World Green Building Week on maailman laajin kestävän rakennetun ympäristön kampanja. Vuonna 2026 kampanjan teemana on rakennusten tulevaisuuskestävyys, #BuildItReady. Tavoitteena on tuoda esiin ratkaisuja, jotka auttavat varautumaan muutoksiin sekä rakentamaan kestävämpää ja kilpailukykyisempää tulevaisuutta. Tämä artikkeli on FIGBC:n jäsenorganisaation asiantuntijapuheenvuoro osana kampanjaviikkoa.

Rakennusten tulevaisuuskestävyydessä ei ole kyse vain teknisistä ratkaisuista. Ratkaisevaa on myös kykymme havaita muutosta, liikkua siinä määrätietoisesti ja saada uudet ratkaisut etenemään rakennetun ympäristön järjestelmässä. Mitä tämä tarkoittaa rakennusalalle, päätöksenteolle ja yhteistyölle?

Tulevaisuuskestävyys ei ole kykyä säilyä muuttumattomana. Se on kykyä muuttua menettämättä arvoa, toimintakykyä ja kestävyyttä.

Rakennetun ympäristön näkökulmasta ajatus on olennainen. Rakennukset, infrastruktuuri ja kaupunkiympäristö suunnitellaan vuosikymmeniksi, vaikka niiden ympärillä oleva maailma muuttuu jatkuvasti. Ilmasto, energia, materiaalien saatavuus, teknologia, käyttötarpeet, investointien ehdot ja talouden toimintaympäristö muuttuvat usein nopeammin kuin rakennukset itse.

Tulevaisuuskestävyys ei siksi voi tarkoittaa vain sitä, että tämän päivän vaatimukset täytetään mahdollisimman hyvin. Rakennuksen, organisaation ja koko toimialan pitäisi pystyä säilyttämään arvonsa ja toimintakykynsä myös silloin, kun lähtöoletukset muuttuvat. Rakennusalalla tämä näkyy esimerkiksi muuntojoustavuutena, korjattavuutena, energiajoustavuutena, materiaalien uudelleenkäyttönä ja olemassa olevan rakennuskannan tehokkaampana hyödyntämisenä. Samalla kyse on jostakin laajemmasta. Kuinka hyvin ala kykenee tunnistamaan muutosta ja muuttamaan omia toimintatapojaan sen mukana?

Tulevaisuus ei rakennu suorana jatkumona nykyhetkestä

Muutosta kuvataan helposti lineaarisena prosessina. Nykytilasta asetetaan tavoite, tehdään suunnitelma ja toteutetaan tarvittavat toimenpiteet. Rakennetun ympäristön kaltaisessa monimutkaisessa toimintaympäristössä muutos harvoin etenee näin suoraviivaisesti.

Siksi kiinnostava kysymys ei ole vain se, miten etenemme nykyhetkestä eteenpäin. Yhtä tärkeää on muodostaa kuva tavoiteltavasta tulevaisuudesta ja katsoa siitä takaisin tähän hetkeen. Mitä pitäisi tehdä nyt toisin, jotta tavoiteltu tulevaisuus olisi mahdollinen?

Vuoden 2040 tai 2050 vähähiilistä ja resurssiviisasta rakennettua ympäristöä ei rakenneta vain tulevaisuuden teknologialla. Sen edellytykset syntyvät jo tämän päivän kaavoituksessa, hankinnoissa, suunnittelussa, investoinneissa, materiaalivalinnoissa ja liiketoimintamalleissa. Tulevaisuuskuvan rinnalla tarvitaan kuitenkin myös kykyä havaita muutoksia ja mahdollisuuksia, jotka eivät vielä sovi tämän päivän ajattelumalleihin.

