Tuotesidonnaiset päästöt laskuun

Rakentamisen tuotesidonnaiset päästöt muodostavat jo tällä hetkellä lähes puolet kiinteistö- ja rakennusalan päästöistä Suomessa.

Ne syntyvät rakennustuotteiden valmistuksesta ja kuljetuksesta sekä rakentamisesta, purkamisesta ja jätteiden loppukäsittelystä.

Energiankulutuksen päästöjä on onnistuttu vähentämään selvästi puhtaamman tuotannon ja energiatehokkuuden avulla, ja suunta näyttää lupaavalta.

Tuotesidonnaisissa päästöissä ei ole vielä nähty vastaavaa kehitystä. Ne ovatkin tällä hetkellä alan keskeisin ja vaikeimmin hallittava päästölähde.

Kuva: Kiinteistö- ja rakennusalan kestävyyden kuntotarkastus, 2024
Rakennetun ympäristön ilmastopäästöt.

Rakentamattomalla neliömetrillä on pienimmät päästöt

Tuotesidonnaisten päästöjen vähentämisessä keskeistä on lähteä liikkeelle olemassa olevan kiinteistökannan tehokkaasta hyödyntämisestä. Päästöjä voi pienentää sekä vähentämällä käytettyjen materiaalien määrää että käyttämällä vähäpäästöisiä materiaaleja.

Vähiten päästöjä syntyy, jos ei rakenna mitään. Korjaaminen taas on vähäpäästöisempää ja luonnon kannalta parempi kuin uudisrakentaminen. Se mitä rakennetaan, tulisi tehdä mahdollisimman vähähiilisillä tuotteilla.

Taloudelliset kannusteet eivät kuitenkaan vielä ohjaa tähän. On usein halvempaa ja helpompaa rakentaa uutta kuin jatkaa vanhan rakennuksen elinkaarta tai käyttää uusia materiaaleja uudelleenkäytettävien sijaan.

Toimijat, jotka näkevät olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämisen, vähähiilisyyden ja kiertotalousmateriaalien käytön osana strategiaansa ja investointina liiketoimintansa tulevaisuuteen, ovat valmiita panostamaan aikaa ja rahaa niihin. Valtavirtaa nämä ratkaisut eivät vielä ole.

Kuusi ratkaisua vähähiilisyyteen

Tässä raportin osassa käsitellään kuutta ratkaisua, joilla vähähiilisyys ja rakennusmateriaalien kierto saataisiin laajemmin osaksi kiinteistö- ja rakennusalan arkea.

Toteutuessaan ne saisivat alan tuotesidonnaiset päästöt laskuun.

Ratkaisut avaavat myös mahdollisuuksia suomalaiselle teollisuudelle:
tuottamalla vähähiilisiä, kierrätettäviä ja/tai kierrätetyistä materiaaleista valmistettuja tuotteita voidaan vastata kasvavaan kestävien rakennusmateriaalien kysyntään sekä Suomessa että kansainvälisesti.

1. Tavoitteet ja kannusteet kuntoon vähähiilisyyteen
2. Purkubuumista pitkään käyttöikään
3. Rakennustuotteet uudelleenkäyttöön
4. Rakennusmateriaalit kiertämään
5. Tuotanto vähähiiliseksi ja hiilidioksidi talteen
6. Vähähiiliset ratkaisut käyttöön.

Ratkaisut

1. Tavoitteet ja kannusteet kuntoon vähähiilisyyteen

2. Purkubuumista pitkään käyttöikään

3. Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö

4. Rakennusmateriaalit teolliseen kiertoon

5. Tuotanto vähähiiliseksi ja hiilidioksidi talteen

6. Vähähiiliset ratkaisut käyttöön

1. Tavoitteet ja kannusteet kuntoon vähähiilisyyteen

Vähähiilisen rakentamisen keinot ovat olemassa, mutta ne eivät ole vielä alan arkea. Tilaajien rooli on tärkeä niin julkisella puolella kuin yrityskentälläkin: kun vähähiilisyys on strategisena tavoitteena, keinot sen toteuttamiseen kyllä löytyvät. Vähähiilisyys on noussut yhä tärkeämmäksi osaksi kiinteistö- ja rakentamisalan toimintaympäristöä – erityisesti uudisrakentamisessa ja suurilla yrityksillä. Useat alan toimijat ovat jo asettaneet kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita, ja ilmastosuunnitelmat tai vähähiilisyyden tiekartat ohjaavat heidän tekemistään. Edelläkävijät haastavat myös koko hankintaketjuaan toimimaan vähähiilisesti, mikä vauhdittaa muutosta.

