Vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarin 2024 kooste

Ympäristöministeriö, Green Building Council Finland ja Aalto-yliopisto järjestivät yhdessä vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarin 21.5.2024. Päivään mahtui tärkeää tietoa mm. säädöksistä, #BuildingLife -hankkeesta ja yritysten vähähiilisyystyöstä. Eloisassa paneelikeskustelussa syvennyttiin vähähiilisyyteen osana kaupunkikehitystä.

Yleiskatsaus EU:n säädöskehitykseen – Brigitte Jaquemont DG-ENER

Euroopan unionin rakennuskanta on yksi merkittävimmistä energiankuluttajista (n 42%) ja vastaa enemmän kuin kolmanneksesta päästöistä. Suurin osa rakennuksista (75%) on hyvin energiatehottomia, ja vuosittain noin 11 % kannasta korjataan jollain tavoin, mutta vain 1 % käy läpi ns. syväkorjauksen. Noin 85% olemassa olevasta kannasta on rakennettu ennen vuotta 2000, ja yli 85 % niistä tulee olemaan vielä paikallaan vuonna 2050, luetteli Brigitte Jaquemont, The Directorate-General for Energy (DG ENER), puheenvuoronsa alkuun faktoja.

”Tarvitaan siis paljon töitä, jotta ilmastotavoitteet saavutetaan.” Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on tehdä Euroopasta maailman ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Välitavoitteena on ns “Fit for 55”, eli leikata päästöjä 55 % vuoteen 2030 mennessä. Keskeisistä vaikuttavista lakipaketeista EPBD: päivitys on viimeisin.

Euroopan komissio julkaisi ehdotuksensa direktiivin päivitykselle joulukuussa 2021 ja parlamentti hyväksyi oman kantansa keväällä 2023. Tämän jälkeen käynnistetyt kolmikantaneuvottelut saatiin päätökseen vuoden lopussa. EU-parlamentti hyväksyi direktiivin 12. maaliskuuta 2024 ja EU-neuvosto 12.4.2024. Direktiivi tulee voimaan kahdenkymmen päivän päästä siitä, kun se on julkaistu virallisessa lehdessä (8.5.2024). Direktiivin voimaantulosta alkaen jäsenvaltioilla on 24 kk aikaa viedä käytäntöön eli muutokset Suomen lainsäädäntöön on tehtävä kesään 2026 mennessä.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin keskeisiä tavoitteita ovat lyhyellä tähtäimellä kaksinkertaistaa rakennusten korjausvauhti (Renovation wave) vähentää sektorin päästöjä vähintään 60 %, sekä varmistaa riippumattomuutemme fossiilisesta energianlähteistä (RePowerEU).

Keskeisiin toimenpiteisiin kuuluvat mm. uudet tavoitteet asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten minimienergiatehokkuudelle ja velvoite jäsenvaltioille tukea omistajia energiatehokkuusremonttien rahoituksen saamisessa. Lisäksi asetetaan teknisiä vaatimuksia energiatehokkuusremonteille, asetetaan aurinkopaneelien asennusvelvoitteita sekä esitellään direktiiville uusia vaatimuksia elinkaaren hiilijalanjälkeen ja rakennusten sisäilmaan liittyen. Jäsenvaltioiden on laadittava kansallinen korjausrakennussuunnitelma, jossa ilmenee, miten asetetut tavoitteet tullaan toteuttamaan esimerkiksi neuvonnan, koulutuksen keinoin tai muutoin.

Keskeistä on myös informaatio, eli tavoite on harmonisoida rakennusten energiatehokkuustodistukset. Tullaan ottamaan käyttöön mm. perusparannuspassit (Renovation passports) sekä yhteinen tietokanta.

Lisätietoja Energy Performance of Buildings Directive.

“Rakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen laskennan osalta mitään ei tulla keksimään uudelleen, vaan nojataan olemassa olevaan standardiin, jota parhaillaan arvioidaan”, kertoi Jaquemont. “Pohjataan siis Level(s) viitekehykseen, mutta joustoa on. Jos siis valtiolla on jo toimiva metodi, sitä voi käyttää”, totesi Jaquemont tähdentäen, että jäsenvaltioiden kykyyn arvioida omaa tilannettaan luotetaan.

EPBD:n vaikutukset

• Vähentää riippuvuutta tuontienergiasta
• Parantaa ilmanlaatua ja vähentää päästöistä johtuvaa kuolleisuutta.
• Lisätä työpaikkoja ja talouskasvua toimialalla.
• Pienentää energian hintaa ja hintojen epävakaisuutta.
• Parantaa asuinmukavuutta.
• Vähentää energiaköyhyyttä.
• Vahvistaa kuluttajien tietoutta paremmalla informaatio-ohjauksella.
• Ohjaus kestäviin rakennuksiin ja kiertotalouden vahvistuminen elinkaaren aikaisen hiilijalanjäljen ohjauksella.

Jaquemont myöntää, että haasteita on, sillä tilanteet jäsenvaltioissa ovat hyvin erilaisia ja joillekin rakennusten energiatehokkuus on jopa täysin uutta. Hän kuitenkin kannustaa koko ajan eteenpäin ja viittaa viimeiseksi työn alla olevaan EU Whole Life Carbon -tiekarttaan.

EPBD ja sen vaikutukset kansalliseen lainsäädäntöön – Jyrki Kauppinen ympäristöministeriö

Direktiivillä siis edistetään rakennusten energiatehokkuuden parantamista ja rakennusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä unionissa päästöttömän rakennuskannan saavuttamiseksi viimeistään vuonna 2050 ottaen huomioon ulkoiset ilmasto-olosuhteet, paikalliset olosuhteet, sisäympäristön laatuvaatimukset ja kustannustehokkuus, summasi Jyrki Kauppinen, ympäristöministeriö.

Lisäykset direktiivin soveltamisalaan kattavat

• Rakennusten elinkaaren aikaisen ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaalin laskemisen ja ilmoittamisen (GWP).
• Aurinkoenergian rakennuksissa.
• Rakennuksen omistajalle vapaaehtoinen työväline: Perusparannuspassi, jonka on  oltava hinnaltaan kohtuullinen, mahdollisimman helppokäyttöinen, jonka pätevä tai sertifioitu asiantuntija antaa digitaalisesti painettavaksi sopivassa muodossa paikan päällä tehdyn käynnin jälkeen.
• Kansallinen rakennusten perusparannussuunnitelma.
• Kestävän liikkumisen infrastruktuuri rakennuksissa ja niiden läheisyydessä, tarkoittaen sähkölatausasemia ja pyöräpysäköinti myös enemmän tilaa vieville polkupyörille.
• Älykkäät rakennukset.
• Rakennusten sisäympäristön laadun tason.

Lisäyksiä on siis aikamoinen määrä ja ne tulee toimeenpanna kansallisilla säädöksillä noin kahden vuoden aikana. Merkittävimmäksi Kauppinen nimesi Pitkän aikavälin korjaussuunnitelman korvaavan kansallisen rakennusten perusparannussuunnitelman. “Mukana on myös noin neljäkymmentä kappaletta uusia määritelmiä, joita Suomessa ei ole”, Kauppinen jatkoi ja esitteli muutaman esimerkin:

• Rakennuksella tarkoitetaan katetua seinällistä, rakennetta jonka sisäympäristön (aiemmin sisäilmaston) ylläpitämiseen käytetään energiaa.
• Päästöttömällä rakennuksella tarkoitetaan rakennusta, jolla on erittäin korkea energiatehokkuus, sellaisena kuin on määritettynä liitteen 1 mukaisesti, jonka energiantarve on olematon tai erittäin alhainen, joka ei aiheuta fossiilisisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä paikan päällä ja joka aiheuttaa olemattoman tai hyvin alhaisen määrän käytöstä syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä 11 artiklan mukaisesti.
• Sisäympäristön laadulla tarkoitetaan sellaista rakennuksen sisätilojen arvioinnin tulosta, joka vaikuttaa rakennuksen käyttäjien terveyteen ja hyvinvointiin ja joka perustuu muun muassa lämpötilaan, kosteuteen, ilmanvaihtokertoimeen ja epäpuhtauksien esiintymiseen liittyviin parametreihin.
• Ilmanvaihtojärjestelmällä tarkoitetaan rakennuksen teknistä järjestelmää, joka johtaa tilaan ulkoilmaa luonnollisella tavalla tai konevoimalla.

