaariin osallistuneiden joukossa. Täydennyskoulutusta tarvitaan! Muutosta tarvitaan! Kokonaisvaltaista otetta tarvitaan! Myös haastattelemamme asiantuntijat mm. Rakennustiedosta ja Tampereen teknillisestä yliopistosta ovat sitä mieltä, että koulutuksen olisi tähdättävä muutokseen ja muutoksen olisi oltava kokonaisvaltainen ja perustavanlaatuinen. Tämä kuulostaa haasteelta, joka on riittävän suuri Green Building Councilille. Koulun penkillä tavataan?

* Kysely tavoitti hyvin alan toimijarakenteen. Vastaajista suurin osa (60 %) oli insinöörejä. Lisäksi oli arkkitehteja (12 %) ja jonkin kaupallisen tutkinnon suorittaineita (10 %). Toimialoista oli parhaiten edustettuna suunnittelu- ja rakennuttamispalveluyritykset (23 %). Muita huimattavia toimialoja olivat laite-, järjestelmä- ja materiaalitoimittajat (13 %), kiinteistöjen omistajat (13 %), koulutus- ja tutkimusorganisaatiot (10 %), julkishallinnolliset organisaatiot (10 %) sekä yhdistykset ja säätiöt (10 %).

Suurin osa vastaajista toimi johtavassa tai asiantuntija-asemassa ja oli toiminut pitkään yli työelämässä, lähes puolet jo yli 21 vuotta. Vastaajista 60 % työskenteli jossakin GBC Finlandin jäsenorganisaatiossa. GBC Finlandin jäsenille menneisiin kyselyihin vastasi lähes puolet (47 %), RAKLI:n, RIL:n, SAFA:n ja STUL:n sähköpostilistoille mennyt kysely keräsi n. 2,5 vastausprosentin.

Kirjoittaja Jukka Backlund on ISS Palvelut Oy:n tuotejohtaja.

Ympäristöliiketoiminta on tuoreen selvityksen mukaan yksi Suomen nopeimmin kasvavista teollisuuden aloista. Yksi nousevista tähdistä on kiinteistöjen energiankäytön etähallintapalvelut.

Suomen uusi Nokia ei välttämättä ponnista peliteollisuudesta, vaan ympäristöalalta. Cleantech Finlandin tuoreen selvityksen mukaan ympäristöteknologian ala kasvoi viime vuonna 15 prosenttia ja oli yksi maamme nopeimmin kasvavista teollisuuden aloista. Suomalaiset yritykset ovat kärkimaiden joukossa kehittämässä muun muassa kiinteistöjen energianhallinnan etäpalveluja, jossa kiinteistöjen energiankulutusta seurataan ja ohjataan reaaliaikaisesti.

Energianhallintapalveluista tulee kehittymään jo lähitulevaisuudessa merkittävää liiketoimintaa. Mahdollisuudet ovat moninaisia. Esimerkiksi etävalvonnan avulla kiinteistöt voitaisiin linkittää elektronisesti toisiinsa, jolloin ne voivat jakaa energiaa järkevästi keskenään ja jopa tuottaa sitä.

Energian etähallintapalvelua käyttävä kiinteistö on kytketty energiankulutusta tarkkailevaan energianhallintakeskukseen. Sieltä nähdään reaaliaikaisesti muun muassa se, toimiiko kiinteistön talotekniikka energiatehokkaasti, ja korjaaviin toimiin voidaan ryhtyä heti. Energianhallinnankeskus tarkkailee mm. kiinteistöjen lämmitysjärjestelmiä, ilmanvaihtokoneita, jäähdytysjärjestelmiä ja valaistustakin varmistaen hyvät kiinteistön käyttöolosuhteet ja energiatehokkuuden. Oleellista on päivittäisen kiinteistöhuoltotyön ohjaus energiatehokkuusnäkökulmasta ja energianhallintaa suorittavan toimijan ymmärrys kiinteistössä harjoitettavan toiminnan olosuhde- ja häiriöttömyysvaatimuksista.

Energian säästöpotentiaali on merkittävä, sillä kiinteistömme kahmaisevat jopa 40 prosenttia maamme koko energiankulutuksesta. Esimerkiksi vanhoissa teollisuus- ja liikekiinteistöissä on mahdollista säästää lämpöenergiaa jopa 30 prosenttia ja sähköä jopa 15 prosenttia kiinteistöjen energianhallinnan ja päivittäisen ylläpidon avulla.

