Tuotesidonnaiset päästöt laskuun

Rakentamisen tuotesidonnaiset päästöt muodostavat jo tällä hetkellä lähes puolet kiinteistö- ja rakennusalan päästöistä Suomessa.

Päästöt syntyvät rakennustuotteiden valmistuksesta ja kuljetuksesta sekä rakentamisesta, purkamisesta ja jätteiden loppukäsittelystä.

Energiankulutuksen päästöjä on onnistuttu vähentämään selvästi puhtaamman tuotannon ja energiatehokkuuden avulla, ja suunta näyttää lupaavalta. Tuotesidonnaisissa päästöissä ei ole vielä nähty vastaavaa kehitystä. Ne ovatkin tällä hetkellä alan keskeisin ja vaikeimmin hallittava päästölähde.

Rakentamattomalla neliömetrillä on pienimmät päästöt

Tuotesidonnaisten päästöjen vähentämisessä keskeistä on lähteä liikkeelle olemassa olevan kiinteistökannan tehokkaasta hyödyntämisestä. Päästöjä voi pienentää sekä vähentämällä käytettyjen materiaalien määrää että käyttämällä vähäpäästöisiä materiaaleja. Vähiten päästöjä syntyy, jos ei rakenna mitään. Korjaaminen taas on vähäpäästöisempää ja luonnon kannalta parempi kuin uudisrakentaminen. Se mitä rakennetaan, tulisi tehdä mahdollisimman vähähiilisillä tuotteilla. Taloudelliset kannusteet eivät kuitenkaan vielä ohjaa tähän. On usein halvempaa ja helpompaa rakentaa uutta kuin jatkaa vanhan rakennuksen elinkaarta tai käyttää uusia materiaaleja uudelleenkäytettävien sijaan.

Toimijat, jotka näkevät olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämisen, vähähiilisyyden ja kiertotalousmateriaalien käytön osana strategiaansa ja investointina liiketoimintansa tulevaisuuteen, ovat valmiita panostamaan aikaa ja rahaa niihin. Valtavirtaa nämä ratkaisut eivät vielä ole.

Lue lisää

Korjaaminen taas on vähäpäästöisempää ja luonnon kannalta parempi kuin uudisrakentaminen. Se mitä rakennetaan, tulisi tehdä mahdollisimman vähähiilisillä tuotteilla. Taloudelliset kannusteet eivät kuitenkaan vielä ohjaa tähän. On usein halvempaa ja helpompaa rakentaa uutta kuin jatkaa vanhan rakennuksen elinkaarta tai käyttää uusia materiaaleja uudelleenkäytettävien sijaan.

Kuinka saadaan vähähiilisyys ja rakennusmateriaalien kierto laajemmin osaksi kiinteistö- ja rakennusalan arkea

Ratkaisut saisivat paitsi alan tuotesidonnaiset päästöt laskuun, avaavat myös mahdollisuuksia suomalaiselle teollisuudelle: tuottamalla vähähiilisiä, kierrätettäviä ja/tai kierrätetyistä materiaaleista valmistettuja tuotteita voidaan vastata kasvavaan kestävien rakennusmateriaalien kysyntään sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Ratkaisut

1. Tavoitteet ja kannusteet kuntoon vähähiilisyyteen

2. Purkubuumista pitkään käyttöikään

3. Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö

4. Rakennusmateriaalit teolliseen kiertoon

5. Tuotanto vähähiiliseksi ja hiilidioksidi talteen

6. Vähähiiliset ratkaisut käyttöön

1. Tavoitteet ja kannusteet kuntoon vähähiilisyyteen

Vähähiilisen rakentamisen keinot ovat olemassa, mutta ne eivät ole vielä alanarkea. Tilaajien rooli on tärkeä niin julkisella puolella kuin yrityskentälläkin: kun vähähiilisyys on strategisena tavoitteena, keinot sen toteuttamiseen kyllä löytyvät.

