Kaupunkivihreän päätösseminaari kokosi yhteen asiantuntijat, päättäjät ja hankekumppanit pohtimaan, miten viherrakenne voidaan nähdä strategisena investointina kaupunkien ilmastonkestävyyteen ja elinvoimaan. Päivän teemoina olivat sopeutumattomuuden hinta ja viherrakenteen arvot, jotka nousivat keskusteluun niin talouden, hyvinvoinnin kuin luonnon monimuotoisuuden näkökulmista.
Seminaari oli samalla kahden vuoden mittaisen ARVO-hankkeen huipentuma, jossa esiteltiin uudistunut alueellinen viherkerroin 2025 ja julkaistiin viherrakenteen vahvistamisen suositukset kunnille.
Hankkeen tausta ja saavutukset
Hanke on ollut yksi laajimmista maisema-arkkitehtuurin tutkimushankkeista Suomessa, kertoi projektipäällikkö Maija Bergström, Helsingin kaupunki. Hankkeen keskiössä ovat olleet kaksi teemaa: ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja luontokadon pysäyttäminen kaupungeissa. Merkittävin tuotos on alueellisen viherkertoimen uudistus, jota on pilotoitu peräti 12 kaupungissa.
ARVO-hanketta toteuttivat Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit, Aalto-yliopisto tutkimuksen vetäjänä sekä Green Building Council Finland politiikkasuositusten ja viestinnän kumppanina. Hanke saa rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta . Yhteistyöverkosto on ollut laaja, hankkeeseen on osallistunut yli 130 henkilöä.
Missioiden yhteensovittamisesta käytäntöön
Jonna Heliskoski, Sitra, nosti esiin vaikuttavuusajattelun: miten viherrakenteen hyödyt voidaan kääntää konkreettisiksi teoiksi ja investoinneiksi. Hän muistutti, että pitkän aikavälin tavoitteet eivät yksin riitä – viestinnässä on osoitettava myös välittömät hyödyt, jotta organisaatiot ja ihmiset sitoutuvat.
Hän nosti esiin neljä kriittistä tekijää onnistuneelle muutokselle*:
- Missioiden yhteensovittaminen – ymmärretään kumppaneiden arki ja tavoitteet.
- Oikea ajoitus – vaikuttamisen hetket ovat strategiatyön ja ohjelmien valmistelun yhteydessä.
- Osallistujien tunnistaminen – ketkä on saatava mukaan.
- Jatkuva oppiminen – hanke ei pääty valmistumiseen, vaan työ jatkuu.
(*Lähde: prof. Stefan Dercon (How do make things happen on the ground).
Heliskoski haastoi myös pohtimaan, miten viherrakenne voidaan nähdä osana tuottavuus- ja hyvinvointitavoitteita, ei pelkkänä kustannuseränä.
Paneelikeskustelu: vehreydestä investointi
Keskustelun fasilitoi ilmastojohtaja Hanna Wesslin, Helsingin kaupunki. Paneelikeskustelijoina Timo Kiiha, European Investment Bank; Kati Vierikko, Suomen ympäristökeskus; Lotta Sjöberg, NREP sekä Janne Artell, Luonnonvarakeskus. Paneelikeskustelu kiteytyi kysymykseen: onko kaupunkivihreä investointi vai kustannus?
Timo Kiiha totesi keskustelun alkuun, että vihreä rahoitus keskittyy usein hillintään, mutta sopeutumisen mittarit puuttuvat. Hän peräänkuulutti uusia arviointikriteereitä, jotta viherrakenne voidaan nähdä investointina.
Keskustelussa esitettiin useita näkökulmia viherrakenteen arvonluonnin tapoihin: vihreä infrastruktuuri tuottaa ekosysteemipalveluja, parantaa hyvinvointia ja lisää kiinteistöjen arvoa. Janne Artell muistutti Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen osoittavan, että viheralueiden väheneminen voi nostaa terveydenhuoltokustannuksia sadoilla miljoonilla euroilla.