“Ja tämä viimeisin uusi määritelmä nyt viittaa siis painovoimaiseen ilmanvaihtoon”, sanoi Kauppinen ja totesi sen nyt osoittavan, että on aivan sama, onko kyseessä luonnollinen vai konevoimainen ilmanvaihto, kun on osoitettavissa, että se toimii.

Kansallinen rakennusten perusparannussuunnitelma siis korvaa nyt voimassa olevan Pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategian. Suunnitelmalla pyritään varmistamaan sekä julkisten että yksityisten asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen kannan perusparantaminen erittäin energiatehokkaaksi ja hiilivapaaksi saatetuksi rakennuskannaksi vuoteen 2050 mennessä pyrkien muuttamaan olemassa olevat rakennukset päästöttömiksi rakennuksiksi.

“Päästötön rakennuskanta voi kuulostaa utopistiselta”, aloitti Kauppinen esitellessään pitkäaikaisia riippuvuuksia mallintavan taulukon, jossa ovat rakennuskannan energiatehokkuuden ja vähähiilisyyden etenemistä kuvaavat indikaattorit sekä odotettu muutos 2020-2050. ”Taulukko on julkaistu vuonna 2020, mutta perustuu noin vuoden 2018 lukuihin”, kertoi Kauppinen ja kuvaili tapahtunutta muutosta huikeaksi. ”Määräyksillä pitäisi siis saada vähintään 10 prosenttia pienennettyä energiantarvetta, mikä aiheuttaa säädösten päivittämiselle haastetta, mutta kohtuudella on tämä saavutettavissa.”

Vähemmän puhutut ovat niin kutsutut ”one-stop shops”, keskitetyt asiointipisteet, joista saa vähintään perustason neuvontaa. Käytännössä asiointipisteet muodostetaan yhteistyössä EED:n toimeenpanon kanssa, sillä EPBD tuo vain joitakin lisävaatimuksia. ”Selkeä teema EPBD:n päivityksessä on energiaköyhyys. Meillä Suomessa tilanne on kuitenkin kohtuullisen hyvä.”

Lue Gaia Consultingin selvitys suomalaisesta energiaköyhyydestä.

”Alustavasti on nähtävissä että valmistelutyö on iso”, totesi Kauppinen.
Alustava luettelo säädöksistä, joihin tulee muutoksia:

• Rakentamislaki
• Automaatio- ja latauspistelaksi
• Laki rakennusten energiatodistustietojärjestelmästä
• Energiatodistuslaki
• VNa energiamuodon kertoimista
• Vna energiatodistuksen laatijan pätevyydestä
• YMa energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä
• YMa teknisten järjestelmien energiatehokkuudesta
• YMa ilmanvaihdosta
• YMa vesi- ja viemärilaitteistoista

Lisäksi tarvitaan uusi laki kokoamaan ja selkeyttämään sekä suuri määrä laskimia ja opastavaa aineistoa on päivitettävä.

Lyhyesti siis olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuutta täytyisi parantaa nykyistä parempaan tasoon, pääpaino on huonoimpien energialuokkien rakennuksissa. Myös asuinrakennuskannan keskimääräistä energiatehokkuutta on parannettava.

Uudisrakennusten on oltava päästöttömiä (ZEB), niin että julkisten elinten omistavat 1.1.2028 ja kaikki uudet rakennukset 1.1.2030. Olemassa olevan rakennuskannan on oltava päästötön 2050 mennessä. Edellytetään kansallista rakennusten perusparannussuunnitelmaa, aurinkoenergian käytön lisäämistä tai ainakin sen mahdollistamista, sähköautojen latauspisteitä, esikaapelointia, putkitusta ja polkupyörien “parkkipaikkoja”. Energiatodistusten sisältöön tulee muutoksia ja uutena tulevat vapaaehtoinen perusparannuspassi sekä keskitetyt asiointipisteet.

Ympäristö- ja ilmastoministerin tervehdys – Kai Mykkänen

”Kaikki todisteet sanovat, että rakentamisen merkitys meidän ilmastotoimissa kasvaa tuntuvasti seuraavan viiden – kymmenen vuoden sisällä”, totesi ympäristö- ja ilmastoministeri Mykkänen, ja jatkoi, että viimeisen viidentoista vuoden aikana sähköntuotannon päästöt on saatu romahtamaan ja näinä vuosina myös lämmityksen päästöt ovat romahtamassa.

Huomio alkaa siis kääntymään yhä enemmän työmaavaiheen materiaalivirtoihin sekä päästöihin, ja siten edelleen materiaalituotannon päästöihin ja muihin vaikutuksiin luontokadon ja materiaaliniukkuuden näkökulmista.

Energiantuotannon osalta ministeri kiinnittäisi huomiota paitsi energiankulutuksen määrään, myös siihen milloin energiaa kuluu. Tulevaisuudessa esimerkiksi lämmön hinnoittelu voisi tapahtua tuntitasolla, mikä loisi kannusteita vähentää kulutusta huipputehojen hetkellä, jolloin tuotanto on myös kaikkein päästöintensiivisintä. Kulutusjoustosta kommunikointi on haastavaa, myönsi Mykkänen, sillä lämmitys koetaan peruspalveluksi ja keskustelu herättää siksi tunteita.

Rakentamislain muutokseen ministeri ilmaisi olevansa tyytyväinen, niin koko elinkaaren aikaisen hiilijalanjäljen että hiilikädenjäljen merkitykseen, kuten myös raja-arvon asettamiseen. Hän muistutti lain tulevan voimaan 2025 ja vähähiilisyyttä säätelevän osuuden 2026. Ministeri koki myös että olisi hyödyllistä tietää hiilijalanjäljen raja-arvon laskeva taso ennakkoon tuleviksi 5-10 vuodeksi, jotta yrityksillä olisi paremmin aikaa reagoida ja kehittää toimintaansa.

Ministeri viittasi puheessaan valtion säästötoimiin ja arveli sen näkyvän korjausavustuksissa. Hän arveli myös, että Euroopan sosiaalisesta ilmastorahastosta voitaneen rakennusten vähähiilisyyskysymyksiä jonkin verran rahoittaa.

Lopuksi ministeri vielä korosti kiinteistö- ja rakennusalan kasvavaa merkitystä ilmastokeskustelussa. ”Kun eduskunnassa keskustellaan ilmastoasioista, niin useammin keskustelu keskittyy autoihin ja tehtaisiin, isoihin piippuihin tai nieluihin… Mutta kun mennään eteenpäin, niin luulen, että yhä enemmän tullaan puhumaan rakentamisesta, joka varsinkin kasvavilla kaupunkiseuduilla muodostuu hallitsevaksi”, lopetti ministeri puheenvuoronsa.

Ilmastoselvitysasetuksen tilanne – Maria Tiainen ympäristöministeriö

Rakennusten vähähiilisyyttä ja elinkaariominaisuuksia säänteleviin pykäliin tehtiin lausuntokierroksen jälkeen muutoksia, joiden tarkoituksen on keventää hallinnollista taakkaa kunnissa ja rakentajilta. ”Pientalojen jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle nähtiin pitkälti hyvänä asiana ja todettiin myös, ettei haluttu hankaloittaa korjausrakentamista, sillä se itsessään parantaa energiatehokkuutta”, kertasi Tiainen lausuntopalautteita ja muistutti vasta-argumenttina korjausrakentamisen päästöistä.