Kilpailuetua vähähiilisyydestä – vain edelläkävijöille vai kaikille?

Edelläkävijät näkevät vähähiilisyydessä merkittäviä hyötyjä: se parantaa kilpailuasemaa, helpottaa rahoituksen saamista, vastaa sidosryhmien odotuksiin ja tukee strategista kehitystä. Myös rahoitus- ja sääntely-ympäristö tukee muutosta: vihreän rahoituksen käytännöt sekä EU:n ja kansallisen tason ilmastolainsäädäntö vahvistavat suuntaa. Lisäksi osa kaupungeista ohjaa kehitystä tehokkaasti omien hankkeidensa sekä kaavoituksen ja tontinluovutuksen keinoin. Kuitenkin muutosta tarvitaan, jotta tavoitteet ja kannusteet tukisivat vähähiilisyyttä kaikessa kiinteistö- ja rakennusalan toiminnassa. Markkina muuttuu edelläkävijöiden ja heidän kumppaniverkostonsa johdolla. Näistä voivat ottaa oppia kaikki – silloin kilpailuetukin koituu koko Suomelle eikä ainoastaan edelläkävijöille.

Näillä toimilla voidaan vahvistaa vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta:

A. Tilaajien selkeät tavoitteet ja hiilibudjetit

Tilaajan on tärkeää asettaa selkeät tavoitteet ja viedä ne suunnitteluohjeisiin, hankintakriteereihin, sopimuksiin ja palkitsemiseen.

Useat toimijat, kuten Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö (Hoas), NCC ja Hartela, ovat määritelleet omaperustaisille hankkeilleen elinkaaren hiilijalanjälkitavoitteet välillä 13–14 kgCO2e/m² vuodessa.

B. Julkisiin hankkeisiin kunnianhimoiset tavoitteet

Julkisilla hankinnoilla on suuri vaikutus. Kun päästövaatimukset sisällytetään hankintakriteereihin, suunnitteluun ja kilpailutukseen, tuloksia alkaa näkyä.

Turun raitiotiehankkeella on -35 % päästövähennystavoite, joka kirjattiin osaksi Raitiotieallianssin sopimusta ja kannustimia. Suunnittelun lähtökohta oli vähähiilisyys, ja aluksi määritettiin tätä koskevat suunnitteluperusteet.

C. Kaupunkien vähähiilisyysvaatimukset rakennushankkeille

Kaupungit voivat edellyttää vähähiilisyyttä esimerkiksi kaavamääräyksissä tai tontinluovutuskriteereissä.

Helsingissä asuinkerrostalojen päästöraja on 14 kgCO2e/m²/v ja Turussa 16.

D. Vihreän rahoituksen kriteerit käyttöön laajemmin

Pankkien vihreän rahoituksen kriteerit ohjaavat osaa investoinneista, mutta eivät vielä koko alaa.

Rahoitusalan toimijat, kuten SEB ja OP, tarjoavat vihreitä lainoja, jotka ohjaavat vähähiilisiin investointeihin.

E. Ilmastoriskien rahallinen arvo näkyviin

Jos ilmastoriskien hillintä vaikuttaisi vakuutusten hintoihin tai rahoitusehtoihin, tämä kannustaa rahoitusta hakevia etsimään kestäviä vaihtoehtoja.

Isännöintiliiton selvityksessä on vertailtu suomalaista ja brittiläistä kiinteistövakuutusturvaa. Ilmastoriskit, kuten tulvat, huomioidaan Britanniassa vahvemmin kuin Suomessa.

G. Kiristyvät hiilijalanjäljen raja-arvot kaikkeen rakentamiseen

Rakentamisen hiilijalanjäljen raja-arvojen ohjausvaikutus paranisi, jos ne olisivat nykyistä kireämpiä ja kattaisivat kaiken rakentamisen.

Tanskassa rakennusalan toimijat vaativat tiukempia hiilijalanjäljen raja-arvoja. Nyt käytössä olevien raja-arvojen keskiarvo on 7,1 kg CO2e/m²/v, ja niitä kiristetään edelleen vuosina 2027 ja 2029.

H. Järjestöjen sitoumukset teoiksi

Järjestöt voivat edistää muutosta tukemalla lakimuutoksia ja kouluttamalla jäsenistöään.

