Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/32556/2024. Lausunto annettu 20.12.2024.
Taustaa esityksestä
Tuotantotoiminnan sivuvirran luokitteleminen sivutuotteeksi tai aineen tai esineen jätteeksi luokittelun päättyminen poistaa kyseisen (uusio)materiaalin jätesääntelyn soveltamisalasta. Useimmiten tämä helpottaa materiaalin hyödyntämistä tuotteena tai raaka-aineena erilaisissa tarkoituksissa.
Pyrittäessä kohti kiertotaloutta yhtenä keinona on jäteperäisten materiaalien ja teollisten prosessien sivuvirtojen tuotteistamisen helpottaminen. Näin voidaan vahvistaa jätteistä ja sivuvirroista valmistetavien uusiomateriaalien- ja tuotteiden asemaa verrattuna neitseellisistä luonnonvaroista valmistettaviin tuotteisiin.
Ensimmäinen kansallinen EEJ-säädös, valtioneuvoston asetus betonimurskeen jätteeksi luokittelun päättymistä koskevista arviointiperusteista (466/2022), tuli voimaan syyskuussa 2022.
Esityksellä tavoitellaan uusiomateriaaleihin- ja tuotteisiin liittyvän päätöksenteon sujuvoittamista ja uusiomateriaalien kierron lisäämistä turvallisesti siten, ettei samalla aiheuteta haittaa terveydelle tai ympäristölle. Lisäksi esityksellä tavoitellaan toiminnanharjoittajien yhdenvertaisuuden lisäämistä. Ehdotettavan uuden päätöksentekomenettelyn oletuksena on, että uusi menettely lisää hakemuksia ja päätöksiä sekä vapauttaa uusia materiaaleja ja tuotteita jätesääntelyn soveltamisen piiristä.
Laki jätelain muuttamisesta
5 b § Jätteeksi luokittelun päättyminen
Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan jätelain (646/2011) 5 b §:n 3 ja 4 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 714/2021.
- Kommentit: –
137 § Muutoksenhaku
Yhden luukun hankkeen yhteydessä ehdotettua uutta jätelain valitusoikeutta koskevan pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että Lupa- ja valvontaviraston sivutuotteeksi luokittelua tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskevaan päätökseen haettaisiin muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. (Säännösluonnoksen pohjana ei ole voimassa olevan jätelain 137 §:ään, vaan VAU hankkeeseen sisältyvään hallituksen esitysluonnokseen, jossa jätelain 137 §:ää on edotettu muutettavaksi).
- Kommentit: Muutoksenhaun keskittäminen ympäristönsuojeluasioihin erikoistuneelle Vaasan hallinto-oikeudelle on järkevää ja yhtenäistää päätöksentekoa.
143 b § Tiedonsaantioikeus jätehuollon rekistereistä, tuottajarekisteristä, uusiomateriaalirekisteristä ja jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustasta
Pykälää muutettaisiin siten, että uusiomateriaalirekisterin tiedot olisivat toimivaltaisten viranomaisten saatavilla riippumatta tietojen salassapitoa edellyttävistä säännöksistä.
Pykälän 1 momenttiin tehtävällä muutoksella uusiomateriaalirekisterin sisältämät tiedot lisättäisiin niiden tietojen joukkoon, joita momentissa tarkoitetuilla viranomaisilla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä.
Pykälän 3 momenttiin tehtävällä muutoksella tehtävällä muutoksella uusiomateriaalirekisterin sisältämät tiedot lisättäisiin niiden tietojen joukkoon, joita kunnan jätehuolto on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä.
- Kommentit: Tiedonsaantioikeuden muuttaminen siten, että uusiomateriaalirekisterin tiedot ovat kaikkien toimivaltaisten viranomaisten saatavilla helpottaa viranomaistyötä ja yhdenmukaistaa päätöksentekoprosessia. Yhdenmukainen päätöksentekoprosessi edesauttaa uusiotuotteiden kehittämistä sillä se tekee päätöksestä ennakoitavamman.
On hyvä selvittää, ettei riskiksi muodostu mahdollisten liikesalaisuuksien leviäminen, jos rekisterissä olevia tietoja voisi jotenkin väärinkäyttää kilpailijoiden tuotekehityksen seuraamiseen ja kopiointiin.
