ARVO-hankkeen tavoitteet
ARVO-hankkeen tavoite on säilyttää ja vahvistaa viherrakennetta tiiviisti rakennetuissa kaupungeissa ilmastonmuutokseen varautumiseksi ja sopeutumiseksi.
Hankkeessa:
- Laaditaan nykytilakatsaus viherrakenteen huomioimisesta maankäytön suunnittelussa
- Kehitetään työkalu, alueellinen viherkerroin, joka soveltuu ekosysteemipalveluiden että luonnon monimuotoisuuden määrän ja laadun arviointiin
- Testataan työkalun toimivuutta pilotoimalla sitä Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla sekä liitännäispartnerikaupungeissa
- Tutkitaan kehitettävän työkalun vaikuttavuutta
- Osallistetaan kaavoituksesta vastaavat ammattilaiset työkalun kehittämiseen ja opastetaan sekä koulutetaan heitä sen käyttöön
- Vahvistetaan kaupunkien johdon ja päättäjien ymmärrystä viherrakenteen merkityksestä ja vaikutuksesta ilmastonmuutokseen varautumisessa ja sopeutumisessa
- Laaditaan kaupungeille viherrakenteen vahvistamisen kansalliset suositukset.
ARVO-hankkeen toteuttavat Helsingin, Vantaan ja Espoon kaupungit, Aalto-yliopisto sekä Green Building Council Finland.
Liitännäispartnereina mukana pilotoimassa: Jyväskylä, Järvenpää, Kauniainen, Lahti, Oulu, Porvoo, Salo, Tampere ja Turku.
Hankkeen toteutusaika on 1.10.2023-31.12.2025.
Mitä ovat ekosysteemipalvelut
Olosuhteiltaan yhtenäisellä alueella elävät ja olevat, toistensa kanssa vuorovaikuttavat luonnon elolliset osat, kuten kasvit ja eläimet sekä elottomat osat, kuten maaperä ja vesi, muodostavat toiminnallisia kokonaisuuksia, joita kutsutaan ekosysteemeiksi. Esimerkiksi metsä, lampi ja pelto ovat ekosysteemejä, joissa niille tyypillinen lajisto ja elottomat osat muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden.
Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan ekosysteemien ihmisille tuottamia hyötyjä. Ekosysteemien toimintaa ylläpitäviä ja sääteleviä prosesseja, kuten vedenkierron säätelyä ja veden puhdistamista kutsutaan ylläpito- ja säätelypalveluiksi. Vaikka ylläpito- ja säätelypalvelut ovat välttämättömiä ekosysteemien toiminnalle ja ihmisten hyvinvoinnille, niiden mittaaminen ja rahallisen arvon määritteleminen on vaikeaa.
Ylläpito- ja säätelypalvelut mahdollistavat tuotantopalveluiden syntymisen. Tuotantopalvelut ovat helpommin mitattavissa olevia resursseja, kuten ravinnon ja raaka-aineiden tuotantoa. Kulttuuripalvelut, kuten luonnon virkistyskäyttö luovat ihmisille hyvinvointia. Ekosysteemipalveluiden vaikutukset vaihtelevat mittakaavaltaan. Hiilensidonnan ja varastoinnin vaikutuksen ja merkityksen voidaan ajatella olevan globaali, kun taas virkistyskäytön tai pienilmaston säätelyn vaikutus on paikallinen.
Ekosysteemipalveluita syntyy myös kaupungeissa. Puistojen ja katujen puut osallistuvat säätely- ja ylläpitopalveluiden tuotantoon sitomalla hiiltä, haihduttamalla vettä ja viilentämällä ilmaa. Ne voivat tuottaa marjoja tai hedelmiä eli tuotantopalvelua. Kaupunkipuut tuottavat myös kulttuuripalvelua tekemällä kaupunkitilasta viihtyisän. Kaupunkipuiden tuottamien ekosysteemipalveluiden arvoa on tutkittu i-Tree –hankkeessa.
Ekosysteemipalveluiden säilymisestä on huolehdittava ilmastonmuutoksen edetessä – myös kaupungeissa. Ilmastonmuutoksen myötä rankkasateet lisääntyvät pääkaupunkiseudulla, mikä altistaa kaupungit tulville. Helleaallot ovat erityisen vaarallisia ikääntyneille. Kaupungeissa paras sopeutumisen ratkaisu on viherrakenne, joka pystyy esimerkiksi viivyttämään vettä ja viilentämään ilmaa. Sopeutumisen ratkaisujen on tapahduttava lähellä asukasta.
Alueellinen viherkerroin tekee näkyväksi kaupunkien viheralueilla, kaduilla ja pihoilla syntyvät ekosysteemipalvelut. Se auttaa perustelemaan viherrakennetta tukevia suunnitteluratkaisuja siellä, missä ekosysteemipalveluja ei vielä synny riittävästi ja toisaalta turvaamaan olemassa olevaa ekosysteemipalvelutarjontaa. Nyt suunniteltava ja toteutettava viherrakenne on siis sijoitus tulevaisuuteen. Kun luodaan uutta viherrakennetta ja vaalitaan olemassa olevaa, viherrakenteella on aikaa kasvaa kaupunkien ja sen asukkaiden tarvitsemaksi turvaksi.
