Green Building Council Finlandin, RAKLI:n ja ympäristöministeriön torstaina 23.9.2021 järjestämässä jo perinteeksi muodostuneessa Kestävä aluesuunnittelu – seminaarissa keskusteltiin kestävästä aluesuunnittelusta, miten aluekehityksen tilanne muuttuu koronapandemian jälkeen sekä kuultiin ajankohtaisia tietoiskuja. Tänä vuonna erityisteemana oli resilienssi rakennetussa ympäristössä ja aluesuunnittelun keinot lisätä sitä.
Tilaisuus avattiin tervetulosanoilla ja ajankohtaisella aluesuunnitteluun liittyvällä tietoiskulla ympäristöministeriöstä. Visa Kivisaari FIGBC:ltä muistutti juuri julkaistusta Hiilineutraalin rakennetun ympäristön toimintaohjelmasta sekä Kestävän infran määritelmästä. Määritelmän tarkoituksena on helpottaa kestävän kehityksen mukaisia toimia infra-alalle. Lisäksi FIGBC julkaisi verkkosivuilleen Kaupunkitutkimuksen tutkimusjohtaja Sampo Ruoppilan artikkelin koronapaluusta aluesuunnittelun kannalta.
Kestävä aluesuunnittelu maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa
Petteri Katajisto ympäristöministeriöstä kertoi MRL-uudistuksen vaikutuksesta kaavojen laadullisiin vaatimuksiin ja vaikutusten arviointiin. Katajisto avasi ensi viikolla lausuntokierrokselle lähtevää luonnosta kaavoitus- ja rakentamislaista kestävyyden ja aluesuunnittelun näkökulmasta.
Ilmastonmuutoksen hillintä on keskeisimpiä uudistuksen läpileikkaavia teemoja. Uudessa laissa ilmastoasioita on lähdetty rakentamaan järjestelmällisesti. Merkittävimpiä muutoksia aluesuunnittelun kannalta tulee olemaan uusi pykälä ilmastokysymysten huomioonottamisesta kaavoituksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaavoituksessa on tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet antaa vaatimuksia ilmastonmuutoksen hillintään. Lisäksi ehdotuksessa seitsemälle suurimmalle kaupungille tulisi pakolliseksi laatia kaupunkiseutusuunnitelma.
Vaikutusten arvioinnin osalta itse arviointia koskeviin pykäliin ei ole tulossa suuria periaatteellisia muutoksia, kuitenkin arviointien selvittämisen kohdentumista ja laajuutta koskeva säännös huomioi aiempaa voimakkaammin ilmastoon sekä ilmaston muutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen liittyviä vaikutuksia. Ilmastovaikutusten arviointiin liittyen ympäristöministeriö on tunnistanut tarpeen arvioinnin työkalujen ja menetelmien kehittämiselle.
Resilienssi aluesuunnittelussa: Katse eteen, taakse, lähelle ja kauas
Seminaarin toisessa osiossa pohdittiin paneelikeskustelussa, kuinka voimme luoda rakennettua ympäristöä, joka on resilienttiä moninaisten muutosten suhteen. Aiheeseen johdatti Ville Helminen Suomen Ympäristökeskukselta.
Helminen esitti mahdollisia megatrendejä ja muutoksia joita yhteiskuntamme lähitulevaisuudessa saattaa kohdata. Näistä ilmastonmuutos on varmasti tällä hetkellä merkittävin, mutta Helminen painotti, ettei se ole ainoa yhteiskuntamme kestokykyä ja toimintaa koetteleva kehityskulku.
Väestörakenteen kehityskulut, teknologian kehitys ja talousjärjestelmämme muutos ovat muita merkittäviä trendejä. Hän esitteli myös käsitteen haitallinen resilienssi, joka merkitsee yhteiskunnan kestävyydelle, kuten ilmastolle, haitallisten polkuriippuvuuksien muodostamaa resilienssiä. Tällaiseksi polkuriippuvuudeksi voidaan katsoa esimerkiksi auton käyttöön nojaavaa kaupunkirakennetta. Helminen korosti, että on kyettävä tunnistamaan näitä negatiivisia riippuvuussuhteita ja toisaalta pystyä myös tunnistamaan minkälaista resilienssiä eri tarkastelumittakaavoissa tarvitsemme.
Paneelikeskustelu
Paneelikeskustelun aiheena resilienttien alueiden suunnittelu. Paneeliin osallistuivat Juha Kostiainen YIT:ltä, Ruut-Maaria Rissanen Pirkanmaanliitosta, Ville Helminen SYKE:ltä ja Marko Härkönen Senaatti-kiinteistöiltä. Keskustelua fasilitoi Kimmo Kurunmäki RAKLI:lta.
Paneelikeskustelu startattiin pohtimalla alueiden ominaisten erityispiirteiden ja kehityskulkujen tunnistamisen tärkeyttä jokaisen alueen oman sopeutumiskyvyn vahvistamiseksi. Lisäksi mietittiin minkälaisia rakenteita milläkin kaava- ja tarkastelutasolla tulee ottaa huomioon ja minkälaisia polkuriippuvuuksia panelistit ovat itse työssään kohdanneet. Esiin nousivat mm. autoilun ja aikaisemman funktionaalisen kaupunkisuunnittelun ihanteen muovaama kaupunkirakenne, joka vaikeuttaa nykyisiin suunnittelutavoitteisiin pääsyä.