Ja ympäristö kiittää: ilmastonmuutoksen torjumiseksi on erityisesti vanhojen kiinteistöjen energiatehokkuuden parantaminen mitä kannattavin sijoitus. Sieltä löytyy merkittävä energiansäästöpotentiaali, joka kannattaa huomioida.

Jukka Backlund

tuotejohtaja
ISS Palvelut Oy
jukka.backlund@iss.fi
www.iss.fi

Kirjoittaja Jyri Nieminen toimii rakenne- ja talotekniikkaan, teollisuus- ja energiatekniikkaan, ympäristö- ja yhdyskuntatekniikkaan sekä asiantuntijapalveluihin erikoistuneen FMC Groupin kestävän kehityksen palveluiden johtajana.

Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan rakennusten energiankäytön pienentäminen on kustannustehokkain keino vaikuttaa energiankäytöstä aiheutuviin päästöihin. Päästöjen pienentäminen edellyttää kuitenkin tarkastelua yhdyskuntatasolla yksittäisten rakennusten sijaan. Jos rakennuskannan energiankäytön pienentyminen ei vaikuta energian tuotantorakenteisiin, ei päästövähennystavoitteita saavuteta täysimääräisesti. Yksittäisen, esimerkiksi öljylämmitteisen rakennuksen osalta päästöjen vähennys on kuitenkin selviö. Lisäksi ihmisten tekemillä omaa elämäntapaa koskevilla valinnoilla on suuri merkitys saavutettavaan energiansäästöön ja siitä aiheutuviin päästövaikutuksiin.

Energiatehokkaassa rakentamisessa korostuvat hankintaosaaminen, kokonaisuuden hallinta ja valitettavasti myös sopimusmenettelyt. Yksityinen rakennuttaja on yksin toimiessaan kaikkein heikoimmassa asemassa sopimusten tekemisessä ja niiden noudattamisen valvonnassa. Tämä näkyy selvimmin rakentamisen lopputuotteen laadussa. Myös tästä syystä kokonaisuuden hallinnan merkitys kasvaa. Näin saavutetaan kustannussäästöjä ja saadaan vähemmällä enemmän.

Rakennushankkeeseen ryhtyvä on vastuussa lopputuloksesta. Siksi on pystyttävä kommunikoimaan rakentamiselle selkeät ja ymmärrettävät tavoitteet, joita rakentamisella halutaan saavuttaa. Tavoitteiden asettaminen jo ennen varsinaisen suunnittelun alkamista on tärkeää, koska prosessin kuluessa muutosten tekeminen on tunnetusti hankalaa ja kallista.

Haasteina rakentamisen laatu ja energiatehokkuuden tarkastelu kokonaisuutena

Julkinen keskustelu rakennusten energiatehokkuudesta on pyörinyt rakenteiden lämmöneristystason ja siihen liittyvien kosteusriskien ympärillä. Keskustelussa rakentamisen laatu ja sen merkitys kosteusvaurioiden syntymisessä ja terveellisten ja viihtyisien kotien rakentamisessa on jäänyt oudon vähälle huomiolle. Lämmöneristyksen paksuus sinänsä ei ole riski. Sen sijaan rakennuksen suunnittelun ja toteutuksen laatu on yhä merkittävä kosteusvaurioiden aiheuttaja. Tässä suhteessa ongelmia on koko rakentamisen prosessissa.

On selvää, että uudet ratkaisut pitää tutkia ja testata ennen käyttöönottoa. Mutta kuinka kauan tarvitaan koerakentamista asioissa, jotka perustuvat jo olemassa oleviin ratkaisuihin, materiaaleihin, teknologiaan ja rakentamistapoihin? Kun rakentamista vaivaavat asenteet, huolimattomuus ja ajattelemattomuus ja osaamisen puute, ei koerakentaminen tuo erityistä hyötyä rakentamiseen yleensä, ellei koerakentaminen ole määrätietoista osaamisen kasvattamista. Paksuja lämmönerityksiä on matalaenergiataloihin tehty jo yli 20 vuotta koerakentamishankkeissa ilman rakenteiden toimimattomuudesta johtuvia kosteusvaurioita.

Toisaalta pelkkä lämmöneristyksen kasvattaminen on osaoptimointia, joka ei johda haluttuun lopputulokseen. Tarvitaan energiatehokkuuden tarkastelua kokonaisuutena. Muutama vuosi sitten PassivHaus Institut ehdotteli suomalaisen passiivipientalon ulkoseinään ja yläpohjaan järjettömiä 70 sentin ja metrin lämmöneristyskerroksia, jotta tilojen lämmitystehon tarve saataisiin halutulle tasolle. Hyvään ja energiatehokkaaseen lopputulokseen pääsee huomattavasti vähemmälläkin.