KIRAilmasto- ja KIRA-kasvuohjelma tukevat uusia yritysalliansseja sekä vähähiilisten ja kiertotalousratkaisujen kehittämistä rakennusalalla.

Toteutumista hidastavat tekijät:

Tavoitteet puuttuvat vielä monilta rakennuttajilta ja hankkeilta.
Vähähiilisyys ei vielä ohjaa julkisia hankintoja johdonmukaisesti.
Vähähiilisyyden ohjaus kunnissa on vielä hajanaista.
Taloudelliset kannusteet eivät vielä kohdistu tuotesidonnaisiin päästöihin.
Vähähiilisten rakennustuotteiden käyttöä ei osata arvottaa rahallisesti.
Hiilijalanjäljen rajoitukset koskevat vasta osaa uudisrakentamisesta.
Toimintatavat ja osaaminen voivat estää tavoitteiden toteutumisen.
Epävarmuudet kestävyyssääntelyn tulevaisuuden kehityksessä.

2. Purkubuumista pitkään käyttöikään

Rakennetun ympäristön kehittämisessä tulisi hyödyntää, korjata ja kehittää ensisijaisesti jo olemassa olevaa. Tällä hetkellä tämä ei toteudu.

Suomessa puretaan liikaa rakennuksia: ilmaston ja luonnon kannalta järkevää on käyttää mahdollisimman tehokkaasti olemassa olevaa rakennuskantaa. Rakennuksen elinkaarta voidaan pidentää hyvällä ylläpidolla ja energiatehokkailla korjauksilla. Tarpeiden muuttuessa voi olla fiksua muuttaa koko rakennuksen käyttötarkoitusta.

Korjaamisessa tulisi huomioida nykyistä paremmin eri vaihtoehtojen ilmasto- ja luontovaikutukset. Edelläkävijäyritykset tekevät jo hiilijalanjäljen laskentaa korjausrakentamisessa ja hyödyntävät tuloksia päätöksenteossaan, mutta se ei ole vielä valtavirtaa.

Laajempia käyttötarkoituksen muutoksia voitaisiin puolestaan helpottaa esimerkiksi karsimalla kaavamääräyksiä ja teknisiä vaatimuksia soveltuvin osin. Myös uusi rakentamislaki on luvannut helpotuksia käyttötarkoituksen muutoksiin, mutta käytännön kokemuksia vielä odotetaan.

Näillä toimilla voidaan vahvistaa vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta:

A. Taloudelliset kannustimet rakennusten käyttöiän jatkamiselle

Käyttöikää ja muuntojoustavuutta voidaan tukea esimerkiksi veroeduin tai lisärakennusoikeudella.

B. Helpotukset käyttötarkoituksen muutoksiin

Nykysäädökset hidastavat rakennusten uudelleenkäyttöä.

Sujuvoitetut lupamenettelyt parantaisivat korjausrakentamisen kilpailukykyä. Rakentamislain 57 § mahdollistaa joustavat muutokset – nyt tarvitaan soveltamista.

Suomesta löytyy kymmeniä hyviä esimerkkejä käyttötarkoitusten muutoksista, kuten toimistoiksi muutettu tavaratalo Helsingin Aleksanterinkadulla ja kouluksi muutettu toimistotalo Espoon Uusikummussa.

C. Hiilijalanjälkilaskenta osaksi arkea myös korjausrakentamisessa

Laskenta auttaa vertaamaan korjauksen ja purkavan uudisrakentamisen päästöjä. Sen tulisi sisältyä päätöksentekoon ja rahoitukseen myös korjaushankkeissa.

Senaatti-kiinteistöt ja HUS-kiinteistöt ovat ottaneet käyttöön toimintatavan, jossa kaikista merkittävistä korjaushankkeista tehdään hiilijalanjälkilaskenta.

D. Velvoitteet purkumateriaalien hyödyntämisestä

Purkuprosesseihin voisi liittää vaatimuksia materiaalien uudelleenkäytöstä tai laadukkaasta kierrätyksestä.

Helsingin kaupungin rakennusjärjestys ohjeistaa purkukohteissa syntyvien materiaalien hyödyntämiseen purkupaikalla tai muulla rakennuspaikalla.

E. Vanhan arvo esiin

Korjausrakentaminen kaipaa enemmän näkyvyyttä ja arvostusta. Tarinat, estetiikka ja kulttuuriperintö lisäävät kohteiden vetovoimaa.