Soveltamisalaan muutoksina tulivat siis niin, että ulkopuolelle rajattiin pientalot, korjausrakentaminen ja laajennukset. Sen sijaan rakennukset, jotka lämmitetyltä nettoalaltaan ylittävät 1000m2 (varastorakennus, liikenteen rakennus, uimahalli, jäähalli) tulevat raja-arvo-ohjauksen piiriin. Yleisesti periaate on, että jos rakennukselle tullaan asettamaan hiilijalanjäljen raja-arvo, sille tarvittaisiin myös ilmastoselvitys ja rakennustuoteluettelo.

Materiaaliselosteen lausuntopalautteessa siis iso osa kannatti, että seloste muutetaan rakennustuoteluetteloksi. Rakennustuoteluettelon avulla on tarkoitus varautua esimerkiksi tilanteisiin, joissa materiaaleista on niukkuutta. Mukana on myös kiertotaloutta tukevia osia sekä se soveltuisi mahdollisesti tuotekelpoisuuden osoittamiseen.

Ilmastoselvityksen laatimisesta saatiin runsaasti kommentteja. Lopulta todettiin, että ilmastoselvitys laaditaan osana loppukatselmusta, eli sitä ei tarvita rakennuslupaa. On kuitenkin huomioitava, että rakennustuoteluettelo on laadittava rakennuslupaa varten ja päivitettävä loppukatselmusta varten, Tiainen huomautti.

Lausuntopyynnössä pyydettiin myös palautetta arvioinnin kohteesta. Selkeä enemmistö kannatti sekä rakennuspaikan ja rakennuksen vähähiilisyyden arvioimista, vaikka hiilijalanjäljen raja-arvo ohjaakin vain rakennusta.

Siten arvioinnin kohteena on rakennuksen hiilijalanjälki (kantava runko, täydentävät osat ja talotekniikan pääosat), joita raja-arvo ohjaa ja rakennuspaikan hiilijalanjäljessä arvioidaan alueen rakenteet ja maanalaiset rakenteet.

Myös Tiainen muistutti, että ilmastoselvitysvelvoite tulee vasta 1.1.2026, joten aikataulu ei ole liian tiukkaa. Tämä tuo myös rakennusvalvonnalle ja hankkeille lisää aikaa. ”Ilmastoselvitykselle tullaan myös laatimaan ohje, jossa pureudutaan ongelmakohtiin ja tehdään laskentaesimerkkejä.”

Hankkeeseen ryhtyvällä on huolehtimisvelvoite laatia ilmastoselvitys, jossa raportoidaan rakennuksen hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki. Hiilijalanjälki kattaa rakennustuotteiden valmistuksen, kuljetukset, rakentamisen, rakennustuotteiden vaihdot, energian kulutuksen rakennuksessa, purkamisen, kierrätyksen ja loppusijoituksen. Hiilikädenjälki sisältää kierrätyksen ja uudelleenkäytön, pitkäikäiset hiilivarastot, karbonatisoitumisen, ylimääräisen uusiutuvan energian ja hyödyntämisen polttolaitoksissa.

Hiilijalanjälkeä ja hiilikädenjälkeä ei lasketa yhteen. Lasketaan hiilidioksidiekvivalenteina, arvioinnin pituus on 50 vuotta, kuten muissakin pohjoismaissa, käytönaikaisen energiankulutuksen päästöt lasketaan energiatodistuksen perusteella ja arviointi perustuu joko kansalliseen päästötietokantaan  (CO2data.fi) tai ympäristöominaisuustietohin (esim EN 15804+A2).

Käytönaikaisen energiankulutuksen päästöjen laskennasta lausuntopalautteissa toivottiin, että laskennassa voisi hyödyntää paikallisen kaukolämpöyhtiön energiantuotannon päästökertoimia. ”Tämä aiheuttaa tiettyjä haasteta yhdenvertaisuuden näkökulmasta ja nyt näyttää siltä, että laskennassa tullaan käyttömään kansallisia energiantuotannon päästöskenaariota”, totesi Tiainen.

Kansallisen päästötietokannan kehitys yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa – Janne Pesu Syke

Kansallisen päästötietokannan rooli on mahdollistaa ilmastoselvityksen mukainen elinkaariarviointi, niin että on kansallisesti yhtenäistä, vertailukelpoista ja avointa tietoa. Ylläpidosta vastaa Suomen ympäristökeskus Syke, kertasi Janne Pesu puheenvuoronsa alkuun.

”Toki haasteelliseksi tämän tekee liikkuva maali”, totesi Pesu, mutta jatkoi, että kehitysprojektien myötä varmistetaan omaa valmiutta. Ja onhan jo ennen lainsäädännön käyttöönottoa nähtävissä, että CO2datan tietoja on otettu käyttöön.

”Jo ensimmäinen versio CO2datasta tehtiin yhdessä ruotsalaisen Boverketin kanssa.” Pohjoismainen yhteistyö on jatkunut ja kesäkuussa tullaan julkaisemaan raportti ”Nordic view on data needs and scenario settings for full life cycle building environmental assesment.” Raportin julkaisee Pohjoismaiden ministerineuvoston käynnistämä Nordic Sustainable Construction -projekti, jonka tavoitteena on pohjoismainen rakennusmääräysten harmonisointi ja pohjoismaisen kestävän rakentamisen yhteistyön jatkaminen.  

Raportti esittää siis pohjoismainen asiantuntijoiden näkemyksen rakennusten elinkaarilaskennassa käytettävistä tiedoista. Vertailukelpoisuuden haasteena on esimerkiksi GWP total eli kokonaisvaikutuksen käyttäminen indikaattorina. ”GWP total näyttää koko elinkaaren vaikutuksen, mutta elinkaaren eri kohdista katsellen se ei ole yhdenvertainen tapa vertailla.” Päästöjen vertailu ja kustannustehokas raja-arvojen valvonta vaatisivat yhteisen, riittävän tarkalle tasolle menevän luokittelujärjestelmän. ”Jolloin voidaan toteamisen sijaan vertailla.”

Raportti tulee sisältämään suositukset tarvittavista tiedoista moduuleittain – siis myös sellaisille, joita ei ole vielä käytetty, kuten esimerkiksi ”Operational Water Use”. Tavoitteena on esittää moduulin vaikuttavuuteen sopiva toimintamalli – yhteisestä EU-tason arvosta parametrisoituun kansalliseen tietoon. ”Suositus tulee olemaan, että EU Prime on laskettu kaikille, jolloin voidaan luoda jonkinlainen skenaario vähähiilisyydelle.” Samalla projektissa pyrittiin hakemaan lisää tietoa. Esimerkiksi eri aikakausien arkkityyppien avulla selvitettiin päämateriaalien määrää yleisissä tyyppirakenteissa ja näistä tullaan tuomaan esimerkkejä päästötietokantaan. Myös kasvillisuudesta elinkaarilaskennassa tulee esimerkkejä, sillä rakentamisen elinkaarilaskennassa käytetyt skenaariot netottavat kaupunkipuiden hiilensidonnan ja puun istutuksesta huomioidaan pelkkä päästö. Kaupunkipuiden päästöjen ja nielujen arviointi osoittaa hiilensidonnan olevan kuitenkin merkittävämpi tekijä kuin taimenkasvatus, ylläpito ja puun poisto 50 vuoden ajanjaksolla.

