Vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarin 2026 kooste

Juhani Damski, ympäristöministeriön kansliapäällikkö avasi seminaarin. Damski korosti puheenvuorossaan vähähiilisen rakentamisen olevan keskeinen osa ympäristöministeriön ydintehtävää, jossa ilmasto, rakentaminen ja maankäyttö kytkeytyvät tiiviisti yhteen.

Hän kertoi alan toimivan useiden samanaikaisten paineiden keskellä: globaalin epävakauden, väestörakenteen muutosten, julkisen talouden haasteiden sekä ilmastonmuutoksen ja luontokadon. Hän muistutti, ettei ilmastokriisi ole kadonnut, vaan toimii monien muiden ilmiöiden taustalla.

Damski nosti esiin myös fossiiliriippuvuudesta irtautumisen, kiertotalouden roolin vahvistumisen sekä tarpeen kehittää osaamista ja yhteistyötä yhä monimutkaisemmassa toimintaympäristössä.

Lisäksi hän toi esiin, että parhaillaan valmisteltava EU:n monivuotinen rahoituskehys (MFF) tulee olemaan merkittävä ohjaava tekijä vähähiilisyyteen liittyvissä investoinneissa ja koko toimialan kehityksessä.

Parhaillaan valmisteltava EU:n monivuotinen rahoituskehys (MFF) määrittää unionin pitkän aikavälin investointien suuntaa. Kyseessä on EU:n noin seitsemän vuoden budjettikehys, joka ohjaa rahoitusta keskeisiin painopisteisiin, kuten kilpailukykyyn, turvallisuuteen ja vihreään siirtymään. Komission ehdotus vuosille 2028–2034 on suuruudeltaan lähes 2 biljoonaa euroa, ja siitä esitetään noin 35 % kohdennettavaksi ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin.

Damski painotti, että vähähiilinen rakentaminen edellyttää pitkäjänteistä kehittämistä yli hallituskausien, ja että alan toimijoilla on keskeinen rooli sekä sääntelyn valmistelussa että sen käytännön toteutuksessa.

Raja-arvot voimaan 2026 – kiristys siirtyy vuoteen 2029

Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Maria Tiainen esitteli puheenvuorossaan rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvojen ajankohtaisen tilanteen ja tarkennukset sääntelyyn. Hän kertoi, että raja-arvot astuivat voimaan vuoden 2026 alussa osana kaksivaiheista mallia, mutta aiemmin suunniteltua kiristystä siirrettiin vuodella eteenpäin, vuoteen 2029. Muutos on kansallinen poliittinen päätös, jonka tavoitteena on varmistaa sujuva siirtymä ja antaa toimialalle lisäaikaa valmistautua uusiin vaatimuksiin.

Tiainen muistutti, että sääntely kytkeytyy EU:n EPBD-direktiiviin, jonka mukaisesti hiilijalanjäljen laskenta laajenee vaiheittain kaikkiin rakennuksiin: vuodesta 2028 alkaen kaikkiin yli 1000 m² rakennuksiin ja vuodesta 2030 käytännössä koko rakennuskantaan.

Samalla laskentaa tarkennetaan EU-tasolla. Komission delegoitu säädös tuo uusia vaatimuksia esimerkiksi elinkaaren vaiheiden huomiointiin ja laskennan lähtötietoihin, ja kansallinen vähähiilisyyden tiekartta tulee määrittämään raja-arvojen kehitystä pitkällä aikavälillä.

Keskeiset tarkennukset

Lähtötietojen hierarkia: Ensisijaisesti on käytettävä uuden CPR:n tai Ecodesign:in mukaisia tuotetietoja rakennustuotteen hiilijalanjäljestä ja vasta toissijaisesti voidaan käyttää muita tietoja (geneerinen tieto tai EPD tieto).
Elinkaarivaiheet: Hiilijalanjäljen laskentaan lisätään elinkaaren vaiheet B1 rakennustuotteiden käyttö, B2 kunnossapito ja B3 rakennuksen korjaukset sekä hiilikädenjälkeen energiana hyödyntäminen.
Laskennan rajaus: Talotekniikan osia lisätty mm. paloturvalaitteet ja taloautomaatio sekä turvajärjestelmät.
Erityistilanteiden raportointi: Mikäli rakennuksen hiilijalanjälki ylitetään (2/2026) 5 §:ssä esitetyistä syistä, tulee ylityksen syy vähintään raportoida ja perustella.
Yksikkö: kgCO2e/m2
A+ energiatehokkuusluokan perusparanneltu rakennus sisällytettiin osaksi asetusta.
Perustelumuistio: Kaukolämmön verkkokohtaisten päästökertoimien käyttö mahdollista.

Lue lisää: Vähähiilinen rakentaminen, ympäristöministeriön verkkosivut.

Vastauksia yleisökysymyksiin

Tuleeko pientaloille 2030 myös velvoite laatia rakennustuoteluettelo?

Periaatteena on ollut että ilmastoselvityksen ja rakennustuoteluettelon soveltamisala on sama.

Mikä arvioidaan olevan A+ perusparannusluokan kohteiden määrä ja vaikutus olemaan?