Kiinteistösijoitusyhtiö Antiloopin Siltasaari 10 -korjaushanke toi uuden elämän entiseen tavarataloon ja kahteen viereiseen kiinteistöön, kulttuurihistoriaa kunnioittaen.

Toteutumista hidastavat tekijät:

Ilmastohyödyt eivät vaikuta kustannuksiin riittävästi.
Käyttötarkoituksen muutokset ovat hankalia.
Hiilijalanjälki ei ohjaa purku- ja korjauspäätöksiä.
Purkamisesta ei seuraa kustannuksia.

3. Rakennustuotteet uudelleenkäyttöön

Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö ottaa ensi askeleitaan ja haasteita on vielä ratkottavana. Pitkällä aikavälillä rakennustuotteiden uudelleenkäytön tulisi olla oletusarvo – ensisijainen ratkaisu silloin, kun se on teknisesti mahdollista.

Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö olisi tehokas keino päästöjen ja luontohaittojen leikkaamiseen. Yhteiskunnan tasolla tämä auttaisi myös säilyttämään kansallisvarallisuutemme arvoa ja parantamaan huoltovarmuuttamme.

Viime vuosina alalla on nähty useita pilottihankkeita, joissa rakennustuotteita on purettu ja hyödynnetty uudelleen uudis- tai korjauskohteissa. Valtavirta ohjaa kuitenkin edelleen vahvasti uusien rakennustuotteiden käyttöön, sillä uudelleenkäyttö ei ole vielä yhtä helppoa, nopeaa tai taloudellisesti kilpailukykyistä.

Erityisesti kantavien rakenteiden, kuten betonielementtien, kohdalla uudelleenkäyttöön liittyy huomattavia suunnittelu-, purku- ja lupamenettelyjä, jotka lisäävät riskejä ja kustannuksia. Sen sijaan yksittäisten, ei-kantavien rakennusosien, kuten sisäovien tai ikkunoiden, uudelleenkäyttö on helpompaa ja yleistymässä.

Piloteista teolliseen uudelleenkäyttöön

Tällä hetkellä rakennustuotteiden uudelleenkäyttö edellyttää usein purku- ja korjaushankkeiden tarkkaa yhteensovittamista. Tulevaisuudessa rakennusosien kunnostus uudelleenkäyttöä varten voisi hoitua valmistajavetoisten takaisinottomallien tai siihen erikoistuneiden toimijoiden avulla, mikä keventäisi hankkeiden aikataulusidonnaisuutta ja vähentäisi yhteensovitushaasteita. Uudelleenkäytön yleistyminen edellyttää muutoksia rakentamisen prosesseihin, hankintamalleihin ja lainsäädäntöön – sekä uskallusta kokeilla uutta.

Näillä toimilla voidaan vahvistaa vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta:

A. Hankkeiden käytännöt tukemaan rakennustuotteiden uudelleenkäyttöä

Tavoite mukaan heti hankkeen alkuvaiheeseen, purkamisen suunnitteluun ja sopimuksiin.

Väylävirasto on päivittänyt ohjeistustaan, jolla mahdollistetaan nopeilta rataosuuksilta poistuvien kiskojen käyttö uudelleen hitaammilla raideosuuksilla.

B. Uudelleenkäytettävät rakennustuotteet kauppojen hyllyille

Uudelleenkäytettyjä tuotteita voi saada tulevaisuudessa normaaleista myyntikanavista, tai niihin erikoistuneiden toimijoiden kautta. Tuotetoimittaja kantaa myös vastuun tuotteiden laadusta normaaliin tapaan.

Consolis Parma on ottamassa valikoimiinsa käytettyjä ja kunnostettuja tuotteita.

C. Uudelleenkäytön vastuut selkeiksi

Tuotteiden siirtäminen suoraan purkukohteesta toiseen hankkeeseen vaatii uudenlaista riskienhallintaa ja sopimusmalleja.

YIT:n Melkinlaiturin kouluhankkeessa SRV:n kohteesta puretut ontelolaatat testattiin ja dokumentoitiin ennen uudelleenkäyttöä. Vastuut sovittiin tilaajan ja suunnittelijoiden kanssa, mikä mahdollisti materiaalien turvallisen uudelleenkäytön.

D. Kelpoisuusvaatimusten ja lainsäädännön selkeyttäminen

Tarvitaan yhtenäiset, soveltuvat ohjeet materiaalien käyttöön ja luotettavaan arviointiin. Myös lainsäädäntö on uudelleenkäytön näkökulmasta monimutkaista ja vaatii selkeyttämistä.