147 a § Sivutuotteeksi luokittelua ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskeva päätös
Uudessa pykälässä säädettäisiin edellytyksistä, joiden täyttyessä aineen tai esineen sivutuotteeksi luokittelemista tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskevaa tapauskohtaista päätöksentekomenettelyä voitaisiin soveltaa.
Ehdotetussa pykälässä tarkoitettu tapauskohtainen päätös olisi mahdollinen vain tilanteessa, jossa voimassa olevaa EU-säädöstä tai valtioneuvoston asetusta samasta aineesta tai esineestä ja samassa käyttötarkoituksessa ei ole. Esimerkiksi jos tietyn aineen tai esineen jätteeksi luokittelun päättymistä koskevan valtioneuvoston asetuksen soveltamisalaan on tehty käyttötarkoitusta koskeva rajaus, niin sama aine tai esine voisi tulla tapauskohtaiseen päätöksentekoon, jos käyttötarkoitus olisi eri kuin valtioneuvoston asetuksen soveltamisalassa. Tapauskohtaisen päätöksenteon edellytysten täyttyminen olisi yleensä selvästi todettavissa, mutta sivutuotteita ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevan sääntelyn lisääntyessä voi syntyä tulkinnanvaraisia tilanteita liittyen siihen, mitä aineita ja esineitä tai mitä käyttötarkoituksia EU-säädös tai valtioneuvoston asetus tarkkaan ottaen kattaa.
Jos samasta aineesta tai esineestä ja käyttötarkoituksesta on EU-säädös tai valtioneuvoston asetus, jossa säädetään sivutuotteeksi luokittelun tai jätteeksi luokittelun päättymisen edellytyksistä, ja aineen tai esineen haltija ei voi tai halua mainittua sääntelyä kaikilta osin noudattaa, tämä ei tarkoita ehdotonta estettä aineen tai esineen hyödyntämiselle. Jätteeksi luokiteltuja materiaaleja voidaan hyödyntää, jos toiminnalle myönnetään ympäristölupa jätteen ammattimaisena tai laitosmaisena käsittelynä. Tällöin jätteen käyttötapa ja esimerkiksi sallitut haitta-ainepitoisuudet voidaan asettaa tapauskohtaisesti lupamääräyksissä.
Tapauskohtainen sivutuote- tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskeva päätös olisi materiaali ja hakijakohtainen, mutta ei välttämättä laitoskohtainen. Jos samalla hakijalla on useampia laitoksia, joissa samanlaisella prosessilla ja samoista aineista ja esineistä valmistuu samaa uusiomateriaalia samaan käyttötarkoitukseen, päätös voisi koskea hakijan kaikkia laitoksia.
- Kommentit: Pykälän muuttaminen siten että esineen tai aineen sivutuotteeksi tai jätteeksi luokittelun päättymisestä voitaisiin päättää tapauskohtaisella päätöksentekomenettelyllä helpottaa ja selkeyttää lupaprosessia ja täten edistää kiertotaloutta Suomessa.
Pykälän muutoksessa rajataan tapauskohtaisen käsittelyn ulkopuolelle tilanteet, joissa on jo voimassa EU-säädös tai valtioneuvoston asetus samasta aineesta tai esineestä. Onko riski, että tämän rajauksen vuoksi EU-sääntelyn tai valtioneuvoston asetuksen piirissä olevien tuotteiden käsittelyprosessi voi olla haastavampi mahdollisen ympäristöluvan vuoksi kuin muiden aineiden ja tuotteiden, joihin sovelletaan uutta tapauskohtaista päätöksentekomenettelyä.
147 b § Hakemus sivutuotteeksi luokittelemiseksi tai jätteeksi luokittelun päättymiseksi
Pykälässä säädettäisiin hakemuksen tekemisestä ja sisällöstä sekä lupa- ja valvontaviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa hakemuksen vireilletulosta toiminnan ympäristölupahakemusta käsittelevälle tai ympäristölupaa valvovalle viranomaiselle.