Muutos alkaa siitä, mitä pystymme havaitsemaan

Asta Raami käsittelee teoksessaan Älykäs intuitio ihmisen havaintokyvyn rajallisuutta. Huomiomme kiinnittyy herkästi asioihin, jotka ovat meille ennestään tuttuja, ymmärrettäviä ja merkityksellisiä. Samalla uusi, outo tai olemassa olevaan kokonaisuuteen huonosti sopiva havainto voidaan helposti sivuuttaa tai tulkita tavalla, joka säilyttää nykyisen käsityksemme maailmasta.

Tämä on kiinnostava näkökulma myös rakentamisen murroksessa. Uusia ratkaisuja arvioidaan väistämättä olemassa olevien prosessien, kustannusrakenteiden, sopimusten, vastuiden ja teknisten käytäntöjen kautta. Jos ratkaisu ei sovi nykyiseen järjestelmään, se voi näyttäytyä hankalana, kalliina tai epärealistisena, vaikka ongelma ei välttämättä olisikaan itse ratkaisussa vaan sitä ympäröivässä toimintamallissa.

Rakentamisen kiertotaloudessa tästä löytyy käytännön esimerkkejä. Uudelleenkäytettävä rakennusosa voi olla teknisesti käyttökelpoinen, mutta hyödyntäminen vaikeutuu, jos tietoa ei ole saatavilla, vastuut ovat epäselvät, logistiikka puuttuu tai hankintamalli ei mahdollista sen käyttöä. Uuden ratkaisun käyttöönotto edellyttää silloin muutosta myös ympäröivässä järjestelmässä.

Rakennusalan tulevaisuuskestävyys riippuu siten myös siitä, kuinka hyvin pystymme tunnistamaan signaaleja, jotka eivät vielä näytä valtavirralta mutta voivat myöhemmin muuttaa koko toimintaympäristöä. Havaintokyky ja avoimuus uudelle ovat tässä mielessä tulevaisuustaitoja.

Resilienssi on kykyä liikkua muutoksessa

Rakennetussa ympäristössä resilienssi näkyy kykynä säilyttää suunta ja toimintakyky muuttuvissa olosuhteissa. Tulevaisuutta ei voi hallita, mutta siihen voidaan valmistautua rakentamalla joustavuutta ratkaisuihin, rakenteisiin ja toimintatapoihin. Olennaista ei ole pysyä muuttumattomana, vaan pystyä etenemään määrätietoisesti myös silloin, kun olosuhteet, tarpeet tai käytettävissä olevat keinot muuttuvat.

Rakennuksessa tämä voi tarkoittaa mukautumista uuteen käyttöön, muuttuneisiin energiaolosuhteisiin tai ilmastoriskeihin. Yritykselle se voi tarkoittaa tuotteiden, palveluiden tai liiketoimintamallien uudistamista. Toimialan tasolla kyse on kyvystä muuttaa rakenteita ja yhteistyön tapoja ilman, että tavoiteltu suunta katoaa.

Muutoskyky ei kuitenkaan synny pelkästään rationaalisella päätöksellä. Daniel Goleman kuvaa teoksessaan Emotional Intelligence (1995), kuinka emotionaalinen mieli reagoi analyyttistä ajattelua nopeammin. Ensimmäinen suhtautumisemme uuteen syntyy usein ennen perusteellista harkintaa. Myös työelämässä uusi toimintamalli voi herättää vastareaktion ennen kuin sen vaikutuksia on ehditty kunnolla arvioida.

Tässä kohtaa tulevaisuuskestävyys kohtaa muutosjohtamisen. Muutoksessa ei ole kyse vain siitä, mitä pitäisi tehdä toisin, vaan myös kyvystä säilyttää suunta samalla, kun toimintatavat, ratkaisut ja yhteistyön muodot muuttuvat.

Muutos syntyy yhteyksissä

Rakennettu ympäristö muodostuu monista toisiinsa kytkeytyvistä päätöksistä ja toimijoista. Materiaalit, energia, suunnittelu, rakentaminen, rahoitus, hankinnat ja käyttö eivät muutu toisistaan irrallaan. Myös lainsäädäntö, poliittiset linjaukset, kuntien maankäyttö ja julkiset investoinnit määrittävät sitä, millaisille ratkaisuille syntyy tilaa ja kysyntää.

