Tilaisuuden avasi Antti Ruuska, Green Building Council Finlandin toimitusjohtaja. “Historiallisesti on puhuttu jätteistä ja kierrätyksestä, mutta tämän päivän teemat ovat jätehierarkian yläpäässä. Keskitymme siihen, kuinka jatkaa rakennusten elinkaaria ja jos puretaan, kuinka saamme rakennusmateriaalit uudelleen käyttöön”, kertoi Ruuska.
Avauksen jälkeen vuorossa oli ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan tervehdys. Puheenvuorossaan Multala kertoi rakentamisen kiertotalouden ohjauksen painottuvan kolmeen osa-alueeseen: olemassa olevan rakennuskannan käyttöasteen tehostamiseen ja käyttöajan pidentämiseen, materiaalikiertojen edistämiseen sekä uudisrakennusten pitkäikäisyyden varmistamiseen.
Multala totesi käyttöasteen tehostamisen olevan ohjauksen kannalta haastavin osa-alue, mutta vaikutuksiltaan merkittävä koko Suomen mittakaavassa. Mahdollistavana tekijänä mainittiin se, miten uusi rakentamislaki pyrkii helpottamaan mm. rakennusten käyttötarkoituksen muutoksia.
Multala kuvasi materiaalien uudelleenkäyttöä rakentamisen kiertotalouden matalalla roikkuvaksi hedelmäksi, jonka sadonkorjuukautta lähestytään. Uudelleenkäyttö on ollut laaja-alaisesti kehittämistoiminnan kohteena, ja käytännönhankkeet ovat muodostaneet arvokasta kokemusta. Multala kertoi mm. purkumateriaali- ja rakennusjäteselvityksen sekä RAPU-tietojärjestelmän luovan viitekehyksen materiaalikierron edistämiselle. Myös taloudellisten ohjauskeinojen mahdollisuutta väläyteltiin.
Puheenvuoronsa loppupuolella Multala totesi näkevänsä kiertotalouden periaatteiden olevan, jos ei huomenna, niin tulevina vuosina, rakentamisen arkea.
Euroopan unionin säädöskatsaus
Kirsi Martinkauppi (Rakennusteollisuus) kertoi EU:n rakennustuoteasetuksen (Construction Products Regulation, CPR) uudistuksesta, joka astui voimaan alkuvuonna 2025. Asetuksella pyritään edistämään turvallisten ja kestävien rakennustuotteiden vapaata liikkuvuutta, vihreän ja digitaalisen siirtymän tavoitteita sekä ehkäisemään negatiivisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia.
Esityksen keskeisiä teemoja olivat harmonisoidut tuotestandardit, digitaalinen tuotepassi sekä ympäristökestävyysvaatimukset julkisissa hankinnoissa. Lisäksi käsiteltiin uudelleenkäytettävien rakennustuotteiden vastuunäkökulmaa, rakennuspaikkakohtaista kelpoisuuden osoittamista ja komission tulkintoja CE-merkinnästä.
Lopuksi Martinkauppi esitteli vielä Circular Economy Actin valmistelua, jonka tavoitteena on muun muassa edistää kiertotaloustuotteiden ja -materiaalien vapaata liikkuvuutta sekä parantaa EU:n taloudellista turvallisuutta ja kilpailukykyä.
Rakennustuoteasetuksen vaikutuksia kiertotalouteen
Antti Koposen (Rasek Consulting) puheenvuoro käsitteli CPR:n vaikutuksia kiertotalouteen. Koponen kuvasi kolme tapaa markkinoille saatettavien uudelleenkäytettävien rakennustuotteiden kelpoisuuden osoittamiseen:
- CE-merkintään johtavat harmonisoidut tuotestandardit (hEN) – koskee niitä tuoteryhmiä, joille komissio antaa standardointipyynnön.
- Vapaaehtoinen ETA-CE-merkintä eurooppalaisen arviointiasiakirjan (EAD) kautta – vaihtoehto, jos hEN ei ole saatavilla.
- Kansallinen tuotehyväksyntä – niille tuoteryhmille, joita ei ole liitetty yhdenmukaistettuun alueeseen.
Komission perustamat Acquis-experttiryhmät päättävät vuosina 2025–2030, mille uudelleenkäytettäville tuoteryhmille laaditaan hENit. Myös Suomessa on jo lähdetty pohtimaan, mille tuoteryhmille ehdotetaan hENien laatimista. Koponen korosti mahdollisuutta osallistua kansallisiin standardointiryhmiin ja seurata CEN TC 350/SC1 -työryhmän mallistandardin valmistelua, joka tulee ohjeistamaan hENien laadintaa.