Pykälän 1 momentin mukaan aineen tai esineen haltija voisi tehdä Lupa- ja valvontaviranomaiselle hakemuksen aineen tai esineen sivutuotteeksi luokittelemisesta tai jätteeksi luokittelun päättämisestä. Hakemus olisi tehtävä sähköisessä asiointipalvelussa. Hakemuksen voisi toimittaa sähköpostitse tai paperisena, jos sen tekeminen sähköisessä asiointipalvelussa ei ole mahdollista. Sähköisen asiointipalvelun käytön mahdottomuus liittyisi lähinnä tilanteisiin, joissa asiointipalvelua ei ole tai se on väliaikaisesti kaatunut, jolloin hakemuksen jättäminen siinä olisi teknisesti mahdotonta. Säännöksen yksikkömuodosta huolimatta sama hakemus voisi sisältää useita eri aineita tai esineitä, joista muodostettavalle uusiotuotteelle haetaan sivutuote- tai EEJ-statusta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hakemuksen sisällöstä. Hakemuksessa olisi oltava sen käsittelyä varten tarpeelliset tiedot aineesta tai esineestä, jonka luokittelemista sivutuotteeksi tai jätteeksi luokittelun päättymistä haetaan. Hakemuksessa olisi esitettävä perusteltu selvitys 5 a §:n 1 momentissa tai 5 b §:n 1 momentissa säädettyjen, sivutuotteita tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskevien edellytysten täyttymisestä. Hakemuksessa olisi käytävä erikseen yksilöidysti läpi kaikki sivutuotteeksi luokittelun tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskevien edellytysten täyttyminen. Ehdotetun valtuussäännöksen nojalla valtioneuvosto voisi säätää tarkemmin hakemuksen sisällöstä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Lupa- ja valvontaviraston velvollisuudesta ilmoittaa hakemuksen vireilletulosta ympäristölupaviranomaiselle, jos hakijalla on toimintaan liittyvä ympäristölupahakemus vireillä tai voimassa oleva ympäristölupa.
- Kommentit: –
147 c § Päätösharkinta ja päätöksen sisältö
Pykälässä säädettäisiin päätösharkinnan ja päätöksen sisällöstä. Myönteisen päätöksen vähimmäissisältö määräytyisi osin sen mukaan, onko kyseessä sivutuotteeksi luokitteleminen vai jätteeksi luokittelun päättyminen.
Pykälän 1 momentin mukaan Lupa- ja valvontaviraston olisi hyväksyttävä hakemus, jos se täyttää lain 5 a § (sivutuote) tai 5 b §:ssä (jätteeksi luokittelun päättyminen) tarkoitetut edellytykset. Päätöksen perusteluissa olisi käytävä yksilöidysti läpi jokaisen edellytyksen täyttyminen. Päätöksessä olisi kerrottava tiiviisti, miten mahdolliset, hakemukseen saadut selvitykset ja lausunnot on otettu päätöksessä huomioon. Pykälässä säädettävä perusteluvaatimus tarkentaisi hallintolain 45 §:ssä säädettyä yleistä hallintopäätöksen perusteluvelvollisuutta edellyttämällä jokaisen sivutuotetta tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskevan säädetyn edellytyksen perustelemista erikseen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sivutuotteeksi määrittämistä koskevan päätöksen sisällöstä ja 3 momentissa jätteeksi luokittelun päättymistä koskevan päätöksen sisällöstä. Päätöksen sisältöä koskevat vaatimukset perustuisivat lain 5 a ja b §:ssä säädettyjen edellytysten täyttämiseen. Päätöksessä määriteltäisiin mitä aineita tai esineitä ja minkälaista käyttötarkoitusta päätös koskee, ja minkälaisin rajauksin päätöksessä tarkoitettua uusiotuotetta saa käyttää.
- Kommentit: –
147 d § Tuotteen vaatimuksenmukaisuuden varmistaminen
Pykälä vastaisi pääsisällöltään voimassa olevan lain 5 b §:n 4 momenttia, joka kumottaisiin. Erotuksena nykytilasta vaatimuksenmukaisuuden varmistaminen koskisi myös sivutuotetta, eikä vain ainetta tai esimettä, jonka jätteeksi luokittelu on päättynyt. Vaatimuksenmukaisuuden varmistaminen koskee ensisijaisesti tuotteen markkinoille saattajaa. Jos tuotetta ei ole saatettu markkinoille, vaatimustenmukaisuuden varmistaminen koskee sen valmistajaa.
