Infra-ala tuottaa rakennetun ympäristön perustan, joka on väylien muodossa hyvinkin näkyvää ja toisaalta kuitenkin useimmiten maanpinnan alle sijoitettua ja siten näkymättömissä. Kaikelle infralle yhteistä on se, että hyvin toimiessaan infra sujuvoittaa aivan jokaisen elämää ja infran pettäessä monen arki hankaloituu. Infrahankkeet ovat poikkeuksetta yhteiskunnallisesti merkittäviä investointeja, jotka rakennetaan pitkällä elinajan odotuksella. Siksi infrahankkeiden päästöt ja niiden käyttämät luonnonvarat ovat erityisen tärkeässä roolissa.
Hiilijalanjäljen laskeminen on kannattavaa liiketoimintaa
Loppuvuodesta 2022 julkaistiin infrarakentamisen kansallinen päästötietokanta (CO2data.fi/infra), joka mahdollistaa infrarakentamisen ilmastovaikutusten arvioinnin sekä hiilijalanjäljen laskennan infrahankkeissa.
Luotettavan ja läpinäkyvän datan puutetta on monesti pidetty syynä siihen, että infrahankkeiden jalanjäljen laskenta ei ole samalla tavoin yleistynyt kuin talorakentamisen puolella. Toisena syynä on ollut se, että infrahankkeiden tilaajat eivät ole vaatineet hiilijalanjäljen laskentaa. Urakoitsijoilla ei siten ole ollut siihen kannustimia. Samalla osa infrapuolen urakoitsijoista on kehittänyt hiilijalanjäljen laskentatyökaluja. Työ on varmasti osoittautunut kannattavaksi, sillä vuoden 2022 aikana kiihtyneen inflaation myötä yrityksen suorien päästöjen vähentäminen on näkynyt yrityksen tuloksessa. Hintojen noustessa säästetty energia parantaa kannattavuutta ja aiemmin lähinnä yrityksen ESG-raportoinnissa lisäarvoa tuottanutta hiilijalanjälkeä voidaan käyttää johtamisen työkaluna, aivan kuten mitä tahansa tuotantopanosta.
Samalla uusi kuuma peruna, EU-taksonomia eli EU:n kestävän rahoituksen järjestelmä, tuo tullessaan ovelasti rakennetun järjestelmän. EU-taksonomia ei vaadi mitään suoraan rakennusalan toimijoilta, vaan vaatimukset tulevat sijoittajilta, jotka järjestelmä pakottaa pohtimaan minne rahansa sijoittaisivat. Nyt siis myös rakennusyritysten on raportoitava taksonomian vaatimusten mukaisesti, ollakseen jatkossa haluttujen sijoituskohteiden joukossa.
Kiertotalous ja uusiomateriaalit
Taksonomian myötä myös kiertotaloutta pitäisi edistää aikuisten oikeasti eikä vain suunnitteluasteella. Käytännön kysymyksiä on runsaasti.
Pitääkö jätehuoltoa parantaa ja syntypaikkalajittelua tehostaa? Pitääkö lisätä uusiomateriaalien käyttöä vai peräti suunnitella hankkeet siten, että rakennusmateriaalien ja rakenneosien elinkaaren loppu suunnitellaan jo ennen hankkeen toteuttamista? Entä miten osoitetaan, ettei aiheuteta merkittävää haittaa, Do No Significant Harm, muille taksonomian ympäristökriteereille? Vai onko toiminta ylipäätään taksonomiakelpoista?
Infrarakentamisessa eniten käytetty rakennusmateriaali ovat kiviainekset, joita valmistetaan kalliolouhetta, kiviä ja soraa murskaamalla. Suomessa kulutetaan vuosittain suhdanteiden mukaan noin 100 miljoonaa tonnia kiviaineksia. Korkeaa kulutusta selitetään laajalla ja harvaan asutulla maalla, jossa esimerkiksi tieverkoston rakentaminen ja ylläpito vaativat runsaasti rakennusmateriaalia. Luku on silti EU-alueen korkeimpia kulutuksia asukaslukuun suhteutettuna.
