World Green Building Week on maailman laajin kestävän rakennetun ympäristön kampanja. Vuonna 2026 kampanjan teemana on rakennusten tulevaisuuskestävyys, #BuildItReady. Tavoitteena on tuoda esiin ratkaisuja, jotka auttavat varautumaan muutoksiin sekä rakentamaan kestävämpää ja kilpailukykyisempää tulevaisuutta. Tämä artikkeli on FIGBC:n jäsenorganisaation asiantuntijapuheenvuoro osana kampanjaviikkoa.
Voisiko virtuaalinen (eli hajautettu) energiayhteisö olla kustannustehokas ratkaisu julkisten rakennusten uuden aurinkoenergialaitteistojen käyttöönottovelvoitteen toteuttamiseen?
Aurinkoenergialaitteistojen käyttöönottovelvoite voimaan 2027
Eduskuntakäsittelyyn syksyn aikana tuleva Laki rakennusten energiatehokkuudesta velvoittaa ottamaan käyttöön soveltuvat aurinkoenergialaitteistot suurimmassa osassa olemassa olevia julkisia rakennuksia porrastetusti vuodesta 2027 alkaen. Velvoite koskee vuoden 2027 alusta alkaen uusia ei-asuinrakennuksia ja laajenee vuoden loppuun mennessä koskemaan yli 2000 m2 pohjapinta-alan olemassa olevia julkisia rakennuksia. Velvoitteesta voi vapautua teknis-taloudellisten syiden perusteella, jos esimerkiksi katon kunto ei mahdollista asennusta tai takaisinmaksuaika venyy liian pitkäksi.
Monet julkiset rakennukset soveltuvat erittäin hyvin aurinkoenergian hyödyntämiseen. Varjostamatonta kattopinta-alaa löytyy yleensä runsaasti ja sähkönkulutuskin painottuu monesti valoisille tunneille. Näissä kohteissa aurinkovoimalan asentaminen on yleensä selkeästi kannattava investointi. Paljon on kuitenkin kohteita, joissa olosuhteet aurinkoenergian hyödyntämiseen eivät ole täysin optimaaliset ja investointien kannattavuus saattaa olla vain keskinkertainen; ei hyvä, mutta ei täysin huonokaan. Miten kunnissa kannattaisi priorisoida aurinkovoimala-asennuksia, kun EU:n asettamat määräajat asennuksille ovat todella tiukkoja, eikä kunnissa kuitenkaan ole välttämättä riittävästi budjettia toteuttaa kaikkia vaadittuja asennuksia kerralla?
Virtuaalisista energiayhteisöistä apua lakivelvoitteiden noudattamiseen
Valtakunnallisessa AURI2027-hankkeessa on tunnistettu yhtenä mahdollisena ratkaisuna virtuaalisten energiayhteisöjen hyödyntäminen suurempien aurinkovoimaloiden ylijäämätuotannon jakamisessa sellaisille pienemmille rakennuksille, jotka normaalisti vaatisivat lain mukaan oman aurinkovoimala-asennuksen, mutta joissa aurinkoenergian hyödyntämisolosuhteet ovat isoja rakennuksia huonommat. Virtuaalisten energiayhteisöjen avulla voitaisiin välttää tai lykätä heikommin kannattavia pienempiä aurinkovoimala-asennuksia osassa julkisia rakennuksia ja keskittyä enemmän parhaan aurinkoenergiapotentiaalin mukaisten kattopintojen hyödyntämiseen.
Perinteisesti virtuaaliset energiayhteisöt ovat kärsineet heikommasta taloudellisesta kannattavuudesta verrattuna kiinteistön sisäiseen energiayhteisöön, koska sähkönkäyttöpaikkojen välisestä sähkön jakamisesta ei ole voinut säästää samalla tavalla sähkön siirtomaksuissa ja veroissa. Ilman korvaavia taloudellisia kannustimia virtuaalisten energiayhteisöjen potentiaaliset hyödyt ovat jääneet tavallisille sähkönkäyttäjille vähäisiksi.
Julkisten rakennusten kohdalla virtuaaliset energiayhteisöt voisivat kuitenkin vähentää rakennusten energiatehokkuuslain vaatimien laitteistoasennusten määrää ja sitä kautta esimerkiksi kilpailutuksiin tai laitteistojen ylläpitoon liittyvää työmäärää. Maltillisesti ylimitoittamalla suurimmille ja parhaimman aurinkoenergiapotentiaalin omaaville katoille sijoitettavia aurinkovoimala-asennuksia saadaan syntyvä yksikkökustannus tuotettua energiayksikköä kohden pidettyä matalana verrattuna pienemmillä ja varjoisammilla katoilla tuotettavaan aurinkoenergiaan. Tämä kompensoi merkittävästi sähkönsiirrosta koituvaa lisäkustannusta verrattuna kiinteistön tai sähkönkäyttöpaikan sisäiseen omakäyttöön, joka paikallisilla voimala-asennuksilla voitaisiin säästää.