Meillä on sama tavoite, mutta monta reittiä. ”Me olemme kaikki ovat saman asian äärellä, mutta jokaisella on erilaisia reittejä”, totesi Pesu. Myös pohjoismaissa on hyvin erilaista regulaatiota, joten katsotaan harmonisoituuko se tässä välissä vai vasta EPBD:n myötä. Periaatteessa kaikki nykyinen ja suunniteltu regulaatio perustuu samoihin standardeihin, mutta tulkinta ja rajaukset vaihtelevat. Yhteisen datan laatiminen on jo mahdollistanut monenlaista kehitystä.

Hiilijalanjäljen raja-arvon-ohjeistus tulee – Mikko Koskela ympäristöministeriö

Säädösohjausta on valmisteltu pitkään, työ vähähiilisen rakentamisen säädösohjauksen kehittämiseksi käynnistettiin jo vuonna 2016, muistutti Mikko Koskela puheenvuoronsa alkuun. Vuonna 2017 laaditun selvityksen pohjalta julkistettiin kolmivaiheinen tiekartta rakennuksen elinkaaren CO2-päästöjen ohjaukseen vuoteen 2025 mennessä. ”Kun nyt siis alkuperäisen suunnitelman sijaan ohjauskeino tulee käyttöön 2026”, totesi Koskela. Hän vielä muistutti, ettei raja-arvo koske korjaus- ja muutostöitä, kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä eikä rakennuksen laajentamista. Rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvon on perustuttava rakennuksen koko elinkaaren aikana tapahtuvaan energian ja materiaalien kulutukseen. Raja-arvo ei sisällä rakennuspaikan hiilijalanjälkeä eikä rakennuksen tai rakennuspaikan hiilikädenjälkeä. Viimeisenä pykälänä on, että raja-arvoa annettaessa voidaan ottaa huomioon sellaiset erityistilanteet, joissa raja-arvon alittaminen on rakennukseen, sen käyttötarkoitukseen tai sijaintipaikkaan liittyvien ominaispiirteiden tai lain mukaisen olennaisten teknisten vaatimusten teknisen ja toiminnallisen toteuttamisen vuoksi erityisen haastavaa. ”Tämä pykälä antaa mahdolliseen, että tilanteissa, joita ei ole osattu ennakoida, voidaan joustaa ja laki kestää paremmin aikaa.”

Aikataulusta Koskela kertoi, että tavoite on notifioida arviointimenetelmä kesällä. Syksyllä ehdotus menee eduskuntaan ja kun nämä on käsitelty, edetään raja-arvojen arviointiin. ” Hankeikkunasta ei tietoa vielä näy, tullee näkyviin alkusyksystä”, kertoi Koskela. Selvitystyö on siis parhaillaan käynnissä ja sidosryhmien kanssa työskentely ajoittuisi syksylle. Näin lausuntokierrokset olisivat loppuvuodesta tai vuoden 2025 alkuvuodessa, joten arvio on, että asetus olisi valmis keväällä tai kesällä. Näin siirtymäaikaa olisi syksy. Aikataulu kuitenkin tarkentuu hankesuunnitelman myötä.

Itse hiilijalanjäljen raja-arvojen asetantaan tarvitaan riittävä otos erilaisia rakennustyyppejä, minkä jäljeen tutkitaan muuttujat ja tavoitteena on saavuttaa käsitys tyypillisistä hiilijalanjäljen vaihteluväleistä. Tämän jälkeen on pohdittava erilaisia keinoja, kuinka hiilijalanjälkeä pienennetään. Keinoja voivat olla esimerkiksi tilatehokkuus, elinkaari, energia- tai materiaalitehokkuus, käyttöaste, rakenteet ja muunneltavuus. Sen jälkeen on tehtävä vaikuttavuusarviointi niin ympäristö-, sosiaaliset kuin talousvaikutuksetkin, jotta voidaan asettaa ensimmäiset raja-arvot.

Muistettava on, että lainsäädännössä on odotettavissa muutoksia myös, koska EPBD:n päivittämisen myötä jäsenvaltioiden on varmistettava, että hiilijalanjälki lasketaan direktiivin (liitteen III) mukaisesti ja ilmoitetaan rakennuksen energiatehokkuustodistuksessa. ”EPBD:n implementointi saattaa siis aiheuttaa nopeitakin sääntelyn tarpeita.”

Koskela kävi vielä lävitse vähähiilisyyden säädösohjauksen vertailun muihin pohjoismaihin.

• Ruotsi valmistelee uusien rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvon käyttöönottoa vuoden 2025 alusta. Suunnitelma on laajentaa moduulien osalta 2027.
• Tanskassa säätely alkoi vuoden 2023 alusta suoraan raja-arvosäätelyllä. Tavoite on tiukentaa raja-arvoja kahden vuoden välein. Soveltamisalaan kuuluvat lähes kaikki pinta-alaltaan 1000 m2 ylittävät rakennukset. Korjausrakentaminen ja laajennukset eivät kuulu velvoitteen piiriin, mutta on ehdotettu, että laajamittaiset korjaukset sisällytettäisiin ilmastoselvityksen piiriin 2025 ja niille asetettaisiin raja-arvo 2027.
• Rakennusten vähähiilisyyden säädösohjaus on käytössä myös Hollannissa, Ranskassa, Norjassa ja osissa Belgiaa. Viro ja Islanti kehittävät rakennusten vähähiilisyyden säädösohjausta parhaillaan.

#BuildingLife-tiekartta ja yritysten vähähiilisyystyö

”Aamupäivä kuultiin säädöskehityksestä ja seminaarin iltapäivä tullaan kuulemaan siitä mitä ala tekee, mitä voimme oppia toisiltamme, niin että voisimme ola parempia kuin säätely edellyttää”, Lauri Tähtinen, Green Building Council Finland avasi iltapäivän osuuden.

Katsaus kiinteistö- ja rakennusalan ilmastokestävyyden nykytilaan julkaistiin pari vuotta sitten. Siinä esitettiin visio hiilineutraalista ympäristöstä 2035.

Hiilineutraali rakennettu ympäristö tarkoittaa tilannetta, jossa vuotuiset ilmastopäästöt ja rakennetun ympäristön positiiviset ilmastovaikutukset ovat tasapainossa. Käyttämällä RT:n tiekartan päästöjakaumia (energiankäyttö 75 %, materiaalit, työmaat ja kuljetukset 25 %) ja päästövähennystavoitteita, voimme laskea päästövähennysten kokonaisvaikutuksen yksinkertaisesti kaavalla: 75 % * 90 % + 25 % * 50 % = 80 %.  

”Energiatuotannon päästöt ovat puolittuneet viimeisen viiden vuoden aikana ja näyttäisi siltä, että tulee puolittumaan edelleen tulevan viiden vuoden aikana”, summasi Tähtinen. ”Toki meille KIRA-alalla jää yhä kysymyksiä ratkottavaksi energiatehokkuuden, kulutusjouston osalta. Seurasta kuitenkin on, että itse rakentamisen päästöjen vaikutus kasvaa jatkuvasti.” Aiheesta on tietoa niukemmin ja siksi FIGBC aikookin selvittää lähitulevaisuudessa rakentamisen päästövähennysten tilannetta.

  Sääntelyä vai vapaaehtoisia toimia – oikea vastaus on tietenkin, että molemmilla.

” Sääntelyä vai vapaaehtoisia toimia – oikea vastaus on tietenkin, että molemmilla”, Tähtinen viittaa toimialan päästöjen ohjaamiseen.  #BuildingLife -julkaisu Hiilineutraalin rakennetun ympäristön toimintaohjelma on yksi hyvä tapa löytää keinoja oman toiminnan päästöjen vähentämiseen. Julkaisu sisältää eri tyyppisille organisaatioille ehdotuksia vaikuttaviksi toimenpiteiksi. ”Ja jo yli 70 organisaatiota on kannattajana, 20 edelläkävijää on julkaissut tiekarttansa.”