RTS:n UURAKET-opas ohjaa betonin, liimapuuelementtien ja tiilien kelpoisuuden ja soveltuvuuden selvittämiseen, kokoaa yhteen niiden kelpoisuusvaatimukset sekä antaa käytännön työkaluja uudelleenkäytön suunnitteluun talonrakennushankkeissa.

E. Purkuteknologioiden kehittäminen ja tuotteiden suunnittelu purettaviksi

Vanhojen rakennusten ehjänä purkamiseen tarvitaan myös uusia teknologioita. Uudet rakennukset kannattaa suunnitella purettaviksi.

ReCreate-hanke kehittää käytäntöjä kantavien betonielementtien purkamiseen, varastointiin ja uudelleenkäyttöön.

F. Uudelleenkäytettävien tuotteiden brändin kehittäminen

Kiertotaloustuotteiden estetiikka ja tarina lisäävät rakennusten kiinnostavuutta ja arvoa.

Aleksanterinkatu 13 -kiinteistön purkamisessa osa tiilistä lajiteltiin ja käytettiin uudelleen julkisivussa ja sisätiloissa. Kohteeseen avattu ravintola nousi Prix Versailles -kilpailun kauneimpien ravintoloiden listalle.

Toteutumista hidastavat tekijät:

Rakentamisen prosessit eivät tue uusiokäyttöä.
Puuttuvat markkinapaikat ja liiketoimintamallit.
Vastuukysymykset ja tuotteiden kelpoisuuden määrittely.
Sääntely ei tue uusiokäyttöä.

4. Rakennusmateriaalit teolliseen kiertoon

Purkamisessa syntyvät rakennusmateriaalit tulisi saada nykyistä tehokkaammin uusiokäyttöön. Siirtyminen kiertotalousmateriaaleihin tarjoaisi pienemmät päästöt ja luontovaikutukset – ja parhaimmillaan edullista ja pitkälle prosessoitua raaka-ainetta teollisuuden tarpeisiin.

Rakennusmateriaalien kierrätysaste on edelleen matala, ja suuri osa potentiaalisista materiaaleista päätyy energiakäyttöön tai loppusijoitukseen. Kierrätysmahdollisuudet vaihtelevat huomattavasti materiaalikohtaisesti:

Betoni muodostaa massaltaan suurimman yksittäisen purkumateriaalivirran. Suurin osa hyödyntämisestä tapahtuu maarakennuksessa murskeena, mikä korvaa neitseellisten kiviainesten käyttöä. Vastaavasti myös betonin kiviainesta olisi mahdollista korvata betonimurskeella. Korkeamman jalostusarvon käyttöä voisi löytyä esimerkiksi uusiobetonikomponenteista.

Teräs kiertää tehokkaasti: lähes kaikki teräs saadaan uusiokäyttöön, mutta haasteena on kierrätysteräksen riittävyys tulevaisuudessa ja se, kuinka terästä saadaan uudelleenkäyttöön tuotteina.

Puu päätyy tyypillisesti energiakäyttöön eikä teolliseen materiaalikiertoon. Puumateriaalia voisi uusiokäyttää esimerkiksi lastulevyn tai biohiilen raaka-aineena.

Muiden materiaalien osalta tilannekuva on erilainen, riippuen materiaalista. Laajempaa käyttöä voi rajoittaa esimerkiksi kierrätysmateriaalien saatavuus, kehittymätön jalostusketju tai korkea kustannustaso.
Uudelleenkäytön mahdollisuuksia on käsitelty edellisessä ratkaisussa. Materiaalien tehokkaamman kierron vauhdittamiseen tarvitaan sekä muutoksia yritysten toimintatapoihin että sääntelyn ja taloudellisten kannusteiden selkeyttämistä.

Näin yritykset ja sääntely voivat vauhdittaa rakennusmateriaalien teollista hyödyntämistä:

A. Lainsäädäntö vauhdittamaan kierrätysmateriaalien käyttöä

Nykyinen sääntely kohtelee kierrätysmateriaaleja poikkeuksina. Tarvitaan selkeämmät ehdot purkumateriaalin käytölle erilaisissa käyttötapauksissa.

Betonin ”Ei enää jätettä” -sääntely on vauhdittanut betonimurskeiden hyödyntämistä maarakentamisessa.