A+ perusparannusluokan kohteiden määrää ei ole arvioitu.

Millä perusteella päädyttiin yksiköstä kgCO2e/m2 poistettiin vuosijakaja? Onko tämä käytännössä vertailukelpoinen EU laajuisesti? Vrt. esim Tanska, jossa raja-arvo on keskiarvoisesti 7.1 kgCO2e/m2/a.

Vaatimus tulee EPBD:n 7 artiklasta sekä sen delegoidusta säädöksestä. Arvo ei kuitenkaan ole täysin vertailukelpoinen muiden EU maiden kanssa, sillä jokainen maa määrittelee erikseen miten jakajana oleva hyötypinta-ala määritellään. Tämän lisäksi laskennan rajauksissa voi esiintyä eroavaisuuksia eri maiden välillä.

Miten kommentteihin ja lausuntopalautteisiin reagoidaan? Erityisesti esiin nostetut kohdat, joista palautetta oli tullut.

Lausuntopalaute käydään huolella läpi ja mahdollisuuksien mukaan huomioidaan asetuksen jatkovalmistelussa.

Energiatehokkuus ja ilmastotieto näkyvät uudessa energiatodistuksessa

Harri Heinaro, Motiva, kertoi, että uudistuva energiatodistus tuo ensimmäistä kertaa yhteen energiatehokkuuden ja rakennuksen ilmastovaikutukset. Todistus sisältää jatkossa elinkaaren kasvihuonekaasupäästöt, energiankäytön päästöt ja uusiutuvan energian osuuden osana keskeisiä tunnuslukuja.

Tieto on koottu selkeästi yhdelle pääsivulle, ja esitystapaa on yksinkertaistettu vertailtavuuden parantamiseksi. Uutena osana energiatodistukseen voidaan liittää perusparannuspassi, ja uusille rakennuksille tulee erillinen liite, jossa esitetään tarkemmat hiilijalanjälkilaskennan (GWP) tulokset.

Uudistuksen tavoitteena on tehdä energiatodistuksesta aiempaa käyttökelpoisempi työkalu rakennusten suunnitteluun, vertailuun ja kehittämiseen.

Kaksi mallikuvaa vuoden 2026 lainsäädännön mukaisesta energiatodistuksesta.

Ilmastoselvitykselle ja rakennustuoteluettelolle mallipohjat

Maria Tiainen kertoi, että ilmastoselvitykselle ja rakennustuoteluettelolle kehitetään yhteisiä malleja, joilla tiedot saadaan yhtenäiseen ja koneluettavaan muotoon. Ilmastoselvityksen malli ei ole laskentatyökalu, vaan tapa esittää tiedot vertailtavasti ja siirtää ne sujuvasti eri järjestelmiin.

Rakennustuoteluettelo tulee jatkossa laatia lupavaiheessa, ja se on päivitettävä vastaamaan toteutusta myös rakentamisen aikana. Pohja on suunniteltu yhteensopivaksi Ryhti-järjestelmän kanssa, jotta tiedot ovat hyödynnettävissä viranomaisprosesseissa ja jatkokäytössä.

EU:n rakennustuoteasetuksen uudet vaatimukset tuotteiden vähähiilisyydelle

Ari Ilomäki, Teräsrakenneyhdistys ry, kertoi kuinka rakennustuotteista pitää jatkossa kertoa aiempaa enemmän tietoa. Muutos ei tapahdu kerralla, vaan kunkin tuoteryhmän standardit (hEN, harmonised European Standard) päivitetään ja niille laaditaan tarkemmat laskentasäännöt (c-PCR:t).

Rakennustuotteen hiilijalanjälki rakennuksen käyttövaiheessa sidotaan tuotteen referenssikäyttöikään (Reference Service Life, RSL). Se tarkoittaa sitä, että rakennustuotteiden päästöjä ei lasketa vain kerran, vaan niiden koko elinkaaren vaikutus riippuu tuotteen käyttöiästä: mitä lyhyempi referenssikäyttöikä (RSL), sitä useammin tuote vaihdetaan ja sitä suuremmaksi sen kokonaispäästö rakennuksessa kasvaa, ja tämä tieto tulee jatkossa yhtenäisesti ilmoittaa osana tuotteen suoritustasoilmoitusta (Declaration of Performance DoP).

Rakennusten osien käyttöikä ja vaihtotarve kirjataan CPR:n mukaiseen digitaaliseen tuotepassiin (Digital Product Passport, DPP) ja rakennuksen digitaaliseen huoltokirjaan (Digital Building Logbook, DBL).

Vastauksia yleisökysymyksiin

Eli tuotetiedoissa on jatkossa hiilijalanjälki ja käyttöikä pakollisina tietoina? Milloin?

Uuden rakennustuoteasetuksen mukaan tuotteen GWP arvo tulee ilmoittaa pakollisena tietona tuotteen DOP:ssa. Tieto tulee ilmoittaa sen jälkeen kun tuotteelle on laadittu uuden CPR:n mukainen harmonisoitu tuotestandardi.