Katja Tähtisen (Rakennustietosäätiö) puheenvuoro keskittyi 1.10.2025 pidetyn pyöreän pöydän keskusteluun uudelleenkäytettävien rakennustuotteiden kelpoisuudesta sekä yhteisten toimintamallien tarpeesta. Esityksessä korostettiin:
- Tarvetta yhteisille menettelyille, joilla varmistetaan tuotteiden kelpoisuus, turvallisuus ja terveellisyys.
- Hankekohtaisen laadunvarmistuksen merkitystä uudelleenkäytössä.
- Ennakoitavuuden ja selkeiden vastuiden merkittävää roolia yritysten ja rakennushankkeeseen ryhtyvien näkökulmasta.
Lisäksi Tähtinen mainitsi, että UURAKET-oppaan, kiertotalousklusterin työkalun ja ReCreate-hankkeen tietoja hyödynnetään tulevassa RAVA-Topten –kortissa, joka pyrkii sujuvoittamaan kelpoisuuden selvittämistä siten, että valvonta voi luottaa asiantuntijalausuntoon ilman raskasta lupaprosessia. Jatkossa etenkin tiedon jakaminen, koulutus ja yhteisen toimintamallin jalkauttaminen korostuvat, jotta uudelleenkäyttö muuttuisi arkipäiväksi.
Kiertotalouslaki ja EU:n kiertotaloussäädös
Riitta Levinen (ympäristöministeriö) käsitteli osuudessaan EU:n kiertotaloussääntelyn kehitystä ja kansallisen kiertotalouslain valmistelua. EU-tasolla yksi selkeistä painopisteistä on Circular Economy Actin valmistelu, jonka tavoitteena on luoda sisämarkkinat jätemateriaaleille ja uudelleenkäytettäville tuotteille, lisätä kierrätysmateriaalien tarjontaa ja kysyntää sekä harmonisoida menettelyjä. Komissio pyrkii myös mm. yksinkertaistamaan sääntelyä ja poistamaan päällekkäisyyksiä.
Kiertotalouslaki toteuttaa useita hallitusohjelman kiertotalouskirjauksia ja uudistaa jätelakia kokonaisuudessaan. Tavoitteena on parantaa nykysääntelyn toimivuutta sekä tehdä ratkaisuista aikaa kestäviä. Uudistuksessa arvioidaan myös erilaisia keinoja liittyen mm. etusijajärjestyksen kehittämiseen, uudelleenkäytön edistämiseen, kierrätyksen ja lajittelun parantamiseen sekä jätteen polton ja sen kasvihuonekaasupäästöjen hillintään.
Pohdinnassa on myös mahdollinen uudelleenkäytön määritelmän muutos: “sama” käyttötarkoitus vaihtuisi “samankaltaiseen”. Tämän lisäksi työryhmässä käsiteltävänä on uudelleenkäytön valmistelun hyväksymismenettelyn keventämiseen tähtäävä rekisteröintimenettely.
Aamun lainsäädäntökatsauksen ja tauon jälkeen vuorossa oli puheenvuoroja liittyen rakennusten elinkaaren jatkamiseen.
Käyttöastemittari -pilottivaiheen havaintoja
Taneli Heikkilän (FCG) puheenvuoro keskittyi siihen, minkälaisia havaintoja FCG:n rakennuksen käyttöastemittarista on kertynyt. Mittarin avulla pystytään hahmottamaan paremmin mm., kuinka tehokkaassa käytössä rakennus on minäkin kellonaikana ja miten viikonloppujen ja arkipäivien käyttöasteet vertautuvat toisiinsa.
Kun kokonaiskuva rakennuksen käyttöasteesta saadaan muodostettua, parempia ratkaisuja mm. kiinteistöjen vajaakäytön vähentämiseksi on mahdollista tehdä.
Vähähiilinen moderni rakennuskanta
Tiina Vainio-Kaila (VTT) esitteli 1970–90-luvuilla rakennetun modernin rakennuskannan merkitystä ja sen korjausvaihtoehtojen ilmastovaikutuksia. Noin 40 % Suomen rakennuskannasta kuuluu tähän kategoriaan ja kyseisen rakennuskannan ylläpito/säilyttäminen on keskeistä kestävän kehityksen kannalta. Esimerkkeinä oli muutamia kohteita (Tampereen Tammela ja Espoonlahden terveyskeskus), joissa mm. korjaaminen ja perusparannukset osoittautuivat purkamista vähäpäästöisemmiksi ratkaisuiksi. Keskeisiä havaintoja:
- Peruskorjaus ja käyttötarkoituksen muutos vähentävät materiaalipäästöjä merkittävästi verrattuna purkavaan uudisrakentamiseen.