Edelläkävijät näkevät vähähiilisyydessä merkittäviä hyötyjä: se parantaa kilpailuasemaa, helpottaa rahoituksen saamista, vastaa sidosryhmien odotuksiin ja tukee strategista kehitystä.

Myös rahoitus- ja sääntely-ympäristö tukee muutosta: vihreän rahoituksen käytännöt sekä EU:n ja kansallisen tason ilmastolainsäädäntö vahvistavat suuntaa.

Lisäksi osa kaupungeista ohjaa kehitystä tehokkaasti omien hankkeidensa sekä kaavoituksen ja tontinluovutuksen keinoin.

Näillä toimilla voidaan vahvistaa vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta:

A. Tilaajien selkeät tavoitteet ja hiilibudjetit

Tilaajan on tärkeää asettaa selkeät tavoitteet ja viedä ne suunnitteluohjeisiin, hankintakriteereihin, sopimuksiin ja palkitsemiseen.

Useat toimijat, kuten Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö (Hoas), NCC ja Hartela, ovatmääritelleet omaperustaisille hankkeilleen elinkaaren hiilijalanjälkitavoitteet välillä 13–14 kgCO2e/m² vuodessa.

B. Julkisiin hankkeisiin kunnianhimoiset tavoitteet

Julkisilla hankinnoilla on suuri vaikutus. Kun päästövaatimukset sisällytetään hankintakriteereihin, suunnitteluun ja kilpailutukseen, tuloksia alkaa näkyä.

Turun raitiotiehankkeella on -35 % päästövähennystavoite, joka kirjattiin osaksi Raitiotieallianssin sopimusta ja kannustimia. Suunnittelun lähtökohta oli vähähiilisyys, ja aluksi määritettiin tätä koskevat suunnitteluperusteet.

C. Kaupunkien vähähiilisyysvaatimukset rakennushankkeille

Kaupungit voivat edellyttää vähähiilisyyttä esimerkiksi kaavamääräyksissä tai tontinluovutuskriteereissä.

Helsingissä asuinkerrostalojen päästöraja on 14 kgCO2e/m²/v ja Turussa 16.

D. Vihreän rahoituksen kriteerit käyttöön laajemmin

Pankkien vihreän rahoituksen kriteerit ohjaavat osaa investoinneista, mutta eivät vielä koko alaa.

Rahoitusalan toimijat, kuten SEB ja OP, tarjoavat vihreitä lainoja, jotka ohjaavat vähähiilisiin investointeihin.

E. Ilmastoriskien rahallinen arvo näkyviin

Jos ilmastoriskien hillintä vaikuttaisi vakuutusten hintoihin tai rahoitusehtoihin, tämä kannustaa rahoitusta hakevia etsimään kestäviä vaihtoehtoja.

Isännöintiliiton selvityksessä on vertailtu suomalaista ja brittiläistä kiinteistövakuutusturvaa. Ilmastoriskit, kuten tulvat, huomioidaan Britanniassa vahvemmin kuin Suomessa.

2. Purkubuumista pitkään käyttöikään

Rakennetun ympäristön kehittämisessä tulisi hyödyntää, korjata ja kehittää ensisijaisesti jo olemassa olevaa. Tällä hetkellä tämä ei toteudu.

Suomessa puretaan liikaa rakennuksia: ilmaston ja luonnon kannalta järkevää on käyttää mahdollisimman tehokkaasti olemassa olevaa rakennuskantaa.

Rakennuksen elinkaarta voidaan pidentää hyvällä ylläpidolla ja energiatehokkailla korjauksilla. Tarpeiden muuttuessa voi olla fiksua muuttaa koko rakennuksen käyttötarkoitusta.

Näillä toimilla voidaan vahvistaa vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta:

A. Taloudelliset kannustimet rakennusten käyttöiän jatkamiselle

Käyttöikää ja muuntojoustavuutta voidaan tukea esimerkiksi veroeduin tai lisärakennusoikeudella.

B. Helpotukset käyttötarkoituksen muutoksiin

Nykysäädökset hidastavat rakennusten uudelleenkäyttöä.