Onko CPR standardin päästölaskenta samojen stanrdien mukainen kuin EPD:t? Jos nyt tuotteella on EPD ja hiilijalanjälki tiedossa, tuleeko se merkittävästi muuttumaan CPR mukaan laskettuna?

Notified Body verifioi DoPC:ssa ilmoitettavat ympäristöindikaattorien tulokset. Lisäksi muutoksia voi tulla johtuen standardointipyynnön mukaisen c-PCR:n tarkennetuista laskentasäännöistä.

Milloin tuotepuolen standardien soveltaminen ja käytäntöön vieminen alkaa? Selvitystemme mukaan toimeenpano käytännössä siirtyy tulevaisuuteen, koska uusia harmonisoituja menettelyjä ei ole haettu.

Harmonisoituja tuotestandardeja aletaan soveltamaan sitä mukaan, kun niitä saadaan julkaistua. Työ tulee kestämään useita vuosia.

Tuleeko kunnossapidon B2/ korjauksien B3 raportointi osaksi tuoteselvitystä kun käyttöikä lisätään? Tällöin näitä arvoja voisi käyttää ilmastoselvityksen pohjalla.

Juuri näin, kun perusteena oleva skenaario on validi ko. rakennuksen kohdalla.

Tuleeko DPP ja DBL vanhoille rakennuksille?

DPP tulee pakolliseksi sitä mukaan, kun ko. CPR-2024:n alaiselle tuoteryhmälle on laadittu/revisioitu standardointipyynnön mukainen hEN ja kun ko. hEN:iin on viitattu EU:n OJ:ssa. Pakollisuudessa otetaan huomioon uuden hEN:n siirtymäaika. Tämä siis riippumatta rakennuksesta, jossa tuotetta käytetään. DBL:n pakollisuus riippuu kansallisesta lainsäädännöstä.

Miten määritellään rsl ja dpp/dbl uudelleenkäytettäville tuotteille?

Ko. tuoteryhmän RSL:n arviointiin tarkoitetut säännöt määritetään c-PCR:ssä ja tuoteryhmän hEN:n scopessa määritetään, jos ko. hEN kattaa myös uudelleenkäytettävät tuotteet, joiden teknisille ominaisuuksille tarvitaan useimmiten omat arviointisäännöt. Näin ollen hEN:n kautta uudelleenkäytettävälle tuotteelle täytyy tuolloin olla myös DPP.

Kovasti on ja tulee sääntelyä rakentamiseenkin. Eivätkös näistä ainakin osa ole sitä tuhoisaa sääntelyä globaalin kilpailukyvyn osalta?

Näillä säädöksillä yritetään harmonisoida EU:n sisämarkkinoilla noudatettavia sääntöjä. Tämä ei ole tuhoisaa sääntelyä. Tuhoisaa sääntelyä olisi se, jos jokaisessa EU:n jäsenmaassa olisi omat säännöt suojaten oman maan markkinoita. Tämä etenkin pienten jäsenmaiden näkökulmasta.

Onko Ruotsin raja-arvoista, aikatauluista ja laskentasäännöistä vielä tietoa? Ruotsissa kehitys sakkaa ja näyttäisi, että hiilijalanjälkeen luetaan vain A1-A5 kun muut maat laskevat kattavammin.

Myös Ruotsissa rakennuksen elinkaaren hiilijalanjälki täytyy laskea ja ilmoittaa energiatodistuksessa elinkaaren vaiheittain, kuten delegoidussa säädöksessä määritetään. Kansallisten raja-arvojen osalta jäsenmaat voivat itse lainsäädännössään määrittää mitkä elinkaaren vaiheet/moduulit kuuluvat raja-arvojen piiriin.

Tehdäänkö EPD:llä tulevaisuudessa enää mitään, jos se ei riitä?

Kaikki rakennustuotteet eivät kuulu CPR-2024:n alle. Sama koskee talotekniikkatuotteita. Näiden tuotteiden osalta tarvitaan kuitenkin GWP-tietoa delegoidussa säädöksessä määritetyn rakennuksen elinkaaren vaiheiden/moduulien mukaisesti. Tämä GWP-tieto saadaan myös jatkossa näiden tuotteiden EPD:stä, etenkin kun EN 15804+A2:2019 on päivitetty vuonna 2027 odotettavissa olevan standardointipyynnön mukaisesti.

Milloin DPP tulee pakolliseksi?

Kaupungit kirittävät vähähiilisyyden kehitystä

Paneelissa Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kok) Mervi Katainen; Tanja Tyvimaa, erityisasiantuntija Tampereen kaupungilta ja Helsingin kaupungin ilmastojohtaja Hanna Wesslin käsittelivät kaupunkien roolia vähähiilisen rakentamisen ajureina. Kaupunkien todettiin toimivan edelläkävijöinä esimerkiksi tiukempien raja-arvojen, hankintojen ja tontinluovutuksen kautta.

Keskeisiksi keinoiksi rakentamisen päästöjen vähentämiseksi keskustelijat nimesivät

hiilijalanjäljen raja-arvot
julkiset hankinnat
kaavoitus ja tontinluovutus
kiertotalousratkaisut

Samalla tunnistettiin merkittäviä haasteita, kuten taloudellinen tilanne, investointienkustannuspaineet sekä liikenteen päästöt.

