Kirjoittaja Jyri Nieminen toimii rakenne- ja talotekniikkaan, teollisuus- ja energiatekniikkaan, ympäristö- ja yhdyskuntatekniikkaan sekä asiantuntijapalveluihin erikoistuneen FMC Groupin kestävän kehityksen palveluiden johtajana.

Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan rakennusten energiankäytön pienentäminen on kustannustehokkain keino vaikuttaa energiankäytöstä aiheutuviin päästöihin. Päästöjen pienentäminen edellyttää kuitenkin tarkastelua yhdyskuntatasolla yksittäisten rakennusten sijaan. Jos rakennuskannan energiankäytön pienentyminen ei vaikuta energian tuotantorakenteisiin, ei päästövähennystavoitteita saavuteta täysimääräisesti. Yksittäisen, esimerkiksi öljylämmitteisen rakennuksen osalta päästöjen vähennys on kuitenkin selviö. Lisäksi ihmisten tekemillä omaa elämäntapaa koskevilla valinnoilla on suuri merkitys saavutettavaan energiansäästöön ja siitä aiheutuviin päästövaikutuksiin.

Energiatehokkaassa rakentamisessa korostuvat hankintaosaaminen, kokonaisuuden hallinta ja valitettavasti myös sopimusmenettelyt. Yksityinen rakennuttaja on yksin toimiessaan kaikkein heikoimmassa asemassa sopimusten tekemisessä ja niiden noudattamisen valvonnassa. Tämä näkyy selvimmin rakentamisen lopputuotteen laadussa. Myös tästä syystä kokonaisuuden hallinnan merkitys kasvaa. Näin saavutetaan kustannussäästöjä ja saadaan vähemmällä enemmän.

Rakennushankkeeseen ryhtyvä on vastuussa lopputuloksesta. Siksi on pystyttävä kommunikoimaan rakentamiselle selkeät ja ymmärrettävät tavoitteet, joita rakentamisella halutaan saavuttaa. Tavoitteiden asettaminen jo ennen varsinaisen suunnittelun alkamista on tärkeää, koska prosessin kuluessa muutosten tekeminen on tunnetusti hankalaa ja kallista.

Haasteina rakentamisen laatu ja energiatehokkuuden tarkastelu kokonaisuutena

Julkinen keskustelu rakennusten energiatehokkuudesta on pyörinyt rakenteiden lämmöneristystason ja siihen liittyvien kosteusriskien ympärillä. Keskustelussa rakentamisen laatu ja sen merkitys kosteusvaurioiden syntymisessä ja terveellisten ja viihtyisien kotien rakentamisessa on jäänyt oudon vähälle huomiolle. Lämmöneristyksen paksuus sinänsä ei ole riski. Sen sijaan rakennuksen suunnittelun ja toteutuksen laatu on yhä merkittävä kosteusvaurioiden aiheuttaja. Tässä suhteessa ongelmia on koko rakentamisen prosessissa.

On selvää, että uudet ratkaisut pitää tutkia ja testata ennen käyttöönottoa. Mutta kuinka kauan tarvitaan koerakentamista asioissa, jotka perustuvat jo olemassa oleviin ratkaisuihin, materiaaleihin, teknologiaan ja rakentamistapoihin? Kun rakentamista vaivaavat asenteet, huolimattomuus ja ajattelemattomuus ja osaamisen puute, ei koerakentaminen tuo erityistä hyötyä rakentamiseen yleensä, ellei koerakentaminen ole määrätietoista osaamisen kasvattamista. Paksuja lämmönerityksiä on matalaenergiataloihin tehty jo yli 20 vuotta koerakentamishankkeissa ilman rakenteiden toimimattomuudesta johtuvia kosteusvaurioita.

Toisaalta pelkkä lämmöneristyksen kasvattaminen on osaoptimointia, joka ei johda haluttuun lopputulokseen. Tarvitaan energiatehokkuuden tarkastelua kokonaisuutena. Muutama vuosi sitten PassivHaus Institut ehdotteli suomalaisen passiivipientalon ulkoseinään ja yläpohjaan järjettömiä 70 sentin ja metrin lämmöneristyskerroksia, jotta tilojen lämmitystehon tarve saataisiin halutulle tasolle. Hyvään ja energiatehokkaaseen lopputulokseen pääsee huomattavasti vähemmälläkin.

