Pitkään suhteellisen stabiilina pysynyt rakennustuotteiden valmistus on nyt ison murroksen äärellä: vähähiilisyyteen kannustavat muun muassa rahoitusehdot, lähivuosina yhä tiukemmin rakennustuotteisiinkin vaikuttava päästökauppa ja yhtenä osana myös rakennuksille tulevat hiilijalanjäljen raja-arvot.
Monet yritykset näkevät vähähiilisyydessä liiketoimintamahdollisuuksia
Murrosaikoina näkökulmat ovat moninaisia. Monet yritykset näkevät muutoksessa mahdollisuuden: olemalla etukenossa innovoimassa uusia, vähähiilisiä tuotteita he pystyvät myös vastaamaan kasvavaan vähähiilisten tuotteiden kysyntään ensimmäisten joukossa. Edelläkävijöistä moni on asettanut omalle toiminnalleen huomattavasti lain vaatimuksia kovempia vähähiilisyystavoitteita: esimerkiksi Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö (Hoas), NCC ja Hartela, ovat määritelleet omaperustaisille hankkeilleen elinkaaren hiilijalanjälkitavoitteet välillä 13–14 kgCO2e/m² vuodessa.
Sitoutuminen vähähiilisyyteen näkyi hyvin myös kevään lausuntokierroksella koskien kansallisia hiilijalanjäljen raja-arvojen tasoa: Lausunnoilla tuotiin laajasti esille, että edellytyksiä tiukempienkin tasojen säätämiseen olisi ja esitetyt raja-arvot nähtiin vaatimattomiksi suhteessa toimialan nykyiseen kyvykkyyteen tuottaa vähähiilisiä ratkaisuita. Lähes puolet lausunnonantajista kannatti ensimmäisen tai toisen raja-arvon tiukentamista, kun taas 24 prosenttia lausunnonantajista piti esitettyä tasoa sopivana. Loput lausunnonantajista (noin 27 %) eivät ottaneet suoraan kantaa raja-arvojen suuruuteen. Lausuntopalautteen pohjalta vuoden 2028 raja-arvoja kiristettiin 1–2 yksikköä kaikille muille rakennuksille paitsi sairaaloille.
Raja-arvon pienenemisen vaikutuksia lieventää muun muassa energiantuotannon päästövähennysten ennakoitu kehitys. Rakennusten keskimääräinen hiilijalanjälki pienenee tulevina vuosina energiantuotannon päästöjen vähentymisen kautta osin ”automaattisesti”, ilman rakennuttajan aktiivisia toimia. Jotta raja-arvo-ohjaus jatkossakin kannustaisi oikeasti pienentämään rakennustuotteiden päästöjä, täytyy raja-arvoja kiristää energiantuotannon puhdistumisen myötä.
Olisivatko vapaaehtoiset toimet riittäneet?
Raja-arvoja on kritisoitu siitä näkökulmasta, että koko uudisrakentamisen kattavaa sääntelyä ei olisi tarvittu, vaan vähähiilisyys etenee vapaaehtoisin toimin.
Kymmenet yritykset ovatkin tehneet jo viime vuosina vapaaehtoisia toimia. Lisätietoa toimista vähähiilisyyden edistämiseksi löytyy esimerkiksi sivulta #BuildingLife, johon on koottu kymmenien yritysten vähähiilisyyden tiekarttoja.
Osana syyskuussa 2025 julkaistua Korjaussuunnitelma – 10 ratkaisua kiinteistö- ja rakennusalan kestävyyteen -raporttiamme haastattelimme laajalti alan toimijoita eri puolilta kiinteistö- ja rakennusalan arvoketjua.
Valtaosa vähähiilisyystoimia vapaaehtoisesti tehneistä yrityksistä näki, että rakennushankkeiden tilaajien tavoitteet ja kannusteet valita vähähiilisiä ratkaisuja eivät vielä riitä siihen, että vähähiilisyydestä tulisi valtavirtaa rakennushankkeissa.
Esimerkiksi monet tuotevalmistajat kertoivat, että vähähiilisiä rakennustuotteita kyllä on tarjolla, kunhan tilaajat valitsisivat niitä rakennushankkeisiin. Monet toimijat näkivät myös hiilijalanjäljen raja-arvot tervetulleena kannustimena siihen, että tilaajat valitsisivat useammin vähähiilisiä ratkaisuja hankkeisiinsa. Kustannus ei välttämättä ole korkeapäästöisempiä valintoja suurempi, mutta uutta osaamista – sekä päästölaskentaa päätösten pohjaksi – vähähiiliset valinnat usein vaativat. Jos ei ohjausta vähähiilisten ratkaisujen valitsemiseen ole, eivät tilaajat välttämättä painota vähähiilisyyttä valintakriteereissä ja vähähiiliset tuotteet jäävät hyllylle.
Tarvitaan sekä ohjausta että kannustimia, jotta koko ala vähähiilistyy
Vapaaehtoisia toimia on siis tehty jo usean vuoden ajan, mutta tulokset päästöjen vähentämisessä koko rakentamisen ketjussa ovat jääneet vielä liian pieniksi suhteessa ilmastotavoitteisiin. Kehitys on todella vaatimatonta myös esimerkiksi suhteessa siihen murrokseen, joka energiantuotannossa on saatu aikaan. Ilmastoselvityksen ja nyt alkuun varsin maltillisten raja-arvojen ohjaus on tervetullut suunnannäyttäjä sille, että myös koko rakennusala liikkuisi kohti vähähiilisyyttä.
Murrosvaiheessa opettelemista riittää ja myös laskennan säännöt kehittyvät. Tällä hetkellä keskustelua käydään muun muassa hiilijalanjäljen laskennan yksityiskohdista tai siitä, mitä tapahtuu rakennushankkeen ylittäessä sille asetetut raja-arvot. Me FIGBC:llä käymme muun muassa keskusteluja suurimpien kaupunkien kanssa siitä, minkälaisia sanktioita raja-arvojen ylittymisestä voisi tulla. Rakennuksen käyttöönoton evääminen ei liene kenenkään kannalta fiksu lopputulos, mutta sakot tai kompensaatio puolestaan voisivat olla mahdollisesti olla keinoja ylitysten korvaamiseen.
Me FIGBC:llä kutsumme alan toimijoita ideoimaan myös, mitkä kannustimet auttaisivat edistämään vähähiilisyyttä kiinteistö- ja rakennusalalla. Voisivatko esimerkiksi rahoitusehdot tai verotus luoda vähähiilisyydestä tai vaikkapa kiertotalousratkaisuista nykyistä houkuttelevampia myös taloudellisesti? Tähän kysymykseen aiomme itse syventyä 2026 aikana ja kuulemme mieluusti näkemyksiä eri puolilta.
Liina Länsiluoto
Yhteiskuntasuhdepäällikkö
liina.lansiluoto@figbc.fi
+358 40 835 4900
