Rakennusten elinkaarimittarit – kahdeksan mittaria kestävään kiinteistöjohtamiseen

Tilaa Kiinteistöpassi RTS-ympäristöluokitusta varten

Voit tilata Käyttövaiheen Kiinteistöpassin RTS-ympäristöluokitusta varten oheisen lomakkeen avulla. Ohjeet lomakkeessa kysyttävien tunnuslukujen määrittämiseksi löydät alempaa tältä verkkosivulta.

Lisätietoja: Jessica Karhu, 040 675 8899, etunimi.sukunimi@figbc.fi

Rakennusten elinkaarimittarit huomioivat rakennusten ympäristö- ja energiatehokkuuden, elinkaaritalouden sekä käyttäjien hyvinvoinnin. 

GBC Finlandin Rakennusten elinkaarimittarit kuvaavat rakennusten todellista suorituskykyä tunnuslukujen avulla ja niitä voidaan käyttää strategisen sekä operatiivisen toiminnan johtamiseen ja viestinnän tukena.

Mittareiden tarkoituksena on luoda kiinteistö- ja rakennusalalta aiemmin puuttunut yhtenäinen tapa arvioida kiinteistöjen ympäristötehokkuutta ja kestävän kehityksen mukaista toimintatapaa. Uusilla mittareilla halutaan tarjota vaihtoehtoja myös Suomen lainsäädännön kehittämiselle tulevaisuudessa, sillä ei ota vielä kantaa esimerkiksi hiilijalanjälkeen. GBC Finlandin mittarit on lisäksi laadittu niin, että ne ovat yhteismitallisia muiden jo käytössä olevien sekä lakisääteisten että vapaaehtoisten työkalujen kanssa.

Mitä mittaat, sitä voit johtaa ja kehittää

Rakennusten elinkaarimittareilla halutaan parantaa KIRA-alan valmiuksia tehdä päätöksiä, joiden avulla voidaan pienentää rakennetun ympäristön hiilijalanjälkeä ja ympäristövaikutuksia. Mittareiden avulla säästetään samalla ylläpitö- ja käyttökustannuksissa, ja niitä voidaan käyttää hyväksi myös vuokrattavien ja myytävien kiinteistöjen vetovoimatekijöinä.

E-luku – rakennuksen ominaisuuksista johdettu laskennallinen kulutus

E-luvun määritelmä on Rakmk D3 (2012) Rakennusten energiatehokkuus, määräykset ja ohjeet mukaan:

E-luku on rakennustyypin standardikäytöllä laskettu ja energiamuotojen kertoimilla painotettu rakennuksen vuotuinen ostoenergiankulutus laskettuna rakennuksen lämmitettyä nettoalaa kohden (kWh/m2,a).

E-luku ei pyri kuvaamaan rakennuksen todellista energiankulutusta vaan se toimii tietyin säännöin määritettynä energiankäytön tunnuslukuna. E-luvussa rakennuksessa käytettävä laskennallinen ostoenergia kerrotaan energiamuotokohtaisilla kertoimilla, jotka kuvaavat primäärienergian kulutusta. Uudisrakentamisessa voidaan vaikuttaa rakennuksen muotoon, aukotukseen ja muihin ominaisuuksiin sekä energiamuotoihin. Vaihtoehtoisten ratkaisujen erot saadaan esille E-lukutarkastelun avulla, jolloin E-luku toimii yksinkertaisena tunnuslukuna vertailuja tehtäessä.

E-luku ilmoitetaan lämmitettyä nettoalaa kohden. E-luvun laskennassa on mukana kuluttajalaitteiden käyttö, mutta laskennassa ei huomioida tontilla tapahtuvaa kulutusta. Laskennassa kiinteistössä tuotettu aurinko- ja tuulienergia huomioidaan ostoenergian tarvetta vähentävänä.

Samalla rakennuksella voi olla useampia E-lukuja, jos rakennuksessa on useampia käyttötarkoituksia (esimerkiksi toimisto-liikerakennus) ja eri tarkoitusten pinta-alat ovat yli 10 % lämmitetystä nettoalasta.

Energiamuotojen painotuksen johdosta E-luku ei ole vertailukelpoinen energiankulutus-mittarin kanssa. Lisäksi E-luku normitetaan eteläisimmän Suomen olosuhteisiin, kun taas muut mittarit kuvaavat todellista suoritustasoa rakennuksen sijaintipaikkakunnalla.

Elinkaaren hiilijalanjälki

Rakennuksen elinkaaren vaiheiden määrittely

Rakennuksen elinkaaren vaiheiden sisältöä ja rajauksia kuvataan tarkemmin alla. Luettelo pyrkii selkiyttämään päästöjen jakaumaa ja sitä, mihin vaiheeseen erityyppiset päästöt kuuluvat. Alla olevat vaiheiden nimikkeet perustuvat EN 15804-standardin suomenkielisen käännöksen luonnokseen.

VaiheVaiheen keskeinen sisältö
A1-A3 TuotevaiheRakennustuotteiden koko valmistusketjun päästöt EN 15804 mukaisesti. Laskenta huomioi vain rakennuksen ja sen osat, eikä esim. huonekaluja tai käyttäjien laitteita. Rakennustuotteita koskevat rajaukset on esitetty tarkemmin kappaleessa 7.1.1.
A4 Kuljetukset
työmaalle
Rakennustuotteiden ja koneiden kuljetukset, kuljetuksista aiheutuva hävikki. Maansiirto, jossa siirrellään tai vaihdetaan maa-aineksia. Työvoiman kuljetuksia ei huomioida.
A5 TyömaatoiminnotKaikki työmaan toiminnot, sisältää maansiirron, varastoinnin, energiankäytön, jätehuollon ja väliaikaiset rakenteet (kuten valumuotit ja suojamateriaalit). Työkoneiden ja muiden käytettävien koneiden ja laitteiden valmistuksen päästöjä ei huomioida.
B1 KäyttöKylmäainevuodot ja mahdolliset muut suorat kasvihuonekaasupäästöt ilmakehään.
B2 KunnossapitoHuollossa, ylläpidossa ja siivouksessa käytettävät tuotantopanokset ja näiden kuljetus ja jätehuolto. Ylläpidolla tarkoitetaan tässä suunniteltua ja ennakoitua ylläpitoa. Pintojen maalaus ja ulkoalueiden hoidon energian kulutus kuuluvat tähän osa-alueeseen.
B3 KorjausRikkoutuneiden rakennusosien korjaamiseen tarvittavat materiaalit ja niden käsittely sekä rikkoutuneiden osien jätteen käsittely. Korjaus kohdistuu rikkoontumisiin, joita ei ole suunniteltu tai ennakoitu.
B4 Osien vaihtoMerkittävien rakennusosien suunniteltu vaihto niiden teknisen tai taloudellisen elinkaaren päässä. Esim. ilmanvaihtokoneen tai ikkunoiden vaihtaminen, kattopäällysteen uusiminen tai energiajärjestelmien vaihtaminen. Sisältää osien kuljetukset ja vaihdettujen osien ja muun syntyneen jätteen käsittelyn. Tässä tarkoitetut osat vaihdetaan toiminnallisesti vastaaviin osiin (muuten kyseessä on muuntaminen).
B5 LaajamittaisetkorjauksetRakennuksen merkittävä korjaus tai muuntaminen, kuten peruskorjaus, tilaohjelman muutos, rakennuksen vaipan muunnokset, tai energiaratkaisujen muutokset. Jos tarkasteltu rakennushanke on muutoshanke, kohdistuvat päästöt tähän vaiheeseen. Vaihe kattaa prosessissa käytetyt materiaalit, jätehuollon, logistiikan ja prosessissa kulutetun energian päästöt. Peruskorjaus sisältää putkien, sähköjen ja vesikaton korjaukset sekä tekniikan ja ovien ja ikkunoiden vaihdon, jos ei voida osoittaa muuta.
B6 Energian käyttöSisältää kaiken rakennuksen järjestelmien kuluttaman rakennukseen ulkopuolelta tuodun energian, jota käytetään lämmitykseen, lämpimän käyttöveden tuottamiseen, ilmanvaihtoon, jäähdytykseen, valaistukseen tai rakennusautomaatioon. Sisältää myös muun tontilla kulutetun energian kuten pihavalaistukset tai sulatukset. Ei sisällä kuluttajalaitteiden energiaa (esim. viihde-elektroniikka, kodinkoneet, tietokoneet). Niin haluttaessa voidaan raportoida erillisiä kuluttajalaitteet huomioivia lisäskenaarioita. Katso 7.3 Rakennuksen energiavirtoja ja kuljetuksia koskevan tiedon vaatimukset.
B7 Veden käyttöSisältää puhtaan veden tuotannon ja tuotetun jäteveden käsittelyn päästöt käytön ajalta. Veden kulutuksessa ei tulisi huomioida kuluttajalaitteiden (kuten pyykin- ja astianpesukoneiden) kulutusta. Haluttaessa nämä voidaan raportoida erillisessä lisäskenaariossa. Rajaus sisältää tontilla tapahtuvan kulutuksen (esim. kastelu).
C1 PurkaminenRakennuksen purkaminen rakennuspaikalla ja sen välittömässä läheisyydessä ja tähän liittyvien koneiden käyttämä energia ja koneiden kuljetukset.
C2 Purkuvaiheen kuljetuksetKaikki purkujätteestä ja työkaluista aiheutuva kuljetus End-of-Waste tilaan saakka, huomioiden mahdolliset välivarastointi- ja siirtokuormauskuljetukset.
C3 Purkujätteen käsittelyKaikki jätteen käsittelyn vaiheet, kunnes jäte saavuttaa End-of-Waste tilan. Määrittelyn kriteerit ovat: a) syntyneellä raaka-aineella on tunnettu käyttö-tarkoitus, b) jolle on kysyntää markkinoilla (mahdollisesti positiivinen ostohinta), c) raaka-aine täyttää käyttötarkoituksen vaatimat tekniset ja muut ominaisuudet ja d) raaka-aineen käyttö ei vaaranna ympäristöä tai ihmisten terveyttä.
C4 Purkujätteen loppusijoitusKaikki sellaisen jätteen käsittelystä syntyvät päästöt, jonka käsittelytapa on loppusijoitus tai energian tuotanto, ja jonka elinkaari päättyy lopullisesti.
D Elinkaaren ulko-puoliset vaikutuksetKatso 7.5 D: Elinkaaren ulkopuoliset vaikutukset.

Päästölaskennan kannalta rakennusvaiheita toteuttavalla organisaatiolla ei ole merkitystä. Näin ollen esimerkiksi valmiiksi paalutettuna hankitun tontin maanrakennustöiden päästöt on huomioitava. Esimerkki laskentatuloksesta todelliselle rakennukselle (asuinkerrostalo) on esitetty liitteessä.

Elinkaarikustannus

Yleiset periaatteet

Elinkaarikustannuslaskenta mittaa rakennuksen taloudellista kestävyyttä yhteismitallisella tavalla. Elinkaarikustannus- ja kannattavuuslaskennalla on eroja ja yhtäläisyyksiä. Kannattavuuslaskenta pyrkii selvittämään, onko tietty hanke kannattava hankkeen tulot, riskit ja pääoman tuotto huomioiden. Elinkaarikustannuslaskenta pyrkii yhteismitalliseen tulokseen, joka kuvaa elinkaaren aikaisia kokonaiskustannuksia.

Elinkaarikustannusten laskennan perusperiaatteita (EN 15643-4 ja työn alla oleva WI 017) ovat:

  • Elinkaarikustannus mittaa kustannuksia, ei tuloja (EN 15643-4 mukainen ”lowest life cycle cost”),
  • Kustannukset huomioidaan ja jaksotetaan rakennuksen koko elinkaarelle,
  • Eri aikoina syntyneet kustannukset yhteismitallistetaan nettonykyarvoon diskonttauskorolla,
  • Yleisen inflaation vaikutusta ei huomioida kustannusten nousuna laskelmissa,
  • Elinkaarikustannuslaskenta tehdään vähintään yhdellä diskonttauskorolla, joka esitetään tuloksien raportoinnin yhteydessä. Laskennan tekijä valitsee käyttämänsä korkokannan joko toimeksiantajan vaatimuksen, toimintaan soveltuvuuden, toimialalla yleisen käytännön tai hankkeeseen soveltuvuuden mukaan. Laskenta voidaan tehdä myös useilla rinnakkaisilla korkokannoilla, jolloin ne kaikki esitetään tulosten raportoinnin yhteydessä,
  • Arvonlisävero huomioidaan sen mukaan, onko kohdetta käyttävällä toimijalla mahdollisuus vähentää arvonlisävero vaiko ei. Arvonlisäveron huomiointi tai huomiotta jättäminen on tehtävä systemaattisesti ja yhdenmukaisesti kaikkiin kustannusluokkiin ja se on mainittava raportissa,
  • Rahoituskustannukset huomioidaan diskonttauskorossa, ja
  • rajaukset tehdään samalla periaatteella kuin elinkaaren hiilijalanjälkilaskennassa (katso luku 5).

Elinkaarikustannuslaskennan tavoitteena on kuvastaa sitä, mitä kiinteistön omistaja todellisuudessa joutuu maksamaan rakennuksen elinkaaren aikana.

Sisäilmaluokka

Sisäilman laatuluokka on uudisrakennus- ja peruskorjaushankkeiden indikaattori, jolla asetetaan tavoite sisäympäristölle. Se on tarkoitettu pääasiassa rakennuttajan, suunnittelijan ja rakentajien väliseen tavoitteiden asettamiseen. Se kertoo myös omistajalle ja käyttäjille rakennuksen kyvystä tuottaa hyvät sisäympäristöolosuhteet. Sisäilmaluokka on Sisäilmayhdistyksen julkaiseman Sisäilmastoluokitus 2008 -ohjeen määritelmän mukainen kohteen sisäympäristön tasoluokitus, jolla on neljä mahdollista arvoa:

S1: Yksilöllinen sisäilmasto
S2: Hyvä sisäilmasto
S3: Tyydyttävä sisäilmasto
–   : Ei luokiteltu

Samassa rakennuksessa voi olla kaikkia sisäilmaluokkia. Tämän laskentaohjeen kannalta kohteen sisäilmaluokkana pidetään parasta sisäilmaluokkaa, johon pääsee kohteen pääasiallista käyttötarkoitusta palvelevista tiloista vähintään 80 %. Esimerkiksi jos kohteessa on 10 % tiloja luokassa S1 ja 75 % tiloja luokassa S2, kohde pääsee yhteenlaskettuna luokkaan S2. Toisaalta jos kohteessa on 79 % tiloja luokassa S2, mutta ei muita luokiteltuja tiloja, se ei pääse tällä mittarilla mihinkään luokitukseen.

Sisäympäristön laatu tulee varmentaa ensimmäisen käyttövuoden aikana sekä fysikaalisesti mitattavien suureiden että käyttäjien kokeman sisäympäristön osalta.

Energiankulutus – mitattu ja todellinen käyttövaiheen kulutus

Energiankulutus-mittari mittaa kiinteistössä käytettyjä ulkopuolelta tuotuja kilowattitunteja. Eri energiamuotojen käyttöä ei painoteta kertoimilla. Käytännössä mittarin arvo on energialaskujen yhteenlaskettu kulutus. Mittari mittaa tarkastelun tekijän aiheuttamaa kulutusta, eli omistajan osalta käyttäjäsähkö ei ole mukana. Kiinteistössä tuotettua omavaraisenergiaa ei huomioida mittariin.

Energiankulutus lasketaan seuraavasti:

Energiankulutus = energiankulutus, kiinteistö + käyttäjäsähkö

Jos käyttäjäsähköä ei ole mitattu erikseen tai sen määrä on nolla, on energiankulutus = energiankulutus, kiinteistö. Energiankulutus, kiinteistö lasketaan summaamalla kiinteistössä käytetyt eri ostoenergian lähteet kilowattitunteina:

Energiankulutus, kiinteistö = kaukolämpö + kaukojäähdytys + kiinteistösähkö

Kiinteistössä käytettyjen polttoaineiden osalta lasketaan käytettyjen polttoaineiden lämpöarvo, jolloin mittari kannustaa myös uusimaan tai huoltamaan huonolla hyötysuhteella energiaa tuottavat laitteet. Tällä tavalla tulee kohdella myös ainoastaan kiinteistön tarpeita palvelevien lämpöyrittäjien laitteistoja. Kiinteistön ulkopuolelta ostettu energia, kuten alue- tai kaukolämpö ja sähkö, huomioidaan siltä osin kuin sitä on toimitettu kohteeseen, eli kohteen ulkopuolisten siirtojen aiheuttamaa hävikkiä ei huomioida energiankulutuksessa. Energiankulutuksen laskennassa käytetään pääosin D5 (2012) Rakennuksen energiankulutuksen ja lämmitystehontarpeen laskenta mukaisia käytäntöjä. Esimerkki energiankulutus-mittarin tuloksista todelliselle olemassa olevalle kiinteistölle on esitetty liitteessä.

Eri osa-alueiden laskentaperusteet on esitetty alla olevassa taulukossa. Kaikkien osa-alueiden osalta laskentaan huomioidaan vain ostoenergia, eli omavaraisenergiaa (aurinko, geo ja tuuli) ei huomioida.

Osa-alueLaskentaperuste
KaukolämpöKohteeseen toimitettu, mitattu kaukolämpö. Kaukolämpönä käsitellään myös useampia kiinteistöä palvelevia aluelämpölaitoksia.
Kauko-
jäähdytys
Kohteeseen toimitettu, mitattu kaukojäähdytys.
PolttoaineetKohteessa käytetyt polttoaineet. Polttoaineiden lämpöarvot löytyvät mm. Motivan julkaisusta Polttoaineiden lämpöarvot, hyötysuhteet ja … / 19.4.2010. Jos käytettyä määrää ei voida suoraan mitata, määrä voidaan laskea lämmön tarpeesta ja hyötysuhteesta, tai vähintään 3 vuoden polttoaineostojen keskiarvosta. Laskennassa käytettäviä tuotantotapojen hyötysuhteita löytyy mm. D5 2012 taulukoista 6.6. ja 6.7.
KäyttäjäsähköKäyttäjäsähkö on kiinteistössä alimittarin alla oleva käyttäjien toiminnan tarpeisiin tarkoitettu ostosähkö. Se voi sisältää kiinteistöstä riippuen pistokesähkön lisäksi muutakin kulutusta, kuten asunnoissa valaistuksen ja saunan kulutukset. Tämän tulisi sisältää myös sähköautojen latauksen energiankulutus, jos sellaista tehdään.
Kiinteistö-
sähkö
Kaikki rakennuksessa ja tontilla käytetty ostosähkö. Talotekniikan, kiinteän valaistuksen, kiinteistösaunojen ja hissien sekä rakennuksen ulkopuolisen valaistuksen ja kohdelämmitysten sekä lämmityksen kuluttama sähkö. Ei sisällä käyttäjäsähköä (tässä annetun määritelmän mukaan).