Ja #Buildinglife -hanke on kaikille avoinna, kutsuu Tähtinen.

1. Liity #BuildingLife -kannattajaksi
2. Osallistu FIGBC:n tiekarttatyöpajoihin.
3. Julkaise oma hiilitiekartta.
4. Vähennä päästöjä.

Kokemuksia vähähiilisyystiekartan laatimisesta – Jaana Valjus Kerabit   

FIGBC:n tiekarttatyöpajoihin osallistui kevään aikana myös Kerabit. Yritys on osa Nordic Waterproofing Group -konsernia, ja toiminut Suomessa Kerabitin nimellä vuodesta 2023 alkaen. Suomessa Kerabitilla on yhteensä kolme tuotantolaitosta Suomessa.  ”GHG -protokollan mukaisella laskennalla päästöjä on mitattu vuodesta 2021 alkaen”, kertoi Jaana Valjus. Vertailuvuodesta alkaen Kerabit on puolittanut päästönsä Scope 1 ja 2 osalta, mutta Scope 3 on osoittautunut haasteelliseksi heikon tiedon saatavuuden vuoksi.

Hiilijalanjäljen pienentämiseksi tehtyjä toimenpiteitä ovat mm. maakaasun vaihtaminen biokaasuun sekä siirtyminen tuulivoimalla tuotettuun uusiutuvaan sähköön, energiakatselmukset, keväällä käyttöönotettu aurinkovoimala ja tuotekehityksessä Kerabit kattoelementit.

Seuraavaksi merkittäviä toimenpiteitä ovat sähkösopimusten ja lämmitysmuodoissa siirtyminen uusiutuviin energianlähteisiin, oman toiminnan energiatehokkuuden parantaminen, johon liittyy ETJ sekä  omissa ja leasing diesel-autoissa vähäpäästöisemmän, uusiutuvan dieselin käyttö.

“Liikenne on iso osa päästöistämme, sillä kuljemme paljon työmaille. Siksi tänä vuonna aloitetaan myös sähköpakettiautojen käytön pilotointi”, kertoi Valjus.

Nestekaasun käyttö on ratkaisu tuotekehityksellä, niin että kaasua tarvitaan vähemmän. Scope3 päästöissä merkittävä osa syntyy hankituista raaka-aineista ja materiaaleista. Siksi tuotekehityksessä esimerkiksi fossiilinen bitumi on osittain korvattu uusiutuvilla biopohjaisilla raaka-aineilla sekä kierrätysmateriaaleilla. 

Hiilitiekarttatyöstä syntyneistä kokemuksista Valjus tiivisti, että ensimmäinen askel oli tietenkin päästöjen selvitys. Erittäin tärkeänä pidettiin datan laatua ja järjestelmät tukevat datan keräämistä. Päästöjen selvityksen jälkeen on luontevinta vaikuttaa ensimmäisenä Scope 1 ja 2 päästöihin. Arvoketjun tärkeyttäkään ei voi unohtaa. Valjus myös kiitteli lopuksi FIGBC:n tiekarttapajoja, joissa sai vinkkejä jo tiekartan tehneiltä yrityksiltä että asiantuntijoilta. Ja lopulta visuaalinen puoli nousi loppumatkasta tärkeäksi, kun suurta datamäärää ryhdyttiin puristettiin kartan muotoon.

Tavoite ilman suunnitelmaa on vain toive, joten haluaisin kannustaa yrityksiä, jotka eivät ole hiilitiekarttatyöhön lähteneet – kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan.

Jaana Valjus, Kerabit

Hiilitiekartta – suunnitelmasta käytäntöön – Laura Eklund Skanska 

Laura Eklund kertoi Skanskan tiekarttatyöstä. Tiekarttatyö alkoi, kun Skanska AB -konserni julkaisi ilmastotavoitteensa vuonna 2019. Ensimmäinen versio tiekartasta oli listaus toimenpiteistä ja painopisteistä ja sisäinen viestintä aiheesta aktiivista, mutta usein keskusteluissa kysyttiin, että mikä oikeastaan on se ”tiekartta”. Ymmärrettiin siis, että tarvitaan visuaalinen, helposti ymmärrettävä tiekartta ja sopivasti silloin Green Building Council Finlandilta kutsuttiin mukaan #BuildingLife -hankkeeseen. 2020 julkaistu tiekartta onkin yhä nähtävissä FIGBC:n verkkosivuilla. ”Totuuden nimissä on myönnettävä, että tiekarttaa on päivitetty sen jälkeen ja laadittu ns. toimitusjohtajaversio, josta onkin nyt tullut konkreettinen työkalu mm. kaikkiin sidosryhmätapaamisiin.”

Eklundin seminaarissa esittelemä kartta siis poikkeaa #BuildingLife -projektissa julkaistusta, mutta sisältää yhä toimenpidealueet asiakaslähtöisistä konsepteista, innovatiivisen hankinnan ja suunnittelun ohjauksesta, uusiutuvasta energiasta sekä kulttuurista ja toimintatavoista, sillä ”on tärkeää ymmärtää, että on oikeasti kulttuurisesta muutoksesta kyse, tarvitaan osaamisen kehittämistä, viestintää ja prosessien muuttamista”, korosti Eklund.

Toimenpidealueissa on toimia, joihin voidaan itse vaikuttaa, esimerkiksi uusiutuvaan sähköön siirtyminen, käynnissä on myös uusiutuvaan dieseliin siirtyminen. Sen lisäksi on toimia, joilla voidaan vaikuttaa markkinaan, kuten esimerkiksi se, että jokaisessa uudessa hankkeessa tarjotaan päästövähennyskeinoja. Ajatus on, että kuluvan vuoden aikana määritellään tarkemmin, että kaikissa hankkeista tarjotaan vähähiilistä betonia. Ja betoniin päädyttiin siksi, koska merkittävimmät päästöt syntyvät juuri betonista niin Suomessa kuin konsernin tasollakin.

”Ja vielä ei olla siinä, että voitaisiin edellyttää ympäristöselosteita kaikissa edes keskeisimmissä hankinnoissa, mutta luonnollisesti toivotaan, että ne vielä lisääntyvät. Uskon myös, että ilmastoselvityksen myötä ympäristöselosteiden merkitys kasvaa entisestään.”

Kulttuurin ja toimintatapojen osalta Eklund vielä mainitsi Skanskan sisäiset hiilityöryhmät, joihin on koottu eri puolilta Suomea erilaisia ihmisiä tunnistamassa ilmastoviisaita toimintatapoja ja kehittämässä prosesseja kohti vähähiilisyyttä. Hiilityöryhmien lisäksi on hiiliohjausryhmä ohjaamassa ja tukemassa. ”Tärkeää on osallistaminen, ottaa ihmiset mukaan”, korosti Eklund yhteistyön merkitystä.

Tilamuutokset osana omistajan vähähiilisyystyötä – Elmeri Nordenswan Castellum 

Kiinteistösijoittajan näkökulmasta vähähiilisyystyötä esitteli Elmeri Nordenswan, Castellumilta. Castellum AB:lla vuokrattavaa pinta-alaa on noin 5,5 miljoonaa neliömetriä ja Suomessakin tiomitaan kuudessa eri kaupungissa. Konsernin laajuinen vastuullisuussuunnitelma ”The sustainable City 2030” tähtää nettonollapäästöihin 2030 mennessä ja rakentuu neljän painopisteen varaan. ”Planetaariset rajat ja tulevaisuuden kestävyys ovat hyviä käsitteitä ohjaamaan hankkeiden päätöksentekoa. Niiden käytettävyys on huippuluokkaa, koska hanketyöryhmässä kaikki ymmärtävät nämä määreet”, totesi Nordenswan.

