Vähähiilinen rakentaminen ja rakennetun ympäristön kiertotalous on kaikkien huulilla; tuskin enää löytyy asiantuntija- tai asiakastahoa, joka ei näitä periaatteita haluaisi noudattaa – sama pätee tilasuunnitteluun. Uusi normaali jatkaa digitalisaation aluilleen panemaa murrosta, joka muovaa käyttäjien tilallisia tarpeita. Sisustusarkkitehtitoimistot pyrkivät tekemään suunnitelmiaan yhä vastuullisemmin ja asiakkaat toivovat entistä enemmän omien kestävän kehityksen periaatteidensa heijastuvan käyttämiinsä tiloihin.
Sosiaalinen vastuullisuus on sisäänkirjoitettu tilasuunnitteluun muun muassa toimintojen optimoinnin, esteettömyyden sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävien tilojen kautta. Laadukkaan tuotteen kalliimpaa ensihintaa on totuttu perustelemaan asiakkaalle pidemmällä käyttöiällä eli yksinkertaistetulla elinkaarikustannusmallilla, mikä soljahtaa luontevasti taloudellisen kestävyyden alle. Sen sijaan ekologinen vastuullisuus on kinkkisempi kysymys, kun puhutaan perinteisesti materialistisesta alasta. Tähän asti ekologisuutta on huomioitu esimerkiksi hyödyntämällä olemassa olevia rakennusosia, määrittelemällä energiatehokkaita laitteita, uudelleenkäyttämällä kalusteita tai niiden osia sekä valitsemalla materiaaleja, jotka valmistajien ilmoituksen mukaan ovat kilpailijaa vastuullisempia.
Green Building Council Finlandin johdolla toteutetun ja Sitran rahoittaman Kiertotalousvalmennus-hankkeen tuloksena syntyneissä ideakorteissa peräänkuulutetaan yhteisiä standardeja validoimaan myös vähähiilisiä ja kierrätettäviä kalusteita. Standardien puuttumisen olemme huomanneet työssämme. Kalliiden kolmannen osapuolen verifioimien ympäristötuoteselosteiden (EPD) puuttuminen valtaosalta kalustevalmistajista estää tällä hetkellä tarkan hiilijalanjäljen määrittämisen sisustuksille elinkaariarvioinnin keinoin. Matkalla kohti sisustusten hiilijalanjälkilaskentaa tarvitaan keinoja, joilla tuottajat saadaan kilpailemaan standardoidusti positiivisilla ympäristöteoilla. Usein ylhäältä tuleva ohjaus vauhdittaa tämänkaltaista kehitystä.
Uudet rakentamiseen liittyvät ohjauskeinot ja työkalut lisääntyvät kiertotalouden ja vähähiilisyyden ollessa rakennetun ympäristön kuuma peruna. Pelkän energiatehokkuuden tuijottamisesta on jo päästy kattavampaan arviointiin. Käytönaikaisista päästöistä jää kuitenkin huomattava osuus tarkastelematta, kun rakennuksen elinkaareen suhteutettuna nopeassa syklissä vaihtuvat vuokralaiset ja heidän tilatarpeistaan johtuvat muutokset rajataan laskelmien ulkopuolelle. Tilan tunnelmaan vaikuttavien tekijöiden merkitys on tuskin vähenemässä ajassa, jossa visuaalisuus ja elämyksellisyys on kiinteä osa yrityskulttuuria. Tilasuunnittelun päästötavoitteiden integroiminen tavalla tai toisella osaksi rakennushanketta olisi perusteltua näkyvien pintojen symbolisen arvon lisäksi myös itse päästöillä.
Seuraavia elinkaaria sisustuksille olisi syytä miettiä, sillä ne eivät ole ikuisia ajattomasta estetiikasta ja kulutuksenkestävyydestä huolimatta. Trendit tulevat ja menevät, tarpeet muuttuvat ja tulee uusia käyttäjiä – tilasuunnittelun on vastattava näihin haasteisiin. Jos haluamme tulevaisuudessakin suunnitella tiloja käyttäjiään palveleviksi ja arvomaailmaa peilaaviksi kokonaisuuksiksi sisustusarkkitehtuurin keinoin, tarvitsemme materiaa. Koska neitseelliset materiaalivarat ehtyvät, on vanhat saatava kiertoon ja niiden arvo säilymään. Kiertotalousperiaatteiden omaksuminen on alamme etu.
Onneksi strategiat rakennetun ympäristön kiertotalouden edistämiseksi ovat sovellettavissa tilasuunnitteluun. Voimme esimerkiksi mitä suuremmissa määrin vaikuttaa tilojen muuntojoustavuuteen. Toisaalta voimme varmistaa, että suunnittelemamme erikoiskalusteet ja valitsemamme irtokalusteet on suunniteltu purettaviksi, jolloin niiden myöhemmät elinkaaret mahdollistuvat. Kaikki rakennuksen osa-alueet kattava materiaalipassi olisi niin ikään tehtävissä, kunhan sille luodaan edellytykset. Kiertotalousperiaatteita tulisi noudattaa niin mikro- kuin makrotasolla. Laadukas tilasuunnittelu yhdistettynä toimivaan suunnittelijayhteistyöhön tukee rakennetun ympäristön kiertotaloutta.
Olemme Fyralla sitoutuneet etsimään keinoja laadukkaan tilasuunnittelun tekemiseen pienemmällä hiilijalanjäljellä. Tavoitteemme on löytää vertailun mahdollistavia työkaluja ja toimintamalleja, joista hyötyy lisäksemme koko toimiala. Yksin keinomme vaikuttaa sisustusarkkitehtuurin hiilijalanjälkeen jäävät kuitenkin laimeiksi, kun kysymykset ovat monisyisiä. Tiedon karttuessa myös ymmärrys puuttuvasta tiedosta kasvaa; kilpajuoksua eksponentiaalisesti lisääntyvän julkaisutiedon kanssa ei voi voittaa, kun tarvitaan kokonaisvaltaista ymmärrystä eikä nippelitietoa. Donquijotemaisen sooloilun sijaan voimme lyöttäytyä yhteen eri alojen osaajien kanssa, jakaa tietotaitoa ja yhdessä tavoitella entistä parempia ratkaisuja matkalla kohti regeneratiivista rakennettua ympäristöä. Siksi olemme iloisia päästessämme osaksi suomalaista ja sitä kautta kansainvälistä Green Building Council -yhteisöä.
Sisko Anttalainen
Kestävän kehityksen koordinaattori, sisustusarkkitehti
Fyra Oy
www.fyra.fi