- Kommentit: On tärkeää että vaatimuksenmukaisuuden varmistaminen koskee myös sivutuotteita jotta saadaan selkeytettyä sääntelyn piiriin kuuluvat aineet ja sääntely selkeytyy. Onko kuitenkin riski että jo hyväksi todettuja ja jo käytössä olevia tuotteita tai aineita joissa on käytetty sivutuotteita joutuvat hakemaan tuotteelle uudestaan hyväksyntää lain muuttuessa.
147 e § Päätöksen muuttaminen
Pykälässä säädettäisiin päätöksen muuttamisesta. Muuttaminen voisi tulla vireille viranomaisen tai hakijan, eli aineen tai esineen haltijan aloitteesta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin aineen tai esineen haltijan aloitteesta tapahtuvasta päätöksen muuttamisesta. Yleisimmin tällöin on kyse tilanteesta, jossa aineen tai esineen haltija haluaa muuttaa uusiomateriaalin valmistusprosessia esimerkiksi lisäämällä sen raaka-aineeksi uuden jätteen tai muun aineen tai esineen. Kyse voi olla myös esimerkiksi tilanteesta, jossa aineen tai esineen haltija haluaa muuttaa uusiomateriaalin käyttötarkoitusta. Hakemuksen käsittelyssä noudatettaisiin tällöin samaa menettelyä kuin alkuperäiseen päätökseen liittyvän hakemuksen käsittelyssä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Lupa- ja valvontaviraston tai yleistä etua valvovan viranomaisen aloitteesta tapahtuvasta päätöksen muuttamisesta. Yleistä etua valvovat viranomaiset ovat esimerkiksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja Ruokavirasto. Tällöin päätöksen muuttamisen syynä olisi se, että alkuperäinen päätöksen jälkeen tulee ilmi seikkoja, jotka vaikuttavat olennaisesti 5 a tai 5 b §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymiseen. Lupa- ja valvontaviraston olisi ennen päätöksen muuttamista varattava aineen tai esineen haltijalle mahdollisuus tulla kuulluksi. Jos aineen tai esineen haltijalta tarvitaan uusia tietoja tai uuttaa selvitystä, viranomaisen tulisi pyytää niitä kohtuullisessa ajassa, sillä uhalla, että asia ratkaistaan ilman selvitystä aineen tai esineen haltijan vahingoksi. Myös sakon uhka olisi viranomaisen käytössä (JL 129 §). Päätöksen muuttaminen voisi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi tuotteen koostumuksen, käyttökohteen muuttamista tai laadunvalvontaa koskevien määräysten muuttamista. Päätöstä voitaisiin muuttaa myös hakijan vahingoksi ja vastoin tämän näkemystä. Näin ollen säännöksessä poikettaisiin hallintolain 50 §:ssä säädetystä, jossa rajoitetaan päätöksen muuttamista hakijan vahingoksi.
Pykälän 3 momentin mukaan Lupa- ja valvontavirastolla olisi velvollisuus ilmoittaa päätöksen muuttamista koskevan asian vireilletulosta päätöstä valvoville viranomaisille sekä tarvittaessa toiminnan ympäristölupaa valvoville viranomaisille.
- Kommentit: Kuinka tarkkaan käyttötarkoitukset rajataan? Tulkitaanko esimerkiksi erilaiset maatäytöt tai uusiomateriaalin käyttäminen eri rakenteissa rakennuksessa eri käyttötarkoituksina. Jos rajaus on erittäin tarkka, tulee hakemusta tehdessä jo pyrkiä listaamaan kaikki mahdolliset käyttötarkoitukset.
147 f § Päätöksen peruuttaminen
Pykälässä säädettäisiin päätöksen peruuttamisesta. Peruuttaminen voisi perustua valvonnallisiin syihin tai uuteen tietoon. Päätöksen peruuttamisen seurauksena aineen tai esineen haltijan olisi vedettävä päätöksen peruuttamisen kohteena oleva aine tai esine pois markkinoilta. Peruuttamisen seurauksena aine tai esine luokiteltaisiin uudelleen jätteeksi ja sen kuljettamiseen ja käsittelyyn sovellettaisiin jätelakia.