”Kun tavoitteena on nettonolla 2030, niin hyvin kevyelläkin backcastingillä on nähtävissä, että energiankäyttö kiinteistöissä alkaa olla fossiilitonta ja hyvällä mallilla. Siksi onkin päätetty järjestelmällisesti lisätä materiaalien uudelleenkäyttöä kaikissa hankkeissa”. Vuonna 2030 uudelleen käytettävien tuotteiden ja uusiutuvien materiaalien käytön on oltava merkittävässä roolissa kaikissa hankkeissa.

Kiinteistöjenomistajan näkökulmasta tilamuutokset ovat toistuvia. ”Mitä aiemmin ei ole niin huomioitu, on että materiaali- ja rakennusosavalintojen myötä yksittäiseen tilaan kohdistuu myös aika paljon materiaalisidonnaisia päästöjä”, totesi Nordenswan. ”Suuruusluokka on toki maltillinen, pieniä puroja kuitenkin kertyy ja kun laajennetaan perspektiiviä koko rakennettuun ympäristöön, niin yhtäkkiä onkin yllättävän paljon.”

Castellumin vähähiilisyystyön tavoitteena on käytönaikaisen materiaalivirran hidastaminen. Castellum myös osallistui keväällä FIGBC:n Tilamuutosten hiilijalanjäljen arviointiohjeen pilotointiin sekä sen lisäksi #BuildingLife tiekarttatyöpajoihin, jonka osalta aikovat julkaista tiekarttansa syksyllä.

Käytännössä Castellumilla on sisäinen regulointi, esimerkkinä uudelleenkäytön vaatiminen kaikissa hankkeissa sekä materiaalien purkaminen ja varastointi ehjänä kerryttää omaa varastoa, kun tulevaisuudessa tarvitaan vähäpäästöisiä rakennusosia. Castellumilla sääntely ohjaa suunnittelua, raja-arvoja on tyyppitilakohtaisesti sekä rakennusosakohtaisesti. Tilaajanohjeessa myös edellytetään EPD:tä kaikista tuotteista.

Nordenswan kertoi muutamia pohjoismaisia esimerkkejä palveluista, joita tarvitaan vähähiilisyystyön tueksi.

• ReCarpet on Tukholmassa toimiva pienyritys, joka purkaa, huoltaa ja uudelleenasentaa tekstiilipalamattoja.
• Norjassa taas Högsbo on käytettyjen rakennusosien keskusvarasto, jossa kiinteät kulut jaetaan varaston käyttäjien kanssa.

Mitä taas nähdään Nordenswan toivoo näkevänsä tulevaisuudessa? RFID-merkattuja tai QR-kooditarroitettuja tuotteita, jotka sisältävät huolto-ohjeet, historian, takeback -ehdot ja niin edelleen tai Circularity as a service -toimijoita.

Kevytsavi 2.0 – Kokemuksia vähähiilisestä koerakentamisesta – Johanna Hyrkäs Part2

KIRAilmasto on merkittävä 40 miljoonan euron ohjelma, joka edistää vähähiilistä rakennettua ympäristöä ja tukee vihreää siirtymää. Tukea saaneista hankkeista Johanna Hyrkäs, kertoi kevytsavesta. Projektissa on kolme koerakennuskohdetta, joista Hyrkäs esitteli Fiskarsiin rakennettavaa autotallia.

Kevytsavi on saven, kuidun ja mahdollisten lisäaineiden seos, jonka tiheys on alle 1200kg per kuutio. Raaka-aineesta Hyrkäs mainitsee, että Suomen savimääräksi on arvioitu 100 miljardia tonnia. ”Lisäksi rakennushankkeista jää yli savea.”

Savi on luontainen valonestoaine, sillä kyky tasata huoneilman kosteutta, energiankäyttöä, sillä se varaa ja luovuttaa lämpöä, ja on vahvoja viitteitä siitä, että savi puhdistaa huoneilmaa”, luetteli Hyrkäs. Lisäksi kun saveen on sekoitettu orgaanista ainetta, se toimii hiilipankkina. ”Eikä synny hukkaa, koska savi on aina palautettavissa alkuperäiseen muotoonsa.”

Kokeiluja tehdään siis nyt yhteen autotalliin, mukana yhteistyössä on rakennustuotteiden uusiokäyttöön erikoistunut Spolia Design. Pohjan toimittaa todennäköisesti Ecoup. Rakennustyömaa alkaa kesäkuun alussa.

”Suunnittelijoilta tällainen rakentaminen on vaatinut aivan erilaista yhteistyötä”, toteaa Hyrkäs.

”Työ on ollut hidasta,vaikeaa, mutta palkitsevaa ja mielenkiintoista.” Mielenkiintoiseksi Hyrkäs myös mainitsee huhtikuisen Fabricate 2024 -tapahtuman, jossa Indy Johar piti esityksen rakentamisen hiilijalanjäljen (Briteissä) suhteesta globaaliin hiilibudjettiin.

”Minne vain meneekin, kokeiluja biomateriaaleista on nähtävissä”, totesi Hyrkäs yleisistä tunnelmista. Erityisesti yliopistomaailmassa usealla isolla yliopistolla on jokin laboratorio tai ohjelma. Lopuksi Hyrkäs mainitsee vielä esimerkkinä sveitsiläisen Hetzog & de Meuron, 543 Hortus (Instagram: @herzogdemeuron), jossaon käynnissä raakamaarakenteiden potentiaalin selvitys.

Vähähiilisyys osana kaupunkikehitystä

Professori Matti Kuittinen, Aalto-yliopisto veti iltapäivän paneelikeskustelun, jossa mukana keskustelemassa olivat Anni Sinnemäki (Helsingin kaupunki), Anu Montin (Oulun kaupunki), Mikko Somersalmi (Rakli), Panu Savolainen (Aalto-yliopisto).

Kaupunkeja on maapallolla alle 2 % maapinta-alasta, mutta kaupungeissa aiheutuu yli 70 % kasvihuonepäästöistä. Tämän vuoksi taistelu ilmastonmuutosta vastaan joko voitetaan tai hävitään kaupungeissa, pohjusti Kuittinen.

Tulevaisuuden tarvittava pinta-ala riippuu siitä, kuinka tiiviitä tai väljiä kaupunkeja tehdään. Skenaariot 2100- luvulle edettäessä vaihtelevat, mutta selvää on, että kaupungit kasvavat todella paljon. Selittäväksi tekijöiksi Kuittinen mainitsee sen, että tarvitaan 2 miljardia uutta asuntoa tällä vuosisadalla ja samalla kehittyvissä maissa asuinpinta-alat kasvavat.

”Tästä syystä kansainvälinen ilmastopaneeli on todennut, että jos rakentamisen määrää ei kohtuullisteta, energiatehokkuudella saavutetu päästösäästöt voidaan menettää jo 2050”, siteeraa Kuittinen IPCC:tä.

Kotimaassa keskustelu on viime aikoina keskittynyt purkamiseen. On jopa puhuttu purkubuumista. “Tällä on tietenkin paljon tekemistä kaupunkikehityksen kanssa, sillä se liittyy siihen, että kuinka tiivistä kaupunkia voidaan rakentaa, jos ei saada purkaa mitään ja toisaalta kuinka paljon uusia raaka-aineita tarvitaan rakentamiseen, jos puretaan”, totesi Kuittinen.

EU:n alueella Suomi käyttää eniten raaka-aineita per capita, ja eniten raaka-aineita käytetään rakentamiseen. Kovimman kuluttajan lisäksi Suomen rakennus- ja purkujätteen kierrätysaste oli koko EU:n huonoin (luku vuodelta 2020).

