Marraskuussa maailman päättäjät kokoontuvat ilmastokokoukseen Bakuun. Jos kokouksen pääviestin rutistaa yhteen lauseeseen, se olisi: jotain tarttis tehdä, ja kiiruusti.
Yksi maapallon päästöpahiksista, kiinteistö- ja rakentamisala, ei ole riittävällä vauhdilla pystynyt vähentämään päästöjään – ei globaalisti, eikä täällä Suomessa.
Maailmanlaajuisesti kiinteistöt ja rakentaminen tuottavat lähes 40 % energiantuotannon päästöistä ja kuluttavat lähes puolet kaikista materiaaleista. Luvut ovat järjettömän suuria.
Suomessa olemme hyvällä uralla energiantuotannon päästöjen pienentämisessä. Rakentamisen materiaaleihin liittyvät päästöt sen sijaan eivät ole pienentyneet lainkaan riittävällä vauhdilla. Julkaisemme 26.11. Kestävyyden kuntotarkastus -raportin (ilmoittaudu jäsenille varattuun julkaisutilaisuuteen), jossa näitä asioita ruoditaan tilastojen valossa.
Ennakkotietona voi jo nyt sanoa, että suunta on hyvä, mutta vauhti auttamatta liian hidas. Tällä vauhdilla KIRA-ala kuluttaa hiilibudjettia yli äyräiden, emmekä tee omaa osaamme, että ilmaston lämpenemistä pystyttäisiin hillitsemään tavoitellulla tavalla. Päinvastoin, seisomme yhä ilmastonmuutoksen vauhdittajien joukossa.
Mitä ihmettä ”joku” voisi tehdä?
Jokaisen meistä on mahdollista ottaa omassa työssään ilmastotavoitteet työlistalle tavalla tai toisella (oletko vaikka tutustunut näihin #BuildingLife -pikaoppaisiin?). Henkilökohtaisella tasolla siitä saa vähintäänkin paremman omatunnon. Työnantajatasolla sitoutat työntekijän ”hyvisten joukkoon”. Suuremmassa mittakaavassa muutokseen vaikutetaan:
Yhteistyöllä valtioiden ja esimerkiksi järjestöjen kesken
Bakussa kokoontuvat päättäjät voisivat sitoutua nykyistä kunnianhimoisempiin kansallisiin tavoitteisiin. Tähän vetoaa muun muassa koko kansainvälinen Green Building Council -verkosto viestillään Be Bold on Buildings.
Lainsäädäntöä uudistamalla
Suomessa konkreettisia ja ajankohtaisia esimerkkejä lainsäädännöstä ovat rakennusten energiatehokkuusdirektiivin kansallinen valmistelu. Sen toteuttamisessa ei ole varaa tavoitella ainoastaan sitä että toimeenpano voidaan tehdä mahdollisimman vähäisillä muutoksilla voimassa oleviin säädöksiin. Direktiivin tavoitteiden, eli rakennusten kasvihuonekaasupäästöjen ja energian loppukulutuksen vähentämisen, tulisikin olla kirkkaana mielessä prosessissa. Meidän tulisi miettiä mitä voisimme tehdä Suomessa näiden edistämiseksi tehokkaasti ja toimijoiden kannalta järkevimmällä tavalla.
Toinen kansallinen esimerkki on rakentamislain ilmastoselvitys, joka on paraikaa eduskunnan käsittelyssä. Hallituksen esityksen myötä ilmastoselvityksen vaikuttavuus pienenee merkittävästi, kun korjausrakentamiselta ja pientaloilta poistetaan velvoite tuottaa ilmastoselvitystä laajoissa hankkeissa. On hyvä, että ilmastoselvitystä edellytetään jatkossa osalta uudisrakentamista, mutta sen suora vaikutus päästövähenemiin uhkaa jäädä muutamiin prosentteihin. Tutustu lausuntoomme eduskunnan ympäristövaliokunnalle ilmastoselvityksestä.
Jos lain tavoite ilmastonmuutoksen hillinnästä halutaan saavuttaa, ei kunnianhimon taso nykyisellään riitä.