Sujuvoitetut lupamenettelyt parantaisivat korjausrakentamisen kilpailukykyä. Rakentamislain 57 § mahdollistaa joustavat muutokset – nyt tarvitaan soveltamista.

Suomesta löytyy kymmeniä hyviä esimerkkejä käyttötarkoitusten muutoksista, kuten toimistoiksi muutettu tavaratalo Helsingin Aleksanterinkadulla ja kouluksi muutettu toimistotalo Espoon Uusikummussa.

C. Hiilijalanjälkilaskenta osaksi arkea myös korjausrakentamisessa

Laskenta auttaa vertaamaan korjauksen ja purkavan uudisrakentamisen päästöjä. Sen tulisi sisältyä päätöksentekoon ja rahoitukseen myös korjaushankkeissa.

Senaatti-kiinteistöt ja HUS-kiinteistöt ovat ottaneet käyttöön toimintatavan, jossa kaikista merkittävistä korjaushankkeista tehdään hiilijalanjälkilaskenta.

D. Velvoitteet purkumateriaalien hyödyntämisestä

Purkuprosesseihin voisi liittää vaatimuksia materiaalien uudelleenkäytöstä tai laadukkaasta kierrätyksestä.

Helsingin kaupungin rakennusjärjestys ohjeistaa purkukohteissa syntyvien materiaalien hyödyntämiseen purkupaikalla tai muulla rakennuspaikalla.

E. Vanhan arvo esiin

Korjausrakentaminen kaipaa enemmän näkyvyyttä ja arvostusta. Tarinat, estetiikka ja kulttuuriperintö lisäävät kohteiden vetovoimaa.

Kiinteistösijoitusyhtiö Antiloopin Siltasaari 10 -korjaushanke toi uuden elämän entiseen tavarataloon ja kahteen viereiseen kiinteistöön, kulttuurihistoriaa kunnioittaen.

Toteutumista hidastavat tekijät:

Ilmastohyödyt eivät vaikuta kustannuksiin riittävästi.
Käyttötarkoituksen muutokset ovat hankalia.
Hiilijalanjälki ei ohjaa purku- ja korjauspäätöksiä.
Purkamisesta ei seuraa kustannuksia.

3. Rakennustuotteet uudelleenkäyttöön

Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö ottaa ensi askeleitaan ja haasteita on vielä ratkottavana. Pitkällä aikavälillä rakennustuotteiden uudelleenkäytön tulisi olla oletusarvo – ensisijainen ratkaisu silloin, kun se on teknisesti mahdollista.

Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö olisi tehokas keino päästöjen ja luontohaittojen leikkaamiseen. Yhteiskunnan tasolla tämä auttaisi myös säilyttämään kansallisvarallisuutemme arvoa ja parantamaan huoltovarmuuttamme.

Uudelleenkäytön yleistyminen edellyttää muutoksia rakentamisen prosesseihin, hankintamalleihin ja lainsäädäntöön – sekä uskallusta kokeilla uutta.

Näillä toimilla voidaan vahvistaa vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta:

A. Hankkeiden käytännöt tukemaan rakennustuotteiden uudelleenkäyttöä

Tavoite mukaan heti hankkeen alkuvaiheeseen, purkamisen suunnitteluun ja sopimuksiin.

Väylävirasto on päivittänyt ohjeistustaan, jolla mahdollistetaan nopeilta rataosuuksilta poistuvien kiskojen käyttö uudelleen hitaammilla raideosuuksilla.

B. Uudelleenkäytettävät rakennustuotteet kauppojen hyllyille

Uudelleenkäytettyjä tuotteita voi saada tulevaisuudessa normaaleista myyntikanavista, tai niihin erikoistuneiden toimijoiden kautta. Tuotetoimittaja kantaa myös vastuun tuotteiden laadusta normaaliin tapaan.

Consolis Parma on ottamassa valikoimiinsa käytettyjä ja kunnostettuja tuotteita.