Samalla, kun on taivasteltu rakennuksen ulkovaippaan liittyviä muutostarpeita, on talotekniikan rooli jäänyt vähälle huomiolle. Ilmanvaihdon toimivuus, lämpöpumppujen luvattua pienemmät lämpökertoimet ja taloteknisten säätöjärjestelmien toimimattomuus ovat nykyrakentamisen heikkouksia.

Elinkaarikustannusten arvioimiseksi huomio kustannusten lisäksi tuleviin hyötyihin

Tulevaisuuden rakentamista pidetään lähtökohtaisesti kalliina, vaikka tulevien vaatimusten mukaisia rakennuksia on toteutettu myös aivan normaaleilla urakkahinnoilla. Ensi vuosikymmenen alussa rakentamismääräysten pohjaksi tulevan lähes nollenergiatalon kustannukset ovat nykymääräysten mukaiseen taloon verrattuna korkeintaan 10 % korkeammat. Passiivi- ja nollaenergiataloja on rakennettu 0–5 % lisäkustannuksilla.

Lahden vanhusten asuntosäätiön rakennuttamassa lähes nollaenergiapalvelutalossa urakkahinta on samansuuruinen kuin palvelutalorakentamisessa keskimäärin. Uuden palvelutalon kilpailuttamisessa käytettiin toimivuuteen perustuvaa menettelyä. Toimivuuspohjaisella kilpailuttamisella annetaan palveluiden tarjoajille mahdollisuus keskittyä olennaisimpaan eli oman perusosaamisen hyödyntämiseen rakentamisessa – edellyttäen, että tätä perusosaamista on. Toimivuuden korostaminen edellyttää laatuajattelun terävöittämistä ja viemistä suunnittelupöydältä työmaalle ja rakennuksen käyttöön. Tilaajan kannalta keskitytään kokonaisuuteen sen sijaan, että haettaisiin osaoptimoinnilla säästöjä yksittäisiin ratkaisuihin. Elinkaariedullisuus ei synny pelkästään kustannustarkasteluilla vaan myös tulevien hyötyjen tarkasteluilla.

Ominaislämpöhäviötarkasteluista kokonaisenergiatarkasteluun

Suomen rakentamismääräykset ovat vuoden 2012 muutosten jälkeen oikealla uomalla. Määräysten tavoitteena pitäisi olla enenergiankäytöstä johtuvien päästöjen pienentäminen. Siksi pitäisi olla rohkeutta luopua ulkovaipan ominaislämpöhäviötarkasteluista ja keskittyä energiamuuntokertoimilla painotettuun kokonaisenergiatarkasteluun ja edelleen rakennuksen käytön aikaiseen kokonaisenergian käyttöön. Tämä antaisi rakennusten suunnittelijoille paremmat lähtökohdat optimoida ratkaisuja myös toimivuuslähtöisesti.

Korjausrakentaminen tulee energiamääräysten piiriin 2013. Lähestymistapa on odotettua lempeämpi. Energiatehokkuuden parantaminen tulee kyseeseen silloin, kun se liitettynä muihin rakennuksen välttämättömiin korjauksiin voidaan toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti muun korjaustoiminnan ohella. Energiatehokkuuden parantamisen kustannukset ovat rakennuksen laajassa korjauksessa suuruusluokalleen noin kolmannes kokonaiskustannuksista. Tässäkin on mahdollisuus merkittäviin kustannussäästöihin.

Suomi on kaikesta huolimatta rakentamisen energiatehokkuudessa maailman johtavien maiden joukossa – vaikka meillä kovin hanakasti väitetäänkin, että olemme valovuosia muita jäljessä aivan kaikessa. Kannattaa muistaa, että rakennusten kosteusvaurioihin ei läheskään kaikkialla suhtauduta yhtä vakavasti kuin meillä.

Parantamisen varaa toki on. Mutta huonolla itsetunnolla ja haluttomuudella tarttua uusiin asioihin ei maailmaa saati yritysten kassavirtojakaan juuri paranneta. Tietoa ja kokemuksia hyödynnettäväksi kertyy koko ajan lisää. Ongelmiin pitäisi pystyä tarttumaan ponnekkaammin. On kuitenkin hyvä muistaa, että lainsäädäntö luo puitteet yritysten toiminnalle. Yritysten pitää sopeutua tähän ja kehittää liiketoiminnalleen mallit, joilla toiminta on taloudellisesti kannattavaa myös energiatehokkaassa rakentamisessa.

Share →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*