Pykälän 1 momentin mukaan viranomainen voisi omasta tai yleistä etua valvovan viranomaisen aloitteesta peruuttaa päätöksen, jos aineen tai esineen haltija olisi antanut tahallisesti tai tuottamuksellisesti virheellisiä tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet päätöksen tekemiseen tai jos tämä olisi kirjallisesta huomautuksesta huolimatta laiminlyönyt joko päätökseen sisältyvän määräyksen tai aineen tai esineen käyttöä koskevien säännösten noudattamisen. Päätös voitaisiin peruuttaa, jos lain 5 a tai b §:ssä säädetyt edellytykset eivät enää täyttyisi edes 147 e §:n mukaisesti päätöstä muuttamalla. Päätöksen peruuttaminen olisi toissijainen keino päätöksen muuttamiseen nähden.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin peruuttamista koskevasta menettelystä. Ennen päätöksen peruuttamista viranomaisen olisi varattava aineen tai esineen haltijalle mahdollisuus tulla kuulluksi ja tarvittaessa määrättävä tämä toimittamaan asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot tai tarvittava selvitys kohtuullisessa määräajassa uhalla, että asia ratkaistaan ilman kyseisiä tietoja tai selvitystä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Lupa- ja valvontaviraston velvollisuudesta ilmoittaa päätöksen peruuttamista koskevan asian vireille tulosta päätöstä valvovalle viranomaiselle ja toiminnan ympäristölupaa valvovalle viranomaiselle. Momentin tarkoitus olisi lisätä tiedonkulkua viranomaisten välillä, jotta eri viranomaisissa vireillä olevat ja toisiinsa vaikuttavat päätökset ratkaistaan sujuvasti.
- Kommentit: Millainen vastuu aineen tai esineen haltijalla tai valmistajalla on tilanteessa, jossa tuote on jo käytössä esimerkiksi rakennuksessa ja päätös perutaan?
147 g § Päätöksen suhde myöhempään sääntelyyn
Pykälässä säädettäisiin tilanteesta, jossa päätöksen jälkeen tulee voimaan uutta lainsäädäntöä. Säännös olisi informatiivinen ja sääntelyä selkeyttävä. Tapauskohtainen päätös olisi 147 a §:n mukaan mahdollinen vain tilanteessa, jossa samaa ainetta ja esinettä ja käyttötarkoitusta koskevaa EU-säädöstä tai valtioneuvoston asetusta ei ole. Vastaavasti jos samasta aineesta tai esineestä tai niiden yhdistelmästä ja sen käytöstä samassa tarkoituksessa säädettäisiin myöhemmin Euroopan unionin lainsäädännössä tai valtioneuvoston asetuksella, tapauskohtaisen päätöksen sijasta olisi noudatettava mitä uudessa säädöksessä säädetään.
- Kommentit: –
147 h § Valitusoikeus sivutuotetta tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskevassa asiassa
Pykälässä säädettäisiin valitusoikeudesta sivutuotetta tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskevasta päätöksestä. Valitusoikeus olisi selvästi rajatumpi kuin ympäristönsuojelulain 191 §:ssä tai muissa jätelain mukaisissa asioissa, joiden osalta valitusoikeudesta säädetään lain 138 §:ssä. Sivutuotteeksi luokittelua tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskeva päätös ei kuulu Århusin yleissopimuksen (Sops 122/2004 vp) soveltamisalaan. Vaikka ehdotettavassa päätöksentekomenettelyssä tarkastellaan uusiomateriaaleihin ja niistä valmistettavien tuotteiden käyttöön liittyviä mahdollisia terveys- ja ympäristöriskejä, siinä on vahvoja tuotehyväksynnän piirteitä. Päätöksen mahdolliset riskit eivät myöskään kohdennu millekään tietylle paikkakunnalle tai alueelle kuten ympäristöllisissä lupa-asioissa, vaan vaikutukset ulottuvat kaikkialle, missä päätöksen kohteena olevia uusiomateriaaleja tai -tuotteita käytetään.