Keskustelu kytkeytyy myös FIGBC:n julkaisemaan artikkeliin, jossa todetaan, että suuret kaupungit ovat ottaneet käyttöön kansallista tasoa tiukempia hiilijalanjäljen raja-arvoja.

Kuusi Suomen suurinta kaupunkia – Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu ja Turku – ovat kokoontuneet kaupunkien yhteistyöryhmään keskustelemaan rakentamisen hiilijalanjäljen raja-arvoista ja niiden kehittämisestä. Kaupunkien omat, tiukemmat raja-arvot muuttavat asetelmaa ja tuovat vähähiilisyyden aidosti osaksi hankkeiden suunnittelua ja toteutusta. Lue lisää artikkelista Suuret kaupungit kirittävät hiilijalanjäljen raja-arvoja.

Espoo ei ole vielä asettanut omia hiilijalanjäljen raja-arvoja. Keskustelussa Mervi Katainen kertoi, että asia on valmistelussa myös Espoossa. FIGBC:n Liina Länsiluoto puolestaan lupasi toimittaa taustatietoa raja-arvoista poliittisen keskustelun tueksi.

Mitä tiede sanoo AMOCista?

Professori Matti Kuittinen, Aalto-yliopisto, kertoi puheenvuorossaan, että Atlantin ‑merivirran (AMOC) muutokset ovat merkittävä kysymys, johon myös rakennetun ympäristön ammattilaisten tulisi varautua. Pitkään valtavirtaskenaariona on pidetty ilmaston voimakasta lämpenemistä, mutta sen rinnalle on noussut toinen mahdollinen kehityskulku, jossa merivirtojen heikkeneminen voi viilentää pohjoismaiden olosuhteita merkittävästi. Kyse ei ole vaihtoehtoisista faktoista, vaan epävarmuudesta: emme vielä tiedä, mihin suuntaan ilmasto erityisesti pohjolan alueella lopulta keikahtaa.

Tämä epävarmuus on erityisen haastava rakennetulle ympäristölle. Kaavoitus ja kaupunkisuunnittelu toteutuvat pitkällä aikavälillä, ja rakennukset suunnitellaan pitkäikäisiksi. Jos emme tiedä, muuttuuko ilmasto merkittävästi lämpimämmäksi vai mahdollisesti kylmemmäksi, se vaikuttaa suoraan esimerkiksi rakennusfysikaaliseen suunnitteluun ja vikasietoisuuden arviointiin.

Mahdollisia vaikutuksia rakennetulle ympäristölle ovat muun muassa:

Lämpötilan lasku

Lämmitystarpeen lisääntyminen
Kastepisteen siirtyminen eristekerroksissa
Pakkausrapautuminen
Vaikutukset puistojen ja viheralueiden kasvillisuuteen.

Routa

Väylien huolto
Rakentamiseen soveltuvan ajanjakson lyheneminen
Kunnallistekniikan vauriot
Perusteiden vauriot

Merenpinnan nousu

Tulvien vaikutusten voimistuminen
Turvallisen alimman perustuskorkeuden arviointi
Kiinteistöjen arvon muutokset
Vaikutukset vakuutettavuuteen.

Rakentamisen on samanaikaisesti vähennettävä päästöjä, kestettävä muuttuvaa ilmastoa ja hallittava hiiltä osana laajempaa järjestelmää. Tämä edellyttää uudenlaista suunnittelua, tiedonhallintaa ja pitkän aikavälin näkökulmaa koko rakennuksen elinkaareen.

Hiilivarastojen tutkimus

Aino Putti, väitöstutkija, Aalto-yliopisto, kuvasi, että hiilivarastoihin liittyvä tutkimus tarkastelee rakennettua ympäristöä aiempaa laajemmin – yksittäisten rakennusten sijaan koko kaupunkirakennetta ja rakennuskantaa. Keskeinen näkökulma on, että rakennukset voivat toimia pitkäaikaisina hiilivarastoina.

Potentiaali ei rajoitu pelkästään puumateriaaleihin, vaan liittyy koko järjestelmään: kuinka rakennuksia käytetään, korjataan ja puretaan sekä miten materiaalit kiertävät. Hiilivaraston merkitys riippuu siitä, säilyykö sidottu hiili riittävän pitkään ja voidaanko se hyödyntää uudelleen elinkaaren lopussa.

Putti nosti esiin, että rakennettu ympäristö nähdään yhä enemmän osana ilmastoratkaisua: sen rooli ei ole vain päästöjen vähentäminen, vaan myös hiilen sitominen ja hallinta osana laajempaa kaupunkitason kokonaisuutta.

Kuvan lähde: How can carbon be stored in the built environment?: A review of potential options. Matti Kuittinen, Caya Zernicke, Simon Slabik, Annette Hafner 2023.

