Rakennusten energiatodistuksia ollaan parhaillaan uudistamassa. Ympäristöministeriö laittoi uudistusta koskevan lakiesityksen lausuntokierrokselle 19. huhtikuuta. Uudistus on osa EU:n uusitun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin kansallista toimeenpanoa ja se pohjautuu 1.7.2012 voimaan tuleviin uudisrakentamisen energiamääräyksiin. Green Building Council Finlandin energiatoimikunta laati aiheesta yhteisen kannanoton.
Energiatodistus on työkalu rakennusten energiatehokkuuden vertailemiseen ja parantamiseen. Todistus on ollut Suomessa käytössä vuodesta 2008 lähtien uudisrakentamisessa sekä suurissa rakennuksissa. Nykyinen laki velvottaa rakennuksen omistajaa hankkimaan energiatodistuksen silloin, kun rakennus tai sen osa otetaan käyttöön, myydään tai vuokrataan. Sen sijaan todistuksen hankkiminen ennen vuotta 2008 valmistuneelle omakotitalolle ja enintään kuuden asunnon asuinrakennukselle on ollut tähän asti vapaaehtoista.
Keskeinen muutos lakiesityksessä koskee vanhoja pientaloja, jotka uudistuksen myötä tulisivat vaiheittain energiatodistuksen piiriin. Jatkossa energiatodistus vaadittaisiin vanhoissa pientaloissa, kuten muissakin rakennuksissa, rakennuksen tai huoneiston myynnin tai vuokrauksen yhteydessä sekä uudisrakentamisessa.
Rakennuksen energiatehokkuus määriteltäisiin esityksen mukaan energiatodistuksessa samalla tavalla kuin uudisrakentamisen energiamääräyksissä. Rakennuksen energialuokitus pohjautuisi rakennuksen E-lukuun, joka muodostuu rakennuksen laskennallisesta vuotuisesta ostoenergiankulutuksesta painotettuna eri energiamuotojen kertoimilla. Lisäksi uudistuksen myötä energiatodistuksen voi laatia ainoastaan pätevöitynyt, kokeen läpäissyt tekijä.
Energiatehokkuuden parantamisen perustuttava mitattuun energiankulutukseen
Green Building Council Finlandin mukaan laskennalliseen E-lukuun perustuva rakennusten energiatehokkuuden määrittäminen on käytännön kannalta tarkoituksenmukainen toimintamalli vertailtaessa kiinteistöjä esimerkiksi kaupantekotilanteessa. Huomion tulisi tällöin kohdistua rakennukseen ja sen teknisiin järjestelmiin. Vastaavasti olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden kehittämisessä tulee huomio FiGBC:n mukaan kiinnittää rakennusten käyttöön, ylläpitoon ja niiden kehittämiseen.
FiGBC korostaakin lausunnossaan, että lakiesitys nykyisessä modossaan johtaisi epäselvään ja turhan raskaaseen menetelmään olemassa olevien kiinteistöjen osalta. Esityksen mukaan E-luvun määrittelisi pitkälti kyseisen vuosikymmenen tyypillinen rakennustapa ja talotekniikka eri rakennustyypeissä. Standardikäyttöön ja rakenteisiin perustuvalla laskennalla voidaan verrata olemassa olevia ja uudisrakennuksia keskenään. Olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen tulisikin perustua mitattuun energiankulutukseen ja sitä kautta teknistaloudellisesti optimaalisten toimenpiteiden tekemiseen, FiGBC peräänkuuluttaa.
Rajalliset resurssit tulee keskittää
FiGBC korostaa, että olemassa olevien rakennusten osalta on tärkeää kehittää kokonaisvaltainen energiatodistus-, kuntoarvio-, kuntotarkastus-, energiakatselmus- ja energiatehokkuuden parantamisen toimintamalli, jossa rajalliset resurssit saadaan kohdistettua niihin rakennuksiin ja toimenpiteisiin, joilla energiatehokkuutta saadaan käytännössä tehokkaimmin parannettua. Suomessa on 1 400 000 rakennusta ja ainoastaan muutamia satoja ammattilaisia niiden energiatehokkuuden arvioimiseen.
Energiatehokkuuden arviointi tai energiatodistus ei sinänsä paranna energiatehokkuutta vaan siihen tarvitaan hyvin monenlaisia toimenpiteitä huollosta, säädöistä, korjauksista uudistamiseen ja energiamuotojen muutoksiin, lausunnossa painotetaan.
FiGBC esitti ympäristöministeriölle samalla myös yhteistyöehdotuksen ja tarjoutui tuomaan oman osaamisensa säädösten viimeistelyyn ja aikanaan niiden viemiseen osaksi alan toimintaa. Samansuuntaista työtä tehdään nyt jo Värkki-projektin puitteissa. FiGBC:n energiatoimikunta tulee seuraamaan aktiivisesti lakiesityksen etenemistä ja osallistuu mielellään jatkossakin tähän kehittämistyöhön.
Lue lisää:
