Kaupunkivihreän lisääminen ja turvaaminen auttaa varautumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja luomaan kestäviä kaupunkeja. Viherrakenteet tukevat luonnon monimuotoisuutta ja tarjoavat turvallisia sekä terveellisiä asuinympäristöjä. Varautuminen on kustannustehokasta verrattuna esimerkiksi tulva- tai myrskyvahinkojen korjaamiseen. Lähiluonto antaa asukkaille myös tärkeitä paikkoja virkistäytymiseen, liikkumiseen ja vaikkapa lemmikkien kanssa ulkoiluun.
Suomalaiset kaupungit pärjäävät hyvin eurooppalaisessa vertailussa. Miksi kaupungeissamme ei kuitenkaan ole enemmän vihreää, ja miksi vihreä on aina se joka väistää?
Ainakin nämä 9 estettä nähdään jo pelkästään alueen suunnitteluvaiheessa:
- Kaupunkivihreää eli suunnittelutermein viherrakennetta ei arvosteta suunnitteluprosessissa yhtä paljon kuin muita suunnittelunäkökulmia.
- Suunnitteluprosessissa ei ole käytössä varsinaisen viherrakenteen määrää tai laatua mittaavia tavoitteita. 3-30-300-tavoite sekä tavoite asukkaiden etäisyydeksi viheralueille eivät ole riittäviä.
- Vihreälle ei ole määritetty taloudellista arvoa, mikä jättää sen huomiotta budjettikeskusteluissa, päätöksenteossa ja tavoitteenasetannassa.
- Kaupungin kasvun ja luonnon vaalimisen välillä on ristiriitaa, joka ei ole helposti ratkaistavissa, Väestömäärän kasvu on väistämätöntä suurilla kaupunkialueilla, ja samalla luonnon lisääminen kaupunkeihin on välttämätöntä, jotta ne voivat sopeutua ilmastonmuutokseen ja tuottaa hyvinvointia asukkailleen.
- Kaupunkivihreästä huolehtiville suunnittelijoille tulee valtavasti uutta informaatiota mutta resursseista on pulaa (maisema-arkkitehdeillä täystyöllisyys), mikä vaikeuttaa uusien käytäntöjen käyttöönottoa. Suunnittelijat eivät saa riittävästi ohjausta kaupungin tavoitteiden toteuttamiseksi, edellisen kohdan ristiriidat saattavat jäädä yksittäisen suunnittelijan tapauskohtaisesti ratkaistavaksi.
- Päättäjien, muiden suunnittelualojen, toteutuksen ja kunnossapidon viherosaaminen on vielä vähäistä.
- Seudullisessa keskustelussa sopeutumisen ja luonnon monimuotoisuuden tavoitteet eivät ole pöydällä.
- Ei ole riittäviä käytäntöjä nykyisen viherrakenteen vaalimiseksi. Viherrakenne tarvitsee aikaa kasvaakseen kaupunkien tarvitsemaksi turvaksi.
- Olemassa olevien alueiden suunnittelun ei koeta olevan jatkuvaa ja järjestelmällistä, ja se voi jäädä huomiotta organisaatiomuutoksissa sekä resursoinnissa.
Kaupunkivihreän ja rakentamisen yhteensovittaminen voidaan tehdä nykyistä paremmin. Kun jo maankäytön suunnittelussa viherrakenteen säilyttäminen ja kehittäminen asetetaan etusijoille, kaupungistumisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen on mahdollista toteutua yhdessä.
Luonto kasvaa kaupungissa, kun saa siihen tilaa ja aikaa. Kun viherrakennetta vaalitaan jo nyt, sillä on aikaa kasvaa kaupunkien tarvitsemaksi turvaksi.
Artikkelin pohjana on laatimamme selvitys Kaupunkien viherrakenteen suunnittelun nykytilasta. Julkaisussa on tunnistettu viherrakenteen vahvistamisen pullonkauloja maankäytön suunnittelussa sekä hahmotettu alueellisen viherkertoimen merkitystä näille. Katsaus on laadittu osana ARVO – viherrakenteen vahvistaminen kaupunkien maankäytön suunnittelussa -hanketta.
Ella Lahtinen
Johtava asiantuntija
ella.lahtinen@figbc.fi
+358 40 512 2193