Yhteiskunnan päättäjä: Kestävyysmurroksen vauhdittaminen hyödyttää koko Suomea

Kiinteistö- ja rakennusalan kestävyysmurros on yhteiskunnan etu. Yhteiskunnan päättäjien tehtävä on varmistaa, että lainsäädäntö, verotus ja julkinen hankinta ohjaavat kiinteistö- ja rakennusalaa yhteiskunnan kannalta kestävimpiin ratkaisuihin.

Kiinteistö- ja rakennusalan positiivista muutosta vauhdittamalla koko yhteiskunta saa isoja hyötyjä – niin taloudellisesti, päästöjen kannalta, kansanterveydellisesti kuin kiristyvässä globaalissa materiaalikilpailussa.

Tällä hetkellä kannustimet eivät kuitenkaan ohjaa kiinteistö- ja rakennusalan kestävyysmurrosta riittävän hyvin. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen toimet tai kiertotalous näyttäytyvät edelleen monille kiinteistönomistajille lähinnä kustannuksina – ilman lyhyen aikavälin hyötyjä ja kannusteita.

Muutosta täytyy tukea, eikä sitä voi jättää alan yksittäisten toimijoiden harteille.

Kannusteet kuntoon, hyötyä yhteiskunnalle

Yhteiskunnan politiikalla muutosta voidaan tukea esimerkiksi luomalla verokannusteita tai näyttämällä suuntaa julkisella kysynnällä. Julkisilla toimijoilla on suuri rooli omistajina, rahoittajina ja kysynnän luojina.

Kannusteiden ja julkisen kysynnän lisäksi tarvitaan ennakoitavaa ja vaiheittain kiristyvää sääntelyä, joka kannustaa yrityksiä investoimaan vähäpäästöisiin ratkaisuihin, kiertotalouteen ja luontotoimiin.
Kokonaisuudessaan tarvitaan politiikkaa, joka mahdollistaa kiinteistö- ja rakennusalan kestävän uudistumisen – samalla kun turvataan Suomessa elinympäristön laatu, sopeutumiskyky ja huoltovarmuus materiaalien osalta.

Onnistuessaan kiinteistö- ja rakennusalan kestävyysmurros vaikuttaa positiivisesti koko Suomen kilpailukykyyn. Muutoksen tarve on globaali, ja jos Suomi onnistuu edelläkävijänä, avautuu myös suuria vientimahdollisuuksia. Mutta tulevaisuus ei toteudu ilman kunnon kannusteita. Tulevaisuus tehdään.

Valtion toimilla tavoitteet ja kannusteet kuntoon

1. Verotus kannustamaan

Verotuksella voidaan luoda kannusteita ilmastonmuutoksen hillinnän, sopeutumisen ja materiaalien tehokkaan käytön yleistymiseksi rakennetussa ympäristössä.

• Vähähiilisyyttä, kiertotalousratkaisujen käyttöä, korjausrakentamista ja kiinteistöjen sopeutumistoimia voitaisiin tukea verotuksella samaan tapaan kuin autoverotuksella on tuettu sähköautojen yleistymistä.
• Verokannusteiden mahdollisuudet kannattaa selvittää ja hakea esimerkkejä myös kansainvälisesti.
• Esimerkiksi verohelpotukset kierrätysmateriaaleille tai jätemaksujen korottaminen voisivat ohjata kiertotalouteen ja vähentää neitseellisten luonnonvarojen käyttöä.

2. Lainsäädännöllinen ohjaus kuntoon

Valtiotasolla tulisi miettiä, miten voidaan tehostaa sekä vähähiilisyyden, kiertotalouden että luontotoimien ohjausta.

• Vähähiilisyyden ohjauskeinona ilmastoselvitys ja siihen linkitetyt hiilijalanjäljen raja-arvot voivat toimia tehokkaasti. Ohjausvaikutus paranisi, jos raja-arvoja kiristettäisiin nykyistä tehokkaammin ja ne kattaisivat kaiken rakentamisen eli uudisrakentamisen lisäksi korjausrakentamisen ja infrahankkeet.
• Kun luontovaikutusten laskentatavat vakiintuvat, lainsäädännöllä voidaan asettaa vähimmäisvaatimukset esimerkiksi luontoselvitysten laatimiselle, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle ja ekologisen kompensaation hyödyntämiselle.
• Myös kiertotalouden lainsäädäntöä tulee selkeyttää rakennustuotteiden uudelleenkäytön ja rakennusmateriaalien hyödyntämisen helpottamiseksi.