Lisäksi annetaan seuraavat määritelmät, joita ei suoraan käytetä Energiankulutus-mittarin laskennassa. Näiden avulla voidaan antaa lisätietoja kulutuksesta tai kiinteistön ulkopuolelle toimitetusta energiasta.

MääritelmäLaskentaperuste
LämmitysähköLämmityssähkö on lämmityslaitteiden kuluttama ostosähkö ja siihenkuuluu myös lämmitystä tuottava osa lämpöpumppujen sähkönkulutuksesta (ts. ei lämpimän käyttöveden tuotantoa).
Se erotellaan sääkorjausta varten Rakmk D5 2012 mukaisesti. Lämmityssähkö sisältyy kiinteistösähköön.
KokonaissähköKaikki kiinteistön sähkönkulutus. Ei käytetä sellaisenaan mittarin laskennassa.
Omavarais-energiaKiinteistössä tuotettu energia, jonka tuotantoa varten ei ole tuotu polttoaineita kiinteistön ulkopuolelta. Omavaraissähköllä (käytännössä aurinko- ja tuulisähkö) korvataan ensisijaisesti kiinteistösähkön kulutusta, sen jälkeen käyttäjäsähkön kulutusta ja loppu raportoidaan myytynä energiana. Valittu omavaraisenergian kohdistusperiaate on EN 15978-standardin mukainen.
Myyty energiaMyytyyn energiaan kuuluu kiinteistön ulkopuolelle toimitettu energia.
Sitä ei huomioida laskennassa, vaan se voidaan ilmoittaa erillisenä lisätietona.

Käytön hiilijalanjälki

Käytön hiilijalanjälki mittaa sekä käyttäjää että rakennusta

Käytön hiilijalanjälki eroaa muista raportissa esitetyistä elinkaarimittareista monilla tavoin. Käytön hiilijalanjäljen eroavaisuuksia elinkaaren hiilijalanjälkeen on käsitelty tarkemmin kappaleessa 6.2.1.

Käytön hiilijalanjälki mittaa käyttäjän toimintaa rakennuksessa ja on näin soveltuva mittari myös kiinteistön käyttäjän omien päästöjen mittaamiseen ja kehittämiseen. Usein kiinteistökannan hiilijalanjälki lasketaan Global Reporting Initiative (GRI)-raportointia varten, ja laskennassa käytetään ohjeena Greenhouse Gas Protocolia (GHG Protocol Corporate Standard, Revised). GHG Protocol mahdollistaa eri tarkastelulaajuudet toiminnalle (Scope 1, 2 ja 3). GHG Protocolin vaatimusten mukaan Scope 1 ja 2 ovat pakollisia. Scope 3 sisältö voidaan valita laskentaa ja raportointia toteuttavan yrityksen toiminnan luonteen mukaan. GHG Protocolista on myös tehty rakennusalan yrityksille sovitettu ohjeistus ENCORD.

Koska kiinteistöjen käytönajan päästöille ei ole olemassa EN- tai ISO-standardia, ja GHG Protocol on sekä käytössä toimialalla että tarkoitukseen soveltuva, valittiin se käytön hiilijalanjälkilaskennan perusteeksi. Kiinteistön käyttäjillä voi olla tarve ja mahdollisuus raportoida omia päästöjään eri tarkastelulaajuuksilla, joten tarkasteluun kuuluu sekä pakollisia että vapaaehtoisia osia.

Pohjateho (tyhjäkäyttöteho)

Tyhjäkäyttöenergian tunnistaminen auttaa karsimaan turhia, rakennuksen palveluja tuottamattomia kulutuksia tai väärin ajastettua talotekniikkaa. Koska osa rakennuksista, kuten asuinkerrostalot, ovat hyvin harvoin kokonaan tyhjiä, käytetään mittarina pohjatehoa.

Pohjatehon arviointi edellyttää, että rakennuksen sähköjärjestelmä on varustettu vähintään tuntitason mittauksella. Pohjateho kuvaa rakennuksen järjestelmien tehontarvetta silloin, kun järjestelmät eivät tuota palveluita rakennuksen käyttäjille. Pohjateho on syytä huomioida myös uusien rakennusten suunnittelussa.

Pohjateho voidaan laskea kiinteistö-, käyttäjä- ja kokonaissähkölle, tekijän tarpeen mukaisesti. Suurten kuluttajien on tietyissä kaupungeissa, kuten Helsingissä, mahdollista saada tietoa myös kaukolämpöliittymän tuntitehoista. Lämmitysenergiaa ei kuitenkaan huomioida mittarin laskennassa.

Pohjateho mitataan vähintään viikon jaksolta. Kiinteistöissä, jotka ovat osan ajasta kokonaan tyhjinä, pohjateho on luontevaa mitata tyhjäkäyttöajalta, jolloin ei suoriteta ajastettuja toimintoja. Myös viikonloput huomioidaan mittausjaksoon. Mittari lasketaan mittausjakson keskitehona. Jos kiinteistö on jatkuvassa käytössä, tarkastellaan pohjatehoa mittausjakson alimpina kuormitushetkinä.

Vuodenajasta riippuen pohjateho voi vaihdella merkittävästi. Olosuhteiden ylläpitoon kuluu aina energiaa, vaikka rakennuksessa ei olisi toimintaa (yöaikainen lämmitys ja ilmanvaihto, erikoistilojen jäähdytys, kylmälaitteet ja niin edelleen). Pohjatehoa tarkasteltaessa tulee huomioida nämä vuoden mittaan vaihtuvat kuormitukset (sulatus- ja autolämmitykset, ulkovalaistus, yötuuletus, jäähdytys, jne.) Vuodenajan vaikutus tulokseen selviää toistamalla mittaus eri vuodenaikoina.

Esimerkkejä tyhjäkäyttöajasta tai pohjatehon määritykseen käytettävästä ajasta:

  • Päiväkoti, jossa on iltakäyttöä: tyhjäkäyttöaikaa ma-pe 21.00 – 06.30 ja viikonloput kokonaan.
  • Toimistorakennus. Tyhjäkäyttöaikaa 20.00 – 05.30 arkisin ja viikonloput kokonaan.
  • Kaupan alan rakennus. Tyhjäkäyttöaikaa on aukioloajan, siivousten ja täyttöjen ulkopuolinen aika, esimerkiksi arkisin kello 23.00 – 04.00 ja viikonloppuna toiminnan ajoitusta vastaavasti.
  • Asunto-osakeyhtiömuotoiset asuinrakennukset tai asuinrakennukset, joissa asukkaat pääosin ovat poissa päivän aikana. Tarkasteluaika voi olla esimerkiksi 10.00-14.00, kun asukkaat ovat pääosin töissä tai koulussa. Tyhjäkäyttöajaksi ei tulisi laskea ainakaan korotetun ilmanvaihdon ajankohtia.
  • Jatkuvassa käytössä olevat rakennukset. Tarkasteluaika ajoitetaan toiminnan alimman volyymin mukaisesti, esimerkiksi viikon sisällä alimman miehityksen ajankohdat tai yöaikaan.

Tarkastelujaksoon ei tule laskea sellaista aikaa, kun energiaa kulutetaan palveluiden ajastetussa tuotannossa, kuten esim. veden tai rakennuksen lämmittäminen varastoon tai yöviilennyksen tuottaminen.

Pohjatehon avulla päästään kiinni siihen kulutukseen, joka ei ainakaan ensisijaisesti tuota palveluita käyttäjille. Pohjatehon avulla voidaan laskea koko vuoden pohja- tai tyhjäkäyttökulutus, sen mukaan onko rakennus tosiasiallisesti vuoden aikana tyhjänä. Rakennuksen pohjakulutus lasketaan kertomalla pohjateho 8760:lla. Tyhjäkäyttökulutus lasketaan kertomalla pohjateho koko vuoden tyhjäkäyttöajalla.

Esimerkki: toimistorakennukselle mitattu pohjateho on 39 kW ja viikottainen tyhjäkäyttö, jonka aikana rakennus ei tuota palveluita on vuoden aikana keskimäärin 102 tuntia. Koko vuoden tyhjäkäyttökulutus on voidaan laskea seuraavasti: 102 h * 52 * 39 kW = 206 856 kWh. Tyhjäkäyttökulutus on tässä toimistorakennuksessa suuruusluokaltaan lähes puolet rakennuksen kiinteistösähkön kulutuksesta. 

Sisäympäristöön tyytyväisten käyttäjien osuus

Käyttäjien kokemat olosuhteet selvitetään käyttäjätyytyväisyyskyselyllä, joka kattaa viisi osa-aluetta:

  1. Lämpöviihtyisyys jäähdytyskaudella (kesällä)
  2. Lämpöviihtyisyys lämmityskaudella (talvella)
  3. Huoneilman laatu (hajut, tunkkaisuus)
  4. Valaistusolosuhteet
  5. Ääniolosuhteet (meluisuus, akustinen yksityisyys)

Kyselyssä kysytään käyttäjän tyytyväisyyttä kuhunkin osa-alueeseen. Käyttäjille tarjotaan seitsemän vastausvaihtoehtoa, jotka ovat: +3 erittäin tyytyväinen, +2 tyytyväinen, +1 osittain tyytyväinen, 0 neutraali, -1 osittain tyytymätön, -2 tyytymätön, ja -3 erittäin tyytymätön. Jos kyselyllä halutaan selvittää tarkemmin tyytymättömyyden syitä, voidaan tyytymättömiltä (vastaukset -1…-3) kysyä jatkokysymyksiä. Kysymykset voivat olla joko ennalta laadittuja tai vastaajien voidaan antaa kertoa ongelmista vapaamuotoisesti.

Tulokset lasketaan siten, että kunkin sisäympäristötekijän osalta määritetään prosentuaalinen tyytymättömien osuus (vastaukset -1…-3). Jos tyytymättömyys johonkin osa-alueeseen on suurempi kuin 25 %, tulee syyt ongelmiin selvittää sisäympäristökatselmuksella ja tarvittaessa tehdä sisäilmamittauksia. Mittarin tulos saadaan laskemalla eri osa-alueiden keskiarvo. Tyytyväisten osuus on 100 % – tyytymättömien osuus. Osa-alueiden keskiarvon tavoitteena pidetään 75 % tyytyväisten osuutta.

Käyttäjätyytyväisyyskyselyssä kartoitetaan tilojen käyttäjien kokemaa sisäympäristön laatua pidemmällä aikavälillä, ei hetkittäisenä suureena. Jotta käyttäjillä on muistissa olosuhteet sekä lämmitys- että jäähdytyskaudelta, on kysely paras suorittaa lämmityskauden vaihtumisen jälkeen. Syy käyttäjien tyytymättömyyteen voi olla joko rakennuksen tai sen teknisten järjestelmien ylläpidossa tai käyttäjien omien toimenpiteiden seurausta (esim. liian suuri käyttäjämäärä tai epäpuhtauslähteitä tilassa). Käyttäjätyytyväisyys soveltuu hyvin sisäympäristön laatua kuvaavaksi mittariksi omistajan ja ylläpidon tavoitteiden asettamiseen ja seuraamiseen sekä omistajan ja vuokralaisen väliseen kommunikointiin.

Sisäympäristön laatua mitataan käyttäjätyytyväisyydellä 1-3 vuoden välein. Koetun sisäympäristön laatu on helposti mitattavissa ja se kertoo kokonaisvaltaisesti sisäympäristön vaikutuksista käyttäjien viihtyisyyteen ja terveyteen ja siten myös työn tuottavuuteen. Käyttäjätyytyväisyyskyselyä voidaan käyttää mittarina laajemminkin, kun arvioidaan esimerkiksi työtilojen sopivuutta yritykselle tai tarjottujen palvelujen laatua. Esimerkki käyttäjätyytyväisyyskyselyn tuloksista on annettu liitteessä.

Ongelmakohteissa, missä käyttäjäpalautetta saadaan runsaasti joltakin sisäympäristön osa-alueelta, on suositeltavaa aloittaa ongelman ratkaiseminen koko sisäympäristöön (lämpöolosuhteet, ilman laatu, valaistus ja ääniolosuhteet) kohdistuvalla kyselyllä, jotta myös mahdolliset muut sisäympäristöongelmat voidaan tunnistaa ja siten parantaa sisäympäristön laatua kokonaisvaltaisesti.

Laskentaohjeet

Alta löytyvät Rakennusten elinkaarimittareiden laskentaohjeet. Laskentaohjeen saat auki klikkaamalla mittarin nimeä.

Hankevaihe

E-luku – rakennuksen ominaisuuksista johdettu laskennallinen kulutus

Mikä mittari on?

E-luvulla tarkoitetaan rakennuksen laskennollista kokonaisenergian kulutusta ja uudisrakennuksille sen laskeminen on pakollista. Alhaisen E-luvun rakennukset ovat käyttökustannuksiltaan muita edullisempia ja niiden jälleenmyyntiarvo säilyy paremmin. E-lukua käytetään rakennuslupia myönnettäessä ohjausvälineenä siten, että E-luvun on oltava tarpeeksi alhainen, jotta lupaviranomainen myöntää luvan. E-luku määritellään Rakennusmääräyskokoelman osassa D3 (2012), Rakennusten energiatehokkuus, määräykset ja ohjeet mukaan seuraavasti: E-luku on rakennustyypin standardikäytöllä laskettu ja energiamuotojen kertoimilla painotettu rakennuksen vuotuinen ostoenergiankulutus laskettuna rakennuksen lämmitettyä nettoalaa kohden (kWh/m2, a). Eduskunta tullee käsittelemään E-luvun määräytymisperusteita uudestaan.

Mihin sitä käytetään?

E-lukua tarvitaan rakennuslupaa ja lakisääteistä energiatodistusta varten. Sitä voidaan hyödyntää suunnitteluratkaisujen optimointiin sekä myynti- ja vuokraustilanteessa. E-luku ei pyri kuvaamaan rakennuksen todellista energiankulutusta. E-luku määritetään rakennuksen tyypilliselle käyttötilanteelle laskennallisen vuotuisen ostoenergiankulutuksen avulla, jota painotetaan energiamuotojen kertoimilla. Laskennassa summataan eri energiamuotojen kertoimilla painotetut laskennalliset ostoenergiat.

E-luvussa rakennuksessa käytettävä laskennallinen ostoenergia kerrotaan energiamuotokohtaisilla kertoimilla, jotka kuvaavat primäärienergian kulutusta. Uudisrakentamisessa E-lukuun voidaan vaikuttaa muokkaamalla rakennuksen muotoa, aukotusta ja muita ominaisuuksia sekä energiamuotoja. Vaihtoehtoisten ratkaisujen erot saadaan esille E-lukutarkastelun avulla, jolloin E-luku toimii yksinkertaisena tunnuslukuna vertailuja tehtäessä.

Miten se lasketaan?

E-luku ilmoitetaan lämmitettyä nettoalaa kohden ja se lasketaan rakennuksen energiamuotopainotettujen ostoenergioiden summana. E-luvussa rakennuksessa käytettävä laskennallinen ostoenergia kerrotaan energiamuotokohtaisilla kertoimilla, jotka kuvaavat primäärienergian kulutusta. E-luvun laskennassa on mukana kuluttajalaitteiden käyttö, mutta laskennassa ei huomioida tontilla tapahtuvaa kulutusta. Laskennassa kiinteistössä tuotettu aurinko- ja tuulienergia huomioidaan ostoenergian tarvetta vähentävänä. Energiamuotojen painotuksen johdosta E-luku ei ole vertailukelpoinen Energiankulutus-mittarin kanssa. Lisäksi E-luku normitetaan eteläisimmän Suomen olosuhteisiin, kun taas muut Rakennusten elinkaarimittarit kuvaavat todellista suoritustasoa rakennuksen sijaintipaikkakunnalla.

Käytännössä samalla rakennuksella voi olla useampia E-lukuja, jos rakennuksessa on useampia käyttötarkoituksia (esimerkiksi toimisto-liikerakennus) ja eri tarkoitusten pinta-alat ovat yli 10 % lämmitetystä nettoalasta, mutta Kiinteistöpassissa ilmoitetaan kohteelle vain yksi E-luku, joka on pääkäyttötarkoituksen mukainen. 

Laskennan kaupallisista apuvälineistä

E-luvun laskentaan on olemassa erilaisia työkaluja. Ollakseen tämän laskentaohjeen mukaisia, työkalujen tulee noudattaa rakentamismääräyskokoelman osan D5 tai SFS-ISO 13790 laskentamenetelmää (kuukausitason laskentamenetelmät rakennuksille ilman jäähdytystä) sekä muille rakennuksille tarkoitetun dynaamisen laskentatyökalun pitää olla validoitu asianmukaisten EN, CIBSE tai ASHRAE standardien tai vastaavien IEA BESTEST testitapausten mukaisesti (lämmitys- ja jäähdytysenergian testitapausten osalta).


Lisätietoja:

Energiatodistusopas 2013

Rakennuksen energiatodistus ja kokonaisenergiankulutuksen määrittäminen (Versio 27.09.2013)

Elinkaaren hiilijalanjälki

Mikä mittari on?

Hiilijalanjälki kuvaa hiilidioksidipäästöjä, jotka aiheuttavat il­maston lämpenemistä. Rakennusten elinkaaren hiilijalanjälkilasken­nassa tarkastellaan rakennuksen koko elinkaarta rakennusmateriaalien valmistuksesta käyttövaiheen ja korjausten kautta rakennuksen purkuun sekä jätevirtojen loppuhyödyntämiseen. Laskennassa huomioidaan kaikki ne materiaali­- ja energiavirrat, joilla on elinkaaren aikana olennainen vaikutus hiilijalanjälkeen. Elinkaaren hiilijalanjälki ilmaistaan tyypillisesti kokonaissummana hiiliekvivalenttitonnia tn CO2e.

Elinkaarimittareiden taustalla on eurooppalainen CEN/TC 350 Sustainability of Construction Works -standardi ja hiilijalanjäljen laskennan pohjana laskentamenetelmästandardi EN 15978 Assessment of environmental performance of buildings – Calculation method. Samaan standardiperheeseen luetaan myös EN 15804 -standardi, joka määrittää tuotetason laskennan osana koko rakennuksen elinkaarilaskentaa.

Hiilijalanjäljen laskennan tarkoitus on selvittää, miten paljon hiilidioksidia rakennus tuottaa koko olemassa olonsa aikana, alkaen sen rakentamisesta ja päättyen sen purkamiseen. Rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen muodostuminen on helpompi hahmottaa jakamalla sen elinkaari eri vaiheisiin. Oheinen kaaviokuva rakennuksen elinkaaren vaiheista pyrkii selkiyttämään päästöjen jakaumaa ja sitä, mihin vaiheeseen erityyppiset päästöt kuuluvat sekä ohjaamaan yhtenäiseen laskentaan. Elinkaaren vaiheiden nimikkeet perustuvat EN 15804 -standardin suomenkielisen käännöksen luonnokseen. 