Samalla, kun on taivasteltu rakennuksen ulkovaippaan liittyviä muutostarpeita, on talotekniikan rooli jäänyt vähälle huomiolle. Ilmanvaihdon toimivuus, lämpöpumppujen luvattua pienemmät lämpökertoimet ja taloteknisten säätöjärjestelmien toimimattomuus ovat nykyrakentamisen heikkouksia.

Elinkaarikustannusten arvioimiseksi huomio kustannusten lisäksi tuleviin hyötyihin

Tulevaisuuden rakentamista pidetään lähtökohtaisesti kalliina, vaikka tulevien vaatimusten mukaisia rakennuksia on toteutettu myös aivan normaaleilla urakkahinnoilla. Ensi vuosikymmenen alussa rakentamismääräysten pohjaksi tulevan lähes nollenergiatalon kustannukset ovat nykymääräysten mukaiseen taloon verrattuna korkeintaan 10 % korkeammat. Passiivi- ja nollaenergiataloja on rakennettu 0–5 % lisäkustannuksilla.

Lahden vanhusten asuntosäätiön rakennuttamassa lähes nollaenergiapalvelutalossa urakkahinta on samansuuruinen kuin palvelutalorakentamisessa keskimäärin. Uuden palvelutalon kilpailuttamisessa käytettiin toimivuuteen perustuvaa menettelyä. Toimivuuspohjaisella kilpailuttamisella annetaan palveluiden tarjoajille mahdollisuus keskittyä olennaisimpaan eli oman perusosaamisen hyödyntämiseen rakentamisessa – edellyttäen, että tätä perusosaamista on. Toimivuuden korostaminen edellyttää laatuajattelun terävöittämistä ja viemistä suunnittelupöydältä työmaalle ja rakennuksen käyttöön. Tilaajan kannalta keskitytään kokonaisuuteen sen sijaan, että haettaisiin osaoptimoinnilla säästöjä yksittäisiin ratkaisuihin. Elinkaariedullisuus ei synny pelkästään kustannustarkasteluilla vaan myös tulevien hyötyjen tarkasteluilla.

Ominaislämpöhäviötarkasteluista kokonaisenergiatarkasteluun

Suomen rakentamismääräykset ovat vuoden 2012 muutosten jälkeen oikealla uomalla. Määräysten tavoitteena pitäisi olla enenergiankäytöstä johtuvien päästöjen pienentäminen. Siksi pitäisi olla rohkeutta luopua ulkovaipan ominaislämpöhäviötarkasteluista ja keskittyä energiamuuntokertoimilla painotettuun kokonaisenergiatarkasteluun ja edelleen rakennuksen käytön aikaiseen kokonaisenergian käyttöön. Tämä antaisi rakennusten suunnittelijoille paremmat lähtökohdat optimoida ratkaisuja myös toimivuuslähtöisesti.

Korjausrakentaminen tulee energiamääräysten piiriin 2013. Lähestymistapa on odotettua lempeämpi. Energiatehokkuuden parantaminen tulee kyseeseen silloin, kun se liitettynä muihin rakennuksen välttämättömiin korjauksiin voidaan toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti muun korjaustoiminnan ohella. Energiatehokkuuden parantamisen kustannukset ovat rakennuksen laajassa korjauksessa suuruusluokalleen noin kolmannes kokonaiskustannuksista. Tässäkin on mahdollisuus merkittäviin kustannussäästöihin.

Suomi on kaikesta huolimatta rakentamisen energiatehokkuudessa maailman johtavien maiden joukossa – vaikka meillä kovin hanakasti väitetäänkin, että olemme valovuosia muita jäljessä aivan kaikessa. Kannattaa muistaa, että rakennusten kosteusvaurioihin ei läheskään kaikkialla suhtauduta yhtä vakavasti kuin meillä.

Parantamisen varaa toki on. Mutta huonolla itsetunnolla ja haluttomuudella tarttua uusiin asioihin ei maailmaa saati yritysten kassavirtojakaan juuri paranneta. Tietoa ja kokemuksia hyödynnettäväksi kertyy koko ajan lisää. Ongelmiin pitäisi pystyä tarttumaan ponnekkaammin. On kuitenkin hyvä muistaa, että lainsäädäntö luo puitteet yritysten toiminnalle. Yritysten pitää sopeutua tähän ja kehittää liiketoiminnalleen mallit, joilla toiminta on taloudellisesti kannattavaa myös energiatehokkaassa rakentamisessa.