“Luvut liittyvät toki kaupunkikehitykseen ja resurssienkulutuksen kautta ilmastoon, mutta on muitakin tärkeitä näkökulmia”, Kuittinen totesi ja kertoi keskustelustaan ranskalaisen kaupunkisuunnittelutoimiston johtajan kanssa. “Pariisissa pohditaan miten kaupungissa voidaan asua, jos lämpötila on +50 °C.”

Read more: ‘We can’t escape the reality’: France is preparing for 4°C of warming by 2100. (alkuperäinen artikkeli Le Journal du Dimanche)

Suomessa on näistä vähemmän keskusteltu, mutta mediassa on kunnostautunut selvittämällä miltä kahden metrin merenpinnan näyttäisi Helsingissä. Turussa simuloitu miltä Turku näyttäisi, jos merenpinta nousisi 10 metriä.

“Ikävä kyllä nämä eivät ole enää edes mahdottomia skenaarioita. Jo kahden huolellisesti tehdyn tutkimuksen mukaan ei Grönlannin jäätikön sulamista voida enää pysäyttää ja jos se vesimäärä vapautuu valtameriin, niin merenpinnan nousu on 6 – 7 metriä.”

Näistä melko vakavista näkökulmista siis pohditaan, että purkaa vai säästää ja pitäisikö olla tiivistä tai väljää, alusti Kuittinen ja pyysi panelisteja ensimmäiseksi pohtimaan minä yhden kaupunkien vähähiilisyyteen liittyvän asian he nostaisivat esille.

”Yksi nouseva teema, johon on Helsingissä kiinnitetty paljon huomiota, on infrarakentaminen. Sen laskenta ei ole vielä samoin vertailukelpoista samoin kuin esimerkiksi asuinkerrostalojen rakentaminen”, kertoi Anni Sinnemäki.

”Infrarakentaminen oli hyvä nosto”, myönsi Somersalmi jatkoi, että aluerakentamisesta kerätään kyllä dataa, mutta siitä tarvittaisiin yhä tarkempaa dataa. ”Olisi tärkeää mennä ns. Beyond Buildings ja tarkastella sekä ohjata vähähiilisyyttä koko kaupunkirakenteen osalta eikä vain yksittäisen rakennuksen osalta.”

”Infrarakentamista haluaisin nostaa esille kaksi asiaa selittäväksi: nopeuden ja toisaalta vaatimattomuuden. Se on jännittävää, miten paljon olemme valmiita uhraamaan, että jokin asia liikkuu nopeammin”, aloitti professori Savolainen. ”Se määrä betonia, terästä, maaperää ollaan valmiita uhraamaan, kalliota leikkaamaan, että jokin asia liikkuu jonnekin 20 km/h nopeammin. Tähänhän sitä infraa tarvitaan.”

”Ja toisaalta vaatimattomuus siitä näkökulmasta, että riittäisikö meille vähempikin, eli olemmeko ylivauraita?”

Oulusta Anu Montin pohti, että kun puretaan, niin rakennetaan sitä samaa vanhaa tilalle. ”Meidän tulee ehdottomasti muuttua. Siinä ei ole mitään järkeä tehdä samalla vanhalla kaavalla, kun nyt on muutoksen aika”, korosti Montin ja totesi tämän liittyvän myös vahvasti olemassaolevan arvostamiseen. Oulussa tilaa täydennysrakentamiselle on, totesi Montin ja kertoi näkevänsä sen eräänlaisena ”Hiilinieluluurankona”.

Seuraavaksi Kuittinen ohjasi keskustelun vähähiilisyyteen. ”Helsingin kaupunki on asettanut hiilelle raja-arvot. Miten se on vaikuttanut koko kaupungin päästöihin?”

”Uusille asuinkerrostaloille asetettiin hiilijalanjäljen raja-arvot noin vuosi sitten ja ehkä tullaan laajentamaan esimerkiksi toimitilarakentamiseen. Tämän päätöksen jälkeen rakennushankkeita on Helsingissä käynnistynyt historiallisen vähän, se ei kuitenkaan johdu tiukasta ohjauksesta, vaan suhdanteesta”, vastasi Sinnemäki ja totesi, että kaupungin päästöihin vaikuttavinta on ollut lämmitystapa ja energiatehokkuusvaatimukset. ”Raja-arvon asettaminen vaikuttaa materiaaleihin ja se ei niinkään nopeuta Helsingin omien päästöjen vähennystä, vaan se vaikuttaa aika paljon muualla Suomessa, sillä se muutos tapahtuu niissä materiaaleissa. Ja tähän myös tähdätään, että isona toimijana Helsinkin vaikuttaa rakentamisen kulttuuriin ja toimintatapoihin.”

Oulussa raja-arvojen asettamiseen ei olla otettu kantaa, mutta Montin piti erittäin hyvänä uutisena Helsingin päätöstä raja-arvojen asettamisesta. Oulussa oli sen sijaan laskettu pilottikohteisiin tavoitearvot, joita pidetään nyt pikemminkin vertailuarvoina. ”Luvuiksi tulivat 16 kerrostalolle ja 19 pientalolle”, kertoi Montin.

Montin pohtii miten pilotin tietoja voi hyödyntää ohjauskeinona, eli ohjataanko tavoittelemaan 10 – 20 % prosenttia parempaan ja katsotaan, millaiset keinot rakennuttajalla on saavuttaa tämä kustannustehokkaasti. Montin harmitteli, että ilmastoselvitys laaditaan nyt osana loppukatselmusta,  sillä käytännössä se edellyttää kaupungilta rakennuttajien kannustamista ja ohjaamista vähähiilisyyteen. Samalla hän ilmaisi kuitenkin olevansa tyytyväinen siihen, kuinka yritykset ovat ryhtyneet tarjoamaan vähähiilisiä ratkaisuja.

Mikko Somersalmi totesi, että vähähiilistä rakentamista on harjoiteltu jo pitkään, mm. vähähiilisyysklinikoilla. Käytännön kysymyksiä myös rakennuttajilta tulee paljon. Säädöskehityksen myötä on myös opittu paljon vähähiilisestä rakentamista ja voitu valmistautua tulevaan säätelyyn. Somersalmi taas piti hyvänä, että ilmastoselvitys laaditaan hankkeen loppuvaiheessa ”Näin ei tarvitse alkuvaiheessa arvailla materiaaleja.” Toki se tarkoittaa oppimista ja opastamista hankkeen alkuvaiheessa, jotta vähähiilisyys saavutetaan. Somersalmi mainitsi, että parhaita keinoja tarkastellaan myös pian julkaistavassa, päivitetyssä vähähiilisyyden tiekartassa.

Hiilen lisäksi muita kestävän kehityksen akuutteja asioita ovat luontokato ja purkamisen jätevirrat, kertoi professori Savolainen. Uudessa laissa toki huomioidaan jäteasiaa, mutta huomioidaanko muita aiheta tarpeeksi, tätä Savolainen ei osannut arvioida. ”Esimerkiksi mitä kaikkea tarkoittaa kierrätysaste, se sisältää hyvin paljon erilaisia tapoja kierrättää”, totesi Savolainen ja otti esimerkiksi työmaat, miten niillä konkreettisesti mahdollisimman vähän kaivetaan maata pois ja tuhotaan hiilensidontaa.”

Paneelikeskustelun päätteeksi keskusteltiin purkamisesta, johon meillä ohjaa vahvasti kulttuuri ja yksityisomaisuuteen perustuva yhteiskunta. Kaupunkien näkökulmasta lainsäädäntö mahdollistaa purkamisen, sillä purkukielto ei liity materiaalin säilyttämiseen vaan rakennuksin muihin erityisominaisuuksiin. Tarvittaisiin siis taitoa ja uskallusta muokata vanhaa purkamisen sijaan. On tarve ohjata olemassa olevan materiaalien laajaan ja laadukkaaseen hyödyntämiseen, sekä olemassa olevien rakennusten tehokkaaseen käyttöön, mikä johtaa niin hyvään huolenpitoon, niin rakennuksia tarvitse purkaa. Somersalmi viittaa selvitykseen, jossa näyttää siltä, että muuntojoustavuuteen panostamisessa jo toinen muutos toimistorakennuksessa maksaa itsensä takaisin.