Kaupungit ohjaavat kaupunkivihreän määrää esimerkiksi kaavoituksella ja tonttiviherkertoimella, mutta myös taloyhtiöille ja yksityisille omistajille tarvitaan kannustimia vihreän lisäämiseen. Lotta Sjöberg toi esiin myös kiinteistökehittäjän näkökulman: arvonmuodostus perustuu pitkän aikavälin kestävyyteen.
Paneelissa korostettiin, että viherrakenne ei ole pelkkä kustannus, vaan strateginen investointi kaupunkien elinvoimaan ja ilmastonkestävyyteen.
Suositukset kunnille viherrakenteen vahvistamiseksi
Seminaarissa julkaistiin 10 suositusta viherrakenteen vahvistamiseksi. Ella Lahtinen, Green Building Council Finlandin johtava asiantuntija, kertoi kuinka viherrakenteen ylläpitoa ja kehittämistä puoltaa niin EU:n biodiversiteettistrategia ja ennallistamisasetus, pohjoismaisen ministerineuvoston asettamat tavoitteet latvuspeittävyydelle, kuin uudistuva alueidenkäyttölakikin. Työn edessä on kuitenkin paljon pullonkauloja. Ne ovat moninaisia ja usein myös toisiinsa liittyviä.
Lataa julkaisu
Nyt julkaistut suositukset sisältävät viisi suositusta maankäytön suunnittelun johdolle: viherrakenne huomioitava alusta alkaen, alueellinen viherkerroin käyttöön, riittävä osaaminen ja resurssit, kuntien välinen yhteistyö, osaamisen ylläpito.
Toiset viisi suositusta on suunnattu kuntapäättäjille: viherrakenne strategioihin, luonto- ja hyvinvointivaikutukset päätöksenteossa, riittävä budjetointi, kärkihankkeiden hyödyntäminen, oman osaamisen kehittäminen.
Kaupunkien viherrakenteen päätöksentekoa ja johtamista koskevat suositukset sekä Alueellinen viherkerroin 2025 -menetelmä on kehitetty erityisesti kasvaville kunnille, joiden maankäytön suunnittelussa on painetta kohdistaa rakentamista lähiviheralueille tai muille luonnon alueille. Suosituksia voidaan soveltaa viherrakenteen vahvistamiseen myös muissa kunnissa. Lataa julkaisu
Alueellinen viherkerroin – menetelmä kaupunkiluonnon vahvistamiseen
Kaupunkien tiivistyessä viherrakenteen merkitys korostuu. Luonto ei ole pelkkä lisä rakennettuun ympäristöön, vaan sen tulee muodostaa ekologinen ja toiminnallinen perusta, jonka varaan kaupunkirakenne rakentuu. Tätä ajattelutapaa on edistetty kahden vuoden mittaisessa ARVO-hankkeessa. Hankkeessa kehitettiin alueellinen viherkerroin. Menetelmä tuo viherrakenteen arvot näkyväksi ja vertailtavaksi.
Apulaisprofessori Elisa Lähde, Aalto-yliopisto, kuvasi hankkeen lähtökohdat: Ruotsissa kehitetty alueellinen viherkerroinmenetelmä oli jo pilotoitu Suomessa, mutta tunnistettiin tarve kehittää menetelmää edelleen. Tavoitteena oli vahvistaa näkemystä kaupungeista elävinä ekosysteemeinä ja tuoda viherrakenteen ekologinen tila osaksi suunnittelua. Alueellinen viherkerroin -menetelmällä voidaan arvioida kolmea eri arvoa: luonnon monimuotoisuutta, ilmastoviisautta ja hyvinvointiahyötyä.
Hankkeen aikana syntyi merkittävänä tuotoksena yhteistyössä BOOST-tutkimuskonsortion kanssa myös rakennetun ympäristön luontotyypit ja niiden ekologisen tilan mittarit.
Kaupunkien kokemukset – mitä opittiin?
Kajsa Rosqvist ja Anna Böhling, Helsingin kaupunki, korostivat, että menetelmä toi uusia toimintatapoja ja vahvisti kaupungin sisäistä yhteistyötä. Työ Helsingin neljän pilottialueen parissa osoitti, miten viherrakenteen arvot voidaan entistä vahvemmin tuoda suunnitteluun ja päätöksentekoon.