B. Kierrätysmateriaalien käyttö taloudellisesti houkuttelevaksi

Neitseellisten luonnonvarojen käyttöön ei kohdistu kustannuksia, eikä kierrätystä tueta taloudellisesti. Esimerkiksi verohelpotukset ja jätemaksujen korottaminen ovat keinoja vaikuttaa kustannuksiin.

Rakennusmateriaaleille myönnettyjen päästökauppahelpotusten päättyminen 2030-luvulla voi nostaa neitseellisten raaka-aineiden hintaa ja lisätä uusiomateriaalien houkuttelevuutta.

C. Kierrätysraaka-aineiden tunnistaminen ja hyödyntäminen

Teollinen hyödyntäminen edellyttää uusiomateriaalien ominaisuuksien tuntemista ja riittävän suurta määrää.

Knauf kierrättää rakennustyömailta kerättyä puhdasta kipsilevyjätettä uusien levyjen valmistukseen.
Finnfoam kerää muovieristejätettä rakennustyömailtaja rautakaupoista, ja käyttää sen uusien tuotteiden valmistukseen.

D. Logistiikka kuntoon

Tuotanto voi käynnistyä kahdenvälisillä sopimuksilla. Laajamittaisuus vaatii jakeluinfrastruktuuria, varastointia ja logistiikkaa.

YIT ja L&T ovat kehittäneet rakennustyömaiden jätehuoltoa parantamalla syntypaikkalajittelua, mikä on nostanut kierrätysastetta ja mahdollistanut jätteiden uusiokäytön.

E. Kiertotalouden brändi positiiviseksi

Kierrätysmateriaalien mielikuva on epäselvä tai kielteinen, mikä rajoittaa käyttöä.

Jätkäsaaren kiertotalouskorttelihankkeessa kehitettiin kiertotaloustiili, jossa on 40 % kierrätysmateriaalia. Tuotteen ympärille tehty brändityö vahvisti kiertotalousratkaisujen hyväksyttävyyttä ja näkyvyyttä.

F. Yhtenäiset toimintatavat käyttöön infrarakentamisessa

Maarakentamisen uusiomateriaalit kaipaavat yhtenäisiä ohjeita ja viranomaisyhteistyötä.

Suomessa kehitetty betonimurskekonsepti ja UUMA-ohjeistus mahdollistavat uusiomateriaalien käytön valituissa maarakenteissa kansallisesti sovituin reunaehdoin.

Toteutumista hidastavat tekijät:

Sääntelyn epätarkkuus.
Kustannuskilpailukyky ja työn määrä.
Laadunhallinta ja vastuunjako kierrätysmateriaaleissa.
Logistiset ja infrastruktuurihaasteet.
Mielikuvat kierrätysmateriaaleista.
Epäselvyys viranomaistulkinnoissa.

5. Tuotanto vähähiiliseksi ja hiilidioksidi talteen

Rakennusmateriaalien tuotannon vähähiilistyminen vaatii usein isoja tuotantoinvestointeja. Myös hiilidioksidin talteenotossa on paljon mahdollisuuksia. Avainasemassa kehityksen kannalta on ennakoitava sääntely-ympäristö ja pitkän tähtäimen kysyntä vähähiilisille rakennustuotteille.

Suurin osa tuotannosta vähähiiliseksi…
Vähähiilisen tuotannon mittakaavan kasvattaminen edellyttää merkittäviä ja pitkäjänteisiä investointeja etenkin sementin ja teräksen kaltaisten perusmateriaalien tuotantoon. Näillä aloilla siirtymää ei voida toteuttaa pelkästään pienin ja vaiheittaisin uudistuksin, vaan usein tarvitaan kokonaan uusia tuotantoratkaisuja ja merkittäviä muutoksia tuotantoprosesseihin. Investointien toteutuminen on riippuvaista sääntelyn ennakoitavuudesta sekä markkinakysynnän selkeydestä.

Vaikka puupohjaiset tuotteet nostetaan usein keskeiseksi vähähiilisen rakentamisen materiaaliksi, mikään yksittäinen materiaali ei yksin riitä kattamaan kaikkia rakentamisen tarpeita. Kestävä rakentaminen edellyttää käytännössä usein hybridimateriaaleja, joissa yhdistellään eri materiaalien vahvuuksia.

…ja loppu hiilidioksidi talteen
Vähähiilisen tuotannon rinnalla myös hiilidioksidin talteenotto (CC), hyödyntäminen (CCU) ja varastointi (CCS) ovat nousseet keskeisiksi keinoiksi teollisuuden päästöjen vähentämisessä. Rakennustuotteiden valmistuslaitokset tarjoavat otollisia mahdollisuuksia näiden teknologioiden soveltamiseen. Kansallinen strategia ja liiketoimintamallit puuttuvat vielä.