Kiinnostavaa on, minkälaisia iskunvaimentimia aluesuunnittelun ohjauksella voitaisiin luoda suurille kaupunkirakenteita uhkaaville muutoksille. Selkeänä haasteena nähtiin hulevesien hallinta, minkä merkitystä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvä kosteus ja sateet tulevat korostamaan. Yhtenä ratkaisuna nähtiin viherrakentamisen lisäys ja kehitys. Esiin nostettiin myös huomio siitä, että resilienssiä lisäävät toimenpiteet, kuten kaupunkivihreän lisäys, ovat loistava mahdollisuus parantaa asuinympäristöjemme viihtyisyyttä ja laatua. Viherrakentamisen kohdentamista ja tärkeyden korostamista nimenomaan suuressa mittakaavassa alleviivattiin.
Panelistit kokivat Suomen resilienssin pandemiarajoituksille olleen hämmästyttävän hyvä. Tähän syiksi arveltiin kansainvälistä tasoa väljempää asuinkantaa sekä hyviä viher- ja ulkoilualueita kaupungeissa ja asutuskeskuksissa. Pohdittiin pandemian vaikutuksia ja todettiin, että muutoksia on mitä luultavammin tulossa palvelurakenteeseen ja työskentelykulttuuriin. Lisäksi tarkasteltiin resilienssiä muuttotappioalueiden näkökulmasta.
Ylipäätään panelistit kokivat resilienssin rakennetussa ympäristössä Suomessa olevan tavoitetasoltaan riittävää, vaikkakin toteutustasolla on vielä tehtävää. Muutos voi tapahtua monella tasolla ja vaikka tavoitteet pysyisivät samoina, voivat suunnittelun perusolettamukset vaihtua, kun yhteiskunta muuttuu ja tieto lisääntyy. Lopuksi korostettiin vielä kaikkien osapuolten tarpeiden tunnistamisen tärkeyttä ja peräänkuulutettiin nopeatempoisempaa yksityisen sekä julkisen puolen kokeilutoimintaa ja siihen kannustamista.
Binckhorst – hyvä pala kaupunkia
Tilaisuuden keynote -puheenvuoron piti Den Haagissa Hollannissa aluekehityksen parissa työskentelevä Riikka Tuomisto. Tuomisto jakoi kokemuksia Hollannin uuden ympäristölain voimaantulosta sekä kertoi uudenlaisen maankäytön suunnittelun pilottikohteesta Binckhorstin alueesta Haagissa.
Hollannissa on tulossa voimaan uusi ilmastolaki, jonka tavoitteena on yhtenäistää tällä hetkellä hajanaisia käytäntöjä ja vastata ilmastonmuutoksen Alankomaille aiheuttamiin uhkiin. Lisäksi maan tavoitteena on rakentaa miljoona uutta asuntoa vuoteen 2030 mennessä. Yhdistettynä merenpinnan nousun aiheuttamiin haasteisiin tämä tarkoittaa entistä tiiviimpiä kaupunkeja. Binckhorstin alue Haagissa on yksi tärkeimmistä pilottikohteista, joissa uutta elinympäristölakia testataan. Tarkoituksena on kaupunkirakenteen tiivistäminen, ilmastonmuutoksen hillintä ja resilienssin vahvistus sekä osapuolten sitouttaminen alueeseen. Haag on pinta-alaltaan vain 15 % Helsingistä, vaikka on väkiluvultaan lähes yhtä suuri ja väestöntiheydeltään yli kaksi kertaa tiheämmin asuttu.
Binckhorst on 1,5 km2 laajuinen entinen teollisuusalue, jossa ei tällä hetkellä ole lähes ollenkaan asutusta. Tulevaisuudessa siitä on kuitenkin kaavailtu Haagin tiheimmin asuttua aluetta. Alueella on haasteita saastuneen maaperän ja kuumuuden vuoksi. Kehityksessä pilotoidaan nyt uudenlaista maankäytön suunnittelun ohjausta. Kaupunki asettaa raamit ja rakentaminen sekä suunnittelu tehdään yhdessä rakentajien ja kaupunkien ja usein myös rakennuttajien välillä. Alueelle on tehty suuntaa antava esitys julkisen tilan minimivaatimuksista, mutta kaupungilla ei kuitenkaan ole resursseja kaiken julkisen tilan rakentamiseen. Niinpä rakennuttajia osallistetaan ja he luovuttavat ja toteuttavat osan tontistaan julkiseen käyttöön. Vierekkäiset tontit voivat myös tehdä yhteistyötä ja tehokkaammin rakentava voi kompensoida rahallisesti julkista tilaa väljemmin rakentajan tontille. Suunnittelun edetessä toteutetaan paljon ”yhteisen pöydän” ääreen kokoontumista missä rakentamisen haasteita puidaan osapuolten kesken jo ennen hankkeisiin ryhtymistä. Näin saadaan osapuolia sitoutettua ja kustannustehokkuutta nostettua ja hankkeisiin ryhtyvät myös maksavat osansa kaikille julkisesta tilasta.