Kansainvälinen World Green Building Week on vuosittainen kampanja, joka kannustaa kestävän rakennetun ympäristön rakentamiseen kaikille, kaikkialla. Tämän vuoden teema on kestävyydestä kilpailuetua: Business goes better when you’re bold on buildings. Lue kaikki Weekillä julkaistavat verkostomme artikkelit World Green Building Weekin verkkosivuilta!
Vuoden 2026 alusta merkittävälle osalle uudisrakennuksia tulee pakolliseksi laatia ilmastoselvitys. Velvoite koskee muun muassa toimistorakennuksia, yli 1000 m² varastorakennuksia, liikuntahalleja, kerrostaloja, päiväkoteja ja kouluja. Samalla käyttöön otetaan hiilijalanjäljen raja-arvot, ja tulevaisuudessa niiden laajentaminen koskemaan kaikkea rakentamista perustuu EU:n energiatehokkuusdirektiivin vaatimuksiin.
Ilmastoselvitys tarjoaa ensimmäistä kertaa yhtenäisen ja vertailukelpoisen pohjan rakennushankkeiden ympäristövaikutusten tarkastelulle. Tämä luo ennakoitavuutta ja auttaa aikatauluttamaan vähähiilisyyteen liittyviä toimenpiteitä pitkällä aikavälillä. Raja-arvo-ohjaus toimii samalla kannustimena uusien ratkaisujen käyttöönotolle.
EPD-dokumenttien rooli laskennassa
Hiilijalanjälkilaskennan perusta ovat EPD-dokumentit (Environmental Product Declaration), joilla kuvataan tuotteiden todelliset ympäristövaikutukset. Kun käytössä on tuotekohtainen, auditoitu EPD, voidaan välttää geneeristen keskiarvojen käyttö. Tämä parantaa laskennan tarkkuutta ja tekee eri ratkaisujen välisestä vertailusta luotettavampaa.
EPD:n lisäksi nousee esiin tarve kohdekohtaiselle laskennalle, jossa huomioidaan hankkeessa käytettävät tuotteet, materiaalien kuljetusmatkat ja toteutustapa. Näin hiilijalanjälkilaskenta tukee aidosti suunnittelun ohjausta ja hankepäätöksiä.
Kattoelementti esimerkkinä päästövähennyksistä
Laajarunkoisten rakennusten yläpohjarakenne on merkittävä päästölähde. Vuonna 2024 tehdyn vertailulaskelman mukaan kolme suurinta rakentamisen aikaista päästölähdettä (A1–A3) olivat yläpohja, alapohja ja talotekniikka. Kun yläpohja toteutettiin puupohjaisilla kattoelementeillä, tähän liittyvät päästöt pystyttiin tältä osin poistamaan lähes kokonaan.
Kokonaisuudessaan puurunkoinen ratkaisu vähensi hiilijalanjälkeä noin 10 prosenttia vaihtoehtoihin verrattuna. Ero syntyi pääasiassa juuri kattoelementtien käytöstä. Ratkaisulla on lisäksi kaksinkertainen vaikutus: se pienentää päästöjä ja luo hiilikädenjälkeä sitomalla hiiltä rakenteisiin.
Materiaalivalinnoilla suuri merkitys
Rakennusmateriaalien valmistukseen liittyvät päästöt muodostavat suurimman osan kattoelementtien hiilijalanjäljestä. Esimerkiksi lasivilla, pintalevyt ja LVL-rakenteet muodostavat kukin noin viidenneksen kokonaispäästöistä, kun taas kermit ja kipsituotteet vastaavat kumpikin noin kymmenesosasta. Loppu syntyy muiden materiaalien lisäksi kuljetuksista ja valmistusprosesseista.
Eroja syntyy myös valmistajakohtaisesti: saman materiaalin päästöt voivat vaihdella kymmeniä prosentteja eri toimittajien välillä. Tämä alleviivaa materiaalivalintojen merkitystä hankekohtaisessa optimoinnissa.
Vähähiilisen rakentamisen tie eteenpäin
Rakentamisen päästöjen vähentäminen edellyttää läpinäkyvää ja tarkkaa laskentaa, joka perustuu todellisiin tuotetietoihin. Kun kohdekohtainen hiilijalanjälki on tiedossa, voidaan vertailla vaihtoehtoisia ratkaisuja ja tehdä perusteltuja päätöksiä niin suunnittelussa kuin kilpailutuksissa.
Rakennusalan toimijoille tämä merkitsee tarvetta hallita omat ympäristötietonsa aiempaa tarkemmin, mutta myös mahdollisuutta hyödyntää dataa hankekehityksen ja suunnittelun tukena.
Näin hiilijalanjälkilaskenta muuttuu raportointivelvoitteesta työkaluksi, joka ohjaa päätöksiä kohti vähähiilisempiä ja resurssitehokkaampia ratkaisuja.
Kirjoittaja: Sauli Ylinen, tuote- ja kehityspäällikkö, LapWall Oyj