Näillä toimilla yritykset, julkista hankintaa tekevät organisaatiot ja sääntely voivat edistää rakennusmateriaalien tuotannon vähähiilisyyttä ja hiilidioksidin talteenottoa:

A. Vähähiilisille tuotteille ostositoumukset ja käyttövelvoitteet

Pitkäaikaiset ostositoumukset ja käyttövelvoitteet vähentävät markkinariskiä ja tukevat investointeja.

First Movers Coalition on yritysten johtama aloite, jossa yksityiset toimijat tekevät ostositoumuksia uusille vähähiilisille tuotteille vauhdittaakseen niiden markkinoille pääsyä.

B. Pitkäjänteinen ja selkeä sääntely tukemaan investointeja

Ennakoitava sääntely mahdollistaa teollisuuden ja rakentamisen investoinnit vähäpäästöisiin ratkaisuihin.

Skanska on tuonut esiin, että ymmärrys päästökaupan kehityksestä on ollut keskeinen ajuri sen vähähiilisyysinvestoinneille.

C. Investointituet myös kotimarkkinoille suunnattuun tuotantoon

Kotimarkkinoille suunnattu vähähiilisten materiaalien tuotanto tarvitsee esimerkiksi investointitukea hiilidioksidin talteenoton teknologioille ja kiertotalousratkaisuille. Ilman panostuksia riskinä on riippuvuus tuonnista ja kotimaisen teollisuuden kilpailukyvyn heikkeneminen.

Euroopan investointipankin InvestEU- ja ELENA-rahoituksia on hyödynnetty Euroopassa monissa hankkeissa, ja niiden käyttöä Suomessa voisi laajentaa vähähiilisiin rakennusinvestointeihin.

D. Kansallinen näkymä hiilidioksidin talteenottoon ja käyttöön

Hiilidioksidin talteenoton teknologioiden käyttöönotto edellyttää kansallista suunnitelmaa, logistiikkaa ja vastuunjakoa. Suomella olisi mahdollisuus ottaa edelläkävijäroolia tässä, mutta tällä hetkellä monet muut Euroopan maat ovat edellä kehityksessä.

Norjan Longship-projekti näyttää, miten voi tukea hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehitystä koko arvoketjussa – talteenotosta kuljetukseen ja pysyvään varastointiin. Tämä valtion panostus luo edellytykset teknologian kaupallistamiselle ja laajemmalle käyttöönotolle.

E. Lisätään yritysvetoista TKI-yhteistyötä materiaalien kehittämiseksi

Yritysten, tutkimuksen ja rahoituksen yhteistyö mahdollistaa uusien materiaalien pilotoinnin ja käyttöönoton.

Suomessa on ollut viime vuosina useita tutkimushankkeita hiilidioksidin talteenoton
kehittämiseksi esimerkiksi XAMK BEHI, VTT Carbonaide, CO2ncrete.

Toteutumista hidastavat tekijät:

Vähähiiliseen tuotantoon ei uskalleta investoida.
Teollisuuden tukien ja pitkän aikavälin näkymien puute.
Päästöoikeuksien loppuminen haastaa kotimaisen teollisuuden.
Hiilidioksidin talteenoton liiketoimintamallit ja kansallinen näkymä puuttuu.

6. Vähähiiliset ratkaisut käyttöön

Rakentamisen päästöjä voi pienentää sekä vähentämällä käytettyjen materiaalien määrää että käyttämällä vähäpäästöisiä materiaaleja. Vähähiilisten materiaalien suosiminen edellyttää muutoksia hankintaan, suunnitteluun ja aikataulutukseen.

Päästöjä voi pienentää sekä vähentämällä käytettyjen materiaalien määrää että käyttämällä vähäpäästöisiä materiaaleja.
Päästöt = massa * päästökerroin.

Materiaalien määrää voi vähentää hyödyntämällä olemassa olevaa ja optimoimalla uusien materiaalien käyttöä. Säästyviä euroja voidaan käyttää vähähiilisiin materiaaleihin ilman kokonaiskulujen nousua.

