Miten luontotyyppiluokittelu auttaa maankäytön suunnittelua?

Puustoiset puistot ovat puustoisia tai puoliavoimia julkisia tai puolijulkisia alueita, joissa kasvaa keskimäärin yli 5 metriä korkeita puita, ja joiden latvuspeittävyys on vähintään 10 %.

Ne tarjoavat merkittäviä ekosysteemipalveluja, kuten viilennystä ja hiilensidontaa, sekä pesäpaikkoja ja elinympäristöjä eläimille, kasveille ja muille eliöille.

Ekologista tilaa arvioidaan latvuspeittävyyden, puuston rakenteen, kasvillisuuden ja sen kerroksellisuuden sekä lahopuuston ja kivikoiden perusteella.

Luontotyyppi sisältää kasvimaat, palsta-alueet ja vastaavat avoimet alueet. Lisäksi luontotyyppiin luetaan siirtolapuutarhat, hedelmätarhat ja taimistot.

Tähän luontotyyppiin ei lueta tonttien pihoilla olevia pieniä kasvimaita (ks. maanvaraiset pihat), eikä viljelylaatikoita (ks. rakennuksiin ja rakennelmiin integroitu kasvillisuus).

Puutarhoille on tyypillistä vaihteleva ja monipuolinen kasvillisuus, joka tarjoaa ravintoa pölyttäjille. Puutarhojen monimuotoisuusarvo on täten yleensä korkea.

Ekologista tilaa arvioidaan kasvillisuuden ja sen kerroksellisuuden sekä lahopuuston ja kivikoiden määrän perusteella. Lisäksi arvioidaan puuston rakenteen perusteella, jos puutarha on puustoinen.

Maanvaraisilla pihoilla tarkoitetaan tonttien ja korttelien rakentamattomia ja päällystämättömiä osia. Pihat ovat maanvaraisia, eli perustettu suoraan maaperän päälle. Pihat ovat yleensä yksityisalueita ja kiinteistönhaltijan hallinnassa.

Maanvaraisten pihojen kasvillisuuden määrä ja piirteet vaihtelevat hyvin paljon pihan hoidon ja koon sekä iän mukaan.

Ekologista tilaa arvioidaan latvuspeittävyyden, puuston rakenteen, kasvillisuuden ja sen kerroksellisuuden sekä lahopuuston ja kivikoiden määrän perusteella.

Alueet, joilla pensaskasvillisuus on pääelementti.

Pensaikkoalueilla kasvaa enintään 5 m korkeita puuvartisia ja tyvestä haarovia kasveja, joiden peittävyys pinta-alasta on vähintään 30 %, ja joilla yli 5-metrisen puuston latvuspeittävyys on alle 10 %.

Tarjoavat suojaa ja elinympäristöjä monille lajeille.

Ekologista tilaa arvioidaan pensaston rakenteen ja peittävyyden, kasvillisuuden ja sen kerroksellisuuden sekä lahopuuston ja kivikoiden perusteella.

Avoimet puistot ovat avoimia tai vähäpuustoisia julkisia tai puolijulkisia alueita, joissa yli 5 metriä korkeiden puiden latvuspeittävyys on alle 10 % (vrt. puustoiset puistot) ja pensaston peittävyys on alle 30 % (vrt. pensaikot).

Luontotyypin maanpinta on päällystämätöntä kulkureittejä lukuun ottamatta (vrt. katujen ja aukioiden kasvillisuus).

Avoimet puistot ovat tyypillisesti virkistykseen, urheiluun ja ulkoiluun tarkoitettuja käyttöviheralueita. Ne tarjoavat virkistyskäyttöä, mutta ekosysteemipalvelut ovat rajallisia.

Ekologista tilaa arvioidaan kasvillisuuden, maaston rakennepiirteiden, lahopuuston ja kivikoiden mukaan. Lisäksi arvioidaan myös puuston rakennepiirteitä, jos avoimessa puistossa on puustoa.

Uusniityt ovat ihmisen perustamia niittyjä, jotka tukevat pölyttäjiä ja monimuotoisuutta.

Uusniittyjen kasvillisuus on osittain tai kokonaan kylvettyä, tai uusniitty on synnytetty nurmikkoa villiinnyttämällä. Niittyä tavoittelevat hoitokäytännöt ovat olennaisia, kun kohdetta määritellään uusniityksi.

Uusniityt jaetaan kuiviin uusniittyihin ja tuoreisiin ja kosteisiin uusniittyihin. Uusniittyjä ei lasketa perinnebiotoopeiksi.
Ekologista tilaa arvioidaan maaston rakennepiirteiden ja kasvillisuuden perusteella.

Ruderaatit ovat joutomaita, joissa ihminen on muuttanut maaperää merkittävästi. Ruderaatteja kehittyy erilaisille maanmuokkaus- ja läjitysalueille, joissa aikaa maaperän muokkauksesta on kulunut verrattain vähän.

Hoidotta ja häiriöttä jääneet ruderaatit voivat kehittyä pensaikoiksi tai puustoisiksi puistoiksi. Ruderaateilla esiintyy yleensä nopeasti leviävää pioneerikasvillisuutta.

Ekologista tilaa arvioidaan ruderaatin rakennepiirteiden, kasvillisuuden sekä maaperän pilaantuneisuuden tai roskaisuuden perusteella.