Yleisökysymyksenä tiedusteltiin tiivistyvän kaupunkirakenteen riskejä ilmastonmuutoksen edetessä, erityisesti lämpösaarekeilmiön näkökulmasta. Sinnemäki näki, että nykyistä tiiviimpi kaupunki olisi tavoiteltava asia, mutta tiiviyteen sisältyy valtava kirjo erilaisia huomioitavia asioita. On kyettävä suunnittelemaan mikrotasolla, suunniteltavaa viilentyvää kaupunkirakennetta, vettä imevää pinta-alaa ja niin edelleen. Siksi Sinnemäen mukaan kysymys ei ole niinkään kysymys tiiviydestä, vaan hyvästä suunnittelusta esimerkiksi korttelitasolla. Käytännön esimerkkinä hän kertoi siitä, että Helsingissä on siirrytty pois maanalaisten pysäköinnin suunnittelusta, sillä maanalaiset rakenteet ovat hiili-intensiivisiä, kattorakenteilla ei voi kasvattaa puita.

Lopuksi Anu Montin kehui Helsingin kaupungin hyvää viherrakennetyötä ja haastoi toteuttamaan sitä sekä vertikaaliseen suuntaan, että laatimaan oppaita sellaisiksi, että ne soveltuvat myös pohjoisemmalle Suomelle oppimateriaaliksi. Sinnemäki kiitti haasteesta ja kertoi puolestaan että on arvostettu Oulun maapolitiikkaa ja asumisenhinnan hallintaa. Haastoi Oulua kirittämään liikenteen murrosta. Yliopiston puolelta professori Savolainen esitti haasteen Raklille: kuinka tuottaa CO2:sta helposti sisäistettävä, ymmärrettävä suure. Raklin Somersalmi taas haastoi Savolaisen osallistumaan vähähiilisen tiekartan julkistustilaisuuteen ja hyödyntämään kuultavia tuloksia.

Concepts for Extremely Low Carbon Construction – Dani Hill-Hansen Effekt

Vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarin päätöspuheenvuorossa Dani Hill-Hansen, tanskalaisesta Effekt-arkkitehtitoimistosta kertoi miten he olivat onnistuneet rakentamaan erityisen vähähiilisiä kohteita.

Päätavoitteena on kehittää rakentamisen metodeja, jotka ovat terveellisiä ihmisille ja planeetalle. Projektit keskittyvät erityisesti siihen, miten rakennusalalla voidaan toimia planeetan kantokyvyn rajoissa.

Hill-Hansen esitteli ensin Reduction Roadmap -projektin, jossa tehtiin yhteistyötä toimialan ja yliopistojen kanssa. Tavoitteena oli esittää Tanskan rakennusteollisuudelle planeetan kantokykyyn perustuvat päästövähennystavoitteet. Planetaaristen rajojen osalta tarkasteltiin Stockholm Resillience Centren viimeisintä päivitystä, jonka mukaan olemme nyt ylittäneet kuusi yhdeksästä planetaarisesta rajasta.

Planetaaristen rajojen sektorien osalta selvitettäväksi valikoitui ilmastonmuutos, sillä meillä on eniten tietoa rakennusten ja rakentamisen ilmastovaikutuksista ja saavutettavat päästövähennykset ovat merkittävimmät”, kertoi Hill-Hansen ja jatkoi, että nyt he ovat siirtyneet tutkimaan biodiversiteettikatoa.

Selvittääkseen mitä käytännössä planetaarisissa rajoissa toiminta tarkoittaa, yhdessä tutkijoiden kanssa selvitettiin IPCC:n AR6-raportin päästöbudjetteja hyödyntäen tarvittavien päästövähennysten määrä. The safe operating space for greenhouse gas emissions (Petersen, S. Et al, 2022).

Globaalin määrän arvioinnin jälkeen tulokset allokoitiin tanskalaiselle kiinteistö- ja rakennusalalle (huomioiden valtion sitoumukset, tavoitteet ja lainsäädäntö) jakamalla ne ensin valtiotasolle (osuus maapallon populaatiosta) ja tuoden ne sitten toimialalle, ja jakaen ne edelleen keskimääräiselle uudisrakentamisen neliömäärälle, huomioiden 50 vuoden elinkaari. Näin päädyttiin rajaan, joka oli 0,3kg CO2eq/m2/vuosi. (Päästöt tällä hetkellä ovat keskimäärin 9,5 CO2eq/m2/vuosi.) Selvittääkseen aikataulua tutkijaryhmä palasi IPCC-raportin tutkimustuloksiin ja arvioi, että pysyäkseen Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 tavoitteessa, päästövähennysten on oltava 83 % – 50 % välillä, missä onnistumisen mahdollisuus heikkenee hitaampien ja lievempien päästövähennysten myötä. “Valitettavasti kuitenkin on niin, ettemme ole globaalisti vähentäneet päästöjä riittävästi. Viime kesänä julkaistiin uusi raportti, joka osoitti, että olemme jo käyttäneet puolet hiilibudjetista”, Hill-Hansen totesi. “Reduction roadmapin osalta tämä osoitti, että 6 – 12 vuoden sijaan meillä on 3 – 7 vuotta aikaa tehdä tarvittavat päästövähennykset pysyäksemme 1,5 tavoitteessa.”

Nyt siis täytyy edetä nopeammin ja tavoite on integroida tavoitteet kansalliseen lainsäädäntöön. Hill-Hansen muistutti, että tanskalainen raja-arvo on nyt 12,0, kun keskiarvo rakennuksille on 9,5. Ehdotus on, että uusi raja-arvo olisi vähemmän kuin 5,8 kg CO2eq/m2/vuosi. “Ja me voimme osoittaa, että se on täysin mahdollista”, Hill-Hansen totesi ja esitteli Living Places -projektin, jossa päästiin 3,85 kg CO2eq/m2/vuosi arvoon.

Tutustu https://buildforlife.velux.com/en/livingplaces

Laskentamenetelminä käytettiin LCA elinkaarianalyysia sekä sisäilman laatuluokitusta. Viisi periaatetta ohjasi suunnitteluratkaisuja: terveellisyys, yhteiskäyttöön soveltuvuus, ja ratkaisun tuli olla yksinkertainen, markkinahintaa edullisempi ja skaalattavissa.

Hankkeessa saavutettiin merkittäviä päästövähennyksiä verrattuna tavanomaisiin rakennustapoihin. “Koko rakennus jaettiin komponentteihin ja jokainen osio laskettiin erikseen, jolloin jokaisen komponentin osalta pystyttiin optimoimaan päästövähennykset, jolloin koko rakennuksen päästöjä pystyttiin vähentämään 3,85 kg CO2eq/m2/vuosi arvoon. Suunnittelussa myös huomioitiin materiaalien kierto ja selvitettiin kuinka tehdyt ratkaisut toimisivat eri talotyypeissä.

Erityisesti projekti on osoittanut miten tärkeää on, että eri osapuolet työskentelevät yhdessä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ja kuinka tärkeää on yhdistää tieteellinen tieto ja kestävän kehityksen tavoitteet rakennusteollisuuden käytäntöihin. Yhdessä rakennusteollisuuden kanssa toimijat ovat laatineet vetoomuksen 5,8 raja-arvolle, jonka tällä hetkellä yli 610 yritystä on allekirjoittanut.