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan valitusoikeus Lupa- ja valvontaviraston päätöksestä olisi sillä, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea, eli asianosaisella. Sivutuotetta ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevassa asiassa asianosainen olisi yleensä päätöksessä hakijana oleva aineen tai esineen haltija. Tapauskohtaisesti kuitenkin myös joku muu taho kuin hakija voisi osoittaa, että asia saattaa koskee tämän oikeutta tai etua. Uusiomateriaalien käytön potentiaaliset vaikutukset koskevat laajaa joukkoa toimijoita, ja siksi sekä yksityinen kansalainen, kansalaisjärjestö, yritys tai muu yhteisö voisi joissain tapauksissa saada asianosaisaseman. Pelkästään uusiomateriaalin käytölle altistuminen ja teoreettisen terveys- tai ympäristöriskin osoittaminen ei kuitenkaan sellaisenaan olisi riittävä peruste. Asianosaisuuden perustavien haitallisten vaikutusten olisi oltava välittömiä sekä merkittäviä ympäristönsuojelun kannalta. Esimerkiksi liiketaloudellinen etu ei olisi peruste asianosaisuudelle.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan valitusoikeus olisi asiassa yleistä etua valvovalla viranomaisella. Säännös vastaisi Suomessa yleisesti omaksuttua periaatetta, jonka mukaan viranomaisella on omien laissa säädettyjen tehtäviensä hoitamiseksi valitusoikeus muun viranomaisen päätökseen. Sivutuotetta ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevassa päätöksessä esimerkiksi Tukesilla tai muulla tuotevalvontaviranomaisella voisi omien tehtäviensä näkökulmasta olla intressi valittaa Lupa- ja valvontaviraston päätöksestä, koska sivutuotteet ja ei-enää-jätteet tulevat sen valvottaviksi tuotesääntelyn piiriin. Lupa- ja valvontaviraston sisälle perustettavalla yleisen edun valvontayksiköllä ei olisi valitusoikeutta. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 109 §:n 2 momentin mukaan alkuperäisen hallintopäätöksen tehneellä viranomaisella on oikeus hakea muutosta valittamalla hallintotuomioistuimen päätökseen, jolla hallintotuomioistuin on kumonnut viranomaisen päätöksen tai muuttanut sitä. Mainittua yleissäännöstä noudatettaisiin myös sivutuotteeksi luokittelua ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevissa asioissa. Koska yleislakien noudattaminen on lähtökohta, tästä ei olisi tarvetta säätää erikseen ehdotetussa jätelain 147 h §:ssä.
- Kommentit: Valitusoikeuden rajaaminen on perusteltua ja se sujuvoittaa lupaprosessia. On tärkeää, että asianomaisilla ja asiaa valvovilla viranomaisilla kuitenkin säilyy valitusoikeus, jotta päätöksenteon turvallisuutta kyetään yhä valvomaan useamman viranomaistahon osalta. Tässä on kuitenkin riski lupaprosessin pitkittymiseen, mikäli tilanteessa syntyy erimielisyyksiä.
147 i § Uusiomateriaalirekisteri
Pykälässä säädettäisiin Lupa- ja valvontaviraston velvollisuudesta tallentaa sivutuotteeksi luokittelemista ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskeva päätös perustettavaan uusiomateriaalirekisteriin. Lisäksi pykälässä säädettäisiin erikseen julkisessa tietopalvelussa julkaistavista päätösasiakirjoista. Esityksessä ei puututtaisi asiakirjojen salassapitoa koskevaan sääntelyyn. Näin ollen esimerkiksi asiakirjan tai niissä olevien tietojen mahdollinen liikesalaisuusluonne ratkaistaisiin tapauskohtaisesti asiaa koskevien yleisten lakien perusteella. Uusiomateriaalirekisteriin tallennettavissa päätöksissä tai niiden valmisteluun liittyvissä selvityksissä tai lausunnoissa ei julkaistaisi toiminnanharjoittajien liikesalaisuuksiksi luokiteltavia tietoja.
Pykälän 1 momentin mukaan Lupa- ja valvontaviraston olisi tallennettava sivutuotteeksi luokittelua ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat päätökset ja päätösten valmisteluun liittyvät asiakirjat uusiomateriaalirekisteriin. Tallentaminen koskisi alkuperäisen päätöksen lisäksi päätöksen muuttamista ja peruuttamista sekä asiakirjoja, jotka liittyvät mainittujen päätösten valmisteluun. Tällaisia asiakirjoja olisivat esimerkiksi hakemukseen liitetyt selvitykset ja viranomaisten tai asiantuntijoiden antamat lausunnot. Lupa- ja valvontavirasto toimisi uusiomateriaalirekisterin rekisterinpitäjänä.