- Esimerkkilaskelmissa materiaalipäästöt olivat uudisrakentamisessa jopa 3–4 kertaa suuremmat kuin peruskorjauksessa.
- Energiaremontit ja perusparantaminen voivat nostaa vanhojen rakennusten energiatehokkuuden uudisrakennusten tasolle.
Suosituksena esityksessä nousi olemassa olevan rakennuskannan ensisijainen hyödyntäminen sekä tarkempien malliratkaisujen kehittäminen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.
Kestävän kehityksen arvot päätöksenteon pohjaksi
Annukka Lyra (ympäristöministeriö) korosti puheenvuorossaan, että moderni rakennuskanta on huomisen kulttuuriperintöä. Kokonaisvaltaisia arvoja ja vaihtoehtoisia laskelmia tulisi selvittää erityisesti, kun purkaminen on vaihtoehtona: raskaskin peruskorjaus kuluttaa vähemmän luonnonvaroja ja aiheuttaa pienemmät ilmastopäästöt kuin purkaminen ja uuden rakentaminen.
Puheenvuorossa esiteltiin kokonaisvaltaisen arvioinnin kehikko, joka huomioi neljä näkökulmaa:
- Ekologinen kestävyys (mm. päästöt, energiatehokkuus, materiaalien käyttö)
- Sosiaalinen kestävyys (mm. hyvinvointi, yhteisöllisyys, alueiden eriytymisen ehkäisy)
- Kulttuurinen kestävyys (mm. historia, arkkitehtuuri, vaikutus identiteettiin)
- Taloudellinen kestävyys (mm. elinkaarikustannukset, arvon säilyttäminen ja lisääminen).
Lyra painotti, että päätöksenteossa tarvitaan malliratkaisuja ja vaihtoehtoisia laskelmia, jotta purkamisen sijaan voidaan valita kestävämpiä ratkaisuja.
RAKEL – Rakennusten elinkaaren jatkaminen uutta käyttöä kehittämällä
Jenina Luotolampi (Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy) esitteli RAKEL-hankkeen, jonka tavoitteena on jatkaa tyhjien ja vajaakäyttöisten rakennusten elinkaarta kehittämällä niihin uusia käyttötarkoituksia kierto- ja jakamistalouden periaatteiden mukaisesti. Hankkeen on tarkoitus valmistua vuoden 2027 loppupuolella.
Tuloksena on tarkoitus syntyä digitaalisia mallinnuksia, toimintamalleja ja konkreettisia esimerkkejä, jotka auttavat kiinteistönomistajia ja käyttäjiä hyödyntämään tiloja tehokkaammin. Hankkeessa järjestetään mm. avoimia hackaton-työpajoja, jossa yritykset, opiskelijat ja innovaattorit pääsevät kehittämään ratkaisuja tyhjilleen jääneiden rakennusten hyödyntämiseksi.
Lounastauon jälkeen vuorossa oli puheenvuoroja liittyen rakennusosien uudelleenkäyttöön.
Purkumateriaali- ja rakennusjäteselvityksen tietojärjestelmä Rapu
Martin Excell (Suomen ympäristökeskus) antoi tilannekatsauksen Rapu-tietojärjestelmästä. Rapu on kehittynyt aktiivisesti vuoden alun julkaisun jälkeen: huhtikuussa julkaistiin ohjeistukset hankkeeseen ryhtyville ja rakennusvalvonnalle sekä arviointilaskuri purkumateriaalien arviointiin omakotitaloissa, paritaloissa ja huolto- ja talousrakennuksissa.
Suunnitteilla on toiminnallisuus purkutuotteiden vapaaehtoiseen ilmoittamiseen uudelleenkäyttöön vuoden 2026 alkupuolella. Puolestaan selvityksessä on mm. yhteydet lupajärjestelmiin, jotta Rapu ei olisi jatkossa täysin erillinen järjestelmä.