Mitä tarkoittaa luonnon monimuotoisuus
Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa elävän luonnon kirjoa, vaihtelua ja runsautta. Luonnon monimuotoisuutta tarkastellaan kolmella tasolla, joita ovat lajien monimuotoisuus, lajin sisäinen geneettinen monimuotoisuus ja ekosysteemien eli elollisen ja elottoman luonnon muodostamien toiminnallisten kokonaisuuksien monimuotoisuus.
Kaikki monimuotoisuuden tasot ovat tärkeitä ja yhteydessä toisiinsa. Lajin sisäinen geneettinen vaihtelu turvaa lajin säilymisen, ja auttaa sitä sopeutumaan ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Monimuotoisuutta tarvitaan ylläpitämään ekosysteemin rakennetta ja prosesseja. Ekosysteemien monimuotoisuus luo edellytykset lajien monimuotoisuudelle. Monimuotoiset ekosysteemit sietävät paremmin ympäristössä tapahtuvia muutoksia ja palautuvat niistä.
Luonnon prosessit vedenkierron säätelystä hiilensidontaan ovat välttämättömiä myös ihmisten hyvinvoinnille. Luonnon ihmiselle tuottamia hyötyjä kutsutaan ekosysteemipalveluiksi. Monet ekosysteemipalveluista ovat riippuvaisia monimuotoisuuden säilymisestä tai hyötyvät siitä. Tällaisia ekosysteemipalveluita ovat esimerkiksi säätelypalveluihin kuuluvat hiilensidonta ja maaperän ravinteiden mineralisoituminen ja monet tuotantopalvelut, kuten puun ja rehun tuotanto.
Eliöiden erilaisten roolien myötä myös erilaisia ekosysteemipalveluita syntyy monimuotoisessa ekosysteemissä enemmän.
Elinympäristöjen pirstoutuminen ja häviäminen ihmistoiminnan seurauksena on merkittävin uhka luonnon monimuotoisuudelle. Tulevaisuudessa myös ilmastonmuutoksen rooli luontokadon aiheuttajana kasvaa entisestään. Monimuotoisuuden vähentyessä myös ekosysteemipalveluiden tuotanto voi heikentyä. Monimuotoisuuden väheneminen vaikuttaa eliöyhteisöissä negatiivisesti esimerkiksi ravinteiden talteenottoon, biomassan tuotantoon ja hajotukseen.
Kaupungistuminen vaikuttaa monimuotoisuuteen esimerkiksi pirstomalla ekologisia verkostoja maankäytön muutosten vuoksi. Kaupungeissa voidaan kuitenkin tehdä myös luonnon monimuotoisuutta tukevia ratkaisuja. Olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen voidaan lisätä uusia viherrakenteita, kuten katto- tai katuvihreää, ja olemassa olevien viheralueiden monimuotoisuutta voidaan lisätä. Esimerkiksi nurmialueita voidaan niityttää tai kasvillisuuden kerroksia lisätä. Ihmisen luomat elinympäristöt voivat tukea jopa uhanalaisia lajeja.
ARVO-hankkeessa tavoitteemme on vahvistaa kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Kaupunkiluonnon monimuotoisuuden määrän ja laadun tukeminen sekä ylläpitäminen vaatii ammattitaitoista suunnittelua. Alueellinen viherkerroin -työkalulla on mahdollista mitata myös kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia.
Yhteystiedot
Helsingin kaupunki
Maija Bergström, projektipäällikkö, hankkeen koordinaattori
maija.bergstrom@hel.fi, p. 040 702 5926
Antti Hannula, maisema-arkkitehti
antti.hannula@hel.fi, p. 040 583 9590
Aalto-yliopisto
Elisa Lähde, apulaisprofessori
elisa.lahde@aalto.fi, p. 050 471 9141
Olivia Mahlio, väitöskirjatutkija
olivia.mahlio@aalto.fi, p. 050 440 3715
Teemu Jama, väitöskirjatutkija
teemu.jama@aalto.fi, p. 040 775 3606
Espoon kaupunki
Anna Pursiainen, erikoissuunnittelija
anna.pursiainen@espoo.fi, p. 040 634 4483
Tutustu ARVO-hankkeeseen Espoon kaupungin sivuilla.
Vantaan kaupunki
Johanna Huttunen, projektikoordinaattori
johanna.huttunen2@vantaa.fi, p. 050 431 8750
Tutustu ARVO-hankkeeseen Vantaan kaupungin sivuilla.
Green Building Council Finland
Ella Lahtinen, johtava asiantuntija
ella.lahtinen@figbc.fi, p. 040 512 2193