3. Julkinen kysyntä ja omistajaohjaus vipuvartena

Valtion rooli on hyvin moninainen: verotuksen ja lainsäädännön lisäksi valtio vaikuttaa markkinaan erittäin merkittävänä omistajana ja rahoittajana. Julkinen kysyntä voi kiihdyttää markkinamuutosta merkittävästi.

• Valtion omistajaohjauksen vaikutukset sekä kiinteistökantaan että infrahankkeisiin ovat parhaimmillaan nopeita ja erittäin vaikuttavia.
• Valtion rahoitusohjauksella voidaan vaikuttaa valtion tukeman asuntokannan toimiin.
• Ekologisten kriteerien käyttöä julkisissa hankinnoissa tulisi vauhdittaa.
• Julkisella sektorilla voitaisiin selvittää myös vähähiilisten tuotteiden ostositoumusten hyödyntämistä – jotka puolestaan voivat vauhdittaa vähähiiliseen tuotantoon vaadittavia teollisuusinvestointeja.

4. Kansallinen näkymä kuntoon tehdasinvestointeihin ja hiilidioksidin talteenottoon

Vähähiilinen tuotanto, kiertotalous ja hiilidioksidin talteenotto tarjoavat globaaleja vientimahdollisuuksia ja ovat osa kansallista huoltovarmuutta. Osaako Suomi ottaa edelläkävijäroolin?

• Teollisuuden investointitukia tulisi uudistaa niin, että niillä voitaisiin tukea vähähiilisten materiaalien ja hiilidioksidin talteenoton tuotantoinvestointeja myös silloin, kun ne suuntautuvat kotimarkkinoille.
• Hiilidioksidin talteenottoon ja käyttöön rakennusmateriaaleissa tarvitaan kansallista
suunnitelmaa.

5. Insinöörikansan osaaminen päivitettävä

Osaamista sekä vähähiilisyydestä, kiertotaloudesta että luontotoimista tarvitaan lisää.

• Osaamistarpeet tulee huomioida sekä tutkinnoissa
että täydennyskoulutuksessa.
• Tietoa tarvitaan myös uusista sääntelytoimista, kuten
luonnonarvomarkkinoista tai julkisen hankinnan ekologisista kriteereistä.

Kaupungeilla ja kunnilla iso ohjausvaikutus

Kaupungeilla ja kunnilla on monta hyvää syytä olla aktiivisesti edistämässä rakennetun ympäristön kestävyysmurrosta. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen, materiaalien tehokas kierto, luonnon terveysvaikutukset ja kestävän kiinteistö- ja rakennusliiketoiminnan tukeminen alueella tuottavat taloudellista hyötyä. Kaupunkien ja kuntien rooli murroksen edistämisessä on myös monipuolinen. Kaavoitus ja tontinluovutus voivat ohjata yksityistäkin markkinaa tehokkaasti, omat hankkeet ja hankinta voivat luoda julkista kysyntää, kiinteistöverotuksella tai muilla toimilla voidaan kannustaa taloudellisesti. Tehokkailla omilla prosesseilla voidaan auttaa niin rakennusten käyttöiän pitenemistä kuin kiertotaloutta. Kunnat ja kaupungit ovat myös uuden tekemisen kehitysalustoja

1. Kaavoitus ja tontinluovutus ohjaamassa

Kaavoitus ja tontinluovutus ovat tehokkaita keinoja ohjata vähähiiliseen, kiertotaloutta ja luontoa vahvistavaan rakentamiseen. Näihin voidaan sisällyttää velvoitteita muun muassa materiaalien uudelleenkäytöstä, hiilijalanjäljestä, luontohyötyjen saavuttamisesta ja viherverkostojen säilyttämisestä.

  • Kunnat voivat edellyttää konkreettisia vähähiilisyyden ja luontovaikutusten arviointeja sekä kannustaa parhaisiin käytäntöihin.
  • Kunnat voivat asettaa kansallista tasoa kireämpiä raja-arvoja vähähiilisyydelle.
  • Luontotavoitteiden osalta voidaan asettaa sitovia vähimmäisosuuksia esimerkiksi viherpeitteelle.
  • Purkukohteissa kaupunki voi ohjeistaa syntyvien materiaalien hyödyntämiseen purkupaikalla tai muulla rakennuspaikalla.