Pelto on yleisnimitys maatalouskäytössä oleville hyötykasvien viljelyalueille, joita muokataan ja ylläpidetään aktiivisesti viljelykierron mukaisesti. Varsinkin kaupungeissa peltoja saatetaan ylläpitää maisema- ja kulttuurihistoriallisten arvojen vaalimiseksi.

Tarjoavat tuotantopalveluja. Peltoalueiden ojien kosteikkokasvillisuus on tärkeää monimuotoisuudelle.

Ekologista tilaa arvioidaan pellon rakennepiirteiden, viljellyn tai istutetun kasvillisuuden, luonnonmukaisen viljelyn ja lannoituksen sekä lahopuuston ja kivikoiden perusteella.

Luontotyyppi sisältää suurten liikenneväylien eli valta-, kanta- ja muiden suurten teiden sekä raideliikenteen välittömän lähiympäristön kasvillisuuden.

Tähän luontotyyppiin kuuluvat erilaiset pientareet, tieluiskat, penkereet ja kasvipeitteiset meluvallit sekä eritasoliittymien keskelle jäävät alueet sekä ratapihat.

Parhaimmillaan tämä luontotyyppi tukee vaateliasta paahdeympäristöjen lajistoa.

Ekologista tilaa arvioidaan alueen umpeenkasvun, kasvillisuuden sekä lahopuuston ja kivikoiden määrän perusteella.

Istutukset ja puut katualueilla, jotka parantavat pienilmastoa ja viihtyisyyttä.

Kasvillisuus on istutettua tai kylvettyä ja voi koostua yksittäisistä puista, erilaisista katu- ja parkkialueiden viherkaistoista. Maanpinta on yleensä päällystettyä.

Ekologista tilaa arvioidaan kasvillisuuden, sen kerroksellisuuden, lahopuiden ja kivikoiden määrän perusteella. Lisäksi arvioidaan latvuspeittävyyden ja puuston rakenteen perusteella, jos alue on puustoinen.

Viherkatot, viherseinät, kansipihat sekä kasvillisuutta sisältävät rakennelmat, jotka lisäävät viherrakenteen määrää tiiviissä kaupunkirakenteessa.

Rakennuksiin ja rakennelmiin integroitu kasvillisuus on yleensä väliaikaista ja se joudutaan uusimaan, kun rakennuksen tai rakennelman käyttöikä päättyy.

Ekologista tilaa arvioidaan kasvillisuuden, sen kerroksellisuuden sekä lahopuiden ja kivikoiden määrän perusteella.

Alueet, joilla teollinen toiminta on luonut erityisiä kasvupaikkoja esimerkiksi maansiirto-, maa-aineksen otto-, läjitys- ja varastointialueilla.

Kohteiden aktiivisen käytön vuoksi maa-ainekset vaihtavat paikkaa jatkuvasti, jolloin alueiden kasvillisuus on vakiintumatonta.

Teollisen käytön päätyttyä alueet voivat muuttua nopeasti muiksi luontotyypeiksi, erityisesti ruderaateiksi (ks. ruderaatit) tai kosteikoiksi (ks. ihmisen perustamat kosteikot).

Ekologista tilaa arvioidaan maa-aineksen laadun, kasvillisuuden, teollisuuskäytön aiheuttamien häiriöiden sekä pesä- ja elinpaikkojen tarjonnan perusteella.

Luontotyyppiin kuuluvat ihmisen perustamat tai ihmistoiminnan vuoksi syntyneet pysyvästi veden peittämät tai kausikuivat alueet, joissa on kosteikkokasvillisuutta.

Kosteikot voivat olla monenlaisia ja niitä voi esiintyä monenlaisissa ympäristöissä.

Tukevat hulevesien hallintaa ja monimuotoisuutta.

Ekologista tilaa arvioidaan vesi- ja rantakasvillisuuden, pohjan rakenteen, veden pysyvyyden, valuma-alueen kuormituksen ja lähiympäristön tilan perusteella.

Luontotyyppi käsittää vain ranta-alueet, jotka sijoittuvat ihmisen kokonaan rakentamalle uudelle rantaviivalle. Uutta rantaviivaa syntyy, kun vesistöä täytetään laajasti täyttömaalla.

Voivat tarjota elinympäristöjä ja virkistyskäyttöä.

Ekologista tilaa arvioidaan vesi- ja rantakasvillisuuden, rannan rakenteen ja lähiympäristön tilan perusteella.

Tekniset vesialtaat, vesi ei viivy luontaisesti, vaan vedenpintaa säännöstellään. Allas voi olla tarpeen tullen kokonaan tai lähes kokonaan vedetön. Pohja koostuu maa-aineksesta, ei esimerkiksi betonista.

Niillä voi olla esteettisiä ja ekologisia arvoja.

Ekologista tilaa arvioidaan vesi- ja rantakasvillisuuden, veden pysyvyyden ja lähiympäristön tilan perusteella.

Ihmisen perustamat lammet vertautuvat kooltaan, syvyydeltään ja hydrologialtaan luontaisiin lampiin. Ne eroavat rakennetuista vesialtaista ja ihmisen perustamista kosteikoista siten, että niiden hydrologia on luontaista ja niiden vedenpintaa ei säännöstellä. Ne pysyvät luontaisesti lampina.

Ihmisen perustamat virtavedet käsittävät ihmisen perustamat tai siirtämät virtavesiuomat.

Näiden ekologinen tila arvioidaan pienvesille määritetyillä luontaisten luontotyyppien arviointikriteereillä.