Hallituksen puheenjohtaja: näkymiä hiilineutraalisuudesta vuonna 2020

Ilmastokeskustelu on jatkunut jo 30 vuotta. Yli 80 % ilmastouutisista on tänä aikana käsitellyt luonnon ääri-ilmiöitä. Ei ihme, että viime vuonna ympäristö- ja ilmastoahdistus tuli ilmiönä vahvasti esille. Onneksi myös ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyviä positiivisia uutisia on paljon aiempaa enemmän, esimerkiksi kaupunkien ja yritysten sitoumukset Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen liiketoimintaan siirtymiseksi tämän ja ensi vuosikymmenen aikana. Mutta minkälainen toimintaympäristö yrityksillä on muuttaa liiketoimintansa aidosti hiilineutraaliksi?

Yleiset asenteet ilmastokriisiä kohtaan

Ajoittain liian negatiiviseksi arvosteltu viestintä ilmastokriisistä on tunnistettu ja sen on todettu aiheuttavan ilmastoahdistusta, erityisesti nuorissa. Viime kesänä Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran teettämä kyselytutkimus kertoi, että neljännes suomalaisista arvioi potevansa ilmastoahdistusta. 58 % ilmoitti kuitenkin, että päällimmäisenä tunteena ilmastonmuutoksessa on kiinnostuksen herääminen ja lisää tietoa tarvitaan edelleen.

EU:n Green Deal ohjelman julkistuksen lehdistötiedotteessa kerrottiin tutkimustuloksesta, jossa 93 % eurooppalaisista pitää ilmastonmuutosta vakavana ongelmana ja että 79 % on sitä mieltä, että ilmastonmuutosta torjuvat toimet johtavat innovointiin.

Yllättävä uutinen tuli syyskuussa YouGovin kansainvälisen kyselyn tuloksissa: Pohjoismaissa ollaan yleisesti ottaen vähemmän huolissaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista kuin muualla maailmassa. Tätä voi tulkita – kuten kaikkia tilastoja ja etenkin kyselytutkimuksia – usealla tavalla: 1) ei uskota lämpötilan noususta aiheutuvan ongelmia omaan elämään tai 2) ei olekaan ilmastoahdistusta, koska uskotaan, että EU ja yritykset pystyvät kyllä ratkaisemaan ongelman tai 3) ”on haluttomuutta katsoa ikäviä asioita silmiin, mieluummin katsotaan hieman ohitse”.

Kiinteistösijoittamisen piirissä on tehty vastaavanlaisia kyselytutkimuksia. Erään eurooppalaisen kyselytutkimuksen perusteella yli 10 vuoden horisontilla toimivista kiinteistösijoittajista jopa 85 % ottaa riskianalyyseissään huomioon hiilidioksidin (merkittävässä määrin n. 54 % ja jossakin määrin 31 %). 24 % sijoittajista vastasi samassa kyselyssä, että suuren hiilijalanjäljen kohteissa edellyttävät riskipreemiota.  Jopa 15 % harkitsee hiilidioksidiprofiililtaan huonosti pärjäävien kohteiden myyntiä (3 % täysin ja 12 % suuressa määrin).

Sitoumukset ja aikajänne

Viime vuosina useat valtiot, kaupungit ja suuryritykset ovat julkaisseet sitoumuksiaan ja aikataulujaan hiilidioksidineutraaliin talouteen siirtymiseksi. Sitoumukset ovat jatkoa Pariisin ilmastosopimukselle. Sopimukset ja sitoumukset ovat ehdottoman tärkeitä, mutta ne eivät vielä vastaa olennaisimpaan kysymykseen, miten muutos tehdään siten, että vaikutukset jakautuvat oikeudenmukaisesti valtioiden ja yksilöiden välillä – ja miten yritykset voivat samaan aikaan varmistaa tärkeimmän perustehtävänsä, eli yrityksen osakkaiden edun varmistamisen ja yrityksen liiketoimintansa riittävän kannattavuuden myös lyhyellä aikavälillä.

Mikäli yritysten ja sijoittajien strategisen suunnittelun aikajänne olisi riittävän pitkä, vaikka kymmenisen vuotta, olisivat yhä useampi energiatehokkuuteen ja vähähiilisyyteen perustuva investointi erittäin kannattava. Valitettavasti tänä päivänä kuitenkin kiinteistö- ja rakennusalalla – jonka näkökulmasta vastuullisuusasioita enimmäkseen pohdin – liian moni rakennuttaja/rakennusliike ja näiden asiakkaina merkittävästi yleistynyt ryhmä, kiinteistörahastot, tekevät kannattavuuslaskelmiaan todennäköisesti pisimmillään 3 – 5 vuoden tähtäimellä. Erityisesti listattujen yritysten on pystyttävä raportoimaan riittävästä liikevaihdon ja tuloksen kasvusta vuosittain, koska tämä nostaa yrityksen arvoa ja sitä kautta yritykseen sijoittaneiden varallisuutta. Mikäli riittävää tuottoa ei ole näkyvissä lyhyellä aikavälillä, globaali pääoma osaa hakeutua tuottavampaan yritykseen silmänräpäyksessä, digitalisoitunut finanssiala hoitaa tämän vaivattomasti, mutta ei ilmaiseksi.

Tehokas ja globaali finanssiala on samalla mahdollisuus.  Talouden systeeminen muutos kohti hiilineutraaliutta voisi käynnistyä ja toteutua erittäin nopeassa aikataulussa finanssialan kautta.   