Mihin sitä käytetään?

Rakennuksen vaihtoehtoisten toteutustapojen hiilijalanjälkiä laskemalla voidaan suunnitteluvaiheessa löytää optimaalinen vaihtoehto, joka tuottaa mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen elinkaaren aikana ja suhteessa käytettävissä oleviin resursseihinRakennuksen hiilijalanjälkeä voidaan hallita ja pienentää tehokkaasti mittaamalla rakennuksen päästöjä elinkaaren aikana ja kokonaisuutena. Elinkaaren hiilijalanjälkeä voidaan käyttää myös suunnittelutavoitteena, vaihtoehtojen vertailussa, kilpailujen pisteytysperusteena tai parantamismahdollisuuksien tunnistamiseen. Rakennuttajan tärkeimpiä vaatimuksia ovat elinkaaritehokkuutta edistävien suunnittelutavoitteiden ja vaaditun käyttöiän asettaminen.

 

Ohjeistus Elinkaaren hiilijalanjäljen yhdenmukaiseen laskentaan

1 Rakennuksen elinkaaren vaiheiden määrittely

Seuraavassa taulukossa kuvataan tarkemmin rakennuksen elinkaaren vaiheiden sisältöä ja rajauksia hiilijalanjälkilaskennan näkökulmasta. Taulukko pyrkii selkiyttämään päästöjen jakaumaa elinkaaren aikana ja sitä, mihin vaiheeseen erityyppiset päästöt kuuluvat. Alla olevat vaiheiden nimikkeet perustuvat EN 15804 -standardin suomenkielisen käännöksen luonnokseen.

VaiheVaiheen keskeinen sisältö
A1-A3 TuotevaiheRakennustuotteiden koko valmistusketjun päästöt EN 15804 mukaisesti. Laskenta huomioi vain rakennuksen ja sen osat eikä esim. huonekaluja tai käyttäjien laitteita. Rakennustuotteita koskevat rajaukset on esitetty tarkemmin kappaleessa 0.
A4 Kuljetukset työmaalleRakennustuotteiden ja koneiden kuljetukset, kuljetuksista aiheutuva hävikki. Maansiirto, jossa siirrellään tai vaihdetaan maa-aineksia. Työvoiman kuljetuksia ei huomioida.
A5 TyömaatoiminnotKaikki työmaan toiminnot, sisältää maansiirron, varastoinnin, energiankäytön, jätehuollon ja väliaikaiset rakenteet (kuten valumuotit ja suojamateriaalit). Työkoneiden ja muiden käytettävien koneiden ja laitteiden valmistuksen päästöjä ei huomioida.
B1 KäyttöKylmäainevuodot ja mahdolliset muut suorat kasvihuonekaasupäästöt ilmakehään.
B2 KunnossapitoHuollossa, ylläpidossa ja siivouksessa käytettävät tuotantopanokset ja näiden kuljetus ja jätehuolto. Ylläpidolla tarkoitetaan tässä suunniteltua ja ennakoitua ylläpitoa. Pintojen maalaus ja ulkoalueiden hoidon energian kulutus kuuluvat tähän osa-alueeseen.
B3 KorjausRikkoutuneiden rakennusosien korjaamiseen tarvittavat materiaalit ja niiden käsittely sekä rikkoutuneiden osien jätteen käsittely. Korjaus kohdistuu rikkoontumisiin, joita ei ole suunniteltu tai ennakoitu.
B4 Osien vaihtoMerkittävien rakennusosien suunniteltu vaihto niiden teknisen tai taloudellisen elinkaaren päässä. Esim. ilmanvaihtokoneen tai ikkunoiden vaihtaminen, kattopäällysteen uusiminen tai energiajärjestelmien vaihtaminen. Sisältää osien kuljetukset ja vaihdettujen osien ja muun syntyneen jätteen käsittelyn. Tässä tarkoitetut osat vaihdetaan toiminnallisesti vastaaviin osiin (muuten kyseessä on muuntaminen).
B5 Laajamittaiset korjauksetRakennuksen merkittävä korjaus tai muuntaminen, kuten peruskorjaus, tilaohjelman muutos, rakennuksen vaipan muunnokset, tai energiaratkaisujen muutokset. Jos tarkasteltu rakennushanke on muutoshanke, kohdistuvat päästöt tähän vaiheeseen. Vaihe kattaa prosessissa käytetyt materiaalit, jätehuollon, logistiikan ja prosessissa kulutetun energian päästöt. Peruskorjaus sisältää putkien, sähköjen ja vesikaton korjaukset sekä tekniikan ja ovien ja ikkunoiden vaihdon, jos ei voida osoittaa muuta.
B6 Energian käyttöSisältää kaiken rakennuksen järjestelmien kuluttaman rakennukseen ulkopuolelta tuodun energian, jota käytetään lämmitykseen, lämpimän käyttöveden tuottamiseen, ilmanvaihtoon, jäähdytykseen, valaistukseen tai rakennusautomaatioon. Sisältää myös muun tontilla kulutetun energian kuten pihavalaistukset tai sulatukset. Ei sisällä kuluttajalaitteiden energiaa (esim. viihde-elektroniikka, kodinkoneet, tietokoneet). Niin haluttaessa voidaan raportoida erillisiä kuluttajalaitteet huomioivia lisäskenaarioita. Katso 0Rakennuksen energiavirtoja ja kuljetuksia koskevan tiedon vaatimukset.
B7 Veden käyttöSisältää puhtaan veden tuotannon ja tuotetun jäteveden käsittelyn päästöt käytön ajalta. Veden kulutuksessa ei tulisi huomioida kuluttajalaitteiden (kuten pyykin- ja astianpesukoneiden) kulutusta. Haluttaessa nämä voidaan raportoida erillisessä lisäskenaariossa. Rajaus sisältää tontilla tapahtuvan kulutuksen (esim. kastelu).
C1 PurkaminenRakennuksen purkaminen rakennuspaikalla ja sen välittömässä läheisyydessä ja tähän liittyvien koneiden käyttämä energia ja koneiden kuljetukset.
C2 Purkuvaiheen kuljetuksetKaikki purkujätteestä ja työkaluista aiheutuva kuljetus End-of-Waste tilaan saakka, huomioiden mahdolliset välivarastointi- ja siirtokuormauskuljetukset.
C3 Purkujätteen käsittelyKaikki jätteen käsittelyn vaiheet, kunnes jäte saavuttaa End-of-Waste tilan. Määrittelyn kriteerit ovat: a) syntyneellä raaka-aineella on tunnettu käyttö-tarkoitus, b) jolle on kysyntää markkinoilla (mahdollisesti positiivinen ostohinta), c) raaka-aine täyttää käyttötarkoituksen vaatimat tekniset ja muut ominaisuudet ja d) raaka-aineen käyttö ei vaaranna ympäristöä tai ihmisten terveyttä.
C4 Purkujätteen loppusijoitusKaikki sellaisen jätteen käsittelystä syntyvät päästöt, jonka käsittelytapa on loppusijoitus tai energian tuotanto, ja jonka elinkaari päättyy lopullisesti.
D Elinkaaren ulkopuoliset vaikutuksetKatso 0Elinkaaren ulkopuoliset vaikutukset.

Päästölaskennan kannalta rakennusvaiheita toteuttavalla organisaatiolla ei ole merkitystä. Näin ollen esimerkiksi valmiiksi paalutettuna hankitun tontin maanrakennustöiden päästöt on huomioitava. Esimerkki laskentatuloksesta todelliselle rakennukselle (asuinkerrostalo) on esitetty liitteessä (1?) tämän luvun lopussa.

2 Laskennan rajaukset ja eri tekijöiden huomioiminen

2.1. Rakennustuotteiden rajaukset

Rakennushankkeessa käytetään huomattava määrä erityyppisiä materiaaleja ja osia. Tässä kappaleessa täsmennetään eri rakennusosien huomioiminen rakennustason päästölaskennassa. Rakennusvaiheen päästöjä koskevissa tarkasteluissa rajauksen perusteena käytetään EN 15978 -standardin kappaleen 7.5.2 mukaista määrittelyä sekä suomalaista Talo 2000 -nimikkeistöä.

Osa-alueHuomioidaanEi huomioida (rajataan aina pois)
AluerakentaminenTuotu maa- ja kiviaines, paalutukset, vahvistukset, päällysteet tontin alueella (mm. tiet ja pysäköintialueet).Pilaantuneen maan kunnostus.Vanhan rakennuksen purku.Aiemman rakennuksen materiaalien hyötykäyttö lasketaan 0 mukaisesti.
Kunnallistekniikka ja tietKunnallistekniikka ja sen liitännät tontilla.Tontin ulkopuoliset tiet ja väylät.
Alue- ja piharakenteetSuuret kokonaisuudet kuten leikki- ja virkistysalueet sekä puistot.Yksittäiset vähämerkitykselliset piharakenteet.
PerustusRakennuksen perustus
Sisärungon pystysuuntaiset osat, sisäseinät ja täydentävät rakenteetPilarit, palkit, kantavat ja ei-kantavat sisäseinät, hissikuilu, portaat, luiskat ja väestönsuoja, muut tilanjako-osat.
Pohjat ja vesikattoAla-, väli- ja yläpohjat, vesikatto.
Ulkoseinät, ulkotasot ja julkisivumateriaalitUlkoseinät ja julkisivuverhoilu, ikkunat, ulko-ovet, lasitukset, parvekkeet ja ulkotasot.
PintamateriaalitSuojaavat materiaalit, maalit, pinnoitteet.Tapetointi, verhot, matot ja muu sisustus.
KalusteetKalusteita ei huomioida. Sisältää kiinteät ja irto- sekä keittiökalusteet. Ei huomioi mm. jääkaappeja, liesiä, pesukoneita jne.
TekniikkaosatRakennuksen olosuhteita tuottavat järjestelmät, hissit, IV-putket, johdot, automaatio ja energiantuotantolaitteetKäyttäjien palveluita tuottavat ratkaisut, kuten esim. kaupan kylmäjärjestelmät, toimisto- tai tuotantolaitteistot.
Kertakäyttöiset väliaikaiset rakenteetVäliaikaiset rakenteet, joissa kulutetaan pysyvästi materiaaleja tai energiaa (esimerkiksi valutöiden tukirakenteet). Huomioidaan vaiheen A5 päästöissä.Pääomahyödykkeet, joita käytetään rakentamisen aikana ja joita voidaan käyttää uudelleen sellaisenaan (kuten rakennustelineet tai työmaahissit)
Erilliset tukirakennuksetRakennuksen toimintaan kuuluvat esim. pysäköinti, väestönsuoja ja jätekatokset, jos erillisinä päärakennuksesta.
Yhteiskäytössä olevat tukirakennuksetVoidaan kohdistaa kappaleen Värkki-loppuraportin kohdan 6.3. periaatteiden mukaisesti.Jos muita kuin kohderakennusta palvelevia tukirakennuksia.

 

2.2. Hiilijalanjälkilaskennan yleinen rajaussääntö

Laskennan helpottamiseksi laskennassa sovelletaan yleistä rajaussääntöä (cut-off). Säännön perusteella vähämerkityksellisiksi arvioidut päästölähteet voidaan jättää pois tarkastelusta, jos tietoa ei ole saatavissa. Rajaussääntöä ei saa soveltaa tietojen piilottamiseksi tai yleensäkään silloin, kun tieto on saatavilla.

Sääntöä voidaan soveltaa, jos tarkkaa tietoa ei ole saatavilla ja pois rajattavan osa-alueen osuus rakennuksen kokonaismassasta tai kokonaisenergiantarpeesta on alle 1 %. Kaikkien pois rajattujen päästölähteiden massa ei yhteensä voi olla enempää kuin 5 % kokonaismassasta tai -energiantarpeesta.

Kaikki pois rajatut päästölähteet on luettavissa Värkki-loppuraportissa kohdassa 10.2.

2.3 Hiilivarastoa ei huomioida laskennassa mutta puumateriaalien vaikutus voidaan ilmoittaa lisätietona

Hiilivarastolla tarkoitetaan rakennusmateriaaleihin sitoutunutta ei-fossiilista hiiltä, joka muuttuu hiilidioksidiksi ja vapautuu ilmakehään kun kyseinen materiaali hävitetään esimerkiksi polttamalla. Hiilivarasto on luonteeltaan väliaikainen varasto, josta hiili vapautuu rakennuksen elinkaaren lopussa. Näin ollen elinkaariperusteisessa tarkastelussa, jota tämä laskentaohje edustaa, hiilivarastoa ei voida huomioida elinkaaren päästöjen laskennassa. Hiilivarastoa ei siis saa vähentää rakennuksen elinkaaripäästöistä eikä käytettävissä rakennusmateriaalien päästötiedoissa saa olla vähennetty hiilivarastoa.

Laskentaohjeen perusteena oleva CEN / TC 350-standardityöryhmä ei ole toistaiseksi hyväksynyt hiilivaraston ilmoittamista ylimääräisenä lisätietona. Näin ollen hiilivarastoa ei voida ilmoittaa tämän laskentamenetelmän lopputuloksena tai lisätietona. Mutta lisäksi on huomioitava, että puumateriaalien tuoteryhmäkohteisten laskentasääntöjen mukaan (EN 16485) hiilivaraston vaikutusta ei voida vähentää päästölaskennassa, mutta se voidaan ilmoittaa ylimääräisenä lisätietona.

2.4 Rakentamisesta ja ylläpidosta syntyvien jätteiden päästöjen huomiointi

Standardin mukainen jätteen käsittelyn periaate kaikille jätevirroille on, että jätteen käsittelystä syntyvät suorat päästöt huomioidaan kohteen laskennassa siihen saakka, kunnes jäte on prosessoitu End of Waste-tilaan saakka, jolloin se ei enää ole jätettä, vaan hyödyntämiskelpoista materiaalia.

End of Waste-tilan määrittelyssä noudatetaan jätepuitedirektiivin 2008/98/EC ja jätelain 646/2011mukaisia määrittelyjä. Esimerkiksi rauta- ja alumiinijätteille tästä on säädetty direktiivillä 333/2011/EC.

Jätteen hyödyntämisestä syntyvät päästövähenemät voidaan ilmoittaa päästölaskelman lisätiedoissa (katso Värkki-loppuraportti kohta 6.3.2, osa D), mutta niitä ei voida lukea hyödyksi kohteelle itselleen. Sama periaate koskee myös materiaaleja, jotka ovat uudelleenkäyttökelpoisia sen jälkeen, kun nyt rakennettava rakennus on purettu. Jätteestä tuotetun energian tuottamat päästöhyödyt kaikissa tapauksissa (myös kaatopaikkahajoamisen metaanin energiahyötykäyttö ja energiantuotanto huonolla hyötysuhteella) kohdistetaan lisätietoihin moduuli D:hen, ei milloinkaan purkuvaiheeseen.

Käyttäjien omasta toiminnasta syntyvää jätevirtaa ei huomioida tässä, vaan se koskee ainoastaan käytön hiilijalanjälkeä (katso tarkemmin Värkki-loppuraportin luku 9.

2.5 Rakennuksessa käytettävien uusiomateriaalien päästöjen huomiointi

Jos rakennuksessa käytetään materiaaleja, jotka tulevat esimerkiksi purkukohteesta tai hyödynnettävistä jätevirroista, näiden alkuperäisen valmistuksen päästöjä ei enää tarvitse huomioida. Tällöin materiaalille huomioidaan käyttöönoton päästöt End of Waste-tilan päättymisestä lukien, mutta kaksoislaskennan välttämiseksi ei alkuperäisen jätemateriaalin valmistuksen päästöjä. Katso tarkemmin taulukosta alta.

Materiaalin lähtötilaVaatimukset / määritelmäHuomioitavat päästöt
YlijäämämateriaaliMateriaali on hankittu ylijäämänä alun perin muuhun kohteeseenKuljetus ja asennus
JätemateriaaliMateriaali on jalostettu jätteestäJalostaminen, kuljetus ja asennus
Uusiokäyttö purkukohteestaMateriaali tulee purkukohteesta käyttövalmiina osina tai aineksinaKuljetus, kunnostaminen ja asennus

 

2.6 Elinkaaren ulkopuoliset vaikutukset – Moduuli D

Rakennus jatkaa elämäänsä purkamisen jälkeen raaka-aineina, joista voidaan valmistaa tuotteita tai energiaa joko rakennussektorin tai muiden toimialojen tarpeisiin. Lisäksi rakennus vuorovaikuttaa energiajärjestelmän kanssa ja voi esimerkiksi myydä tuottamaansa ylijäämäsähköä sähköverkkoon. Nämä rakennuksen elinkaaren ulkopuoliset vaikutukset rajataan tarkastelussa erilliseen osioon. Näiden tietojen hallintaa varten on luotu niin kutsuttu moduuli D.

Elinkaariarvioinnin näkökulmasta moduuli D on tarpeellinen myös siksi, että kohdistamalla mm. kierrätettävän materiaalin hyödyt takaisin rakennukselle tarkastelu saattaisi johtaa kaksoislaskentaan. Moduuli D:n avulla elinkaaren rajauksia voidaan selkiyttää ja varmistua kaksoislaskennan välttämisestä.

Moduuli D:ssä ilmoitetaan nettomääräiset ympäristöhyödyt, joita syntyy, kun rakennuksen energia- ja jätevirrat vuorovaikuttavat ympäristönsä kanssa ja mahdollistavat muiden uusioraaka-aineiden käytön vähentämistä. Moduuli D:n tiedot ryhmitellään seuraavasti:

Osa-alueMitä kattaaMissä elinkaaren vaiheissa
UudelleenkäyttöMateriaalien uudelleenkäyttö sellaisenaanMateriaaleja, joita jää pääosin A5- ja C3-vaiheissa, mutta myös huollossa ja korjatessa.
TalteenottoRakennusjätteestä tuotettu energiaSamoin kuin yllä
KierrätysMateriaalien uudelleenkäyttö jalostusprosessin kauttaJätettä, jota syntyy pääosin A5- ja C3-vaiheissa, mutta myös huollon ja korjausten yhteydessä.
Ulkopuolelle myyty energiaRakennuksessa tuotettu ja ulkopuolelle toimitettu energiaB6 Energian käyttö. Ei sisällä energiaa joka käytetään kuluttajalaitteissa.
Kuluttajalaitteisiin toimitettu energiaRakennuksessa tuotettu ja kuluttajalaitteisiin toimitettu energiaB6 Energian käyttö. Kattaa vain itse tuotetun energian, jolla käytetään kuluttajalaitteita.

 

3 Lähtötietojen vaatimukset

3.1 Rakennuksen materiaalien päästöjä koskevan tiedon vaatimukset

Rakennusmateriaalien ympäristövaikutuksia käsitellään ensisijaisesti EN 15804 -standardin mukaisten ympäristötuoteselosteiden kautta. Ympäristötuoteseloste voi olla tuotekohtainen tai toimialan yhteinen. Yleistä, käytetystä tuotteesta tai valmistajasta riippumatonta tietoa voidaan käyttää, jos soveltuvia ympäristötuoteselosteita ei ole saatavilla. Tällöin tulee kuitenkin varmistua tiedon laadusta.

Laskennassa käytettävä ympäristötieto tulee valita alla olevan luettelon mukaisessa ensisijaisjärjestyksessä. Jos korkealaatuisempaa tietoa on käytettävissä, huonolaatuisempaa tietoa ei saa käyttää laskennassa.

  1. EN 15804 mukainen ympäristötuoteseloste rakennuksessa käytettävälle tuotteelle,
  2. EN 15804 mukainen ympäristötuoteseloste yleisenä tuoteryhmälle tai vastaavalle tuotteelle,
  3. Rakennusosakohtainen tieto, joka täyttää alla esitetyt olennaiset vaatimukset, tai
  4. Muu ympäristötieto, jonka täytyy täyttää alla esitetyt vaatimukset (esim. ISO 14025 tyypin III ympäristöseloste tai asiaa käsittelevä elinkaariperusteisesti toteutettu tutkimus).

Hankkeen alkuvaiheessa (konsepti- ja suunnitteluvaiheessa) voidaan käyttää tuotekohtaisen tiedon sijasta rakennus- tai rakennusosatason tietoa tai keskimääräistä ja yleisen tason tietoa.

Muun kuin EN 15804 -standardin mukaan ilmoitetun ympäristötiedon laatuvaatimukset:

  • ympäristövaikutusten tulee kattaa standardin edellyttämät elinkaaren vaiheet,
  • ympäristövaikutuksia ja tuotetta koskevat tiedot eivät saa olla yli 10 vuotta vanhempia,
  • ympäristötiedot tulee perustaa yhden vuoden keskiarvoon (poikkeukset perusteltava),
  • jätteenkäsittelyn päästövaikutukset tulee laskea vähintään 100 vuoden jaksolle,
  • yli 100 vuoden päästä tapahtuvat päästöt tulee ilmoittaa erillisinä pitkäaikaisina päästöinä,
  • ympäristötiedon tulee perustua myös tosiasiallisesti nykyhetkellä käytettävään teknologiaan, ja
  • ympäristötiedon tulee olla maantieteellisesti relevantti hankittavien tuotteiden kannalta.

Silloin kun laskennassa käytetään muuta kuin soveltuvaa EN 15804 mukaista tietoa, lisätään näiden tuotteiden ja palveluiden negatiivisiin ympäristövaikutuksiin 10 %, ja tällaiset tiedot on lueteltava raportin liiteosassa, jos niiden vaikutus kohteen elinkaaripäästöihin on vähintään 1 %. Tätä korjauskerrointa käytetään, koska EN 15804 -standardi johtaa tiukempien laskentasääntöjen johdosta esimerkiksi ISO -laskentaperiaatteita korkeampiin kasvihuonekaasupäästöihin.

Toisin sanoen yleisen ympäristötiedon ympäristövaikutukset kerrotaan 1,1:llä. Tällä pyritään varmistamaan konservatiivinen tulos ja huomioimaan kiinteällä kertoimella sellaisia ympäristövaikutuksia, joita muun kuin EN 15804 -menetelmän mukaisessa ympäristötiedossa ei ole välttämättä huomioitu. Toisaalta tämä myös kannustaa toimijoita panostamaan lähtötiedon laatuun. Lisäkerrointa ei voida käyttää positiivisiin ympäristövaikutuksiin, koska tavoitteena on esittää konservatiivinen arvio ympäristövaikutuksista.

Käytettävän tiedon valintaperuste ei saa olla edullisin löydetty päästöprofiili tai harhaanjohtava tarkoitus. Yleisen ympäristötiedon tulee olla uskottavasti edustavaa käyttökohteessa. Uskottavuutta voidaan arvioida maantieteellisen edustavuuden mukaan, ja tässä voidaan huomioida se, onko kyseinen rakennustuote päästökaupan alainen ja onko se valmistettu päästökauppaan osallistuvassa maassa.

Esimerkki: Jos rakennuksessa käytettävä teräs ostetaan Kiinasta, teräksen päästökertoimena ei voida käyttää EU:n tai globaalin terästuotannon keskiarvopäästöä, sillä Kiinan terästuotannon keskimääräiset päästöt ovat huomattavasti tuota keskiarvoa korkeammat, mikä vääristäisi tulosta liian edulliseksi.

Rakennusmateriaalien päästötietona ei koskaan voida käyttää tietoja, joissa hiilivaraston vaikutus on vähennetty valmistuksen päästöistä (katso Värkki-loppuraportti kohta 7.6.) tai päästötietoja, joista on vähennetty markkinoilta hankittuja laskennallisia hiilipäästöyksiköitä eli niin sanottuja carbon offset -päästöjä. Tällaiset tiedot voidaan tunnistaa usein esimerkiksi ilmoitetusta negatiivisesta tai nollapäästökertoimesta.

Uskottavuutta voidaan arvioida yksityiskohtaisemmin mm. tarkistamalla massa- ja energiataseet ja vertaamalla tietoa muuhun olemassa olevaan tietoon. Yhdenmukaisuutta voidaan arvioida tarkistamalla, onko ympäristötiedon laskentamenetelmä kuvattu riittävällä tasolla luotettavan kuvan saamiseksi, ja ovatko käytetyt menetelmät yhdenmukaisia EN 15804 -standardissa esitettyjen määrittelyjen kanssa. Muita tarkistuksia voidaan tehdä mm. järjestelmän rajauksen, allokaatioperusteiden, tiedon iän ja aikajakson, käytettyjen teknologioiden, maantieteellisen edustavuuden ja elinkaariarvioinnin menetelmien osalta.

3.2 Rakennuksen energiavirtoja ja kuljetuksia koskevan tiedon vaatimukset

Energian päästöt huomioidaan mahdollisimman todenmukaisesti mallinnettujen käytettävien kilowattituntien perusteella. Päästölaskennassa energia huomioidaan seuraavan taulukon mukaisesti.

EnergiavirtaHuomioidaanEi huomioida
RakennuksessaRakennuksen olosuhteiden tuottamiseen tarvittu energia ja lämmin käyttövesiRakennukseen kuulumattomien laitteiden kulutus (kuluttajalaitteet), poistettava
TontillaTontin palveluihin kulutettu energiaTontilla tapahtuva käytönajan liikenne
Itse tuotettu energiaKaikki päästöt. Laitteiden osalta katso Värkki-loppuraportti 7.1.1.
Ulos myyty energiaRakennuksessa käytettävissä oleva energia vähennetään ensin olosuhteiden tuottamiseen tarvitusta energiasta. Muu raportoidaan moduulissa D myyntinä. Myyntiin raportoidaan myös kuluttajalaitteille toimitettu, rakennuksessa tuotettu energia.

Rakennuksessa käytettävä energia tulee määritellä tavalla, joka kuvaa mahdollisimman tarkasti todellisia olosuhteita kohteessa ja rakennuksen todellisen käyttöpaikkakunnan ilmasto-olosuhteita. Soveltuvalla energialaskentaohjelmalla (esim. IDA-ICE) tehty energian kulutuksen todelliseen käyttöprofiiliin perustuva simulaatio on suositeltava lähde. Rakennusmääräyskokoelman mukainen standardikäyttöön perustuva energiankulutus on toissijainen tapa arvioida energiankulutusta ja sitä voidaan käyttää vain silloin, kun todelliseen käyttöprofiiliin perustuvaa laskentaa ei ole käytettävissä.

Energian ja kuljetusten päästöt koko elinkaarelle lasketaan laskentahetkellä julkaistuilla energian päästökertoimilla, katso liite 2 luvun lopussa. Alueellisille energiaratkaisuille (kaukolämpö, kaukokylmä) käytetään aina energiaa toimittavan laitoksen tietoja. Elinkaaren hiilijalanjälkeä laskettaessa käyttövaiheen sähköenergian kulutusta ei voida koskaan laskea vihreän sähkön päästöillä, koska vihreän sähkön yksinomaista käyttöä koko elinkaaren ajan ei voida taata. Rakennus voi vaihtaa omistajaa useita kertoja elinkaarensa aikana, ja jokainen omistaja tekee omat päätöksensä energian hankinnasta. Energian päästöjen laskennassa ei koskaan voida käyttää vain palamisen suoria päästöjä, vaan laskennan tulee perustua aina elinkaariperusteiseen energian päästöjen tarkasteluun.

4 Laskennan sovellusmahdollisuuksia

4.1 Varhaisen vaiheen laskennan yksinkertaistaminen

Päästöihin vaikuttaminen on tehokkainta ja edullisinta rakennushankkeen varhaisissa vaiheissa. Tästä syystä on erityisen perusteltua tehdä karkea tarkastelu hankkeen todennäköisistä päästövaikutuksista mahdollisimman varhain. Toisaalta rakennuksen päästöt tunnetaan varhaisessa vaiheessa huonommin kuin siinä vaiheessa, kun tarkkaa suunnittelu- ja laskentatietoa on riittävästi saatavilla. Tämän vuoksi varhaisessa suunnitteluvaiheessa tehtävää laskentaa voidaan yksinkertaistaa. 

Kuva: Hankkeen eteneminen, kyky vaikuttaa päästöihin ja päästövaikutuksia koskevan tiedon kasvu

Tämä laskentaohje on laadittu organisaation ulkoisessa viestinnässä hyödynnettäväksi ja mahdollista julkaisua varten, minkä vuoksi ohjeeseen voidaan viitata vain, jos ohjeen kaikkia edellytyksiä on noudatettu. Käyttäjä voi yksinkertaistaa julkaistavaa laskentaa vain tässä esitetyillä tavoilla. Oletusarvoja ei voida käyttää kuitenkaan silloin, kun kohteen tarpeisiin soveltuvat suunnitteluarvot tai todelliset arvot ovat tiedossa tai helposti saatavilla.

Seuraavassa taulukossa on esitetty laskennan mahdollinen yksinkertaistaminen:

Elinkaaren vaiheYksinkertaistusEdellytykset ja yksinkertaistamisen toimintatapa
A4-A5 RakentamisvaiheLaskea oletusarvollaVoidaan käyttää ennen urakkatarjouksien saamista tai urakkasuunnitelmien laadintaa. Lasketaan työmaan lämmitysenergialla 200 kWh / brm2, jos energiamuoto ei tiedossa lasketaan sähkönä.
B1 KäyttöJättää huomioimattaVoidaan jättää huomioimatta, jos kohteeseen ei tule merkittävästi kylmäaineita. Arviointiperusteena jäähdytysteho alle 40 W / brm2.
B2 KunnossapitoLaskea oletusarvollaJos rakennuksen todellista huolto-ohjelmaa ei tunneta, voidaan laskea oletusarvolla, arvona 2 kg CO2e / brm2 / vuosi.
B3 KorjausJättää huomioimattaVoidaan jättää huomioimatta, jos korjaustarvetta ei pystytä arvoimaan.
B5 Laajamittaiset korjauksetJättää huomioimatta, jos käyttöikä alle 30 vVoidaan jättää huomioimatta jos käyttöikä on alle 30 v., tai jos voidaan osoittaa että rakennus ei tarvitse käyttöiän aikana peruskorjausta.
B6 Energian käyttöLaskea ostosähkölläJos kohteen energiaratkaisua ei ole suunniteltu tai siitä ei ole päätetty
B7 Veden käyttöJos ei teollisuus-kiinteistö, laskea kokonaiskulutuksellaKaikille muille kuin teollisuuskiinteistöille voidaan halutessa huomioida kohteen kaikki vedenkäyttö. Teollisuuskohteissa näin ei voida toimia, koska veden kulutus voi olla hyvin merkittävää.
C1-C4 PurkuvaiheLaskea oletusarvollaEnnen kuin massoittelu on suunniteltu / tiedossa, voidaan laskea oletusarvolla, arvona 20 kg CO2e / brm2.
D Elinkaaren ulkopuoliset vaikutuksetJättää huomioimattaEnnen kuin massoittelu on suunniteltu / tiedossa.

Jos yksinkertaistuksia on käytetty laskennassa, tämä tulee aina esittää tuloksia raportoitaessa (katso Värkki-loppuraportti kohta 10.2.)

Yksinkertaistukset perustuvat kokemusperäisiin arvoihin toteutuneiden hankkeiden vaikutuksista. Oletusarvojen on tarkoitus olla suuripiirteisiä, yleisesti keskiarvoa suurempia arvoja, joilla helpotetaan kohteen varhaisen vaiheen laskentaa. Koska rakennushankkeita on hyvin erityyppisiä, eivät nämä oletusarvot kuitenkaan voi edustaa luotettavalla tai perustellulla tavalla erityyppisiä hankkeita. Tämän takia suositellaankin oletusarvojen korvaamista lasketuilla arvoilla silloin, kun hankkeen vaihe sen mahdollistaa.

4.2 Rakennuksen energiankäytön skenaariot

Koska energia on yleensä erittäin merkittävässä osassa rakennuksen elinkaaren päästöistä, voidaan energiankulutukselle tehdä laskentaa täydentäviä rinnakkaisia skenaarioita, joiden avulla rakennuksen käyttäytymistä ja elinkaaren päästöjä standardoidulla ja todellisella käyttöprofiililla voidaan verrata keskenään, sekä verrata rakennuksen toteutuneeseen energiankulutukseen. Rakennuksen toteutunut energiankulutus voi myös olla perusteltu tapa esim. todentaa lasketut päästöt, jos kiinteistöä myydään. Kaikki energiankäytön skenaariot voidaan julkaista Värkki-loppuraportin ohjeen mukaisesti (katso Värkki-loppuraportti kohta 10.2.)

Määritelmät energiaskenaarioiden laskennalle on esitetty taulukossa ensisijaisuusjärjestyksessä:

Laskenta- tai mittaustapaMääritelmä
1. Mitattu kulutusVähintään yhden vuoden ajalta mitattu, todellinen, lämpötilakorjattu kulutus. Mittausjakso voi alkaa aikaisintaan vuoden kuluttua rakennuksen valmistumisesta, jotta käyttöönottovaiheen vaihteleva energiankulutus ei tee tulosta epäluotettavaksi. Lukema lämpötilakorjataan olosuhteiden aiheuttamien vääristymien korjaamiseksi.
2. Simuloitu käyttöKäyttäjän todelliseen aiottuun käyttöprofiiliin perustuva laskennallinen kulutus, jossa huomioidaan todellisen sijoituspaikkakunnan lämmitystarve ja tontin olot.
3. StandardikäyttöStandardikäyttöön perustuva laskennallinen kulutus (ks. rakennusmääräyskokoelma), jossa huomioidaan todellisen sijoituspaikkakunnan lämmitystarve.
4. Oma tuleva energian tuotantoinvestointiJos kohteelle suunnitellaan toteutettavaksi paikallisen energiantuotannon ratkaisua. Laskenta voidaan tehdä oman päätöksenteon tueksi ilman muita ehtoja.
5. Energiantoimittajan tuleva laitosinvestointiJos kohteelle kaukolämpöä ja –kylmää toimittavan uuden energialaitoksen investointipäätös on julkistettu ja laitoksen uusi polttoainejakauma tunnetaan, niin päästöt voidaan laskea sen mukaan. Esimerkki: kunta rakentaa uusiutuvaan energiaan pohjautuvaa kaukolämpölaitosta, joka vähentää kaukolämmön päästöjä.

 Omaan energian tuotantoon tai energiantoimittajan laitosinvestointiin perustuvaa energiankulutuksen uusi päästötaso voidaan siirtää lisäskenaarioista pääskenaarioon heti, kun uusi lämmitysratkaisu on käytössä.

 

Liite 6: Esimerkki rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljestä

Porin DiaVilla on Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiön rakennuttama asuin- ja toimistorakennus. Rakennuksen ensisijainen käyttötarkoitus on tuottaa palveluasumista iäkkäille, omatoimisesti kodinomaisessa ympäristössä asuville vanhuksille. Rakennuksen pohjakerrokseen rakennetaan myös toimistotiloja. Valmistumisajankohta on kesä 2013. Kohteen urakoi porilainen MVR-Yhtymä Oy.

Rakennushankkeelle ei asetettu alun pitäen ympäristötavoitteita, vaan kohde on rakenteellisesti ja muiltakin osiltaan hyvin tavanomainen kerrostalo. Kohteen energialuokka on B, ja se rakennetaan vuoden 2010 rakennusmääräyskokoelman vaatimusten mukaisesti.

Taustatiedot ja toiminnalliset vaatimukset

VaatimusSisältö ja määritelmä
Nimi ja osoiteLänsi-Suomen Diakonialaitos, Metsämiehenkatu 2, 28500 PORI
KäyttötarkoitusAsuinkerrostalo, palvelutalo
Bruttoala3 486 m2
Lämmitetty nettoalaEi laskettu
Käyttöpinta-alatoimisto 235 m2, huoneistot 1967 m2, muut tilat 694 m2
Mitoitettu käyttäjämäärä50 asuntoa, 85 asukasta
Käyttöintensiteetti
PysäköintiratkaisuPihapysäköinti
Tontin palvelut

 

Arvioinnin tavoite, tilaaja ja toteuttajat

TietoSisältö
Arvioinnin tavoiteEsimerkkikohde EN 15978-laskentamenetelmän hyödyntämisestä
Arvioinnin tilaajaPrizztech Oy
Arvioinnin toteuttajaBionova Consulting
Hankkeen vaihe arviointia tehtäessäRakennusvaihe (kohde valmistuu kesällä 2013)
Arvioinnin valmistumispäivä19.12.2012

 

Rakennuksen käyttöikä ja fysikaaliset ominaisuudet

VaatimusVastaus
Tarkastelujakso50 vuotta
Vaadittu käyttöikäRakennuttaja ei ole esittänyt erillistä vaatimusta
Tekninen käyttöikä50 vuotta (perustuu rakennesuunnitteluun)
Energia, lämmitysKaukolämpö, Porin Energia
Energia, jäähdytysSähkö
Energia, käyttövesiKaukolämpö, Porin Energia
Sähkön pientuotantoEi ole
IlmanvaihtoKoneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, lämmön talteenotto
PerustusMoreenimaaperä, kallioperustainen
RakenteetKantavat rakenteet ovat betonia (suurimmaksi osaksi paikalla valettua).Betonin lisäksi väliseinissä on käytetty myös tiili- sekä teräsranka-kipsilevy rakenteita.
Julkisivu ja verhoiluTiili-/puuverhoilu, kantavana rakenteena teräsbetoniseinä, betoniset parveke-elementit.

