Ensi vuoden vaihteessa kaikkien rakennuslupaa hakevien uudisrakennusten tulee täyttää ympäristöministeriön laatimat Lähes nollaenergiarakentamisen vaatimukset, jotka kiristävät vaadittua energiatehokkuustasoa erityisesti kaupallisissa kohteissa, kuten toimisto- ja kauppapaikoissa. Sitäkin suurempi vaikutus energiasuunnitteluun on kuitenkin asiakkaidemme sekä meidän suunnittelijoiden omalla kunnianhimoisella tavoitteiden asettamisella.

Suomessa on pitkään ollut pakollisena vaatimuksena ilmanvaihdon lämmöntalteenotto sekä energiatehokkaat rakenteet, joten määräykset eivät tuo merkittäviä uudistuksia yksittäisiin ratkaisuihin. Lähes nollaenergiarakentamisen tavoitteena on parantaa rakennusten energiatehokkuutta kokonaisvaltaisemmalla ohjauksella, jossa suunnitteluryhmä saa päättää kohdekohtaisesti kustannusten kannalta optimaalisimmat tavat energiatehokkuuden ja tätä kautta E-luvun parantamiseen.  Tämä parantaa energiasuunnittelun lähtökohtia, sillä pohjimmiltaan energiasuunnittelussa ei ole kysymys pelkästä LVI-suunnittelusta, vaan se on kaikkien hankkeen osapuolten yhteispeliä ja vaatii panostusta läpi koko suunnitteluprosessin – jo konseptisuunnitteluvaiheessa.

Energiatehokkuutta vai ilmastonmuutoksen torjuntaa?

Rakennukset aiheuttavat noin 36 % EU:n alueen hiilidioksidipäästöistä, joten energiatehokkuuden lisäksi tulee muistaa niiden taustalla oleva päätavoite ilmastonmuutoksen torjunnasta. Tämä on pyritty huomioimaan E-lukuun liitetyllä energiamuotojen kertoimella, joka on määritelty erikseen sähkölle, kaukolämmölle ja -jäähdytykselle, fossiilisille polttoaineille ja rakennuksessa käytettäville uusiutuville polttoaineille.

Uudet energiatehokkuusvaatimukset jatkavat kaukolämpöä suosivalla linjalla alentamalla kaukolämmön energiakertoimen nykyisestä 0,7:stä arvoon 0,5. Tämä on osittain perusteltua, sillä vuosien 2010−2015 välillä kaukolämmön tuotannossa käytettyjen biomassojen (metsäpolttoaine ja muut biomassat) osuus on kasvanut noin 10 prosenttiyksikköä. Lisäksi teollisuuden puutähteen ja sekundäärilämmön sekä lämpöpumppujen hyödyntäminen on lisääntynyt, sillä vuonna 2010 näillä katettiin noin 8 % Suomen kaukolämmön tuotannosta ja vuonna 2015 jo lähes 15 %.

Yhteensä nämä polttoaineet kattoivat melkein 35 % kaukolämmön tuotannosta, kun viisi vuotta aiemmin luku oli alle 20 %. Biomassojen lisääntynyt käyttö ja lämpöpumppujen hyödyntäminen on vienyt jalansijaa erityisesti maakaasulta ja raskaalta polttoöljyltä. Kivihiilen käyttö on pysynyt vuosien 2010−2015 välillä lähes samalla tasolla, mikä on valitettavaa, sillä maakaasun CO2-päästöt olisivat merkittävästi alhaisemmat. Kivihiilen käyttöä ohjaa erityisesti sen edullisuus.

Kaukolämmön hiilineutraalius on hyvin paikkakuntakohtaista. Vuoden 2015 tuotantolukuja tarkastellessa Suomessa löytyy kuntia, jotka tuottavat vielä yli 90 % kaukolämmöstään kivihiilellä ja maakaasulla samaan aikaan, kun joidenkin kaupunkien lämpöyhtiöillä suhde on käänteinen: yli 90 % kaukolämmöstä voi olla tuotettu uusilla polttoaineilla. Tämä tekee kaukolämmön energiamuodon kertoimesta hieman ristiriitaisen, sillä toisilla paikkakunnilla kaukolämmön suosiminen voi vähentää CO2-päästöjä esimerkiksi sähkölämmitykseen verrattuna, mutta toisilla paikkakunnilla kaukolämmön käyttö päinvastoin lisää CO2-päästöjä.

Sähkön energiakerrointa lasketaan uusissa määräyksistä arvosta 1,7 arvoon 1,2, mikä kohtuullistaa sähkönkäyttöä huomattavasti. Kertoimen laskeminen tukee päätavoitetta ilmastonmuutoksen torjunnasta, sillä vuonna 2016 Suomessa tuotetusta sähköstä 78 % oli hiilineutraalia muun muassa vesi- ja ydinvoiman ansiosta. Kun osa kaukolämmöstä on lähes 90 % fossiilisilla polttoaineilla tuotettua ja kaukolämmön kerroin on 0,5, tuntuu sähkön energiamuodon kerroin 1,2 edelleen melko suurelta. Kun yhtälöön lisätään lämpöpumpputekniikan huikea kehitys ja uudet sovelluskohteet, saadaan lämpöpumpputekniikalla toimivista kohteista usein hiilineutraalein vaihtoehto.

Me energiatehokkuuden suunnittelijat otamme lämpöpumpputekniikan avosylin vastaan, sillä tarkastelemme suunnittelukohteidemme energiavirtoja jo alkumetreillä. Jos energiavirrat kohtaavat, voimme kierrättää esimerkiksi jäähdytyksen lauhdelämmön lämpöpumppujen avulla muualla hyödynnettäväksi. Yksi mielenkiintoisimmista lämpöpumppuhankkeistamme on Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavaan tehty alueellinen tarkastelu, jossa matalalämpöinen energiaväylä yhdistettynä lämpöpumppuratkaisuun tarjoaa samalla kustannustehokkaimman sekä vähiten energiaa kuluttavan vaihtoehdon.


Niina Laasonen
Asiantuntija, DI, Energia- ja ympäristöpalvelut, Sweco Finland


Share →