
Loikka-blogi
Miika Kotaniemi
Johtaja, kiinteistösijoittaminen
RAKLI ry
Infrastruktuuri on kallista ja investoinnit tehdään yleensä ison velkavivun turvin. Investointien kestävä rahoitus on toistaiseksi ollut varsin marginaalista toimintaa, sillä rahoituksen ottajan näkökulmasta muutaman korkopisteen ero korkokuluissa ei ole riittävä houkutin, kun kolikon kääntöpuolella ovat kestävyyteen liittyvät tiukahkot raportointivaatimukset.
Sijoittajakysyntää kuitenkin olisi valtavasti. Esimerkiksi Kuntarahoituksen lokakuussa liikkeelle laskema vihreä joukkovelkakirjalaina ylimerkittiin noin seitsemänkertaisesti. Sijoittajien ja rahoittajien näkökulmasta ongelmana on ollut rahoitettavien kohteiden niukkuus, kun käyttökelpoiset, universaalit ja yksiselitteiset määritelmät ovat puuttuneet. Ongelmaan on kuitenkin tulossa ratkaisu kertarytinällä: EU:n kestävän rahoituksen taksonomia.
Kestävän liiketoiminnan täytyy edistää vähintään yhden taksonomian tavoitteen toteutumista, samalla vaarantamatta muita tavoitteita.
Kiinteistö- ja rakentamisalalla on totuttu perinteisesti mittaamaan vastuullisuutta suhteessa muihin toimijoihin. Taksonomian lähtökohtana on kuitenkin ollut tuottaa EU:n tasolla yhdenmukaiset, absoluuttiset kriteerit vastuullisen liiketoiminnan määrittelyyn. Kriteeristön piirissä nyt olevat liiketoiminnot kattavat 93,5 % EU:n hiilidioksidipäästöistä, joten KIRA-alan keskeiset toiminnot ovat luonnollisesti mukana.
Kestävyyden kriteerit on tähän mennessä määritelty liittyen ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen. Taksonomian tavoitteita on näiden lisäksi vesien ja vesiekologian suojelu ja kestävä hyödyntäminen, kiertotalouden edistäminen, saastumisen ehkäisy sekä biodiversiteetin ja ekosysteemien suojelu. Kestävän liiketoiminnan täytyy edistää vähintään yhden tavoitteen toteutumista, samalla vaarantamatta muita tavoitteita. Tuulivoimalan rakentaminen on esimerkki kestävästä energiainvestoinnista, mutta sijoittaminen arvokkaan lintuveden äärelle voi heikentää biodiversiteettiä ja näin estää kriteerien täyttymisen.
Mitä sitten on kestävä infrastruktuuri? Helppoja esimerkkejä löytyy ainakin liikenneinfran puolelta: Sähköautojen latauspisteet, vetyautojen tankkauspaikat, sähköistetyt rautatiet ja olemassa olevan rautatien sähköistäminen, raitiotiet, sähkötoimiset lossit, kevyen liikenteen väylät ja kaikki näiden suunnitteluun ja rakennuttamiseen liittyvä konsultointi. Sen sijaan katu- ja tieinfran rakentaminen ei pääsääntöisesti ole kestävää, sillä näiden käyttö pitäisi käytännössä rajata lähes nollapäästöisille kulkuvälineille. Tien rajaaminen yksinomaan sähköautojen käyttöön ei taida olla edes tieliikennelain puitteissa mahdollista.
Taksonomian myötä kestävästä rahoituksesta tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä rahoituksen valtavirtaa ja vastuullisuudesta aidosti osa operatiivista toimintaa.
Lainsäädännön muutosten myötä muun muassa isojen pörssiyhtiöiden ja finanssialan toimijoiden tulee jatkossa myös raportoida taksonomian mukaan määritellyn kestävien operaatioiden osuus liiketoiminnastaan – sakon uhalla. Taksonomian myötä kestävästä rahoituksesta tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä rahoituksen valtavirtaa ja vastuullisuudesta aidosti osa operatiivista toimintaa.
Kriteeristöön liittyy luonnollisesti tulkinnanvaraa, eikä niiden lopullinen muoto ole vielä edes selvillä. Kun näihin liittyvän lainsäädännön sisältö alkaa loppuvuodesta hahmottua, on kiinteistö- ja rakentamisalan sekä infratoimijoiden syytä aktivoitua vuoropuheluun viranomaisten kanssa, jotta kriteereihin liittyvä epävarmuus väistyisi ja kestävä rahoitus viitekehyksineen kääntyisi riippakivestä voimavaraksi.

RAKLI ry