C. Uudelleenkäytön vastuut selkeiksi

Tuotteiden siirtäminen suoraan purkukohteesta toiseen hankkeeseen vaatii uudenlaista riskienhallintaa ja sopimusmalleja.

YIT:n Melkinlaiturin kouluhankkeessa SRV:n kohteesta puretut ontelolaatat testattiin ja dokumentoitiin ennen uudelleenkäyttöä. Vastuut sovittiin tilaajan ja suunnittelijoiden kanssa, mikä mahdollisti materiaalien turvallisen uudelleenkäytön.

D. Kelpoisuusvaatimusten ja lainsäädännön selkeyttäminen

Tarvitaan yhtenäiset, soveltuvat ohjeet materiaalien käyttöön ja luotettavaan arviointiin. Myös lainsäädäntö on uudelleenkäytön näkökulmasta monimutkaista ja vaatii selkeyttämistä.

RTS:n UURAKET-opas ohjaa betonin, liimapuuelementtien ja tiilien kelpoisuuden ja soveltuvuuden selvittämiseen, kokoaa yhteen niiden kelpoisuusvaatimukset sekä antaa käytännön työkaluja uudelleenkäytön suunnitteluun talonrakennushankkeissa.

E. Purkuteknologioiden kehittäminen ja tuotteiden suunnittelu purettaviksi

Vanhojen rakennusten ehjänä purkamiseen tarvitaan myös uusia teknologioita. Uudet rakennukset kannattaa suunnitella purettaviksi.

ReCreate-hanke kehittää käytäntöjä kantavien betonielementtien purkamiseen, varastointiin ja uudelleenkäyttöön.

4. Rakennusmateriaalit teolliseen kiertoon

Purkamisessa syntyvät rakennusmateriaalit tulisi saada nykyistä tehokkaammin uusiokäyttöön. Siirtyminen kiertotalousmateriaaleihin tarjoaisi pienemmät päästöt ja luontovaikutukset – ja parhaimmillaan edullista ja pitkälle prosessoitua raaka-ainetta teollisuuden tarpeisiin.

Rakennusmateriaalien kierrätysaste on edelleen matala, ja suuri osa potentiaalisista materiaaleista päätyy energiakäyttöön tai loppusijoitukseen.

Kierrätysmahdollisuudet vaihtelevat huomattavasti materiaalikohtaisesti:

Betoni muodostaa massaltaan suurimman yksittäisen purkumateriaalivirran. Suurin osa hyödyntämisestä tapahtuu maarakennuksessa murskeena, mikä korvaa neitseellisten kiviainesten käyttöä. Vastaavasti myös betonin kiviainesta olisi mahdollista korvata betonimurskeella. Korkeamman jalostusarvon käyttöä voisi löytyä esimerkiksi uusiobetonikomponenteista.

Teräs kiertää tehokkaasti: lähes kaikki teräs saadaan uusiokäyttöön, mutta haasteena on kierrätysteräksen riittävyys tulevaisuudessa ja se, kuinka terästä saadaan uudelleenkäyttöön tuotteina.

Puu päätyy tyypillisesti energiakäyttöön eikä teolliseen materiaalikiertoon. Puumateriaalia voisi uusiokäyttää esimerkiksi lastulevyn tai biohiilen raaka-aineena.

Muiden materiaalien osalta tilannekuva on erilainen, riippuen materiaalista. Laajempaa käyttöä voi rajoittaa esimerkiksi kierrätysmateriaalien saatavuus, kehittymätön jalostusketju tai korkea kustannustaso.

Näin yritykset ja sääntely voivat vauhdittaa rakennusmateriaalien teollista hyödyntämistä:

A. Lainsäädäntö vauhdittamaan kierrätysmateriaalien käyttöä

Nykyinen sääntely kohtelee kierrätysmateriaaleja poikkeuksina. Tarvitaan selkeämmät ehdot purkumateriaalin käytölle erilaisissa käyttötapauksissa.

Betonin ”Ei enää jätettä” -sääntely on vauhdittanut betonimurskeiden hyödyntämistä maarakentamisessa.