CRCF ja hiilivarastojen markkina

Matti Kuittinen tarkasteli puheenvuorossaan EU:n CRCF-kehikkoa (Carbon Removal Certification Framework) ja sen merkitystä rakennetulle ympäristölle. CRCF luo säännöt, kuinka rakennusmateriaaleihin sitoutunut hiili voidaan mitata, todentaa ja mahdollisesti sertifioida. Se voi edelleen luoda markkinan hiilivarastoille, eli hiilisertifikaateille.

Kuittinen nosti esiin, että sertifikaattiin otetaan mukaan ensimmäisenä puuperäiset varastot. Jotta hiilivarasto voidaan hyväksyä osaksi tätä järjestelmää, sen tulee olla lisäinen – eli se ei saa syntyä ilman kyseistä toimenpidettä – ja sen on pysyttävä rakenteissa vähintään 30 vuotta.

Hiilivarastojen hyödyntäminen ei ole yksinkertaista. Esimerkiksi puurakentaminen ei automaattisesti täytä lisäisyyskriteeriä pientaloissa sillä suuri osa niistä rakennetaan joka tapauksessa puusta. Puinen kerrostalo voi mahdollisesti tuoda uuden hiilivaraston markkinoille, jos oletetaan että perusratkaisu olisi ollut betoninen. Perusratkaisut joihin lisäisyyttä verrataan, tullaan lopulta määrittämään kansallisesti.

Lisäksi varaston pysyvyys, mittaaminen ja vertailutasoihin sidottu todentaminen ovat keskeisiä kysymyksiä, joita EU-tasolla vielä kehitetään.

Kuittisen mukaan CRCF voi tulevaisuudessa avata rakennuksille roolin hiilimarkkinoilla, mutta samalla se muuttaa toimialan ajattelua: rakennusten arvoa tarkastellaan yhä enemmän myös hiilen varastoinnin kautta. Tämä edellyttää suunnittelulta, toteutukselta ja tiedonhallinnalta aivan uudenlaista tarkkuutta ja läpinäkyvyyttä.

Meillä on keinoja ja valmius vastata kiristyviin tavoitteisiin

Paneelissa projektipäällikkö Emma Suokas, JM Suomi; Sustainability Lead Victor Holmqvist, Urban Partners ja liiketoiminnan kehityspäällikkö Juha‑Pekka Jylhä, Skanska keskustelivat muutoksen käytännön toteutuksesta. Keskustelun juontanut Antti Ruuska, Green Building Council Finlandin toimitusjohtaja avasi aluksi FIGBC:n kestävyysbarometrin tuloksia.

Kestävyysbarometri kokoaa FIGBC:n aktiivisten jäsenten näkemykset alan suunnasta: vähähiilisyys ja energiatehokkuus on jo arkea, mutta seuraava kehitysloikka liittyy kiertotalouteen ja luontovaikutusten vähentämiseen. Muutoksen vauhti riippuu nyt siitä, miten ohjauskeinot tukevat kestävien ratkaisujen yleistymistä. Lue lisää: Barometrin viisari kääntyy kohti kiertotaloutta ja luontovaikutuksia – Green Building Council Finland

JM Suomella on käytetty laajasti vähähiilistä betonia (GWP85) vuodesta 2024. Kokemus ja testit ovat osoittaneet, ettei merkittävää eroa ole. Sen sijaan kiinnostus on siirtyä käyttämään GWP70, kertoi Emma Suokas, JM Suomi.

Victor Holmqvist totesi, että SBTi ohjaa jo monen kiinteistösijoittajan päätöksentekoa. Urban Partners on teettänyt Suomessa hiilijalanjälkilaskentaa jo yli 50 hankkeelle. ”Nykyiset raja-arvot eivät näytä useimmissa segmenteissä erityisen haastavilta ja moni hanke jo 2029 tasolla.”

Skanskan Juha-Pekka Jylhä esitteli keinoja saavuttaa 2kgCO2e/m2/a päästövähennys asuinkerrostalosta:

koko runko GWP85 + vähähiilinen työmaa + kaikilla tuotteilla EPD:t. TAI
vähähiilinen työmaa ja koko runko GWP70.

Näin Jylhä myös muistutti EPD:n merkityksestä. Jollei päästötietoja tuotteille ole, laskelmissa käytetään konservatiivista arvoa.

Vastauksia yleisökysymyksiin

Urban Partners: Näyttääkö vuoden 2030 ilmastotavoite -30 % rakentamisenaikaisille päästöille realistiselle?

Kyllä. Tavoitteemme on vähentää rakentamisen A1–A5-päästöjä -50 % vuoteen 2030 mennessä (vrt. 2022). Tavoite on haastava, mutta uskomme suurimman osan vähennyksistä syntyvän vasta lähempänä vuotta 2030. Toki tähän mennessä kyseisiä päästöjä on onnistuttu vähentämään jo noin -25 %.

JM Suomi: Tullaanko omat sisäiset tavoitteet (85 %?) päästövähennys A1-A5 osuudessa rakentamisessa vuoteen 2030 mennessä tullaan saavuttamaan nykyisillä tai tulevilla 2029 tasoilla?