Sitten kun EU-tason poliitikot ja virkamiehet pystyvät päättämään nykyistä tehokkaammista hiilidioksidiveroista ja/tai -tulleista, yritykset ja sijoittajat kyllä osaavat jo seuraavana päivänä tehdä riskiskenaarionsa oman liiketoimintansa ja sijoitussalkkunsa osalta myös pidemmälle aikavälille. Itse uskon, että hiilidioksidipäästöjen määrään perustuvat nykyistä korkeammat maksut tulevat jossakin vaiheessa 2020-luvulla koskemaan kaikkia EU:n jäsenvaltioita.

Pitkäjänteisen kiinteistösijoittajien kannattaisi jo nyt mallintaa eri CO₂-haittamaksutasoilla oman kiinteistösalkkunsa mahdollinen markkina-arvon alenema 2020-luvun loppupuolella ja päättää missä laajuudessa uusissa kiinteistösijoituskohteissa on varaa ottaa lisää hiiliriskiä ja kartoittaa miten olemassa olevissa omistuksissa voidaan kiinteistön käyttöenergiasta aiheutuvaa hiilijalanjälkeä pienentää kannattavasti.

Miten vastuullisuus mitataan numeerisesti?

Usea globaali sijoittaja on jo sitoutunut sijoittamaan vastuullisesti. Vastuullisesti on helpompaa ja kannattavampaa toimia, kun sijoittajan aikajänne on pitkä. Pitkäjänteisyys mahdollistaa vastuullisuuden, mutta ei yksin ole synonyymi vastuullisuudelle. Viherpesua on paljon, koska se on lyhyellä aikavälillä kohtuullisen halpaa, mutta ei enää riskitöntä imagon rakentamista jatkossa.

Uudelle The European Green Deal Taxonomy (taksonomia, luokittelu) säädökselle saatiin EU:n neuvoston ja parlamentin välinen yhteisymmärrys joulukuussa 2019. Uusi luokittelu tarvitaan, sillä – yllättävää kyllä – vieläkään ei ole yleisesti hyväksyttyjä periaatteita ja indeksejä, joiden perusteella esim. osake- tai kiinteistösijoittaja voisi luotettavasti ja tehokkaasti arvioida, onko kohde varmasti ympäristön näkökulmasta myyntiesitteen mukaisesti vastuullinen. Viime vuosikymmenellä useat indeksitalot loivat yhteensä satoja ESG- ja vähähiilisyys vertailuindeksejä, joiden keskinäinen vertailu ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista. Taxonomy säädöksen tarkempi kirjoittaminen on palautunut komissiolle, josta se tulee kansalliselle tasolle hyväksyttäväksi. Säädöksen yksityiskohtiin ja käyttöönottoon liittyy varmasti paljon pohdittavaa vielä.

Esimerkiksi kasvihuonepäästöjen laskemisen periaatteissa on yhä vielä valitettavia haasteita, vaikka menetelmää (Green House Gas Protocol) on hiottu jo pari vuosikymmentä. 92 % Fortune 500 yrityksistä ja sadat kaupungit ympäri maapalloa hyödyntävät jo GHG Protokollaa päästöraportoinnissaan. Haasteet liittyvät päästöjen määrittämiseen objektiivisesti ja tehokkaasti sekä epäsuorien (Scope 3) päästöjen päällekkäislaskentaan, jota käsittääkseni syntyy väistämättä. Nämä laskennan ongelmat eivät ole kuitenkaan pitkään aikaan estäneet hiilidioksidipäästöihin liittyvien, riittävän tarkkojen vertailulaskelmien tekemistä.

2020-luvun työkalut

Yritysten johtoryhmien kannattaa alkaneena vuonna selvittää itselleen mitä tarkoittavat Taxonomyn EU PAB ja EU CTB. Voi olla, että niihin törmää alkaneella vuosikymmenellä vielä useasti. Sijoittajat, jotka tulevat käyttämään näitä uuden tyyppisiä indeksejä (tai: benchmarks) eivät aio ainoastaan vähentää ilmastonmuutokseen liittyviä riskejään, vaan myös kunnianhimoisesti pyrkivät ohjaamaan sijoitussalkkuaan kohti niitä mahdollisuuksia, mitä uusiutuvaan energiaan siirtyminen tarjoaa.

Rakennetun ympäristön energiankulutuksen ja yksittäisten kiinteistöjen hiilijalanjäljen pienentäminen kohti nollaa edellyttää uusien jo olemassa olevien teknisten ratkaisujen ottamista rohkeasti käyttöön. Tässä ei ole mitään uutta.

Alkaneella vuosikymmenellä saamme toivottavasti käyttöömme myös radikaaleja uusia teknologioita ja toimintamalleja ilmastokriisin taittamiseksi. Pitää muistaa, että merkittävien keksintöjen takana on lähes aina monen vuosikymmenen ja usean erillisen tutkijan kova innovaatiotyö, joka kumuloituu lopulta kaupalliseksi ja menestyväksi tuotteeksi jonkun rohkean yrityksen ja rahoittajan toimesta.

Olisiko 2020-luvulla vihdoin sadonkorjuuaika kiinteistö- ja rakennusalan kehittymisessä kohti hiilineutraaliutta?

Hallituksen puheenjohtaja, Petri Suutarinen 10.1.2020