Pykälän 2 momentin mukaan julkisessa tietopalvelussa julkaistaisiin aina sivutuotuotteeksi luikittelemista ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat päätökset sekä päätösten muuttamista tai peruuttamista koskevat päätökset. Muut päätöksiin liittyvät asiakirjat olisivat saatavilla pyynnöstä siten kuin julkisuuslaissa säädetään. Julkisesta tietopalvelusta olisi käytävä selvästi ilmi, onko päätös lainvoimainen.
Päätöksen valmisteluun liittyvä selvitys tai lausunto voitaisiin julkaista tietopalvelussa, jos sillä olisi yleistä merkitystä sivutuotteeksi määrittämistä tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskevan päätöksenteon kannalta. Esimerkiksi sallittuun haitta-ainepitoisuuteen tai muuhun jätelain 5 a tai 5 b §:ssä tarkoitettuun sivutuote- tai EEJ-kriteeriin liittyvä asiantuntijalausunto voitaisiin julkaista tietopalvelussa, jossa sillä katsottaisiin olevan kyseistä yksittäistä päätöstä laajempi periaatteellinen merkitys lainsoveltamisen ja tulkinnan kannalta. Mahdolliset liikesalaisuuden piiriin kuuluvat tiedot tulisi kuitenkin poistaa asiakirjasta ennen julkaisemista.
Pykälän 3 momentin mukaan tietopalvelussa saisi muun lainsäädännön estämättä julkaista luonnollisista henkilöistä nimen ja yritys- ja yhteisötunnusta tai vastaavaa tunnusta koskevat tiedot. Vastaava säännös sisältyy esimerkiksi jätehuoltorekisteriä (142 a §) ja tuottajarekisteriä (JL 142 b §) koskeviin pykäliin.
- Kommentit: Julkisen palvelun luominen on tärkeä toimi kiertotalouden edistämisessä sillä se lisää tietoa alalle. Julkinen rekisteri myös lisää päätöksenteon läpinäkyvyyttä mikä on myös tärkeää. Etenkin haitta-ainepitoisuuksiin liittyvien asiantuntijalausuntojen julkaiseminen on tärkeää uusiomateriaalikehityksen kannalta, jotta useampi taho kykenee hyödyntämään tätä tietoa.
Laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta
47 b § Sivutuotteeksi luokittelemista tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskevan asian ratkaiseminen jätelain mukaisessa menettelyssä
Pykälässä säädettäisiin menettelytavasta tilanteessa, jossa ympäristölupahakemukseen tai ilmoitukseen sisältyisi sivutuotteeksi luokittelua tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskeva asia. Sivutuotteeksi luokittelua tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskevaa asiaa ei voitaisi ratkaista osana ympäristölupaa, vaan asia olisi käsiteltävä erikseen jätelain a-i §:n mukaisessa menettelyssä. Kunnan ympäristölupaviranomainen olisi siirrettävä sivutuotetta ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevassa asia Lupa- ja valvontaviraston ratkaistavaksi jätelain 147 a-i §:n mukaisessa menettelyssä.
- Kommentit: Tilanteissa, joissa edelleen vaaditaan ympäristölupaa, on riski että lupaprosessi hankaloituu sillä sivutuotteeksi luokittelu ja jätteeksi luokittelun päättyminen tulisi käsitellä erikseen eri lupaviranomaisen kanssa, jolloin prosessi voi pitkittyä merkittävästi.
Muuta huomioitavaa
Jäte- ja ympäristölakien muuttaminen esityksessä kuvatulla tavalla todennäköisesti sujuvoittaa sivutuotteeksi luokittelua sekä jätteeksi luokittelun päättymistä koskevaa päätöksentekomenettelyä yksinkertaistamalla hakuprosessia yhdeksi hakemukseksi ja keskittämällä hakemukset yhdelle viranomaiselle. Tämä todennäköisesti madaltaa kynnystä hyödyntää sivuvirtoja ja kierrätysmateriaaleja aiempaa enemmän ja täten edistää kiertotaloutta. Päätöksenteon julkaisu avoimessa rekisterissä myös lisää tietoa alalle uusista kiertotaloustuotteista ja materiaalien ja aineiden hyödyntämismahdollisuuksista.
Lisätietoja:
Liina Länsiluoto
Yhteiskuntasuhdepäällikkö
liina.lansiluoto@figbc.fi
+358 40 835 4900