Anna Pursiainen, Espoon kaupunki, kertoi Leppävaaran rakennetun ympäristön luontotyyppien eli ryty-kartoituksesta, jossa testattiin käytännössä luotuja mittareita ja niiden toimivuutta. Alueen luontotyypeistä erityisesti ruderaatti herätti kiinnostusta eri sidosryhmien kanssa käydyissä keskusteluissa. Leppävaaran keskusta-alueen arkkitehtuurikilpailuehdotusten laskennat osoittivat menetelmän soveltuvuuden suunnitelmien arviointiin.
Johanna Huttunen ja Eeva Eitsi, Vantaan kaupunki, esittelivät, miten alueellinen viherkerroin tukee strategisia tavoitteita, kuten luonnon kokonaisheikentymättömyyttä ja luontopositiivisuutta. Myyrmäen, Korson ja Vehkalan esimerkit osoittivat, kuinka alueellisen viherkertoimen avulla voidaan tunnistaa niin sanottuja sopeutumisen katvealueita, joissa on tarve vahvistaa viherrakennetta, ja kuinka alueellisen viherkertoimen tuloksia voidaan hyödyntää tarkemman tason suunnittelun tavoitteiden asettamisessa.
Liitännäiskaupunkien näkökulmat
Olivia Mahlion, Aalto-yliopisto, vetämässä paneelissa Mirkka Katajamäki,Tampereen kaupunki; Maria Silvast, Lahden kaupunki ja Emilia Haatainen, Järvenpään kaupunki nostivat esiin alueellisen viherkertoimen laskennan hyödyt: se tuo näkyväksi viherrakenteen arvot ja auttaa tasapainottamaan tiivistämisen ja vihreän säilyttämisen. Kartat ja tunnusluvut koettiin havainnollisiksi, mutta resursointi ja menetelmän vaatima osaaminen esimerkiksi paikkatieto-ohjelmista nousivat keskeisiksi haasteiksi. Tulevaisuudessa menetelmä voisi toimia osana vaikutusten arviointia ja viherrakenteen seurantaa. ja kaupungeilla on kiinnostus ja aikomus jatkaa sen pilotointia. Silvast kutsui alueellisen viherkertoimen kehittäjät, käyttäjät, pilotoijat ja muut kiinnostuneet jakamaan kokemuksia ensi syksynä Kaupunkien luontofoorumiin Lahteen.
Mitä seuraavaksi?
Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toiminut Kati Vierikko painotti loppupuheenvuorossa, että nyt on juuri oikea hetki jalkauttaa menetelmä käytäntöön. Elisa Lähde kertoi, että kehitystyö jatkuu kaupunkien ja tutkimuksen yhteistyönä.
Alueellinen viherkerroin 2025 -menetelmä on kuvattu ARVO-hankkeen loppujulkaisussa, ja se on nyt avoimesti kaikkien hyödynnettävissä. Ensi vuoden Luontofoorumissa jaetaan kertyneitä käyttökokemuksia ja tavataan muita menetelmää hyödyntäneitä. Kunnille ja päättäjille suunnattuihin suosituksiin pääsee tutustumaan täältä.
Tämä on osin tekoälyn tuottama teksti, jonka asiantuntija on tarkistanut.
Katso seminaarin tallenne https://www.helsinkikanava.fi/fi/event/details/379000826 .
Lataa seminaarin esitysmateriaalit 2025 Kaupunkivihreän seminaari 19.11. materiaalit.
ARVO – Viherrakenteen arviointi ja vahvistaminen kaupunkien maankäytön suunnittelussa -hankkeessa (10/2023-12/2025) vahvistetaan viherrakennetta ja tunnistetaan sen tuottamia arvoja tiiviisti rakennetuissa kaupungeissa ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistämiseksi. Hanketta koordinoi Helsingin kaupunki. Hankekumppaneina toimivat Aalto-yliopisto, Espoon kaupunki, Vantaan kaupunki ja Green Building Council Finland. Liitännäispartnereina mukana pilotoimassa: Lahti, Jyväskylä, Järvenpää, Oulu, Porvoo, Tampere, Turku. Hanke saa rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta. Katso lisätietoja hankkeesta.