Kiertotalouden klusteriohjelma, Helsingin kaupunki
Lari Sirén (Helsingin kaupunki) esitteli kaupungin kiertotalouden klusteriohjelmaa, joka kokoaa yhteen yli 150 yritystä ja organisaatiota edistämään rakennusalan kiertotaloutta. Klusteri tukee käytännön kokeiluja ja toimijoiden välistä yhteistyötä: mm. työkalujen kehitys, koulutuksen tarjoaminen sekä erilaisten innovaatiohaasteiden ja kokeilujen järjestäminen kuuluvat klusterin toimintaan.
Sirén kertoi mm. klusterin tulevista tapahtumista, rakennusosien uudelleenkäytön kelpoisuustyökalusta sekä erilaisista pilottihankkeista, kuten Closing Loops –varastosta, BIM-mallinnus & purkusuunnittelun automatisoinnista, ja DfD-ecosystem –tutkimushankkeesta.
Uusi Helsingin kaupunkistrategia 2025-2029 tukee kiertotaloustyötä ja keskittyy mm. rakentamisen ja hankintojen päästöjen vähentämiseen. Pilottien ja kehityshankkeiden rooli on vahva kiertotalouden vauhdittamisessa.
Case Melkinlaiturin peruskoulu
Inari Weijo (Ramboll) ja Henry Joas (YIT) esittelivät Melkinlaiturin koulu ja päiväkoti -hankkeen, jossa toteutettiin ensimmäinen kaupallinen ontelolaattojen uudelleenkäyttö Suomessa. Hankkeen tilaajan tarjouspyynnön tavoitteissa korostuivat ekologisuus ja materiaalitehokkuus, ja YIT:n ratkaisu oli tutkia ja hyödyntää uudelleenkäytettyjä ontelolaattoja osana laatupisteiden saavuttamista.
Laatat irrotettiin ehjänä Suutarilan monitoimitalosta, ne tarkastettiin ja kunnostettiin, ja asennettiin uuteen kohteeseen, tarkemmin alapohjaan. Weijo ja Joas kertoivat, että asennus oli jopa helpompaa kuin uusien ontelolaattojen kanssa. Kustannusmielessä uudelleenkäytetyt ontelolaatat ovat vielä kallis ratkaisu, mutta prosessin tehokkuus tulee paranemaan tulevaisuudessa. Hanke tarjosi erittäin arvokasta tietoa siitä, miten kiertotalous toteutuu käytännössä.
SÄILÖ: Purusta säilöön ja kiertoon
Heikki Moilanen (Kiertotalous Pirkanmaa) esitteli SÄILÖ-hankkeen, jossa kehitettiin toimintamalli tiilien ehjänä irrottamiseen, välivarastointiin ja uudelleenkäytön edellytysten tunnistamiseen julkisen toimijan näkökulmasta. Hankkeen käytännön pilotit tehtiin Nokialla ja Orivedellä, ja niiden opit hyödynnettiin mallin kehittämisessä.
Hankkeessa tuotettiin dokumentaatiota hankintaprosesseja varten ja selvitettiin kustannus- ja päästövaikutuksia uudelleenkäytön skaalautuvuuden arvioimiseksi. Organisaatiotason muutoksen ja yhteistyön merkitys painottuvat kiertotalouden toimintamallien omaksumisessa. Vaikka ehjänä irrotus ja uudelleenkäyttö on vielä BAU-toimintaa kalliimpaa, toiston lisääntyessä ja skaalan kasvaessa kustannusero tulee pienenemään. Pilotit ja käytännön kokeilut ovat nyt tärkeitä prosessin kehittymiseksi.
Digipurku – Digitaaliset ratkaisut rakennusten purkamisessa
Ilkka Aaltio (Green Net Finland) esitteli Digipurku-hankkeen, jonka tavoitteena on ollut kehittää ja ottaa käyttöön digitaalisia ratkaisuja rakennusten tehokkaan purkamisen ja kierrätyksen edistämiseksi. Hanke on keskittynyt tiedon keräämiseen, organisoimiseen ja kommunikointiin purkukohteista sekä niiden materiaaleista ja osista.
Hankkeeseen sisältyy pilottikohteita, joissa hyödynnettiin BIM-malleja purkuhankkeiden suunnittelussa ja materiaalien uudelleenkäytön arvioinnissa. Mallin tuomat hyödyt vaihtelevat hankkeen koon, sijainnin ja teknisen vaatimuksen mukaan. Esimerkiksi tilasuunnittelussa ja kuljetusten hallinnassa malli voi tuottaa hyötyä, kun purkaminen täytyy tehdä ahtaassa tilassa. Seuraavaksi tarkoituksena on hyödyntää ja pilotoida mallia todellisessa purkukohteessa, jossa purettuja osia on tarkoitus uudelleen käyttää.
