ARVO-hankkeen kolmannessa seminaarissa 27.3.2025 yhdistimme voimamme BOOST-hankkeen kanssa. Julkistimme rakennetun ympäristön luontotyypit ja perehdyimme niiden potentiaaliin maankäytön suunnittelussa, luontohyötyjen vaalimisessa ja ilmastonkestävässä rakentamisessa.
Rakennetun ympäristön luontotyypit antavat arvon kaupunkiluonnolle
Luonnon arvottaminen on hankalaa, sillä siinä mittaamattoman arvokkaita asioita joudutaan hieman mustavalkoisestikin luokittelemaan sekä tekemään paljon oletuksia luonnon prosesseista, aloitti seminaarin avanneen puheenvuoronsa Anu Riikonen, Sitowise.
Kaupunkiluonto on vaarassa jäädä suunnittelussa alakynteen. Siksi on tärkeää, että kaupunkiluontoa voidaan alkaa määritellä samoin kuin luonnon luontotyyppejä. Tyypittely auttaa meitä tekemään parempia ratkaisuja, kun voimme jatkossa arvioida ja arvottaa myös kaupunkiluontoa.
Suunnittelussa ollaan tällä hetkellä valtavan kiinnostuneita luonnon monimuotoisuudesta. On laadittu periaatteita ja ohjeita eri suunnittelutasoille. Rakennetun ympäristön luontotyyppitieto auttaa edelleen tunnistamaan kaupunkiluonnon arvoja maankäytön eri suunnittelutasoilta aina kunnossapitoon saakka, totesi Riikonen nyt julkaistujen rakennetun ympäristön luontotyyppien, eli ”rytyjen” hyödyllisyydestä.
Rakennetun ympäristön luontotyypit ja ekologia
BOOST-hankkeessa oli jo julkaistu ekologisen tilan mittarit luonnon luontotyypeille vuonna 2023. Tästä oli hyvä syventää hankkeiden yhteistyötä luomalla kaupunkiluontoa kuvaavat rakennetun ympäristön luontotyypit, kertoi Elisa Lähde, Aalto-yliopisto.
”Karkeimmillaan kaupunkiviherrakenne nähdään nykyään yhtenä kokonaisuutena, joten tarve kaupunkiluontotyypittelylle oli selvä”, totesi Lähde. Erilaisten luontotyyppien tunnistaminen kaupungeissa lisää ihmisten luonnonlukutaitoa ja mahdollistaa sopivien suunnittelu- ja hoitomenetelmien kehittämisen.
Jokaiselle rakennetun ympäristön luontotyypille on määritelty 3 – 5 ekologista tilaa kuvaavaa mittaria, jotka edustavat luontotyypin luonnon monimuotoisuutta tukevia rakennepiirteitä ja kasvillisuutta.
Joel Jalkanen, Helsingin yliopisto, kertoi että luontotyyppejä voi pääosin tunnistaa paikkatiedon perusteella. Luontotyyppien ekologisen tilan määrittely vaatii kuitenkin jonkin verran maastotyötä. ”Emme ole tarjoamassa tässä mitään kaiken kattavaa sabluunaa”, tarkensi Jalkanen. ”Luontotyypit kuvaavat tyypillisiä rakennetun ympäristön luontoalueita, mutta eivät esimerkiksi ota kantaa uhanalaiseen lajistoon.”
Luontotyypittely ja niiden ekologisen tilan mittarit mahdollistavat rakennetun ympäristön luonnonarvohehtaarien arvioimisen – samoin kuin luonnon luontotyypit mahdollistavat ekologisessa kompensaatiossa. Rakennetun ympäristön luontotyyppejä ei kuitenkaan voi käyttää lakisääteisen ekologisen kompensaation laskennassa. “Mittarien tulkintaohjeet tullaan julkaisemaan myöhemmin”, kertoi Jalkanen.
”Nyt kaikelle Suomen luonnolle voidaan laskea luonnonarvohehtaari.”
Joel Jalkanen, Helsingin Yliopisto
Tutustu Rakennetun ympäristön luontotyyppeihin
Huomioi, että tämä julkaisu on luonnos, jota kehitetään edelleen testauksen ja palautteiden perusteella. Palautteita voi lähettää 15.8.2025 asti julkaisussa mainittuihin sähköpostiosoitteisiin. Valmiit kuvaukset julkaistaan loppuvuodesta 2025.