B. Kierrätysmateriaalien käyttö taloudellisesti houkuttelevaksi

Neitseellisten luonnonvarojen käyttöön ei kohdistu kustannuksia, eikä kierrätystä tueta taloudellisesti. Esimerkiksi verohelpotukset ja jätemaksujen korottaminen ovat keinoja vaikuttaa kustannuksiin.

Rakennusmateriaaleille myönnettyjen päästökauppahelpotusten päättyminen 2030-luvulla voi nostaa neitseellisten raaka-aineiden hintaa ja lisätä uusiomateriaalien houkuttelevuutta.

C. Kierrätysraaka-aineiden tunnistaminen ja hyödyntäminen

Teollinen hyödyntäminen edellyttää uusiomateriaalien ominaisuuksien tuntemista ja riittävän suurta määrää.

Knauf kierrättää rakennustyömailta kerättyä puhdasta kipsilevyjätettä uusien levyjen valmistukseen. Finnfoam kerää muovieristejätettä rakennustyömailtaja rautakaupoista, ja käyttää sen uusien tuotteiden valmistukseen.

5. Tuotanto vähähiiliseksi ja hiilidioksidi talteen

Rakennusmateriaalien tuotannon vähähiilistyminen vaatii usein isoja tuotantoinvestointeja. Myös hiilidioksidin talteenotossa on paljon mahdollisuuksia. Avainasemassa kehityksen kannalta on ennakoitava sääntely-ympäristö ja pitkän tähtäimen kysyntä vähähiilisille rakennustuotteille.

Suurin osa tuotannosta vähähiiliseksi…
Vähähiilisen tuotannon mittakaavan kasvattaminen edellyttää merkittäviä ja pitkäjänteisiä investointeja etenkin sementin ja teräksen kaltaisten perusmateriaalien tuotantoon. Näillä aloilla siirtymää ei voida toteuttaa pelkästään pienin ja vaiheittaisin uudistuksin, vaan usein tarvitaan kokonaan uusia tuotantoratkaisuja ja merkittäviä muutoksia tuotantoprosesseihin. Investointien toteutuminen on riippuvaista sääntelyn ennakoitavuudesta sekä markkinakysynnän selkeydestä.

Vaikka puupohjaiset tuotteet nostetaan usein keskeiseksi vähähiilisen rakentamisen materiaaliksi, mikään yksittäinen materiaali ei yksin riitä kattamaan kaikkia rakentamisen tarpeita. Kestävä rakentaminen edellyttää käytännössä usein hybridimateriaaleja, joissa yhdistellään eri materiaalien vahvuuksia.

…ja loppu hiilidioksidi talteen
Vähähiilisen tuotannon rinnalla myös hiilidioksidin talteenotto (CC), hyödyntäminen (CCU) ja varastointi (CCS) ovat nousseet keskeisiksi keinoiksi teollisuuden päästöjen vähentämisessä. Rakennustuotteiden valmistuslaitokset tarjoavat otollisia mahdollisuuksia näiden teknologioiden soveltamiseen. Kansallinen strategia ja liiketoimintamallit puuttuvat vielä.

Näillä toimilla yritykset, julkista hankintaa tekevät organisaatiot ja sääntely voivat edistää rakennusmateriaalien tuotannon vähähiilisyyttä ja hiilidioksidin talteenottoa:

A. Vähähiilisille tuotteille ostositoumukset ja käyttövelvoitteet

Pitkäaikaiset ostositoumukset ja käyttövelvoitteet vähentävät markkinariskiä ja tukevat investointeja.

• First Movers Coalition on yritysten johtama aloite, jossa yksityiset toimijat tekevät ostositoumuksia uusille vähähiilisille tuotteille vauhdittaakseen niiden markkinoille pääsyä.

B. Pitkäjänteinen ja selkeä sääntely tukemaan investointeja

Ennakoitava sääntely mahdollistaa teollisuuden ja rakentamisen investoinnit vähäpäästöisiin ratkaisuihin.