Esimerkkejä hyödyntäen
Tarvitsemme myös tehokkaita vapaaehtoisia toimia kiinteistö- ja rakentamisalalta. Kiertotalouden green deal -sitoumuksen tekeminen tai vähähiilisyyden tiekartan tekeminen ovat esimerkkejä siitä, miten yritys voi systemaattisesti kehittää vaikuttavia, uusia toimintamalleja ja asettaa kunnianhimoisia tavoitteita omalle toiminnalleen. Ja oikeastaan yritykset eivät tätä kestävyystyötä tee. Sen tekevät ihmiset.
Tutkimusta ja tieteellisiä perusteluita päätöksentekijöille
Tarvitsemme lisää vuoropuhelua politiikan ja tutkijoiden välille. Tätä peräänkuuluttavat monet vaikutusvaltaiset suomalaiset, FIGBC-verkostossakin vaikuttavat tutkijat. Tutustu tutkijoiden vetoomukseen. Suorasukaisemmin sanottuna ajattelen, että tämä vetoomus tutkijoiden hätähuuto poliitikoille: kuunnelkaa nyt, tutkimustiedon valossa kestävyysmurros etenee liian hitaasti ja aikaa jahkailulle ei ole.
Lisäksi kaivataan rahaa investointiin ja tuotekehitykseen
Tarvitsemme myös toimivaa vihreää rahoitusta investointeihin. Kiinteistö- ja rakennusalan yrityskentän tilanteesta näkee tällä hetkellä hyvin, että EU-taksonomian ohjaama rahoitus ohjaa koko alaa tehokkaasti kestävämpään suuntaan. Investointirahoituksen tilanne ei ainakaan tällä hetkellä näytä keskeiseltä esteeltä kestävyysmurrokselle Suomessa.
Taksonomian tehokas ohjaus ei muuten ole vain ”jonkun muun” tekemä tai taivaasta pudonnut. Taustalla on myös rohkeita EU-tason poliittisia päätöksentekijöitä sekä asiaan sitoutuneita rahoitusalan johtajia.
Kuvaavaa koko maailman tilanteesta on, että Bakussa rahoituskeskustelussa keskitytään miettimään, miten etenkin kehittyvät, köyhimmät ja haavoittuvimmat maat saavat rahoitusta ilmastotoimiinsa – päästöjen hillintään, sopeutumiseen ja ilmastotuhoja varten. Suomessa kysymys on vielä investointien rahoittamisesta, kun taas haavoittuvimmilla seuduilla sopeutuminen ja tuhot ovat jo elämän ja kuoleman kysymyksiä.
Työlistan kärkeen ”jollekin muulle” – ja just minulle ja sinulle
Ilmastokriisiin tai luontokatoon vaikuttaminen ovat niin valtavia asioita, että kukaan ihminen tai mikään organisaatio ei niitä yksin ratkaise. Ei ole ”jotain toista” tahoa, jolle vastuun voisi lykätä.
Jokainen meistä on se ”joku muu”. Jos jokainen meistä nostaa päästöjen vähentämisen prioriteettien kärkijoukkoon, saamme yhdessä yllättävän suuria asioita aikaan. Vähähiilinen rakennettu ympäristö rakentuu konkreettisista teoista, yksi hanke, tekninen ratkaisu tai strateginen, kunnianhimoinen päätös kerrallaan. Myös luonnon monimuotoisuutta edistetään asuinalue, rakennustyömaa tai taloyhtiön takapiha kerrallaan. Ei kuitenkaan tyydytä taaperon askeliin, vaan uskalletaan ottaa tarpeeksi isoja ja kunnianhimoisia loikkia – muuten päästöt eivät vähene tarpeeksi nopeasti. Mutta loikkimalla samaan suuntaan voimme muuttua ilmastopahiksista edelläkävijäalaksi.
Mikä on se teko, jonka tänään teet työssäsi muutoksen edistämiseksi?
Liina Länsiluoto
Yhteiskuntasuhdepäällikkö
liina.lansiluoto@figbc.fi
+358 40 835 4900