Kuten jo paneelissakin keskusteltiin ja nostettiin esille, yksin vuoden 2030 tavoitteisiin on toki haastavaa päästä. Tarvitsemme hyviä yhteistyökumppaneita ja myös alan sekä teknologian systeemistä muutosta avuksi. Kuten oli puhetta, pyrimme kuitenkin itse kehittämään toimintaamme ja etsimään yhteistyökumppaneita, jotka ovat apunamme tällä matkalla. Tämän hetken valittu polku ja kehitystoimet kuitenkin vievät kohti vuoden 2030 tavoitteita tai ainakin hyvin lähelle niitä.

Mitkä ovat mielestänne jatkossa tärkeitä välineitä osoittamaan rakennuksen kestävyyttä/energiatehokkuutta, esim. ympäristösertifioinnit, taksonomia?

– Ympäristösertifioinnit ovat edelleen yksi kokonaisvaltaisimmista tavoista arvioida rakennuksen kestävyyttä, minkä vuoksi sertifioimme edelleen kaikki omat kehityshankkeemme. Markkinassa huomio kohdistuu kuitenkin yhä enemmän E-lukuun, aurinkopaneeleihin/lämpöpumppuihin, CRREMin energia- ja päästöintensiteettitavoitteisiin sekä muihin helpommin liiketoimintaan yhdistettäviin mittareihin. Myös taksonomian uudisrakentamisen kriteerit (7.1) ovat viimeisimpien tulkintaohjeiden myötä jääneet pitkälti valmistuneiden rakennusten kriteerien (7.7) varjoon, joissa keskustelu painottuu lisäksi usein E-lukuun.
– Pidemmällä tähtäimellä uskon, että esimerkiksi hiilijalanjäljen raja-arvojen kiristämisen rinnalle noussee myös uusia mittareita, kuten tätä kattavamman luontojalanjäljen huomioiminen. Seminaarissa puhuttiin hieman myös ajatuksesta tuoda raja-arvojen rinnalle energiatodistuksen kaltaisia tasoja, joilla edelläkävijähankkeet voisivat myös osaltaan erottautua ns. perustekemisestä. Tämä voisi tulla kysymykseen esimerkiksi siinä vaiheessa, kun raja-arvosääntely on viety nykyistä selvästi matalammalle tasolle. Tai miksei jo aiemminkin.
– Ympäristösertifiointien avulla on helppo viestiä rakennuksessa tehdyistä kestävän kehityksen toimista. Esimerkiksi Joutsenmerkki on kuluttajille jo entuudestaan tuttu sertifikaatti, jolla on vahva brändi ja sen saaminen edellyttää konkreettisia toimenpiteitä. Myös E-luku on mittarina tuttu ja sillä on hyvin hallitseva asema.

Miten teette hiilijalanjälkilaskennan laadunvalvontaa?

– Urban Partnersilla meillä on vastuullisuuskuvaus, joka ohjaa hiilijalanjälkilaskentaa ja vähähiilisiä ratkaisuja. Siitä huolimatta joudumme edelleen usein haastamaan laskelmia, sillä markkina hakeutuu E-lukulaskennan tapaan herkästi geneerisiin taulukkoarvoihin. Geneeristen tuotetietojen lisäksi erityisesti talotekniikan, kuljetusten ja työmaan osalta toteumatietoon perustuva laskenta on edelleen enemmän poikkeus kuin sääntö. Laskelmien päätulokset raportoidaan sisäiseen järjestelmäämme sekä One Click LCA -profiiliimme, mikäli laskenta on siellä tehty.
– Skanskalla laskenta on painottunut melko vahvasti suunnitteluvaiheen puolelle eli hankevaiheisiin, joissa vaikutusmahdollisuudet ovat vielä suuria. Hankkeiden hiilijalanjälkeä ei lasketa vain laskemisen ilosta, vaan tuloksia käytetään suunnitelmien kehittämiseen ja ratkaisuvaihtoehtojen tunnistamiseen aina ensimmäisistä laskelmista lähtien. Laskelmien tuloksia ja tulkintoja käydään projektiorganisaation (suunnittelunohjaus, tuotanto, suunnittelijat) kanssa läpi paitsi ratkaisumallien, myös laskelman sisällön näkökulmasta. Erityisesti linjasta tai esiolettamasta poikkeavat tulokset katsotaan näissä yhteyksissä tarkemmin läpi. Sisäisesti tehtyjä alkuvaiheen laskelmia sparrataan laskentaa tehneiden kanssa erillispalavereissa ja tuloksia verrataan myös viitekohteista saatuihin tuloksiin mm. rakennusosatasolla.
– Myös JM:llä laskenta painottuu suunnitteluvaiheeseen. Meillä on vakiokumppani hiilijalanjälkilaskelmia varten, jonka kanssa olemme hioneet prosessejamme siten, että meiltä toimitettavat lähtötiedot ovat laskentaa varten laadukkaita. Myös tulosten analysoinnin osalta meillä on Skanskan kanssa hyvin samanlainen toimintamalli, jossa analysoimme ja vertailemme tuloksia. Käymme yhdessä läpi tulokset ja erityisesti poikkeamat laskijan kanssa sekä myös sparraamme tuloksista. Vertaamme tuloksia hankkeidemme rullaavaan keskiarvoon. Meille hiilijalanjälkilaskelma on ennen kaikkea työkalu hankkeiden analysointia varten, jonka pohjalta voimme kehittää toimintaamme.

