Kirjoittaja on Suomen ensimmäinen kestävän rakentamisen professori Harry Edelman Tampereen teknillisestä yliopistosta.
Rakentamisen kestävyydestä puhutaan paljon. Usein on kyse homekouluista, työn laadusta tai suunnittelusta — mutta yleensä keskustelu aukeaa energiatehokkuudella tai hiilettömällä rakentamisella. Aloitin vuodenvaihteen jälkeen Tampereen teknillisellä yliopistolla kestävän rakentamisen professuurissa. Ensimmäiset kuukaudet ovat avanneet käsitysten kirjon kestävästä rakentamisesta, ja olen törmännyt keskusteluissa erilaisiin käsityksiin kestävän rakentamisen määrittelystä ja ytimestä.
Kaupungit ovat rakentuneet ihmisten vuorovaikutuksen ympärille yhdessä taloudellisten ja sosiaalisten tarpeiden pohjalta. Organisaatioitten muutosjäykkyys estää jo tunnettujen kestävien teknologioiden käyttöönoton. Kehitysvammaisten asuntolan rakentaminen vaatii enemmän neuvottelutaitoa kuin rakennustekniikkaa. Todella.
Hyvän elämän puitteet ovat kestävän rakentamisen ytimessä. Ydinteemat näissä kestävän rakentamisen käsityksissä mainitsinkin jo: taloudellisuus, sosiaalisuus ja tekniset ratkaisut. Tämä ei ole uusi havainto. Uutta on se, miten nämä tekijät saadaan toimimaan integroituina ratkaisuina, jotka ovat enemmän kuin osiensa summa – oli sitten kyse älypuhelimen sovelluksesta, digitaalisesti tuotetusta hiilettömästä rakennusosasta, rakennuksien käytöstä, korttelikokonaisuudesta tai kaupunginosasta. Kestävät ratkaisut vaativat eri osapuolien osaamisen ja voimavarojen yhdistämistä.
TTY:n tulevan syksyn kurssia Negotiating and Designing Sustainable Change valmistellessani otin yhteyttä Asumispalvelusäätiöön löytääkseni harjoitukselle kohteen. Espoosta löytyi kehitysvammaisten nuorten asuntolahanke Venepuuntiellä, jota paikalliset asukkaat ovat vastustaneet vuosia. Hankkeen poikkeamispäätöksen taustalla oleva prosessi on noudatellut tyypillistä kaavaa, jossa osapuolet ovat kokeneet oman etunsa uhatuksi. Tässä tapauksessa kehitysvammaisten nuorten itsenäisen asumisen harjoittelu on herättänyt pelkoja naapuruston mielissä.
Tekniset ratkaisut eivät ole olleet kestävien ratkaisujen esteenä vaan ihmisten toiminta. Vastakkainasettelu, kilpailullinen neuvottelu ja tuomioistuinkäsittelyt ovat kaikki osia tapahtumaketjusta, joka tuottaa pahaa oloa naapurustolle (myös valittajille), kehitysvammaisille nuorille ja heidän omaisilleen.
Meidän on syytä tarkastella uudelleen arkkitehdin ja insinöörin ammatteja, minkälaisilla valmiuksilla he tuottavat virkamiehinä, suunnittelijoina tai rakennuttajina kestäviä, hyvän elämän puitteita. Keskitymme näihin valmiuksiin syksyllä alkavalla kurssilla.
Koulutuksessa tarvitaan uusia valmiuksia kohdata ja ratkaista hankalia neuvottelutilanteita. Nykyisen lainsäädännön puitteissa voidaan toimintamalleja kehittää erilaisten intressien ymmärtämiseksi. Esimerkiksi kaavoituksen osallistumis- ja arviointisuunnitelma vaatii aivan uuden avauksen ja käytäntöjen kehittämisen työvälineeksi, joka on kaavoittajalle todella hyödyksi. Lainsäädännön muutostarpeitakin on toki arvioitava esimerkiksi aktiivisemman neuvotteluvelvoitteen ja valitusoikeuden suhteen, ilman että läpinäkyvyys tai perusoikeudet ovat vaarannettuina.
Kirjoitus on julkaistu Rakennuslehdessä 22.8.2013.