Luontotyypeistä puustoisia ovat puustoiset puistot, pensaikot, maanvaraiset pihat ja puutarhat. Vetisiä ovat ihmisen luomat kosteikot, painanteet ja lammikot sekä rakennetut vesialtaat. Avoimia ovat uusniityt, ruderaatit, avoimet puistot sekä pellot ja muut avoimet maatalousmaat. Rakennettuja ovat katujen, aukioiden ja pysäköintialueiden kasvillisuus, liikenneväylien varsien kasvillisuus, rakennuksiin ja rakennelmiin integroitu kasvillisuus, sekä teollisen prosessin luomat viherympäristöt.
Ekosysteemi- ja hyvinvointipalvelut syntyvät luontotyypeistä
Alueellinen viherkerroin on paikkatietopohjainen työkalu ja alueellisen vihertehokkuuden laskeminen perustuu luontotyyppien tunnistamiseen, kertoi Merete Kemppainen, Aalto-yliopisto.
Johanna Huttunen, Vantaan kaupunki demonstroi kuinka alueellista viherkerrointa lasketaan.
- Rajataan tarkasteltava alue
- Tunnistetaan alueelta kasvulliset ja vesialueet
- Lasketaan alueellinen viherkerroin nykytilalle
- Tunnistetaan alueelta sekä luonnon että rakennetun ympäristön luontotyypit
- Tuotetaan alueellisen viherkertoimen kolme eri lukua:
- Luonnon monimuotoisuusarvo
- Ilmastoviisausarvo, joka koostuu hulevesien hallinnasta, pienilmaston säätelystä ja hiilensidonnasta ja varastoinnista.
- Hyvinvointiarvo, joka jakautuu edelleen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä luontoyhteyteen.
- Lasketaan vastaavasti alueellinen viherkerroin suunnitelmalle.
- Vertaillaan nykytilan ja suunnitelman laskennan tuloksia.
Luontotyypeillä on erilainen kyky ylläpitää luonnon monimuotoisuutta, viivyttää ja puhdistaa hulevesiä, viilentää ilmaa, sitoa ja varastoida hiiltä ja tuottaa suoria hyvinvointivaikutuksia. Alueellisessa viherkertoimessa jokaiselle luontotyypille on määritelty lukuarvo, joka kuvaa, kuinka paljon se parhaimmillaan tuottaa näitä palveluita. Alueellisen viherkertoimen kolme arvoa lasketaan luontotyypistä johdettujen arvojen ja niitä tarkentavien mittarien avulla.
Missä kaikessa voimme luontotyypittelyä hyödyntää?
Miksi tänään julkaistujen rakennetun ympäristön luontotyyppien määrittely on tärkeää, kysyi seminaarin paneelikeskustelun fasilitoiva Emma Luoma, Boost-hankkeen vuorovaikutusvastaava, Akordi Oy:stä. Keskustelijoina paneelissa olivat Samuli Alppi, ympäristöministeriö; Ville Selonen, Vantaan kaupunki; Heidi Ahlgren, Espoon kaupunki, ja Lotta Toivonen, SRV.
”Luonnon merkitystä ihmisten hyvinvoinnin ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta mietitään paljon. Luontovaikutusten arviointia on ollut kuitenkin haastavaa tehdä”, pohti Toivonen. Hän myös piti siitä, että asioista voidaan puhua yhteisellä kielellä. SRV:n osalta hän suunnittelikin, että testaisivat luontotyyppejä tamperelaisessa kohteessa.
Ville Selonen sanoi olevansa työkalusta ja mittareista innoissaan. Vantaan kaupungilla on luontopositiivisuustavoite ja tällaisella työkalulla pystytään hahmottamaan tarvittavia toimenpiteitä ja myös todistamaan niiden vaikuttavuutta.
Myös Samuli Alppi totesi, että työkalu ja tyypittely edesauttavat faktapohjaisten ratkaisujen tekemistä, kaavojen vaikutusarviointien laatua ja siten varmasti myös suunnittelun laatua.
ARVO-hankkeessa mukana on myös Espoon kaupunki. Heidi Ahlgren kertasi kuinka alun perin alueellinen viherkerroin ei sisältänyt luonnon monimuotoisuuden näkökulmaa ja nyt sellainen on tuotu mukaan. Ahlgren toivookin, että työkalua tultaisiin hyödyntämään mahdollisimman monipuolisesti.