Onko todella niin, että valmistuneiden kohteiden HJJ -laskentaa tehdään geneerisillä konservatiivisilla arvoilla?

– Jos viitataan hiilijalanjälkilaskelmiin, niin valitettavasti näitä on tullut vastaan. Vähintään päästötietokannan ns. ”tyypillisiä” arvoja on käytetty moneen kertaan, vaikka todellisia tuotetietoja olisi ollut ainakin osittain saatavilla ja joskus jopa kerätty osana ympäristösertifiointia.
– Matkan varrella myös meillä on tullut vastaan tätä, koska geneeristen taulukkoarvojen käyttö on helppoa. Silloin ei tarvitse välittää toteutuneiden tuotteiden tietoa tahojen välillä. Lähtökohtaisesti me käytämme todellisten tuotteiden EPD todistuksia silloin, kuin sellaiset on saatavilla. Olemme liiketoimintamallimme takia poikkeuksellisen hyvässä asemassa tämän suhteen, sillä meidän on helppo vakioida tuotteita ja toimittajia. Tällöin voimme käyttää EPD todistuksia jo laskennan lähtötietona.

Eikö projektissa muka tiedetä/dokumentoida mitä tuotteita työmaalle on saapunut?

– Varmasti tiedetään. Kysymys on enemmän siitä, kuinka helposti tieto on saatavilla ja kuinka paljon sen kokoamiseen sekä viemiseen laskentaan panostetaan.
– Kyllä tiedetään ja dokumentaatiota löytyy monista eri vaiheista projektin elinkaarta. Yleinen pullonkaula onkin ehkä enemmälti tiedon jalkauttamisessa hiilijalanjälkilaskennan lähtötiedoksi, johon mm. uudistunut Tuotetiedon hallintapalvelu antaa aiempaa paremmat eväät.

Eikö EPD-tiedon tarjoamisen edut ole siis vieläkään selkeitä tuotevalmistajille? (Etu vs. konservatiivinen taulukkoarvo) Luulisi että se olisi jo selkeästi valtavirtaa tässä vaiheessa.

– Voi olla selkeää, mutta valmistajat eivät välttämättä tiedosta, ettei tieto aina päädy rakennuksen as-built-hiilijalanjälkilaskelmaan asti. Sitä saatetaan käyttää teknisenä valintakriteerinä hankkeen aikana, mutta olemme silti usein kannustaneet valmistajia kysymään ja haastamaan, päätyykö tieto lopulta rakennuksen hiilijalanjälkilaskelmaan.
– Kyllä EPD:n hyödyt tunnetaan ja niitä löytyykin koko ajan enenevissä määrin. Jopa ns. kokonaisuuden kannalta vähäisemmätkin tuoteryhmät ovat ryhdistäytyneet tämän suhteen ja tämän lisäksi myös talotekniikkapuolelta on nyt tullut paljon yhteydenottoja aiheen tiimoilta, vaikka väitänkin että valtaosa rakennusten talotekniikan päästöistä lasketaan tässä maassa vielä hyvän tovin neliöperusteista taulukkoarvoa käyttäen. EPD:n tarve näkyy meillä usein mm. tarjouspyynnöissä ja osa toimittajista toimittaa tietoja jo pyytämättäkin. Vaihtelevuutta toki löytyy edelleen, mutta minusta tässä on viime aikoina menty parempaan suuntaan.
– Toimittajat pitävät tätä myös kalliina. Hyötyä ei aina nähdä ja jos toimittajalla on paljon samanlaisia ja vain hieman toisistaan poikkeavia tuotteita, tämä voi tuntua työläältä.

Osa hankinnoista tehdään aliurakoitsijoiden toimesta. Miten te seuraatte heidän hankintojaan ja seuraatte niitä päästöjä?

– Meillä on vastuullisuuskuvaus, joka koskee kaikkia hankkeen osapuolia. Lisäksi hankkeen kehitysvaiheen due diligence -työssä tunnistetaan ne ratkaisut, joilla tavoitteisiin on tarkoitus päästä, ja ne kirjataan sopimuksiin.
– Asuinkerrostalomme on hyvin tarkkaan tuotteistettu. Meillä on kattavat suunnitteluohjeet ja rakennetyypit, joiden avulla suunnittelemme. Tämä tarkoittaa, että meillä on vakio yhteistyökumppaneita, joiden kanssa meillä on kausi- tai vuosisopimukset. Rakennustuotteet ovat siis tarkkaan harkittuja ja mietittyjä. Niiden vaihtaminen toiseen tapahtuu hyväksyttämällä, ei pelkällä AU:n päätöksellä.

Nyt puhutaan vähähiilisistä materiaaleista. Mikä rooli teidän mielestä on materiaalitehokkuudella?