Rakennusosien uudelleenkäyttö kiinteistönomistajan näkökulmasta
Niina Nurminen (Ilmarinen) ja Elmeri Nordenswan (Castellum) kertoivat rakennusosien uudelleenkäytöstä kiinteistönomistajan näkökulmasta. Kiinteistönomistajien vähähiilisyystavoitteet ohjaavat kohti kiertotaloutta ja asiakkaiden vastuullisuusvaatimukset vaikuttavat päätöksiin.
Kiertotalous ei ole vaikeaa, mutta se on uutta ja muutos valtava, ja siksi tarvitaan pilotteja hyvien käytäntöjen ja oppien muodostumiseksi. Tällä hetkellä esimerkiksi jokaisessa Ilmarisen ja Castellumin hankkeessa toteutetaan kiertotaloustoimia eri laajuuksin. Jatkossa erityisesti toimintatapojen yhteiskehittäminen korostuu muutoksen eteenpäin viemiseksi.
Kiertotalouden green deal: strategiasta toimeenpanoon
Salla Saukkoriipi (Green Building Council Finland), Heikki Moilanen (Kiertotalous Pirkanmaa) ja Pipsa Salolammi (Uudenmaan kiertotalouslaakso) kertoivat kiertotalouden green deal -sitoumusten ja alueellisten kotipesien roolista kiertotalouden edistämisessä.
Erityisesti maamassojen ja rakennusosien uudelleenkäytön sekä tilojen käytön tehostamisen teemat ovat alkaneet korostumaan jo tehdyissä sitoumuksissa. KOPPI: Alueelliset kotipesät -hanke pyrkii antamaan alueellista tukitoimintaa kiertotalouden green deal –sitoumuksiin. Tavoitteena on tukea kuntia sitoumusten tekemisessä, pilotoida konkreettisia toimenpiteitä sekä kehittää alueellista tukimallia.
Uudenmaan rakennusosapankki on puolestaan sekä kuntia että yrityksiä palveleva digitaalinen markkinapaikka, jonka pilotointivaihe kestää noin vuoden verran. Spolia Design Oy toteuttaa pilotin yhdessä Uudenmaan kiertotalouslaakson kanssa. Tavoitteena on tehdä rakennusosien uudelleenkäytöstä helppoa, turvallista ja tavallista kaikille. Rakennusosapankin myötä eri toimijat voivat pilotoida rakennusosien uudelleenkäyttöä omassa toiminnassaan eri laajuuksin.
Tauon jälkeen, päivän viimeisessä osiossa pääsimme seuraamaan poliitikkopaneelia.
Poliitikkopaneeli: Kiertotaloudesta kilpailuetua
Green Building Council Finlandin yhteiskuntasuhdepäällikkö Liina Länsiluodon juontamassa paneelikeskustelussa kansanedustajat ja eduskunnan ympäristövaliokunnan jäsenet Jenni Pitko (vihr.), Vesa Kallio (kesk.)ja Pauli Aalto-Setälä (kok.) keskustelivat siitä, miten kiinteistö- ja rakennusalan kestävyysmurrosta voidaan vauhdittaa politiikan keinoin.
Keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että rakentamista ei voi jatkaa entiseen tahtiin, sillä materiaalivirrat ovat valtavia ja siirtymä uudelleenkäyttöön on välttämätön. He korostivat, että muutos lineaarisesta mallista kiertotalouteen vaatii useita politiikkatoimia, ei yksittäisiä ratkaisuja, ja että kiinteistö- ja rakennusalalla on nyt mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi jätelain uudistukseen.
Keskustelussa painotettiin ajattelua isosti – kiertotalous tarjoaa vientimahdollisuuksia, mutta Suomen alueiden erilaisuus on huomioitava. Lopuksi panelistit totesivat, että taloudellisten kannusteiden parantamiselle on poliittista kiinnostusta, kunhan vaikutukset kansantalouteen, työllisyyteen ja vientiin osataan tuoda esiin ekologisten hyötyjen rinnalla.
Rakentamisen kiertotalouden ajankohtaispäivän järjestivät yhdessä Helsingin kaupungin kiertotalouden klusteriohjelma, Kiertotalous Pirkanmaa, ympäristöministeriö sekä Green Building Council Finland.
Tämä on osittain tekoälyn koostama, asiantuntijan tarkistama kooste seminaaripäivästä.