Siksi systeemisessä muutoksessa yritysten ja alan ammattilaisten valintojen rinnalla merkitystä on myös julkisella päätöksenteolla. Valtion sääntely ja ohjaus luovat pitkän aikavälin pelisääntöjä, kun taas kunnissa vaikutetaan konkreettisesti esimerkiksi kaavoituksen, tonttipolitiikan, rakentamisen ohjauksen, hankintojen ja oman rakennuskannan kautta. Päätöksillä voidaan vahvistaa uuden syntymistä, mutta myös huomaamatta ylläpitää toimintamalleja, joista ollaan pyrkimässä eteenpäin.

Rakentamisen kiertotalous tekee keskinäiset riippuvuudet näkyviksi. Uusi vähähiilinen materiaali tarvitsee kysyntää. Uudelleenkäytettävä rakennusosa tarvitsee tiedon ominaisuuksistaan, käyttökohteen ja toimivan logistiikan. Tutkimustiedon on löydettävä tiensä suunnitteluun, yritysten toimintaan, hankintoihin ja päätöksentekoon.

Systeemisen muutoksen johtamisessa olennaista on yhteinen suunta ja niiden kohtien tunnistaminen, joissa uudistuminen hidastuu tai pysähtyy. Tässä myös ekosysteemien merkitys tulee käytännölliseksi. Yritysten, julkisten toimijoiden, tutkimuksen ja koulutuksen osaamisen, tarpeiden ja ratkaisujen on päästävä kohtaamaan.

Lahden seudun rakentamisen kiertotalousklusterissa tätä tarkastellaan rakentamisen kiertotalouden ja kestävän rakennetun ympäristön näkökulmasta. RAKI-klusterin työssä materiaalivirtojen rinnalle ovat nousseet tiedon, osaamisen, kysynnän ja ratkaisujen virrat. Niiden pitäisi liikkua sujuvasti toimijoiden välillä.

Tätä voidaan kutsua virtauttamiseksi. Kiinnostava kysymys on, missä kohtaa hyvä idea, materiaali, tieto tai ratkaisu pysähtyy ja mitä tarvitaan, jotta se pääsee eteenpäin. Este voi löytyä teknologiasta, mutta yhtä hyvin hankinnasta, sääntelystä, tiedosta, vastuista, kysynnästä, päätöksenteosta tai totutusta tavasta toimia.

Virtauttaminen palauttaa systeemisen muutoksen lopulta ihmisiin ja heidän tekemiinsä valintoihin. On pystyttävä havaitsemaan uutta, tekemään päätöksiä epävarmuudessa ja muuttamaan toimintaa yhdessä muiden kanssa.

Tulevaisuuskestävyys ei tarkoita yhden oikean tulevaisuuden ennustamista. Olennaisempaa on rakentaa kykyä liikkua määrätietoisesti muutoksessa myös silloin, kun tulevaisuus poikkeaa oletuksistamme. Rakennettu ympäristö säilyttää arvonsa, toimintakykynsä ja kestävyytensä vain, jos myös sitä rakentava järjestelmä pystyy muuttumaan.

Kirjoittaja: Mirva Grann, Lahden kaupunki / projektikoordinaattori, Lahden seudun rakentamisen kiertotalousklusteri -hanke

Lähteitä ja taustakirjallisuutta

• Raami, Asta (2016). Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä. S&S.
• Goleman, Daniel (1995). Emotional Intelligence: Why It Can Matter More Than IQ. Bantam Books.
• Green Building Council Finland (2026). World Green Building Week 2026: Rakennusten tulevaisuuskestävyys, #BuildItReady.
• World Green Building Council (2026). World Green Building Week 2026: #BuildItReady.