 

Elinkaaren hiilijalanjälkilaskennan tulokset

Elinkaaren vaiheElinkaaripäästöt tn CO2eLisätietoa
A1-A3 Tuotevaihe741 
A4-A5 Rakentamisvaihe62Laskettu oletuksella
A Ennen käyttövaihetta yhteensä803 
B1 Käyttö-41Karbonatisaation, ei sis. kylmäaineita
B2 Kunnossapito23Arvioitu huolto-ohjelmasta
B3 KorjausEi huomioitu
B4 Osien vaihto50 
B5 Laajamittaiset korjauksetEi huomioitu
B6 Energian käyttö4 610Energiatodistus (2010) mukaan
B7 Veden käyttö90 
B Käyttövaihe yhteensä4 730 
C1-C4 Purkuvaihe yhteensä64 
A-C Rakennuksen elinkaari yhteensä5 600 
D Elinkaaren ulkopuoliset vaikutukset-243 

 

Elinkaaren hiilijalanjälkeä koskevat lisätiedot

AsiaAsiaa koskevat lisätiedot
YksinkertaistuksetA4-A5 rakentamisvaiheen päästöjä ei voitu laskea luotettavasti.B1 kohteen jäähdytysteho on vähäinen, joten kylmäaineita ei ole huomioitu.B3 korjaustarvetta ei tunneta.B5 tarkastelujakso 50 vuotta on mahdollista saavuttaa ilman peruskorjausta.
Tehdyt rajaukset (laskennasta pois jätetty)Sisätilojen pinnoitteet laatoitusta lukuun ottamatta, julkisivun ja katon varusteet kuten palotikkaat ja kattoluukut, ovien ja ikkunoiden karmit ja tiivistys, muita pieniä massoja
Käytetty ei EN 15804 mukainen tietoPaikalla valettu betoni, pääasiassa luokka K30 – laskettu valmistajan antamilla tiedoillaElementtien betoni, pääasiassa luokka K30 – laskettu valmistajan antamilla tiedoillaUlkoseinätiilet – laskettu ISO 14040 mukaisesta ympäristöselosteesta

 

Liite 2: käytettävät energian ja kuljetusten päästökertoimet

Energian päästökertoimet

Laskennan päästökertoimet ovat elinkaarikertoimia, eli sisältävät muutkin kuin suoran palamisen päästöt. Näitä päästöjä ovat mm. polttoaineen raaka-aineen ottaminen, jalostaminen, kuljetukset ja suorat päästöt ilmakehään, kuten esim. maakaasuputkien vuoto tai kaasupäästöt öljyn pumppauksen yhteydessä. Näitä päästöjä syntyy myös vihreän sähkön osalta.

Valtakunnan keskiarvosähkön päästötasona pidetään elinkaariarvioinnissa 273 grammaa CO2e / kWh. Päästökerroin on laskettu vuosien 2007-2011 keskiarvona Tilastokeskuksen aineistosta ja se huomioi myös polttoaineketjun päästötason. Jakson pituus tasaa mm. vesisähkön vuosittain vaihtelevaa osuutta.

Vihreän sähkön päästötasona pidetään 10 g CO2e / kWh. Kiinteä päästötaso huomioi käyttäjälle helpolla tavalla erilaisten vihreän sähkön tuotantomuotojen päästöjä. Vihreänä sähkönä voidaan huomioida vain sähkö, joka täyttää Liitteen 3 vaatimukset vihreän sähkön huomioinnille vaatimukset.

Muiden energiamuotojen osalta käytetään elinkaariperusteisesti laskettuja päästökertoimia. Yhteistuotannon osalta käytetään alla annettua laskentamenetelmää.

Yhteistuotannon päästöjen laskeminen

Lämmön ja sähkön yhteistuotannon päästöt kohdistetaan energiamuodoille niin kutsutun hyödynjakomenetelmän avulla. Menetelmä jakaa päästöt perustuen oletukseen siitä, miten energia tuotettaisiin ilman yhteistuotantoa. Menetelmä olettaa sähkön tuotannon hyötysuhteeksi 39 % (lauhdetuotanto) ja lämmön tuotannon hyötysuhteeksi 90 % (vesikattila). Päästöt kohdistetaan tuotetun energian ja hyötysuhteiden mukaisesti painotettuina. Jos voimalaitos tuottaa yhtä paljon sekä sähköä että lämpöä, päästöt jaetaan suhteessa 1/0,39 : 1/0,90. Sähkölle kohdistetaan tällöin noin seitsemän kymmenesosaa kaikista energiantuotannon päästöistä kyseisellä voimalaitoksella.[1]

Kuljetusten päästökertoimet

Kuljetusten päästöjen laskennassa voidaan käyttää esimerkiksi VTT:n julkaisemaa LIPASTO-tietokantaa ja sen eri kuljetusmuotojen laskettuja päästökertoimia. LIPASTO:n arvoihin tulee lisätä Värkki-loppuraportissa luvussa 7.2. esitetty korotuskerroin 1,1, sillä arvot eivät sisällä polttoaineen jalostusketjun päästöjä. Laskennassa voidaan käyttää myös muita soveltuvia tietolähteitä.


[1] Yhdistetty sähkön ja lämmön tuotannon päästöjen jakaminen, KTM 19/1999, Liikanen

Elinkaarikustannus – pitkän aikavälin kustannus­tehokkuuden mittari

1  Mikä mittari on?

Elinkaarikustannus mittaa rakennuksen aiheuttamia kustannuksia tontin hankinnasta rakennuksen purkuun. Eri aikoina syntyneet kustannuk­set yhteismitallisestaan nykyarvoon diskonttauskorolla. Mittari huomioi rakennuksen kaikkien elinkaaren vaiheiden kustannukset sekä ener­giakustannusten nousun mutta muiden hyödykkeiden ja palveluiden hinnat lasketaan nykyhinnoin. Mittari ei huomioi tulovirtoja, vaan se koskee rakennuksen elinkaarenaikaisia kokonaiskustannuksia. Elinkaaren kustannustehokkuuden johtaminen lähtee kiinteistöjen omistajista, käyttäjistä ja rakennuttajista, joiden kannattaa vaatia elinkaaren kannalta kustannustehokkaita ratkaisuja. Käytön ja ylläpidon tehokkuudella ja helppoudella on suuri merkitys kustannusten kannalta. Rakennus, jota on helppoa ja tehokasta käyttää ja huoltaa, on elinkaarensa aikana sekä vähäpäästöisempi että edullisempi kuin rakennus, jossa käyttö ja huolto ovat hankalia.

Elinkaarikustannus- ja kannattavuuslaskennalla on eroja ja yhtäläisyyksiä. Kannattavuuslaskenta pyrkii selvittämään, onko tietty hanke kannattava huomioimalla hankkeen tulot, riskit, rahoitus- ja tuottovaatimukset. Elinkaarikustannus puolestaan mittaa rakennuksen elinkaarenaikaisia kokonaiskustannuksia. Laskennassa suositellaan käytettäväksi kolmen prosentin diskonttauskorkokantaa, mutta laskennan tekijä voi valita tarkoitukseen tai tapaukseen soveltuvan diskonttauskoron, kunhan selkeästi tulee esiin, mitä korkokantaa laskennassa on käytetty ja miksi.

Rakennushankkeen eri toteutusvaihtoehtoja on mielekästä vertailla elinkaarikustannusten perusteella silloin, kun vaihtoehdoilla on sama palvelutaso ja ne eivät eroa merkittävästi toisistaan lisäarvon, tuottojen, tulevaisuuden vaihtoehtojen, riskien tai niiden ajoittumisen osalta. Elinkaarikustannus mahdollistaa toteutusvaihtoehtojen koko elinkaaren kustannusten vertailemisen ja elinkaaren aikaisen kustannusrakenteen kehittämisen.

Mittarin taustalla on eurooppalaisen CEN/ TC 350 – Sustainability of Construction Works -perheen elinkaarikustannusten puitestandardi EN 15643-4. Elinkaarikustannuslaskenta tehdään samalla periaatteella kuin elinkaaren hiilijalanjälkilaskenta.

2  Rakennuksen elinkaaren vaiheiden määrittelyt

Rakennuksen elinkaaren vaiheiden sisältöä ja rajauksia kuvataan tarkemmin alla. Luettelo ei ole täydellisen kattava, mutta pyrkii selkiyttämään sekä elinkaaren päästöjen että kustannusten jakaumaa.

VaiheVaiheen keskeinen sisältö
A0 Ennen rakentamistaTontin hankinta veroineen, hankevaiheen suunnitelmat ja kustannukset. Jos tontti vuokrataan, vuokrakustannukset kohdistetaan tälle vaiheelle. Jos rakennus hankitaan käyttöön olemassa olevana, kohdistetaan hankintahinta ja -kulut tähän vaiheeseen.
A1-A5 Ennen käyttövaihettaVaiheet A1-A5 voidaan käsitellä yhtensä kokonaisuutena, joka voi perustua urakkatarjouksiin tai muuhun kustannusarvioon. Myös muut hankkeen projektinjohto-, tarkastus- ja valvontakulut kuuluvat tähän vaiheeseen. Kunnallistekniikan liittymiskustannukset kuuluvat tähän vaiheeseen.
B1 KäyttöKiinteistövero, isännöinti, vakuutukset ja turvallisuuspalvelut. Taloushallintoon (esim. asunto-osakeyhtiön kirjanpito ja tilintarkastus) liittyviä kustannuksia ei huomioida.
B2 KunnossapitoHuolto- ja ylläpitopalvelut, mm. siivous, pintojen ja teknisten järjestelmien huolto. Tarkastukset ja muut toistuvat toimenpiteet (esim. nuohous).
B3 KorjausEnnakoimattomista rikkoutumisista johtuvat korjauskustannukset.
B4 Osien vaihtoSuunnitelluista rakennuksen osien vaihdoista johtuvat korjauskustannukset ja tähän liittyvien suunnittelu- ja valvontatehtävien kustannukset.
B5 Laajamittaiset korjauksetRakennuksen käyttötarkoituksen muuntamisesta johtuvat kustannukset.
B6 Energian käyttöRakennukseen ostettava energia- ja polttoaineet siirtomaksuineen. Kulutuksesta tulee poistaa kuluttajalaitteiden osuus (tai mainittava jos se on huomioitu), mutta tontilla kulutettava energia huomioidaan. Periaate on sama kuin hiilijalanjäljen osalta (katso Värkki-loppuraportti luku 6.3.)
B7 Veden käyttöPuhtaan veden ostosta ja jäteveden käsittelystä syntyvät kustannukset. Kulutuksesta tulee poista kuluttajalaitteiden osuus kulutuksesta (tai mainittava jos se on huomioitu).
C1-C4 PurkuvaiheRakennuksen purkaminen ja purkujätteen käsittely ja kuljetus. Maaperän tai tontin ennallistaminen hanketta edeltävälle tasolle ja valmiiksi seuraavaa käyttäjää varten. Kohta voidaan käsitellä urakkasummana purku-, siivous- ja ennallistamistöistä, josta poistetaan materiaalien hyötykäytön hyvitykset. Jos näitä ei tunneta, niitä ei huomioida.
D Elinkaaren ulkopuoliset lisätiedotLisätiedot kattavat rakennuksen elinkaaren ulkopuoliset vaiheet, jotka koostuvat energian myynnistä ja rakennuksen materiaalien tai osien uudelleen- tai hyötykäytöstä. Uudelleen- ja hyötykäyttö huomioidaan ensisijaisesti syntyneitä kustannuksia vähentävänä alennuksena, ja kustannukset ylittävät tulot raportoidaan lisätiedoissa. Lisäksi lisätietomoduulissa todetaan rakennushankkeen saamat mahdolliset subventiot.

Elinkaarikustannusten ja kirjanpitokäytäntöjen kytkentä syntyy muun muassa kirjanpidossa laadittavien varausten kautta, joilla ennakoidaan tulevaa pääoman sitoutumista elinkaarikustannuslaskennan tunnistamia uudistus- ja korjaustoimenpiteitä varten. Kirjanpito voi myös huomioida syklisen kunnossapidon ennakoituja kustannuksia, ja elinkaarikustannuslaskenta voi myös tukea budjetointia.

3 Laskennan periaatteet ja rajaukset

3.1  Laskennan perusperiaatteet

Elinkaarikustannusten laskennan perusperiaatteita (EN 15643-4 ja työn alla oleva WI 017) ovat:

  • Elinkaarikustannus mittaa kustannuksia, ei tuloja (EN 15643-4 mukainen ”lowest life cycle cost”),
  • Kustannukset huomioidaan ja jaksotetaan rakennuksen koko elinkaarelle,
  • Eri aikoina syntyneet kustannukset yhteismitallistetaan nettonykyarvoon diskonttauskorolla. Suosituksen mukaan käytetään diskonttauskorkona kolmea prosenttia,
  • Yleisen inflaation vaikutusta ei huomioida kustannusten nousuna laskelmissa,
  • Elinkaarikustannuslaskenta tehdään vähintään yhdellä diskonttauskorolla (suositus kolme prosenttia, joka esitetään tuloksien raportoinnin yhteydessä. Laskennan tekijä voi valita valita käyttämänsä korkokannan joko toimeksiantajan vaatimuksen, toimintaan soveltuvuuden, toimialalla yleisen käytännön tai hankkeeseen soveltuvuuden mukaan. Laskenta voidaan tehdä myös useilla rinnakkaisilla korkokannoilla, jolloin ne kaikki esitetään tulosten raportoinnin yhteydessä,
  • Arvonlisävero huomioidaan sen mukaan, onko kohdetta käyttävällä toimijalla mahdollisuus vähentää arvonlisävero vaiko ei. Arvonlisäveron huomiointi tai huomiotta jättäminen on tehtävä systemaattisesti ja yhdenmukaisesti kaikkiin kustannusluokkiin ja se on mainittava raportissa,
  • Rahoituskustannukset huomioidaan diskonttauskorossa, ja
  • Rajaukset tehdään samalla periaatteella kuin elinkaaren hiilijalanjälkilaskennassa (katso Värkki-raportin luku 5)

Elinkaarikustannuslaskennan tavoitteena on kuvastaa sitä, mitä kiinteistön omistaja todellisuudessa joutuu maksamaan rakennuksen koko elinkaaren aikana.

3.2 Tarkennetut laskentaohjeet

Käytetty diskonttauskorko on merkittävin yksittäinen tekijä elinkaarikustannuslaskennan tuloksen kannalta.  Käytettävä korko tulee valita siten, että se palvelee tuloksia tarvitsevan toimijan päätöksentekoa ja että se huomioi muun muassa hankkeelle ominaiset riskit, jotka voivat johtua esimerkiksi kysynnästä tai uuden teknologian käyttöönotosta.

Hyödykkeillä kustannustasona pidetään nykyhetken hintoja. Hintojen korotuksia tai inflaation vaikutusta elinkaaren ajalle ei huomioida. Poikkeuksena tästä on energian hinta, jonka osalta käytetään tämän luvun lopussa olevan liitteen 4 mukaisiaarvoja. Liitteessä on annettu minimihinnat kaikkein volatiileimmille energiatuotteille, jotta niiden hinta voitaisiin huomioida myös hintojen väliaikaisesti laskettua vähintään keskipitkän aikavälin keskiarvoa edustavalla tasolla. Muulloin voidaan käyttää todellista hintaa.

Laskennassa voidaan huomioida toimijan käyttämät lisäkustannuskertoimet esim. lisä- tai muutostöitä varten, joita toimija pitää todennäköisinä kohteen suunnittelun tason ja muut tekijät huomioon ottaen.

Käyttäjien toiminnan kustannuksia ei huomioida. Kustannukset, jotka kuuluvat tarkasteluun, liittyvät olennaisesti rakennuksen olosuhteiden ja palveluiden tuottamisen kustannuksiin.

Varsinaisia tuloja rakennukselle ei huomioida, mutta sen sijaan alennukset, hyvitykset ja palautukset, jotka alentavat tosiasiallisia kauppahintoja (esimerkki: materiaalihyvitykset rakennuksen purussa), huomioidaan nettokustannuksia alentavina tekijöinä, jos ne ovat tiedossa. Myöskään subventioita ei huomioida elinkaarikustannuksia laskettaessa.

Rakennuksen mahdollista myyntiä sen elinkaaren aikana ja tästä syntyviä kartoitus-, markkinointi ja kauppakustannuksia ei huomioida laskennassa, koska nämä eivät ole osa rakennuksen elinkaarta, vaan edustavat kaupallisia prosesseja rakennuksen elinkaaren ulkopuolella.

Verojen ja viranomaismaksujen laskentaperusteena on voimassa oleva lainsäädäntö. Ennalta tunnettujen lakien ja verojen muutosten vaikutukset rakennuksen elinkaarikustannuksiin voidaan huomioida, jos laskennan tulosten kannalta niiden merkitystä voidaan pitää huomattavana. Päätöksen tästä tekee elinkaarikustannuslaskennan tekijä laskennan tavoitteiden kannalta perustelluimmalla tavalla. Kuvitteellinen esimerkki elinkaarikustannuslaskennasta on esitetty liitteessä 7 tämän luvun lopussa.

3.3  Elinkaaren ulkopuoliset vaikutukset

Elinkaarikustannusten moduuli D toimii hiilijalanjäljen moduuli D:tä vastaavalla tavalla. Elinkaarikustannuslaskennan moduuli D:n tiedot ryhmitellään seuraavasti:

Osa-alueMitä kattaaMissä elinkaaren vaiheissa
Uudelleen- ja hyötykäyttöMateriaalien uudelleenkäyttö kierrätettynä, energiana tai muutenMateriaaleja, joita jää pääosin A5- ja C3-vaiheissa, mutta myös huollossa ja korjatessa.
Myyty energiaRakennuksen ulkopuolelle ja kuluttajalaitteisiin toimitettu energiaB6 Käyttöenergia. Kattaa myös itse tuotetun energian, jolla käytetään kuluttajalaitteita.

 

4  Kustannuksia koskevan tiedon vaatimukset

Kustannustiedon tulee perustua olemassa oleviin teknologioihin ja markkinoilla olemassa oleviin ratkaisuihin tai muihin tosiasiallisesti toteutuskelpoisiin ratkaisuihin. Hintatasona pidetään nykyhintoja.

Kustannustiedot on valittava seuraavassa ensisijaisuusjärjestyksessä. Toisin sanoen, tietoja valitaan annetussa järjestyksessä ja seuraavia vaihtoehtoja voi käyttää vain, jos edellistä tietoa ei saada.