Paneelikeskustelussa pohdittiin myös työkalun merkitystä tulevan ennallistamisasetuksen kannalta. Alppi totesi, ettei valtioita velvoiteta työkalun ilmoittamalla tarkkuudella raportoimaan kaupunkivihreän määrästä, mutta on hyvin mahdollista, että tällä työkalulla voitaisiin tuloksia seurata raportointia varten. Ennallistamisasetuksesta ollaan järjestämässä webinaaria elokuussa, vinkkasi Alppi.
Keskustelijoiden toiveissa väikkyi, että rakennetun ympäristön luontotyypit ja näiden ekologiset tilat tultaisiin kirjaamaan paikkatietoon ja se mahdollistaisi jatkossa helposti selkeän aineiston. Toivottiin myös yhteyttä kunnossapito- ja hoitoluokituksiin. Alppi pohti, että voisimme palauttaa keskitehokkaan kaupunkirakentamisen keskusteluihin – nyt tunnutaan liikkuvan kahden ääripään välillä. ”Keskitehokas kaupunkirakentaminen mahdollistaisi alueellisten energiamuotojen testauksen sekä paremman kaupunkivihreän ja kaupunkisuunnittelun muiden tavoitteiden yhteensovittamisen.”
Kysymyksiä ja vastauksia
Seminaarin osallistuneet esittivät hyviä kysymyksiä rakennetun ympäristön luontotyyppiluokituksesta. Kokosimme vastauksia tähän artikkeliin!
Kysymys: Voiko hyväkuntoinen rakennetun ympäristön luontotyyppi (ryty) vähentää luontotyyppien ekologisen kompensaation vaadittua määrää?
Vastaus: Lakisääteisessä ekologisessa kompensaatiossa voidaan käyttää vain luonnon luontotyyppejä, eli rakennetun ympäristön luontotyypeillä ei voi korvata menetettäviä luonnon luontotyyppejä. Rytyjen luonnonarvohehtaarien laskentaa voidaan kuitenkin käyttää muutoin aluesuunnittelussa päätöksenteon tukena.
Kysymys: Kun luonnon luontotyyppi muuttuu rakentamisen myötä rakennetun ympäristön luontotyypeiksi, miten nämä arvottuvat keskenään?
Vastaus: Rakennetun ympäristön luontotyyppien arvottumista keskenään tai suhteessa luonnon luontotyyppeihina voi tarkastella niille asiantuntijatyöpajoissa määriteltyjen monimuotoisuuspotentiaalien avulla, jotka kuvaavat, kuinka suurta monimuotoisuutta kukin ryty voi enimmillään tuottaa, ja jotka julkaistaan osana Alueellinen viherkerroin 2025 -työkalua syksyllä. Huomaa, että näitä ei ole kirjattu luontotyyppiluokituksen luonnokseen.
Kysymys: Onko minimipinta-alaa, joka kannattaa tyypittää/jolle kannattaa määrittää luontotyyppi?
Vastaus: Kukin käyttäjä voi määrittää tyypittelyn tarkkuustason laskettavana olevan alueen laajuuden ja saatavilla olevan paikkatietoaineiston tarkkuuden mukaan.
– Luontotyyppiluokituksen käyttöohjeet kehittyvät, ja ohjeellinen luontotyyppien minimipinta-ala tarkennetaan lopulliseen luokitukseen.
Kysymys: Lisäävätkö uhanalaiset lintulajit tietyn kuvion arvoa?
Vastaus: Eivät lisää. Rakennetun ympäristön luontotyyppien ekologisen tilan mittaristot eivät korvaa muuta luontoselvityksissä tuotettavaa luontotietoa, kuten lajistoarvoja tai uhanalaisten lajien esiintymisalueiden määrityksiä. Ekologisen tilan arvioiminen voi siis olla vain osa laajaa luontoselvitystä.
Alueellinen viherkerroin -työkalun käytännön ohjeet ovat työn alla ja testauksessa hankkeen kumppanikaupungeilla kevään 2025 aikana. Ohjeet työkalun käyttöön julkaistaan loppuvuodesta. Syksyllä työkaluun pääsee perehtymään ARVO-hankkeen tuottaman verkkokoulutuksen kautta.
PS: ARVO-hankkeen päätösseminaari järjestetään 19.11.2025. Save the date!