2. Omat hankkeet ja hankinta vipuvartena

Kaupunkien ja kuntien omien hankkeiden rooli on suuri. Kun hankinnat ja käytännöt ovat esimerkillisiä julkisissa hankkeissa, se sekä lisää kysyntää kestäville ratkaisuille että näyttää suuntaa yksityisillekin toimijoille.

  • Päästö- ja kiertotalousvaatimukset sekä luontotavoitteet on tärkeä sisällyttää hankintakriteereihin, suunnitteluun ja kilpailutukseen. Julkisten hankintojen ekologisten kriteerien uudistuminen antaa tälle pohjaa.
  • Kaupungit ja kunnat voivat selvittää myös ostositoumuksia vähähiilisiin tuotteisiin. Ne voivat vauhdittaa investointeja kestävään tuotantoon.

3. Taloudellisten kannusteiden tutkiminen

Kaupunkien ja kuntien kannattaa selvittää myös, voivatko ne luoda taloudellisia kannusteita kestävyystoimille.

  • Voidaanko esimerkiksi sopeutumistoimiin, rakennusten käyttöiän ja muuntojoustavuuden parantamiseen kannustaa kiinteistöveroeduin tai lisärakennusoikeudella?

4. Omat prosessit kuntoon

Kaupunkien ja kuntien omia prosesseja kannattaa kehittää esimerkiksi rakennusten käyttötarkoitusten muutosten ja uudelleenkäytettävien rakennustuotteiden hyväksymisessä.

  • Näihin on tullut sekä uutta, sujuvoittavaa lainsäädäntöä että pilottihankkeissa koottuja ohjeistuksia (esim. RECreate, UURAKET).

5. Kaupungit kehitysalustoina ja koordinaattoreina

Kaupunkien ja kuntien rooli on tärkeä myös kehittymisen alustoina, tekemistä koordinoivina tahoina ja osaamisen jakamisessa.

  • Kunnat voivat myös esimerkiksi edistää kiertotalousmarkkinaa tarjoamalla tilaa pilotoinneille ja materiaalipankeille, jotka tukevat uudelleenkäyttöä.
  • Kuntien koordinoiva rooli on tärkeä esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta. Kunnan suunnitelmat luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen sopeutumisen osalta kokoavat yhteen koko rakennetun ympäristön toimijat.
  • Kuntien luonto-osaamista voitaisiin myös nykyistä enemmän hyödyntää rakennushankkeissa asti. Kaupungit ja kunnat voivat myös jakaa tietoa esimerkiksi luonnon ennallistamiseen ja kompensointiin liittyvistä käytännöistä.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Kestävä kotikunta rakentuu käytännön teoilla

Olemme koonneet kaupunkien ja kuntien päättäjille myös käytännönläheisemmän, konkreettisia vinkkejä ja käytännön tekoja esittelevän sivuston.

Näin teet kotikunnastasi ilmasto- ja luontoviisaan:

  1. Suosi vähähiilistä rakentamista
  2. Mahdollista vähähiilinen ja energiatehokas asuminen
  3. Edistä rakentamisen kiertotaloutta
  4. Lisää viherrakentamista ja luonnon monimuotoisuutta
  5. Vähennä liikenteen päästöjä
  6. Huomioi kestävyyskriteerit hankinnoissa

Lue lisää

Lataa 10 ratkaisua

Kiinteistö- ja rakennusalan kestävyyteen!

Lataa raportti

Lue lisää taustaraportista

Korjaussuunnitelman taustaraportti kuvaa kaikkia suosituksia tarkemmin ja esittelee kymmeniä hyviä esimerkkejä lisää. Taustaraportista löytyy myös vinkkejä lisälukemiseen! Lataa taustaraportti (pdf)

Ota yhteyttä

Liina Länsiluoto

Yhteiskuntasuhdepäällikkö

liina.lansiluoto@figbc.fi

+358 40 835 4900

Liina toimii päävastuullisena asiantuntijana vaikuttamistyössä. Tavoitteena on auttaa jäsenistöä, kiinteistö- ja rakennusalaa, sekä yhteiskunnallisia päätöksentekijöitä vauhdittamaan kestävyysmurrosta yhteistyössä. 

Korjaussuunnitelma

Korjaussuunnitelman on mahdollistanut #BuildingLife -hanke.

Siirry takaisin sivun alkuun