  1. Saatuihin tarjouksiin perustuvat kohdekohtaiset hinnat,
  2. Kustannuslaskentaan perustuvat kohdekohtaiset hinnat,
  3. Kokemusperäiset tai muuten käytetyt yleiset suoriteperusteiset (esim. siivous € / m2 / kk vastaavassa kohteessa) keskiarvohinnat vastaavalle rakennustyypille vastaavista palveluista tai suoritteista,
  4. Kokemusperäiset tai muuten käytetyt lisäkustannuskertoimet vastaavalle rakennustyypille vastaavista palveluista tai suoritteista (esim. osien vaihdon %-osuus rakentamiskustannuksista per vuosi ensimmäisen kymmenen vuoden jälkeen).

Elinkaarikustannuslaskenta on suunnitteluvaiheen työkalu. Palvellakseen käyttäjäänsä hyvin, sen tulee ennakoida kustannusten toteutumaa mahdollisimman tarkasti. Laskennallinen tulos poikkeaa kuitenkin väistämättä todellisesta toteutumasta. Jotta mittaria voidaan kalibroida vastaamaan todellisia kustannuksia, voidaan aina perustellusti osoittaa laskennassa käytettäväksi vastaavissa kohteissa toteutuneita arvoja.

5  Elinkaarikustannuslaskennan yksinkertaistaminen

Elinkaaritunnuslukujen huomiointi on arvokkainta hankkeen varhaisessa vaiheessa ja elinkaarikustannuksiin voidaan vaikuttaa tehokkaimmin alkuvaiheessa. Kuten elinkaaren hiilijalanjäljen osalta (katso Värkki-loppuraportti luku 7.1.3) myös elinkaarikustannusten osalta varhaisen vaiheen laskentaa voidaan helpottaa.

Oletusarvoja ei voida käyttää, jos kohteeseen soveltuvat suunnitteluarvot tai todelliset arvot ovat tiedossa. Jos käyttäjän tarkoituksena ei ole julkistaa tuloksia, voidaan myös muita elinkaaren vaiheita rajata pois.

Elinkaaren vaiheVaihtoehdotEdellytykset yksinkertaistamiselle
A0 Ennen rakentamistaLaskea keskihinnoinJos maa-alueen tarkkaa hintaa ei ole vielä tiedossa, voidaan laskea soveltuvilla maan hankinnan keskihinnoilla.
A1-A5 Ennen käyttövaihettaLaskea keskihinnoinSoveltuva neliökohtainen rakentamisen hinta,  joka vastaa rakennettavaa kohdetta ja aluetta, jossa rakennetaan.
B1 KäyttöLaskea keskihinnoinLaskea keskihinnoilla tai muiden kohteiden toteutuneilla hinnoilla.
B2 KunnossapitoLaskea keskihinnoinLaskea keskihinnoilla tai muiden kohteiden toteutuneilla hinnoilla.
B3 KorjausJättää huomioimattaVoidaan jättää huomioimatta, jos korjaustarvetta ei pystytä arvoimaan.
B5 Laajamittaiset korjauksetJättää huomioimatta, jos käyttöikä alle 30 vVoidaan jättää huomioimatta jos käyttöikä on alle 30 v., tai jos voidaan osoittaa että rakennus ei tarvitse käyttöikänään peruskorjausta.
B6 Energian käyttöLaskea ostosähkölläJos kohteen energiaratkaisua ei ole suunniteltu tai siitä ei ole päätetty
C1-C4 PurkuvaiheLaskea keskihinnoinLaskea keskihinnoilla tai muiden kohteiden toteutuneilla hinnoilla.
D LisätiedotJättää huomioimattaJos muita kuin ydinliiketoimintaan liittyviä tulolähteitä ei ole tiedossa.

Jos laskennassa on käytetty yksinkertaistuksia, tämä tulee esittää tuloksia raportoitaessa (katso Värkki-loppuraportti luku 10)

 

Liite 4: elinkaarikustannuslaskennan parametrit

Elinkaarikustannuslaskennassa käytetään seuraavia parametreja. Sähkön ja öljyn hinnat vaihtelevat ajan funktiona ja tämän vuoksi molemmille on kiinnitetty vähimmäishinta, jota pienempää hintaa ei tule käyttää. Tätä korkeampaa hintaa voidaan käyttää. Sähköenergian osalta on syytä huomata, että sähköenergian hintaan lisätään aina verkkoyhtiön siirtomaksu ja voimassa oleva sähkövero. Muille energiamuodoille huomioidaan aina valmistevero. Arvonlisävero huomioidaan energialle samalla tavalla kuin laskelmassa kokonaisuutena. Jos laskelma tehdään käyttäjälle, joka ei voi vähentää arvonlisäveroa, alla annettuja vähimmäishintoja käytettäessä niihin on lisättävä voimassa oleva arvonlisävero.

MuuttujaArvoLähde
Sähköenergian vähimmäishinta (alv 0%)5,2 snt / kWhEnergiamarkkinavirasto, sähköenergian hinta, veroton, tyyppikäyttäjä L1, keskiarvo jaksolta 1.11.2007 – 1.11.2012
Kevyen polttoöljyn vähimmäishinta (alv 0%)65 snt / litraTilastokeskus, Energian hinnat, verollinen kuluttajahinta 2007-2011 vuosien keskiarvot, josta poistettu arvonlisäveron osuus.
Energian hinnan nousu vuositasolla4,60 %EU Energy trends to 2030: reference scenarion perusteella laskettu keskiarvo energiatuotteiden hintojen kehityksestä 2025-2030 aikajänteellä, jota korjattu inflaatiolla

 

Liite 7: esimerkki rakennuksen elinkaarikustannuksista

Nettonykyarvo on menetelmä, jolla huomioidaan rahan aika-arvo, eli että menot tänään ovat kalliimpia kuin menot huomenna. Tässä esimerkissä korkokantana käytetään viittä prosenttia ja arvonlisäveroa ei huomioida. Nettonykyarvo rakennushankkeelle, jonka elinikä on n=50 vuotta, lasketaan seuraavasti:

VaiheDiskonttausjak-sojen määräDiskonttaus-kerroin (korko k)Nimellis-arvo ’000 €Nykyarvo ’000 €
A0 Ennen rakentamista01,00500500
A1-A5 Ennen käyttöä01,002 0002 000
B1-B3 ja B6-B7 Käyttö (vuosittaiset)1-n=501 / ( (1+k) 1…n)100 x 501 826
B4, B5 Käyttö (jaksottaiset), käyttövuosi 10101 / ( (1+k) 10)300184
B4, B5 Käyttö (jaksottaiset), käyttövuosi 20201 / ( (1+k) 20)300113
B4, B5 Käyttö (jaksottaiset), käyttövuosi 30301 / ( (1+k) 30)500116
C1-C4 Purkun=501 / ( (1+k) n)50044
Elinkaari yhteensä  9 1004 782
Laskennassa käytetty korkokanta5 %   
Arvonlisävero sisältyy tuloksiinEi   

 

Sisäilmaluokka

Mikä mittari on?

Sisäilmaluokka on uudisrakennus- ja peruskorjaushankkeiden mittari, jolla voidaan yleisellä tasolla kuvata sisäilman laatua ja asettaa sille tavoitteita. Samassa rakennuksessa voi olla kaikkia sisäilmaluokkia. Tämän laskentaohjeen kannalta kohteen sisäilmaluokkana pidetään parasta sisäilmaluokkaa, johon pääsee kohteen pääasiallista käyttötarkoitusta palvelevista tiloista vähintään 80 %. Esimerkiksi jos kohteessa on 10 % tiloja luokassa S1 ja 75 % tiloja luokassa S2, kohde pääsee yhteenlaskettuna luokkaan S2. Toisaalta jos kohteessa on 79 % tiloja luokassa S2, mutta ei muita luokiteltuja tiloja, se ei pääse tällä mittarilla mihinkään luokitukseen.

Sisäympäristön laatu tulee varmentaa ensimmäisen käyttövuoden aikana sekä fysikaalisesti mitattavien Sisäilmayhdistyksen määrittämien suureiden että käyttäjien kokeman sisäympäristön osalta.

Mihin sitä käytetään?

Sisäilmaluokka on tarkoitettu pääasiassa rakennuttajan, suunnittelijan ja rakentajien väliseen tavoitteiden asettamiseen. Mittari kertoo myös omistajalle ja käyttäjille rakennuksen kyvystä tuottaa hyvät sisäympäristöolosuhteet. Sisäilmaluokan avulla voidaan määrittää muun muassa vaaditut sisäilman laatu- ja puhtaustaso, lämpöolosuhteet ja terminen viihtyvyys sekä valaistus- ja ääniolosuhteet.

Sisäilmaluokan saavuttamisella varmistetaan käyttäjien terveys ja hyvinvointi rakennuksessa. Mittarin avulla voidaan todentaa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen, kun rakennus on otettu käyttöön. 

Miten se lasketaan ja mitä pohjatietoja tarvitaan?

Sisäilmaluokka on Sisäilmayhdistyksen julkaiseman Sisäilmastoluokitus 2008 -ohjeen määritelmän mukainen kohteen sisäympäristön tasoluokitus, jolla on neljä mahdollista arvoa. Samassa rakennuksessa voi olla kaikkia sisäilmaluokkia. Tämän laskentaohjeen kannalta kohteen sisäilmaluokkana pidetään parasta sisäilmaluokkaa, johon pääsee kohteen pääasiallista käyttötarkoitusta palvelevista tiloista vähintään 80 %. Esimerkiksi, jos kohteessa on 10 % tiloja luokassa S1 ja 75 % tiloja luokassa S2, kohde pääsee yhteenlaskettuna luokkaan S2. Toisaalta, jos kohteessa on 79 % tiloja luokassa S2, mutta ei muita luokiteltuja tiloja, se ei pääse tällä mittarilla mihinkään luokitukseen.

Sisäympäristön laatu tulee varmentaa ensimmäisen käyttövuoden aikana sekä fysikaalisesti mitattavien suureiden että käyttäjien kokeman sisäympäristön osalta.

Mikä on tulos?

S1: Yksilöllinen sisäilmasto

S2: Hyvä sisäilmasto

S3: Tyydyttävä sisäilmasto

–   : Ei luokiteltu

Käyttövaihe

Energian käytön hiilijalanjälki

Mikä mittari on?

Energian käytön hiilijalanjälki kertoo kiinteistön käytön aikaisen energiankäytön aiheuttamista kasvi­huonekaasupäästöistä. Mittaria varten päästöt on laskettava vähin­tään Rakennusten elinkaarimittarien Energiankulutus-mittarin mukaiselle energian kulutukselle. Lisäksi mittarin vapaaehtoisina osina voidaan laskea päästöt jätehuollolle, kylmäaineille, ajoneuvojen polttoaineen kulutukselle ja kiinteistön ylläpidolle. Mittari voidaan laskea joko kiinteistön käyttäjän tai omistajan näkökulmasta sekä sääkorjattuna. Käytön hiilijalanjälki lasketaan aina todellista ener­giaratkaisua ja -toimittajaa vastaavilla päästöillä, ei keskiarvona. Mittari on yhteensopiva Greenhouse Gas Protocolin kanssa.

Mihin sitä käytetään?

Käytön hiilijalanjälki antaa tehokkaan työkalun kiinteistöjen käytön ja myös koko toiminnan aiheuttaman hiilijalanjäljen mittaamiseen. Se mittaa energiankulutuksen todellisia hiilipäästöjä energiantuottajan todellisten päästöjen mukaan vakiokertoimin painotettujen arvojen sijaan, tukee kiinteistösalkun ja kohteiden kehittämistä ja auttaa tunnistamaan parannusmahdollisuuksia sekä mittaa toimintamallien, käytön, ylläpidon ja energiaratkaisujen vaikuttavuutta hiilijalanjälkeen.

Käytön hiilijalanjälki mittaa käyttäjän toimintaa rakennuksessa ja on näin soveltuva mittari myös kiinteistön käyttäjän omien päästöjen mittaamiseen ja kehittämiseen. Kiinteistökannan hiilijalanjälki lasketaan usein Global Reporting Initiative (GRI) -raportointia varten, ja laskennassa käytetään ohjeena Greenhouse Gas Protocolia (GHG Protocol Corporate Standard, Revised). GHG Protocol mahdollistaa eri tarkastelulaajuudet toiminnalle (Scope 1, 2 ja 3). GHG Protocolin vaatimusten mukaan Scope 1 ja 2 ovat pakollisia. Scope 3 sisältö voidaan valita laskentaa ja raportointia toteuttavan yrityksen toiminnan luonteen mukaan. GHG Protocolista on myös tehty rakennusalan yrityksille sovitettu ohjeistus ENCORD.

Miten se lasketaan?

Koska kiinteistöjen käytönajan päästöille ei ole olemassa EN- tai ISO-standardia, ja GHG Protocol on sekä yleisesti käytössä toimialalla että tarkoitukseen soveltuva, on se tässä käytön hiilijalanjälkilaskennan perusteena. Kiinteistön käyttäjillä voi olla tarve ja mahdollisuus raportoida omia päästöjään eri tarkastelulaajuuksilla, joten tarkasteluun kuuluu sekä pakollisia että vapaaehtoisia osia. Kiinteistön käyttäjällä tarkoitetaan tässä kiinteistössä toimivaa organisaatiota tai henkilöä.

Käytön hiilijalanjälki mittaa sekä käyttäjää että rakennusta

Käytön hiilijalanjälki eroaa muista Rakennusten elinkaarimittareista muun muassa simuloitujen arvojen sijaan todellisiin mittaustuloksiin perustavan aineiston osalta. Energian käytön hiilijalanjäljen eroavaisuuksia elinkaaren hiilijalanjälkeen on käsitelty tarkemmin Värkki-loppuraportissa luvussa 6.2.1

Kuva: Greenhouse Gas Protocolin mukainen päästölaskennan jaottelu Scope 1-3. Lähde: GHG Protocol.

Tarkastellun järjestelmän rajaus

Tarkastelu koostuu pakollisesta minimitasosta ja vapaaehtoisista laajennuksista. Tulokset raportoidaan päästölähteittäin. Raportointi on yhteensopiva GHG Protocolin kanssa, joten käyttäjä voi valita haluaako hän laskea myös GHG Protocolin edellyttämät pakolliset ja/tai vapaaehtoiset päästöluokat.

Mittarilla on tiukka kytkös Energiankulutus-mittarin kanssa, ja pakolliset tiedot saadaankin ko. mittarista.

PäästölähdeRajausRakennusten elinkaarimittaritGHG Protocol
KaukolämpöEnergiankulutus: kaukolämpö (Värkki-loppuraportti 4.3.)PakollinenScope 2, pakollinen
KaukojäähdytysEnergiankulutus: kaukojäähdytys (Värkki-loppuraportti 4.3.)PakollinenScope 2, pakollinen
Polttoaineet, lämmitysEnergiankulutus: polttoaineet (Värkki-loppuraportti 4.3.)PakollinenScope 1, pakollinen
KiinteistösähköEnergiankulutus: kiinteistösähkö (Värkki-loppuraportti 4.3.)PakollinenScope 2, pakollinen
KäyttäjäsähköEnergiankulutus: käyttäjäsähkö (Värkki-loppuraportti 4.3.)PakollinenScope 2/3, vaihteleva [1]
JätehuoltoJäte- ja vesihuollon päästöt, (Värkki-loppuraportti 7.4.1)VapaaehtoinenScope 3, vapaaehtoinen
KylmäaineetKylmäaineiden päästöt ilmakehäänVapaaehtoinenScope 1, pakollinen
Polttoaineet, oma kalustoPolttoaineet yrityksen omassa kalustossa. Jos ajoneuvojen päästöt eivät jakaudu kiinteistöittäin, ne voidaan raportoida myös koko yrityksen tasolla.VapaaehtoinenScope 1, pakollinen
Polttoaineet, muu kalustoLiikematkojen ja palveluiden jne. päästöt muulla kuin yrityksen omistamalla ajoneuvokalustollaVapaaehtoinenScope 3, vapaaehtoinen
YlläpitoRakennuksen ylläpitopalvelut pl. jätehuoltoVapaaehtoinenScope 3, vapaaehtoinen

GHG Protocolin periaate on laskea koko organisaation toiminnan päästöt, ja tätä varten on tehtävä rajanveto siitä, mitkä kohteet otetaan mukaan laskentaa. Eli mitkä kohteet ovat mukana organisaation toiminnassa. Tämä ohje ei ota kantaa siihen, mitkä kiinteistöt tulisi ottaa mukaan tarkasteluun. GHG Protocolin mukaisesti tärkeimmät tarkastelun rajausperiaatteet ovat kohteiden omistajuus tai operatiivinen hallinta (eli käyttäminen). Kiinteistösijoittajalle luonteva rajaus on omistaminen, joko kokonaan tai vähintään 50 % osuudella. Kiinteistöjen käyttäjälle luonteva rajaus puolestaan on kiinteistöjen käyttäminen vuokralaisena tai tiloja omistavana käyttäjänä. Esimerkki Energian käytön hiilijalanjälki -mittarin tuloksista todelliselle olemassa olevalle kiinteistölle on esitetty liitteessä 8 alempana tässä ohjeessa.

Energian käytön hiilijalanjälkimittareilla on useita erilaisia käyttötarkoituksia, joista useimmat ovat perusluonteeltaan joko tulosten (julkista) raportointia tai oman toiminnan päästötason kehittämistä tai asetettujen tavoitteiden saavuttamisen seurantaa ja todentamista. Tämä näkyy huomioitavissa tiedoissa. Lähtökohtana käytetään Energiankulutus-mittarin määrittelyjä (katso tarkemmin Värkki-loppuraportti luku 4.3.2).

Taulukko: Kiinteistön omistajan ja käyttäjän erilaiset käyttötarpeet

PäästölähdeVaaditaanKäyttäjän laskentaOmistajan laskenta
Lämmitys ja jäähdytysPakollinenMukana jyvitetty osuusMukana 100 %
KiinteistösähköPakollinenMukana jyvitetty osuusMukana 100 %
KäyttäjäsähköPakollinenMukana 100 %
Jätehuolto ja kylmäaineetVapaaehtoinenMukana jyvitetty osuusMukana 100 %
Rakennuksen ylläpitoVapaaehtoinenMukana jyvitetty osuusMukana 100 %

Taulukko: Mitattu ja sääkorjattu kulutus

Mittarin käyttökohdeTarveKäytettävä tieto
Julkinen raportointiSaada todellista kulutusta vastaavia tuloksia, julkaistava tulosAina mitattu tieto
Toiminnan kehittäminenPoistaa säävaihtelun vaikutusSääkorjattu lämmön kulutus
Suoritustason seuranta (ei raportointia varten)Poistaa säävaihtelun ja energian toimittajien päästöjen vaihtelun vaikutusSääkorjattu lämmön kulutus ja jakson viimeisen vuoden päästötaso

Sääkorjauksella eli normeeratulla energian käytöllä eri vuosien lämmitysenergioista saadaan keskenään vertailukelpoisia ulkoilman vuosittaisista lämpötilaeroista huolimatta. Sääkorjaukseen tarvitaan normaalivuoden astepäiväluku, sääkorjattavan vuoden astepäiväluku sekä kiinteän kulutuksen osuus eli käyttöveden osuus vuoden kokonaiskulutuksesta  (katso tarkemmin esimerkiksi Motiva). Jos sääkorjausta käytetään, tämä tulee ilmoittaa mittarin nimessä esimerkiksi: Energian käytön hiilijalanjälki (sääkorjattu).