– Lähtökohtaisesti materiaalitehokkuus tulee ennen vähähiilisiä tuotteita. Ensin pyritään optimoimaan periaateratkaisu ja materiaalimäärät, minkä jälkeen tarkastellaan millä tuotteilla ratkaisu toteutetaan. Toki välillä tulemme sijoittajana hankkeeseen mukaan niin myöhään, että käytännössä keinot rajoittuvat tuotevaihtoihin ja rakentamisenaikaisten päästöjen vähentämiseen.
– Materiaalitehokkuus (sisältäen massoittelun) ja rakenteiden optimointi ovat mielestämme ensisijaisia keinoja vaikuttaa rakentamisen päästöihin ja samalla myös kustannuksiin. Isoja linjoja ohjataan tehokkaimmin aivan suunnittelun alkupäässä, kun pelivaroja ja vaihtoehtoja on vielä runsaammin pöydällä. Tämän vuoksi hiiliohjaus on syytä ottaa mukaan heti hankkeen alusta lähtien – ei vasta lupavaiheen lähestyessä. Näin päätöksiä voidaan tehdä perustellusti ja kohdekohtaisiin vertailutietoihin (mm. eri suunnitteluvaiheiden hiilijalanjälkilaskelmat) nojaten.

Vaikuttavatko raja-arvot ja jos niin miten ne vaikuttavat arkkitehtuuriin ja/massotteluun?

– Kansalliset raja-arvot eivät tällä hetkellä juurikaan vaikuta meidän hankkeisiimme, mutta omat SBTi-tavoitteemme kyllä. Kun olemme mukana hankkeessa alusta asti, tavoitteet voidaan huomioida jo arkkitehtuurikilpailussa, jolloin ne voivat ohjata rakennuksen varhaisia suunnitteluperiaatteita ja massoittelua.
– Tiukentuvat raja-arvot tulevat vaikuttamaan erityisesti monimutkaisemman muotoiseen rakentamiseen. Tällaisia tapauksia voivat olla mm. paljon julkisivun sisäänvetoja sisältävät tai korkeaa ja matalaa massoittelua yhdistävät rakennukset. Yleensä haasteet korostuvat hankkeissa, joissa julkisivun pinta-ala suhteessa hyötyneliöihin kasvaa runsaasti, mutta myös kasvavat parvekekoot tuovat oman mausteensa keitokseen. Kun kipupisteet tunnistetaan (=hiilijalanjälkilaskelma) riittävän aikaisessa vaiheessa, on aiheeseen mahdollista vaikuttaa tehokkaammin.
– Erityisesti raja-arvot tulevat vaikuttamaan arkkitehtuuriin ja massoitteluun, kun niiden tiukentuessa etsitään keinoja toteuttaa samoja asemakaavoja kuin aiemminkin. Haastava massoittelu ja arkkitehtuuri eivät enää taivukkaan yhtä helposti, koska käytössä on uudet raamit.

Vähemmän betoni perustuksiin ja euro- sekä päästösäästöjä!

Kyllä, jos puhutaan oikein mitoitetusta rakenteesta. Muutoin kyse ei ole vähähiilisyydestä vaan huonosta rakentamisesta.

Onko vanhan rakennuksen vähähiilinen konversio mahdollinen kehityssuunta asuntorakentamiselle taloudellisesti?

On, kunhan sijainti toimii. Tällaisia hankkeita on jo käynnissä.

JM Suomi: miten olette huomioineet kiertotalouden rakentamisessa? Näetkö sille potentiaalia uudisrakentamisessa?

Meillä Joutsenmerkki ohjaa kiertotalouden huomioimiseen rakentamisessa. JM on laatinut sisäisen strategian, jolla varmistetaan, että purettavuus ja mukautettavuus huomioidaan aina suunnittelussa. Sitoudumme parantamaan rakennuksen muunneltavuutta sen käyttöiän aikana, kehitämme rakentamisen tapoja suosimaan rakennusosien purettavuutta uudelleenkäyttöä tai kierrätystä varten.

Seminaarin yhteenvetona

Hiilijalanjäljen raja-arvot kiristyvät ja kattavuus kasvaa 2029
Kansallinen vähähiilisyyden tiekartta luo polkua vuoteen 2035
Ilmastoselvityksen ja rakennustuoteluettelon ja energiatodistuksen pohjat uudistuvat ja tekeminen vakiintuu
EU:n rakennustuoteasetus tuo vaatimuksia tuotteiden vähähiilisyydelle ja päästödatalle
Kaupungit haluavat jatkossakin ohjata aktiivisesti rakentamisen päästöjä alueellaan.
Alalla on jo käytössä ratkaisuja ja keinoja, joilla rakentamisen päästöt alittavat jo nyt vuoden 2029 tavoitetason.
Moni toimija myös haluaa kiristää raja-arvoja muiden pohjoismaiden tavoin, jotta tärkeitä investointeja saataisiin myös Suomeen.

Yrityspaneelin juonsi Antti Ruuska, Green Building Council Finland

Vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarin 2026 järjestivät yhdessä ympäristöministeriö, Aalto-yliopisto ja Green Building Council Finland. Kiitos kaikille osallistujille!