Muna-kana-väittelystä jatkuvaan oppimiseen

Vähähiilisten materiaalien osalta kentällä on muna-kana-ongelma: tilaajat ja rakennuttajat kokevat, että vähähiilisiä tuotteita on huonosti saatavilla, ne ovat vaikeita käyttää tai liian kalliita. Valmistajat puolestaan kertovat tuotantokapasiteetin olevan olemassa, mutta kysynnän olevan liian vähäistä investointien kannalta.

Nopeasti muuttuvassa markkinassa tilannekuva on hajanainen. Käytännön kokemukset esimerkiksi vähähiilisen betonin toimivuudesta työmailla ovat karttuneet nopeasti, ja uusia tuotteita sekä päästöluokituksia on tullut markkinoille. Kuitenkaan tieto ei ole päivittynyt kentällä riittävän nopeasti, mikä johtaa varovaisuuteen ja vanhentuneisiin oletuksiin. Vähähiilisten tuotteiden käyttöönoton nopeuttaminen vaatii paitsi tuotetarjonnan ja tuotannon kehittämistä, myös tilaajien vaatimustason ja osaamisen nostamista.

Yritykset ovat keskeisessä roolissa siinä, että vähähiiliset tuotteet ja ratkaisut muuttuvat alan valtavirraksi:

A. Vähennetään materiaalien käyttöä ja kustannuksia

Suunnittelijat voivat vähentää päästöjä suunnitteluvaiheessa materiaalimäärien ja rakenteiden optimoinnilla tai hyödyntämällä esivalmistettuja tuotteita. Tämä vähentää myös kustannuksia.

Consti hyödynsi tahtituotantoa ja esivalmistusta julkisivuremontissa Turussa, mikä nopeutti aikataulua, vähensi hukkaa ja toi kustannussäästöjä.

B. Päästöluokitusten, tuotteiden vertailutiedon ja käyttöohjeiden kehittäminen

Tuotevalmistajat voivat auttaa tilaajia tekemään vähähiilisiä valintoja tarjoamalla selkeää tuotetietoa sekä suunnittelu- ja käyttöohjeita. Päästöluokittelut auttavat tässä.

Vähähiilinenbetoni.fi-sivusto tarjoaa suunnittelijoille ja tilaajille selkeitä luokituksia ja saatavuustietoa eri betonituotteista.

C. Suunnittelussa huomioitava uudet materiaalit ja niiden aikatauluvaatimukset

Vähähiiliset ratkaisut vaativat ennakoivaa suunnittelua ja yhteistyötä. Tuotteiden ominaisuudet ja toimitusajat tulee huomioida ajoissa. Osaamista on vahvistettava.

Esimerkiksi Skanska, Vantaan kaupunki ja SATO ovat kouluttaneet omaa väkeään tai kumppaneitaan vähähiilisistä ratkaisuista.

D. Vähähiiliset vaihtoehdot esiin päätöksentekijälle

Suunnittelijat ja urakoitsijat voivat ehdottaa vähähiilisiä ratkaisuja aktiivisesti tilaajille.

Suunnittelijat ja toteuttajat, kuten A-Insinöörit ja Skanska, ovat aktiivisesti tuoneet ratkaisuja esiin päätöksentekijöille osana hankkeiden valmistelua ja valintoja.

E. Rahoitusta pilotoinnille ja uusien ratkaisujen käyttöönotolle

Rahoitusohjelmat ja tuet auttavat skaalaamaan vähähiilisiä ratkaisuja käytäntöön.

Kiilto on perustanut Kiilto Ventures -yksikön, jonka kautta se sijoittaa kestäviin rakennusalan innovaatioihin ja tukee uusien ratkaisujen käyttöönottoa.

F. Edistetään uusien ratkaisujen käyttöönottoa hankkeissa

Hankkeiden sopimusmallien tulisi tukea rohkeammin uusien ratkaisujen käyttöönottoa.

Turun raitiotiehankkeessa mahdollisuuksia vähentää rakentamisen päästöjä tunnistetaan koko kehitysvaiheen ajan.

Toteutumista hidastavat tekijät:

Vähähiiliset tuotteet ovat kalliimpia kuin tavanomaiset ratkaisut.
Rakennusprosessit ja hankinnat eivät tue uusien ratkaisujen käyttöä.
Tieto tuotteista on puutteellista.
Tilaajat kokevat, että vähähiilisten tuotteiden saatavuus on heikko ja vaihteleva.
Tuotteisiin liittyvät riskit koetaan suuriksi eikä osaamista päivitetä materiaalien käyttöön.

Tutustu kaikkiin osioihin!