Tietojen laatua koskevat vaatimukset

Koska kaikki laskennassa käytettävät tiedot perustuvat toteutumaan, laskennassa tulee käyttää ainoastaan mittaukseen tai laskutukseen perustuvia tietoja. Jos joitakin tietoja on jouduttu arvioimaan, esimerkiksi puutteellisen mittauksen johdosta, arvioinnin perusteet on esitettävä selkeästi.

Jos tietoja on tarpeen kohdistaa esim. useamman kiinteistön tai vuokralaisen kesken, kohdistamisessa on sovellettava toiminnan kannalta perusteltua kohdentamistapaa. Samankaltaisten vuokralaisten kesken esimerkiksi pinta-ala on perusteltu jyvitysperuste. Erityyppistä toimintaa harjoittavien osapuolten kesken kohdentaminen tulee ratkaista toimintaan soveltuvalla tavalla ja ratkaisu tulee esittää osana raportointia.

Liite 8: Esimerkki energiankulutuksesta ja käytön hiilijalanjäljestä

Energiankulutuksen ja käytön hiilijalanjäljen esimerkkinä toimii Tampere-talo. Tässä kohteen osalta raportoidaan vain pakolliset tieto-osiot. Lisätietoja Tampere-talon ympäristötyöstä: http://www.tampere-talo.fi/tietoa-talosta/yritys-ja-henkilokunta/ymparistoohjelma/.

Taustatiedot ja toiminnalliset vaatimukset

VaatimusSisältö ja määritelmä
Nimi ja osoiteTampere-talo, Yliopistonkatu 55, 33100 Tampere
KäyttötarkoitusTeatterit, ooppera-, konsertti- ja kongressitalot
Rakennusvuosi1985
Bruttoala28 357 m2
Lämmitetty nettoalaEi tiedossa
Käyttöpinta-alaEi tiedossa
Mitoitettu käyttäjämääräTalon kapasiteetti vastaanotolla on 3 000 henkilöä.

Tarkemmin osoitteessa http://www.tampere-talo.fi/tietoa-talosta/tilat/

KäyttöintensiteettiVuonna 2011 järjestettiin 635 tapahtumaa, joissa oli 289 972 kävijää.
PysäköintiratkaisuPiha-alueella sijaitsee 60 pysäköintipaikkaa
Tontin palvelutTontilla sijaitsee yleinen puisto

Energiankulutus-tiedot vuodelta 2011

Energiamuodot ja –lähteetLisätietojaKulutus kWh 2011
Kaukolämpö 2 580 190
KaukojäähdytysLiitetään lähivuosina0
Varavoimakoneiden polttoaineetMäärä perustuu arvioon2 000
Kiinteistösähkö 2 126 122
Energiankulutus, kiinteistö                     4 708 312

Käytön hiilijalanjälki-tiedot vuodelta 2011

ScopePäästölähteetLisätietojaPäästöt kg CO2e 2011
2Kaukolämpö 627 000
2Kaukojäähdytys 0
1Polttoaineet, lämmitysSisältää varavoimakoneet638
2KiinteistösähköVihreä sähkö21 300
2KäyttäjäsähköEi mitata erikseen0
 Pakolliset yhteensä 650 000

Vihreän sähkön ja sen sertifikaatit toimittaa Tampereen sähkölaitos. Sähkötuotteen nimi on Koskisähkö.


[1] GHG Protocolin mukaan Scope 2:n tarkoittamaan ostosähköön ei lasketa jälleenmyyntiä varten ostettua sähköä. Nämä päästöt kuuluvat Scope 3:n. Omistajan tapauksessa siis myös käyttäjäsähkö kuuluu Scope 3:n.

Energiankulutus – mitattu ja todellinen käyttövaiheen kulutus

Mikä mittari on?

Energiankulutus mittaa kiinteistön todellista ostoenergian kulutus­ta. Kaikki ostettu energia lasketaan yhteen kilowattitunteina ilman painokertoimia. Käytännössä mittarin arvo on energialaskujen yhteenlaskettu kulutus.

Energiankulutus kuvaa todellista ostetun energian kulutusta. Sen avulla voidaan seurata ja kehittää yksittäisen kiinteistön tai kiinteistösalkun energiatehokkuutta. Mittari kertoo omistajalle toisaalta kiinteistön ylläpidon onnistumisesta ja teknisten järjestelmien toiminnasta. Toisaalta siihen heijastuu myös kiinteistön käyttö, minkä vuoksi onkin usein järkevää seurata tunnuslukua myös henkilötyövuotta tai käyttötuntia kohden pinta-alapohjaisen tunnusluvun rinnalla.

Energiankulutus korreloi suoraan energialaskun suuruuteen.

Sääkorjattua energiankulutusta voidaan puolestaan verrata suunnitteluvaiheessa laskettuun simuloituun kulutukseen. Jos todellinen kulutus ja laadittu ennuste poikkeavat merkittävästi, on syytä selvittää erojen syy tai syyt. Ymmärtämällä ennusteet, toteutumat ja niiden eroavaisuudet voidaan asettaa tavoitteita kiinteistöjen kehittämiselle ja käyttämiselle sekä uudisrakennusten suunnittelulle ja toteutukselle.

Mittarin osalta on huomioitava, että kulutukseen vaikuttavat sisäolosuhteet, säätekijät, käyttöveden kulutus, tekniikka, palvelut, käyttäjät, käyttöaste sekä uusiutuvan energian hyödyntäminen, energiatehokkuus, käyttö ja ylläpito.

Mihin sitä käytetään?

Energiankulutus-mittarin avulla voidaan:

  • asettaa energiatehokkuustavoitteita ja todentaa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen
  • seurata, suunnitella, hallita ja kehittää kiinteistöjen energiankulutusta, -taloutta ja
    -tehokkuutta
  • jakaa energianhankinnasta syntyviä kustannuksia eri käyttäjien kesken

Miten se lasketaan?

  • Mittari voidaan laskea kiinteistön energiankulutukselle ilman käyttäjäsähköä tai kokonaiskulutukselle ja mittari voidaan sääkor­jata vastaamaan sijaintipaikkakunnan normaalivuotta.
  • Mittarin jakajana voidaan käyttää pinta­-alaa tai käyttöintensiteetin tunnuslukua.
  • Kiinteistössä tuotettua omavaraisenergiaa, kuten maalämpöä tai aurinkopaneelien tuottamaa energiaa ei huomioida mittariin.
  • Kokonaiset kiinteistöt, yksi toimija (esimerkiksi käyttäjä-omistaja): vuoden sähköenergian kulutus (kokonaissähkön kulutus eli kiinteistö- ja käyttäjäsähkö eriteltynä) + sääkorjattu lämpöenergian ja kaukojäähdytyksen kulutus vuodelta / lämmitetty bruttoneliö pois lukien kylmät autohallit
  • Kokonaiset kiinteistöt, useita toimijoita (esimerkiksi omistaja, jolla useita vuokralaisia):  vuoden kiinteistösähköenergian kulutus (sähkönkulutus eli kiinteistösähkö) + sääkorjattu lämpöenergian ja kaukojäähdytyksen kulutus vuodelta  / lämmitetty bruttoneliö pois lukien kylmät autohallit
  • Yksittäiset toimitilat (esimerkiksi yksi toimija): vuoden sähköenergian kulutus (sähkön kulutus eli käyttäjäsähkö) / lämmitetty bruttoneliö
  • Tieto käyttäjätyypistä ja sen mukainen sähkönkäyttö on pakollinen tieto mutta kaikille käyttäjille on mahdollista syöttää enemmänkin tietoja kuten esimerkiksi vuokralaisten käyttäjäsähkö

Eri osa-alueiden laskentaperusteet on esitetty alla olevassa taulukossa. Kaikkien osa-alueiden osalta laskentaan huomioidaan vain ostoenergia, eli omavaraisenergiaa (aurinko, geo ja tuuli) ei huomioida.

Osa-alueLaskentaperuste
KaukolämpöKohteeseen toimitettu, mitattu  kaukolämpö. Kaukolämpönä käsitellään myös useampia kiinteistöä palvelevia aluelämpölaitoksia.
KaukojäähdytysKohteeseen toimitettu, mitattu kaukojäähdytys.
PolttoaineetKohteessa käytetyt polttoaineet. Polttoaineiden lämpöarvot löytyvät mm. Motivan julkaisusta Polttoaineiden lämpöarvot, hyötysuhteet ja … / 19.4.2010. Jos käytettyä määrää ei voida suoraan mitata, määrä voidaan laskea lämmön tarpeesta ja hyötysuhteesta, tai vähintään 3 vuoden polttoaineostojen keskiarvosta. Laskennassa käytettäviä tuotantotapojen hyötysuhteita löytyy mm. D5 2012 taulukoista 6.6. ja 6.7.
KäyttäjäsähköKäyttäjäsähkö on kiinteistössä alimittarin alla oleva käyttäjien toiminnan tarpeisiin tarkoitettu ostosähkö. Se voi sisältää kiinteistöstä riippuen pistokesähkön lisäksi muutakin kulutusta, kuten asunnoissa valaistuksen ja saunan kulutukset. Tämän tulisi sisältää myös sähköautojen latauksen energiankulutus, jos sellaista tehdään.
KiinteistösähköKaikki rakennuksessa ja tontilla käytetty ostosähkö. Talotekniikan, kiinteän valaistuksen, kiinteistösaunojen ja hissien sekä rakennuksen ulkopuolisen valaistuksen ja kohdelämmitysten sekä lämmityksen kuluttama sähkö. Ei sisällä käyttäjäsähköä (tässä annetun määritelmän mukaan).

Lisäksi annetaan seuraavat määritelmät, joita ei suoraan käytetä Energiankulutus-mittarin laskennassa. Näiden avulla voidaan antaa lisätietoja kulutuksesta tai kiinteistön ulkopuolelle toimitetusta energiasta.

MääritelmäLaskentaperuste
LämmitysähköLämmityssähkö on lämmityslaitteiden kuluttama ostosähkö ja siihen kuuluu myös lämmitystä tuottava osa lämpöpumppujen sähkönkulutuksesta (ts. ei lämpimän käyttöveden tuotantoa). Se erotellaan sääkorjausta varten Rakmk D5 2012 mukaisesti. Lämmityssähkö sisältyy kiinteistösähköön.
KokonaissähköKaikki kiinteistön sähkönkulutus. Ei käytetä sellaisenaan mittarin laskennassa.
OmavaraisenergiaKiinteistössä tuotettu energia, jonka tuotantoa varten ei ole tuotu polttoaineita kiinteistön ulkopuolelta. Omavaraissähköllä  (käytännössä aurinko- ja tuulisähkö) korvataan ensisijaisesti kiinteistösähkön kulutusta, sen jälkeen käyttäjäsähkön kulutusta ja loppu raportoidaan myytynä energiana. Valittu omavaraisenergian kohdistusperiaate on EN 15978-standardin mukainen.
Myyty energiaMyytyyn energiaan kuuluu kiinteistön ulkopuolelle toimitettu energia. Sitä ei huomioida laskennassa, vaan se voidaan ilmoittaa erillisenä lisätietona.

 

Energiankulutus-mittaria varten tarvittavan tiedon saatavuus ja vertailtavuus

Rakennuksissa on perinteisesti seurattu energiankulutusta sähkö- ja lämpöenergian sekä vedenkulutuksen päämittarien avulla. Kaukolämmön, kaukojäähdytyksen ja veden osalta päämittaus käsittää pääsääntöisesti rakennuksen kokonaiskulutuksen. Sähkön osalta käytettävissä voi olla joko tieto rakennuksen kokonaiskulutuksesta tai vain kiinteistösähkön kulutus. Kiinteistösähkö käsittää yleensä LVI-järjestelmien, yleisten tilojen valaistuksen, ulkovalaistuksen, sähköisten sulatuslämmitysten, hissien, jne. kulutuksen. Joissakin tapauksissa on lisäksi käytettävissä rakennuksessa toimivien vuokralaisten sähköenergian kulutukset, jolloin kokonaissähkön kulutus on laskettavissa kulutusten summana.

Vanhoissa toimistokiinteistöissä ei välttämättä ole lainkaan alimittaroitua käyttäjäsähköä. Tällöin Käyttäjäsähkö-mittarin arvo on nolla. Määritelmä on valittu, jotta menetelmän soveltaminen on suoraviivaista myös vanhoissa kiinteistöissä.

Eri kiinteistöjen energian ominaiskulutuksia vertailtaessa on syytä tiedostaa tunnusluvun olennainen sisältö, etenkin jakajana käytettävän pinta-alan osalta ja se, huomioiko tunnusluku myös käyttäjäsähkön. Tässä määritelty Energiankulutus-mittari edellyttää, että sekä lämpö että sähkö raportoidaan aina.

 

Energiankulutus-mittari kiinteistön omistajan ja käyttäjän tarpeisiin

Kiinteistön omistaja vastaa koko kiinteistöstä, kun taas käyttäjä vain siitä osuudesta, jota hän käyttää.

KäyttäjäryhmäKiinteistön omistajaKiinteistön käyttäjä
Raportoitava mittariEnergiankulutus, kiinteistöEnergiankulutus
Energiankulutus, kiinteistö Käyttäjän osuus kiinteistön kulutuksesta.
KäyttäjäsähköEi huomioida.Kokonaisuudessaan käyttäjälle.

 

Useimmissa tapauksissa, joissa koko kiinteistön käyttö on yhdenmukaista, vuokrattava pinta-ala on sopiva laskentaperuste kiinteistön energiankulutuksen kohdentamiseksi käyttäjille. Tästä voidaan poiketa, jos se toiminnan aiheuttaman energiankulutuksen kohdistamiseksi on perusteltua. Muihin tapauksiin sovelletaan kohdistamisperiaatteena Värkki-loppuraportin luvun 6.4. mukaista jyvitystapaa.

Sääkorjaus lämmitystarpeen vuosivaihteluiden poistamiseksi

Vuosittaiset lämpötilan vaihtelut kylmien ja leutojen talvien välillä voivat aiheuttaa merkittäviäkin vaihteluita energiankulutuksessa. Lämmitysenergian tarve voidaan sääkorjata vastaamaan rakennuksen sijaintipaikkakunnan normaalivuoden lämmitystarvetta. Tämän laskennan avulla voidaan korjata eri vuosien sään ja lämmitystarpeen vaihteluja. Sääkorjatut arvot soveltuvat kiinteistön energiansäästötavoitteiden asettamiseen ja vertailukelpoisten kulutuslukemien saamiseen.

 

Sääkorjatun energiankulutuksen käyttö ilmoitetaan lisäämällä mittarin nimeen sana ”sääkorjattu”, ja siihen tarvittava sääkorjattu lämpöenergian kulutus lasketaan seuraavasti:

Qnorm = ( S N kunta / Stoteutunut kunta ) x Qlämmitys + Qlämmin käyttövesi , jossa

  • N kunta = Ilmatieteenlaitoksen normaalivuoden lämmitystarveluku sijaintipaikkakunnalla, °Cd
  • Stoteutunut kunta = Toteutunut lämmitystarveluku sijaintipaikkakunnalla, °Cd
  • Qlämmitys = Kalenterivuoden aikana toteutunut lämmitysenergian kulutus, kWh/a
  • Qlvk = Kalenterivuoden aikana toteutunut lämpimän käyttöveden energian kulutus, kWh/a

Ilmatieteenlaitoksen määrittämä normaalivuoden (1971-2000) lämmitystarveluku sijaintipaikkakunnalla on saatavissa mm. Motivan verkkosivuilta. Sääkorjattavaa energiankulutusta vastaavan vuoden lämmitystarveluvun sijaintipaikkakunnalle saa Ilmatieteen laitoksen puhelinpalvelusta. Myös esimerkkejä ja ohjeita sääkorjauksen käytöstä löytyy esimerkiksi Motivan verkkosivuilta. Sääkorjauksessa siirrytään  1.6.2013 uudempaan normaalivuoteen, joka kuvaa ajanjakson 1981-2010 keskiarvoa.

Sääkorjaus koskee vain lämmitysenergiaa, joten lämpimän käyttöveden tuotantoon kulutettu energia tulee poistaa vääristämästä tulosta. Jos lämpimän veden määrää ei mitata, se voidaan laskea kaavalla:

Kulutetun veden määrä x lämpimän käyttöveden osuus x 58 kWh / dm3

Jos lämpimän veden osuus ei ole tiedossa, käytetään oletusarvona asuinrakennuksille 40 % kokonaiskulutuksesta ja muille rakennuksille 30 % veden kokonaiskulutuksesta.

Toisaalta jos lämmitys tehdään osin tai kokonaan sähköllä, tulee myös sähkön kulutuksesta lämmitykseen käytettävä osa sääkorjata. Jos lämmitykseen käytettävän sähkön määrää ei ole mitattu, voidaan se laskea vähentämällä laskennallinen Rakmk D5 mukainen kiinteistö- ja käyttäjäsähkö mitatusta kulutuksesta.

Pohjateho

Mikä mittari on?

Pohjateho kuvaa kiinteistön tehontarvetta silloin, kun se ei ensisijaisesti tuota palveluita rakennuksen käyttäjille. Pohjatehon avulla voidaan laskea kiinteistön ympärivuotinen pohjakulutus ja kiinteistön tyhjäkäyttöaikaa koskeva tyhjäkäyttökulutus. Pohjakulutus muodostaa useimmiten hyvin suuren osaa kiinteistön sähkönkulutuksesta. Lisäksi etenkin alhaisen käyttöasteen kiinteistöissä tyhjäkäyttökulutus on usein käytönaikaista kulutusta suurempi. Tyhjäkäytön vähentäminen parantaa toimitilojen ympäristö- ja taloudellista tehokkuutta. Pohjateho tukee kiinteistön käyttöasteen nostamista ja auttaa kiinteistön oikeassa käytössä.

Mihin sitä käytetään?

Tyhjäkäyttöenergian tunnistaminen auttaa karsimaan turhia, rakennuksen palveluja tuottamattomia kulutuksia tai väärin ajastettua talotekniikkaa. Pohjateho kuvaa rakennuksen järjestelmien tehontarvetta silloin, kun järjestelmät eivät tuota palveluita rakennuksen käyttäjille. Pohjateho on syytä huomioida myös uusien rakennusten suunnittelussa. Pohjatehon avulla päästään kiinni siihen kulutukseen, joka ei ainakaan ensisijaisesti tuota palveluita käyttäjille.

