LOIKKA-Blogi
Juhani Hyvärinen
Juhani on jäsenenä Hiilineutraalit kiinteistöt -toimikunnassa ja toimii Talotekninen teollisuus ja kauppa ry:n teknologia-asioista vastaavana johtajana.
Rakennukset edustavat suurta osaa hiilijalanjäljestä. Asuinrakennuksia ja kesämökkejä on Suomessa noin 1,8 miljoonaa, ne edustavat suurta osaa kaikista rakennuksista ja jokainen asuu jossakin. Uudisrakentamisen määräysten vaikutus hiilijalanjälkeen on hidasta ja nopeammat keinot liittyvät käytönaikaiseen korjausrakentamiseen ja tarpeenmukaisen käytön lisäämiseen. Viisas omistaja varautuu nouseviin energianhintoihin tulevissa remonteissaan jo nyt.
On tärkeätä kiinnittää huomiota siihen, että myös rakentamisessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota vähähiilisyyteen. Samalla on kuitenkin muistettava, että rakennukset ovat pitkäikäisiä, ja koko rakennuskannan hiilijalanjälkeen vaikuttamisessa pelkästään rakennuskannan uudistumiseen luottaminen on liian hidasta.
Yli neljä viidesosaa vuonna 2035 käytössä olevista asuinrakennuksista on jo rakennettu ja niiden aiheuttamaan hiilijalanjälkeen voidaan vaikuttaa pääasiassa vain käytön energiatehokkuuden ja käytettyjen energiamuotojen ominaispäästöjen kautta. On todennäköistä, että kun vähäpäästöisiä energiamuotoja otetaan enenevässä määrin käyttöön, tulee niiden hinta olemaan nykyisin käytössä olevia energiamuotoja kalliimpaa.
Olemassa olevien rakennusten käytön energiatehokkuudessa on paljon mahdollisuuksia. Esimerkiksi tarpeenmukaisen käytön mahdollistaminen eli tarpeettoman käytön lopettaminen ovat toteutuneet hyvin uudisrakentamisessa, jossa energiatehokkuudesta on säädetty uuden rakennuksen energiatehokkuusasetuksen kautta. Samaan aikaan uusien rakennusten sisäilmasto on myös kehittynyt terveellisempään ja viihtyisämpään suuntaan hyvää vauhtia. Eikö suunta voisi olla sama myös koko siinä rakennuskannassa, joka on rakennettu ennen nykymuotoisia talotekniikkaa ja energiatehokkuutta koskevia asetuksia?
Olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuteen voidaan vaikuttaa myös lainsäädännön kautta. Esimerkkinä tästä on jo pitkään voimassa ollut olemassa olevan rakennuksen energiatehokkuusasetus sekä edellistäkin voimakkaampana toimena ehdotettu laki rakennusautomaation pakollisuudesta suuriin rakennuksiin. Nämä ovat toimenpiteinä periaatteessa hyviä, mutta käytännössä nekin ovat melko hitaita. Olemassa olevan rakennuskannan osalta lainsäädäntö on melko varovaista niin, että säädösten vaikutusalue on usein sellainen, että se käsittää vain kohteet, joissa asetusten vaatimat muutokset kannattaisi tehdä muutenkin.
Velvoittavien keinojen sijasta näyttää vanha viisaus taas pätevän: ei väkisin vaan väsyttämällä. Vaikuttaa siltä, että vähähiilisen energian nostaessa energian hintaa, on itse kunkin syytä kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon energiaa käyttää. Jos pärjää vähällä, ei kalliskaan hinta niin kirpaise. Toisin sanoen, kun markkinat motivoivat vähähiilisyyteen, on omistajan tehtävänä miettiä, miten voidaan vaikuttaa siihen, että arvokasta päästötöntä energiaa käytetään vain tarpeeseen.
Viisas rakennuksenomistaja varautuu nouseviin kustannuksiin jo nyt rakennuksensa energiatehokkuutta parantamalla. Keinoja on monia ja iso osa keinoista on jo nyt myös kannattavia osana joka tapauksessa tehtävää peruskorjausta. Toteutuskonsepteja on olemassa ja, kun korjataan, kannattaa tavoitteet asettaa riittävän korkealle.
Voimme kaikki osaltamme vaikuttaa ilmastonmuutokseen asuinrakennusten energiatehokkuudesta huolehtimalla. Hyvin tehtynä korjausrakentamisessa voidaan lisäksi parantaa sisäilmaston ja veden laatua samalla, kun osallistumme maailmanlaajuisiin talkoisiin.