Skanska on tuonut esiin, että ymmärrys päästökaupan kehityksestä on ollut keskeinen ajuri sen vähähiilisyysinvestoinneille.

C. Investointituet myös kotimarkkinoille suunnattuun tuotantoon

Kotimarkkinoille suunnattu vähähiilisten materiaalien tuotanto tarvitsee esimerkiksi investointitukea hiilidioksidin talteenoton teknologioille ja kiertotalousratkaisuille. Ilman panostuksia riskinä on riippuvuus tuonnista ja kotimaisen teollisuuden

6. Vähähiiliset ratkaisut käyttöön

Rakentamisen päästöjä voi pienentää sekä vähentämällä käytettyjen materiaalien
määrää että käyttämällä vähäpäästöisiä materiaaleja. Vähähiilisten materiaalien suosiminen edellyttää muutoksia hankintaan, suunnitteluun ja aikataulutukseen.

Päästöjä voi pienentää sekä vähentämällä käytettyjen materiaalien määrää että käyttämällä vähäpäästöisiä materiaaleja.

Materiaalien määrää voi vähentää hyödyntämällä olemassa olevaa ja optimoimalla uusien materiaalien käyttöä. Säästyviä euroja voidaan käyttää vähähiilisiin materiaaleihin ilman kokonaiskulujen nousua.

Vähähiilisten materiaalien osalta kentällä on muna-kana-ongelma: tilaajat ja rakennuttajat kokevat, että vähähiilisiä tuotteita on huonosti saatavilla, ne ovat vaikeita käyttää tai liian kalliita. Valmistajat puolestaan kertovat tuotantokapasiteetin olevan olemassa, mutta kysynnän olevan liian vähäistä investointien kannalta.

Vähähiilisten tuotteiden käyttöönoton nopeuttaminen vaatii paitsi tuotetarjonnan ja tuotannon kehittämistä, myös tilaajien vaatimustason ja osaamisen nostamista.

Yritykset ovat keskeisessä roolissa siinä, että vähähiiliset tuotteet ja ratkaisut muuttuvat alan valtavirraksi:

A. Vähennetään materiaalien käyttöä ja kustannuksia

Suunnittelijat voivat vähentää päästöjä suunnitteluvaiheessa materiaalimäärien ja rakenteiden optimoinnilla tai hyödyntämällä esivalmistettuja tuotteita. Tämä vähentää myös kustannuksia.

Consti hyödynsi tahtituotantoa ja esivalmistusta julkisivuremontissa Turussa, mikä nopeutti aikataulua, vähensi hukkaa ja toi kustannussäästöjä.

B. Päästöluokitusten, tuotteiden vertailutiedon ja käyttöohjeiden kehittäminen

Tuotevalmistajat voivat auttaa tilaajia tekemään vähähiilisiä valintoja tarjoamalla selkeää tuotetietoa sekä suunnittelu- ja käyttöohjeita. Päästöluokittelut auttavat tässä.

Vähähiilinenbetoni.fi-sivusto tarjoaa suunnittelijoille ja tilaajille selkeitä luokituksia ja saatavuustietoa eri betonituotteista.

C. Suunnittelussa huomioitava uudet materiaalit ja niiden aikatauluvaatimukset

Vähähiiliset ratkaisut vaativat ennakoivaa suunnittelua ja yhteistyötä. Tuotteiden ominaisuudet ja toimitusajat tulee huomioida ajoissa. Osaamista on vahvistettava.

Esimerkiksi Skanska, Vantaan kaupunki ja SATO ovat kouluttaneet omaa väkeään tai kumppaneitaan vähähiilisistä ratkaisuista.

D. Vähähiiliset vaihtoehdot esiin päätöksentekijälle

Suunnittelijat ja urakoitsijat voivat ehdottaa vähähiilisiä ratkaisuja aktiivisesti tilaajille.

Suunnittelijat ja toteuttajat, kuten A-Insinöörit ja Skanska, ovat aktiivisesti tuoneet

Tutustu kaikkiin osioihin!