Vaikka käyttökelpoiset soraesiintymät on täällä Suomessa kasvukeskusten läheisyydestä jo ajat sitten kulutettu loppuun, meillä on kuitenkin lähes kaikkialla riittänyt laadukasta kalliota louhittavaksi ja murskattavaksi. Betonimurske oli pitkään lähinnä toisarvoisiin kohteisiin käytetty materiaali, eikä niissäkään kovin haluttu, koska sen käyttö on edellyttänyt luvitusta tai rekisteröintiä. Nyt betonimurske on kuitenkin saanut uuden mahdollisuuden kalliokiviaineksia korvaavana materiaalina, kun Valtioneuvoston asetus betonimurskeen jätteeksi luokittelun päättymisen arviointikriteereistä, eli ”ei enää jätettä-kriteerit”, astuivat voimaan. Uusiomaarakentamista on muutoinkin pilotoitu ympäristöministeriön Uusiomateriaalit maarakentamisessa- eli eri UUMA-ohjelmissa jo vuodesta 2006.
Liiketoiminnan arvonluonti ilman kestävän kehityksen periaatteita on tiensä päässä
Jos EU-taksonomian ympäristövaatimukset tuntuvat hankalilta, ei tarjolla valitettavasti ole helpottavia uutisia jatkossakaan. Jo seuraavana vuonna on tulossa uusi EU:n sanahirviö Corporate Sustainability Reporting Directive, kavereiden kesken CSRD. Sen myötä yritysten tulee raportoida vastuullisuustyöstään entistä laajemmin ja läpinäkyvämmin.
Vastuullisuusasioiden raportointi sinällään ei tuo juuri lisäarvoa ilmastonmuutoksen torjuntaan, luontokadon estämiseen tai eriarvoisuuden poistamiseen. Lisäarvoa syntyy syntyy siinä, kuinka raportoitu tieto on saatu aikaiseksi ja miten tietoa käytetään. EU-taksonomia yhdistettynä CSRD:n kanssa muuttaa totuttuja pelisääntöjä, sillä jatkossa yrityksiltä vaaditaan jatkuvasti tekoja toimintansa parantamiseksi, eikä vain taloudellisesti. Vahvasti näyttää siltä, että liiketoiminnan arvonluonti ilman kestävän kehityksen periaatteita on tiensä päässä.
Näin jähmeä jättiläinenkin vihertyy
Etsiessäni taustatietoa erästä tehtävääni varten, hakukone ehdotti minulle julkaisua, jonka tekemiseen osallistumisen olin ehtinyt jo unohtaa. Kyseessä on Suomen Ympäristökeskuksen julkaisu 25/2010, Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT), Ympäristöasioiden hallinta kiviainestuotannossa. Olimme työryhmässä tuolloin tekstiin erittäin tyytyväisiä – tuotannon puolella sitä pidettiin turhan kunnianhimoisena. Nyt julkaisua selatessani mietin sisällön edelleen olevan parasta käyttökelpoista tekniikkaa, kunnes pysähdyin tarkemmin.
Julkaisussa ei mainita sanallakaan ilmastonmuutosta ja hiilidioksidiin on ainoastaan yksi viittaus, sekin räjähdyksessä vapautuvien epäpuhtauksien listalla. Kiviainestuotannossa käytettävien polttoaineiden määrä sekä syntyneiden päästöjen määrä piti raportoida vuosittain lupaviranomaiselle jo 2010, mutta ilmastonmuutos tai sen hillintä eivät olleet mainittavia tekijöitä. Vasta nyt infrarakentamisen päästötietokannassa pystyn selailemaan kiviainesten hiilidioksidiekvivalentteja ja tarkastelemaan, mikä olisi ilmaston kannalta paras ratkaisu. Melkoinen kehitysloikka vain hiukan reilussa kymmenessä vuodessa!
Infra-alaa ei ole pidetty kehityksen aallonharjalla kulkevana, mutta infrarakentamisessa on kuitenkin valtavasti potentiaalia. Esimerkiksi ratoja ja raitioteitä rakennettaessa luomme pitkäaikaista ja vähähiilistä liikenneinfraa, lisäksi jotkin alan yritykset ovat viime aikoina kertoneet melko rohkeista uuden liiketoiminnan kehityshankkeista. Kaikki osoittaa, ettei infra ole koskematon tai jähmeä jättiläinen, vaan ilmastovaikutuksia on ryhdytty ajattelemaan tälläkin alalla.
Jukka Viitanen, Head of Sustainability, NRC Group ASA
Green Building Council Finlandin hallituksen jäsen