Pohjatehon avulla voidaan

  • asettaa suunnittelutavoitteita rakennuksen järjestelmille
  • tunnistaa turhia kulutuksia ja väärin ajastettua tekniikkaa
  • nostaa kiinteistön käyttöastetta sekä taloudellista ja ympäristösuorituskykyä.

Miten se lasketaan?

Pohjatehon arviointi edellyttää, että rakennuksen sähköjärjestelmä on varustettu vähintään tuntitason mittauksella. Pohjateho lasketaan vuoden tuntidatasta muokatun pysyvyyskäyrän (tuntikulutukset järjestetty suurimmasta pienimpään) perusteella käyttäen pohjatehona pienimmän 20 %:n (1752h) tuntikulutuksen keskiarvoa. Sähkönkulutuksen pysyvyyskäyrä kertoo sen, kuinka monta tuntia vuodessa alueen sähkön tarve on yli tietyn sähkötehon.

Pohjateho voidaan laskea kiinteistö-, käyttäjä- ja kokonaissähkölle tekijän tarpeen mukaisesti. Suurten kuluttajien on tietyissä kaupungeissa, kuten Helsingissä, mahdollista saada tietoa myös kaukolämpöliittymän tuntitehoista. Lämmitysenergiaa ei kuitenkaan huomioida mittarin laskennassa.

Pohjateho mitataan vähintään viikon jaksolta. Kiinteistöissä, jotka ovat osan ajasta kokonaan tyhjinä, pohjateho on luontevaa mitata tyhjäkäyttöajalta, jolloin ei suoriteta ajastettuja toimintoja. Myös viikonloput huomioidaan mittausjaksoon. Mittari lasketaan mittausjakson keskitehona. Jos kiinteistö on jatkuvassa käytössä, tarkastellaan pohjatehoa mittausjakson alimpina kuormitushetkinä.

Esimerkkejä tyhjäkäyttöajasta tai pohjatehon määritykseen käytettävästä ajasta:

  • Päiväkoti, jossa on iltakäyttöä: tyhjäkäyttöaikaa ma-pe 21.00 – 06.30 ja viikonloput kokonaan.
  • Toimistorakennus. Tyhjäkäyttöaikaa 20.00 – 05.30 arkisin ja viikonloput kokonaan.
  • Kaupan alan rakennus. Tyhjäkäyttöaikaa on aukioloajan, siivousten ja täyttöjen ulkopuolinen aika, esimerkiksi arkisin kello 23.00 – 04.00 ja viikonloppuna toiminnan ajoitusta vastaavasti.
  • Asunto-osakeyhtiömuotoisissa asuinrakennuksissa on epärealistista laskea pohjatehoa tällä tavalla mutta mittarin sijaan voitaisiin ajatella käytettävän kiinteistösähkön alimman tason kulutusta tai laskea pysyvyyskäyrä pelkästä kiinteistösähköstä.
  • Jatkuvassa käytössä olevat rakennukset. Tarkasteluaika ajoitetaan toiminnan alimman volyymin mukaisesti, esimerkiksi viikon sisällä alimman miehityksen ajankohdat tai yöaikaan.

Tarkastelujaksoon ei tule laskea sellaista aikaa, kun energiaa kulutetaan palveluiden ajastetussa tuotannossa, kuten esim. veden tai rakennuksen lämmittäminen varastoon tai yöviilennyksen tuottaminen. 

Pohjateho voi vaihdella merkittävästi vuodenajasta riippuen. Olosuhteiden ylläpitoon kuluu aina energiaa, vaikka rakennuksessa ei olisi toimintaa (yöaikainen lämmitys ja ilmanvaihto, erikoistilojen jäähdytys, kylmälaitteet ja niin edelleen). Pohjatehoa tarkasteltaessa tulee huomioida nämä vuoden mittaan vaihtuvat kuormitukset (sulatus- ja autolämmitykset, ulkovalaistus, yötuuletus, jäähdytys, jne.) Vuodenajan vaikutus tulokseen selviää toistamalla mittaus eri vuodenaikoina. Pohjatehon avulla voidaan laskea koko vuoden pohja- tai tyhjäkäyttökulutus, sen mukaan onko rakennus tosiasiallisesti vuoden aikana tyhjänä. Rakennuksen pohjakulutus lasketaan kertomalla pohjateho 8760:lla. Tyhjäkäyttökulutus lasketaan kertomalla pohjateho koko vuoden tyhjäkäyttöajalla.

Esimerkki: Toimistorakennukselle mitattu pohjateho on 39 kW ja viikoittainen tyhjäkäyttö, jonka aikana rakennus ei tuota palveluita, on vuoden aikana keskimäärin 102 tuntia. Koko vuoden tyhjäkäyttökulutus voidaan laskea seuraavasti: 102 h * 52 * 39 kW = 206 856 kWh. Tyhjäkäyttö-kulutus on tässä rakennuksessa noin puolet kiinteistösähkön kulutuksesta.

 

Sisäympäristöön tyytyväisten käyttäjien osuus

Mikä mittari on?

Käyttäjätyytyväisyyskyselyssä kartoitetaan tilojen käyttäjien kokemaa sisäympäristön laatua pidemmällä aikavälillä, ei hetkittäisenä suureena. Jotta käyttäjillä olisi muistissa olosuhteet sekä lämmitys- että jäähdytyskaudelta, on kysely paras suorittaa lämmityskauden vaihtumisen jälkeen. Syy käyttäjien tyytymättömyyteen voi olla joko rakennuksen tai sen teknisten järjestelmien ylläpidossa tai käyttäjien omien toimenpiteiden seurausta (esimerkiksi liian suuri käyttäjämäärä tai epäpuhtauslähteitä tilassa). 

Mihin sitä käytetään?

Käyttäjätyytyväisyyskysely auttaa tunnistamaan teknisten järjestelmien mahdollisia ongelmia. Kun ongelmat tunnistetaan, ne voidaan poistaa jo ennen kuin ne aiheuttavat merkittäviä haittavaikutuksia, esimerkiksi käyttäjien sairastumisina tai rakenteiden vaurioitumisena.

Käyttäjätyytyväisyyden avulla voidaan

  • mitata ja asettaa tavoitteita sisäympäristölle omistajan, vuokralaisen ja ylläpidon välillä
  • arvioida työtilojen sopivuutta yritykselle tai tarjottujen palvelujen laatua

Käyttäjätyytyväisyys soveltuu hyvin sisäympäristön laatua kuvaavaksi mittariksi omistajan ja ylläpidon tavoitteiden asettamiseen ja seuraamiseen sekä omistajan ja vuokralaisen väliseen kommunikointiin. Käyttäjätyytyväisyys kertoo sisäympäristön eri osa-­alueisiin tyyty­väisten käyttäjien prosenttiosuuden. Mittarin tavoitetasona pidetään 75 % tyytyväisten käyttäjien osuutta. Tulos lasketaan eri sisäympäristötekijöihin tyytyväisten käyttäjien osuuksien keskiarvona. Koettu sisäympäristön laatu kertoo kokonaisvaltaisesti sisäympäristön vaikutuksista käyttäjien viihtyisyyteen ja terveyteen ja siten myös työn tuottavuuteen. 

Miten se lasketaan?

Käyttäjien kokemat olosuhteet selvitetään käyttäjätyytyväisyyskyselyllä, joka kattaa viisi osa-aluetta:

  • Lämpöviihtyisyys jäähdytyskaudella (kesällä)
  • Lämpöviihtyisyys lämmityskaudella (talvella)
  • Huoneilman laatu (hajut, tunkkaisuus)
  • Valaistusolosuhteet
  • Ääniolosuhteet (meluisuus, akustinen yksityisyys)

Sisäympäristön laatua mitataan käyttäjätyytyväisyydellä 1-3 vuoden välein. Koetun sisäympäristön laatu on helposti mitattavissa ja se kertoo kokonaisvaltaisesti sisäympäristön vaikutuksista käyttäjien viihtyisyyteen ja terveyteen ja siten myös työn tuottavuuteen. Käyttäjätyytyväisyyskyselyä voidaan käyttää mittarina laajemminkin, kun arvioidaan esimerkiksi työtilojen sopivuutta yritykselle tai tarjottujen palvelujen laatua. Esimerkki käyttäjätyytyväisyyskyselyn tuloksista on annettu liitteessä 9 alla.

Ongelmakohteissa, joissa käyttäjäpalautetta saadaan runsaasti joltakin sisäympäristön osa-alueelta, on suositeltavaa aloittaa ongelman ratkaiseminen koko sisäympäristöön (lämpöolosuhteet, ilman laatu, valaistus ja ääniolosuhteet) kohdistuvalla kyselyllä, jotta myös mahdolliset muut sisäympäristöongelmat voidaan tunnistaa ja siten parantaa sisäympäristön laatua kokonaisvaltaisesti.

Kyselylomake löytyy täältä.

Liite 9: esimerkki sisäympäristöön tyytyväisyys-mittarista

Yleisesti mittarin käytöstä

Kyselyssä kartoitetaan käyttäjien kokemusta kokonaisvaltaisesti kaikkien sisäympäristötekijöiden osalta. Koettujen olosuhteiden mittaamiseksi riittää pelkkä tyytyväisyyden selvittäminen.

Jos kyselyllä halutaan selvittää tarkemmin tyytymättömyyden syitä, voidaan tyytymättömiltä (vastaukset -1…-3) kysyä jatkokysymyksiä. Kysymykset voivat olla joko ennalta laadittuja vaihtoehtolistoja tai vaihtoehtoisesti voidaan antaa vastaajien kertoa ongelmista vapaamuotoisesti. Esimerkiksi jos vastaaja on tyytymätön lämpöolosuhteisiin talvella, voidaan kysyä johtuuko se liian korkeasta tai matalasta ilman lämpötilasta vai kylmistä tai kuumista pinnoista vai onko kyseessä vedon tunne. Lisäksi on hyvä selvittää kyselyn taustatiedoissa missä osassa suurempaa rakennuskokonaisuutta vastaaja on, jotta mahdolliset ongelmat voidaan rajata oikeaan osaan rakennusta.

Mikäli on tiedossa, että kohteen käyttäjillä esiintyy runsaasti tyypillisiä sisäympäristöön liittyviä terveysoireita, voidaan kyselyyn yhdistää myös oireosio (esim. Örebro MM40 kysely). Tällöin käyttäjiltä kysytään myös oireista ja niiden yleisyydestä. Tälläkin osiolla on tarkoituksena selvittää taustatietoja mahdollisten ongelmien löytämiseksi.

Esimerkki vastauksista pienehkössä toimistotilassa

Pienehkössä toimistotilassa (30 työntekijää) suoritettiin sisäympäristökysely ennen peruskorjausta. Vastauksia saatiin takaisin yhteensä 16, joten vastausprosentti on riittävän korkea (53,3%>40%).

Sähköisessä kyselyssä kysyttiin jokaiselta työntekijältä viisi kysymystä:

  1. Kuinka tyytyväinen olet huonetilan lämpöolosuhteisiin (ilman lämpötila, pintojen lämpötilat ja veto)?
  2. Kuinka tyytyväinen olet huonetilan ilman laatuun (raikkaus, hajut, jne.)?
  3. Kuinka tyytyväinen olet huonetilan valaistukseen?
  4. Kuinka tyytyväinen olet akustiseen yksityisyyteen ja ääniolosuhteisiin (mm. melu, puheen erotettavuus) tilassa?
  5. Muita kommentteja sisäympäristöön liittyen (ei pisteytettävä tekijä).

Jokaisessa kysymyksessä tarjottiin käyttäjille vaihtoehdot +3 Erittäin tyytyväinen – -3 Erittäin tyytymätön. Lisäksi niiltä vastaajilta, jotka ilmoittivat olevansa tyytymättömiä (vastaukset -1, -2 ja -3), kysyttiin tyytymättömyyden syitä vapaamuotoisella tekstikentällä.

Tyytyväisten osuus saatiin kun jokaisen tekijän osalta arvosanan 0, 1, 2 tai 3 antaneiden lukumäärä jaettiin kaikkien vastaajien määrällä. Tulokset olivat seuraavat:

 Vastausten keskiarvoTyytyväisten osuus
Lämpöolosuhteet+0,2556 %
Ilman laatu+1,0076 %
Valaistus+1,0081 %
Ääniolosuhteet– 0,6931 %
Tyytyväisten osuus 61 %

Tulosten perusteella voidaan todeta, että käyttäjät ovat tyytyväisiä ilman laatuun ja valaistusolosuhteisiin. Lämpöolosuhteiden osalta tyytymättömiä oli jo yli 25 %, mikä tarkoittaa todennäköisesti teknisiä ongelmia lämmitys- ja ilmanvaihto-järjestelmissä sekä niiden säädössä. Ääniolosuhteiden osalta tyytymättömyys oli suurinta ja hyviä arvosanoja ei annettu laisinkaan. Kokonaistyytyväisten osuus on 61 %.

Tulokset tarkemmin:

  • Ongelmia on yksittäisten työpisteiden osalta talvella (lähellä ovea tai ikkunaa) ja kesällä lähinnä parvella olevassa neuvottelutilassa. Tilojen käyttäjillä on sähköpattereita henkilökohtaisina lämmittiminä talvella.
  • Ilman laatuongelmia ei juuri raportoitu. Yksittäinen kommentti hengitystieoireista.
  • Valaistuksen osalta kaivattiin lisää säädettävyyttä, varsinkin iltaisin yleisvalaistuksen sammuttua ja työpistekohtaista pöytävalaistusta. Joillekin liian kirkkaat valaisimet aiheuttavat häikäisyä. Valot jäävät usein päälle yleisiin tiloihin.
  • Tilaa kuvattiin meluisaksi. Puheluiden soittaminen on toisinaan hankalaa huonon yksityisyyden ja meluisuuden vuoksi. Toivottiin puhelinkoppeja remontin yhteydessä. Aulasta kantautuu toisinaan häiritsevää melua.

Kiinteistöpassi – ympäristötieto yksissä kansissa

Rakennusten elinkaarimittareiden tunnusluvut voidaan esittää yksinkertaisessa muodossa hanke- tai käyttövaiheen Kiinteistöpassissa. Se on helposti lähestyttävä visuaalinen työkalu, joka kertoo ympäristötehokkuuden tunnusluvut rakennuksen kuvan ja muiden perustietojen rinnalla ja toimiin näin päätöksenteon tukena.

Taustaa

Sitra, Tekes ja ympäristöministeriö valmistelivat vuonna 2010 asuntoministeri Jan Vapaavuoren puheenjohdolla laajan asiantuntijajoukon kanssa kansallisen toimintaohjelman rakennetun ympäristön energiankäytön tehostamisesta ja päästöjen alentamisesta. Tuloksena syntyi toimintaohjelma ERA17 – Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017, joka sisältää 31 toimenpidekokonaisuutta.

Yksi toimenpidekokonaisuuksista oli kiinteistöjen ja alueiden ympäristöjohtamisen luokitusjärjestelmien ja työkalujen kehittäminen, jota lähdettiin toteuttamaan Vähähiilisen kiinteistö- ja rakentamisalan ydinindikaattorit -hankkeella (Värkki-projekti). Hankkeen tuloksena syntyneet Rakennusten elinkaarimittarit huomioivat rakennusten ympäristö- ja energiatehokkuuden, elinkaaritalouden sekä käyttäjien hyvinvoinnin.

Työryhmä

Rakennusten elinkaarimittareiden kehittämiseen ovat osallistuneet seuraavat henkilöt.

Värkki-projekti / Rakennusten elinkaarimittarit V1

Työryhmän raporttien pohjalta alkuperäisen Rakennusten elinkaarimittarit laskentaohjeen on laatinut GBC Finlandin toimeksiannosta Bionova Consulting. Hankkeen projektipäällikkönä oli Antti Lippo (Green Building Council Finland), vastaten hankkeen koordinoinnista sekä loppuraportin toimittamisesta. Työryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt:

  • Tytti Bruce (Bionova Consulting)
  • Petri Jaarto (Jäävuorenhuippu Oy)
  • Risto Kosonen (Halton Oy)
  • Panu Pasanen (Bionova Consulting)
  • Maija Virta (GBC Finland / Santrupti Engineers, Intia)
  • Antti Lippo (GBC Finland)

GBC Finland haluaa kiittää myös hankkeen ohjausryhmiin osallistuneita henkilöitä;

  • Erkki Aalto (RAKLI ry)
  • Ilari Aho (Uponor Oyj)
  • Ari Ilomäki (Rakennusteollisuus RT ry)
  • Markku Inkeroinen (Sitra)
  • Hanna Kaleva (KTI Kiinteistötieto Oy)
  • Kaisa Kekki (Skanska Oy)
  • Jarek Kurnitski (Sitra)
  • Markku Laine (Saint-Gobain Weber Oy Ab)
  • Petteri Lautso (Ruukki Construction Oy)
  • Jessica Niemi (KTI Kiinteistötieto Oy)
  • Erja Reinikainen (Insinööritoimisto Olof Granlund Oy)
  • Pekka Vuorinen (Rakennusteollisuus RT ry)

Kiitos kuuluu lisäksi myös hankkeen työpajoissa puhuneille asiantuntijoille ja ohjeistusten kommentointiin osallistuneille henkilöille sekä mittarien kehittämistarpeisiin uskoneelle Sitralle.

Pilotointihanke / Rakennusten elinkaarimittarit V2

Pilotin koordinaattorina toimi Green Building Partners. Pilottiryhmän työskentelyyn osallistuivat seuraavat organisaatiot ja yhteyshenkilöt:

  • Senaatti-kiinteistöt – Juha Muttilainen
  • SRV-yhtiöt – Anne Tiainen
  • Vahanen Oy – Vesa Peltonen
  • Ympäristöministeriö – Harri Hakaste
  • Helsingin Yliopiston Tila- ja kiinteistökeskus – Aimo Hämäläinen, Teppo Salmikivi
  • Ramboll Finland – Isa Melander-Ekström
  • Helsingin seurakuntayhtymä – Elina Hienonen
  • Nokia Oyj – Timo M. Salonen
  • Peab Invest Oy – Peter Lindeberg
  • Skanska Oyj – Kaisa Kekki, Mia Andelin
  • Pöyry Finland Oy – Mirja Nykänen, Veera Sevander, Jenni Bäck
  • Green Building Partners – Keijo Leppävuori
  • Lahden kaupunki – Leena Pirttila, Marko Tojkander, Antti Tölli
  • Tampereen kaupunki – Pauli Välimäki, Pertti Koivisto, Jari Jokinen
  • HTJ Rakennuttaja – Kari Aitto-oja