Energiayhteisöllä säästöä investointikuluihin
AURI2027-hankkeen mallissa suurten kohteiden aurinkovoimalat ylimitoitettaisiin mahdollisuuksien mukaan maltillisesti esimerkiksi noin 75–80 %:n omakäyttöasteen mukaisesti, jolloin ylijäämää syntyisi vuositasolla 20–25 % aurinkovoimalan tuottamasta sähköstä. Tämä ylijäämä jaettaisiin virtuaalisen energiayhteisön kautta yhteen tai useampaan pienempään julkiseen rakennukseen, joissa energia pystytään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti, vastaten kuitenkin soveltuvan paikallisen aurinkovoimala-asennuksen tuottamaa energiamäärää. Näin saataisiin suurempi osa tuotetusta aurinkoenergiasta omaan käyttöön kunnan omissa rakennuksissa sen sijaan, että tuotettu ylijäämä päätyisi kokonaan myyntiin verkkoon.
Energiayhteisön kautta jaettu sähkö ei luultavasti toisi merkittäviä kustannussäästöjä rakennusten sähkökuluihin, ellei ostosähkön energiahinta ole korkeampi kuin ylijäämäsähkön myynnistä saatava hinta samalta ajanjaksolta. Kiinteähintaisella sähkösopimuksella säästöä voi mahdollisesti jonkin verran syntyä. Suuren kiinteistön osalta paikallinen omavaraisuusaste ja omakäytön energiamäärä luultavasti nousisivat jonkin verran ylimitoituksen seurauksena, jolloin pientä kustannussäästöä voi syntyä myös niiltä osin. Kokonaisuudessaan suurin potentiaalinen taloushyöty syntyy kuitenkin isompien ja paremmalla sijainnilla olevien laitosyksiköiden pienemmästä yksikkökustannuksesta ja tehokkaammasta kokonaisomakäyttöasteesta tuotetulle aurinkosähkölle verrattuna vastaavan omakäyttöenergian tuottamiseen useassa pienemmässä yksikössä ja vähemmän optimaalisissa sijainneissa.
Talousmielessä virtuaalisen energiayhteisön käyttö julkisissa rakennuksissa ei siis ole ainakaan huonompi ratkaisu kuin erillisten aurinkovoimaloiden asentaminen rakennuskohtaisesti. Pienemmän asennuskohtaisen yksikköhinnan ja paremman tuottavuuden ansiosta kustannussäästöä tarvittavissa investointikuluissa voi tulla parhaimmillaan jopa 10–15 %. Mahdollisesti merkittävin hyöty tulee kuitenkin säästetyssä ajassa ja vaivassa, joita vähäisempi asennuskohteiden määrä tuo mukanaan. Virtuaalisten energiayhteisöjen avulla tarvittavien asennuskohteiden määrä voisi tippua jopa yli 50 %.
Positiivinen vaikutus rakennusten E-lukuun
Energiayhteisön kautta jaetulla energialla voi olla positiivinen vaikutus myös rakennuksen E-lukuun, johon kohdistuu myös uusia vaatimuksia rakennusten energiatehokkuuslaissa. Tuotettu aurinkoenergia vähentää rakennuksen laskennallista ostoenergian tarvetta siltä osin kuin tuotettu energia voidaan käyttää hyväksi rakennuksen omassa energiankulutuksessa eikä mene myyntiin. Energiayhteisöjen osalta myös jaettu energia vaikuttaa sen rakennuksen E-lukuun, jonka kulutuksesta se hyvitetään.
Vuodesta 2030 alkaen kaikkien ei-asuinrakennusten tulee alittaa tietyt kansalliset kynnysarvot E-luvun osalta. Virtuaalisen energiayhteisön avulla aurinkovoimalan ylijäämätuotannon mahdollistama E-lukua laskeva vaikutus voitaisiin ohjata joustavasti sellaiseen kohteeseen, jossa sille olisi eniten tarvetta, ja mahdollisesti välttää samalla tekemästä kalliimpia tai vähemmän kustannustehokkaita energiatehokkuustoimenpiteitä, joita rakennusten energiatehokkuuslain mukaisen E-lukurajan alittaminen muuten edellyttäisi. Se, onko tällainen virtuaalinen E-lukukikkailu rakennusten todellisen energiatehokkuuden edistämisen kannalta tarkoituksenmukaista, onkin sitten ihan oma kysymyksensä.
Parhaat kattopinnat tehokkaampaan käyttöön
Aurinkoenergian hyödyntämisen näkökulmasta on kuitenkin selvää, että aurinkoenergiaa kannattaisi tuottaa siellä missä sille on parhaat teknis-taloudelliset olosuhteet ja missä energia on parhaiten hyödynnettävissä rakennusten omassa käytössä. Virtuaaliset energiayhteisöt voivat auttaa kuntia hyödyntämään tehokkaammin aurinkovoimaloiden asentamiseen parhaiten soveltuvia kattopintoja julkisissa rakennuksissa ja säästää aikaa, vaivaa ja rahaa lakivelvoitteiden täyttämisessä. Virtuaaliset energiayhteisöt toisivat myös uudenlaista joustavuutta kuntien energiankäyttöön, koska ne ovat periaatteessa helposti muokattavissa energiantarpeiden ja investointimahdollisuuksien mukaan.
Kirjoittaja: Teemu Meriläinen, Projektipäällikkö, AURI2027-hanke, Metropolia Ammattikorkeakoulu
