Green Building Council Finland

Liity jäseneksi

Rakentamispaine nakertaa kaupunkiluontoa

Kaupunkiluonto on kaupunkien turvaverkko, joka suojaa kaupunkeja ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Se auttaa esimerkiksi hallitsemaan hulevesiä sekä lieventää kuumuutta, lisää viihtyvyyttä ja hyvinvointia. Kaupunkiluonnon vaikutukset riittävät kuitenkin vain yhteen kortteliin kerrallaan. Jokainen kaupunginosa tarvitsee omat puunsa ja pensaikkonsa.

Hyppää sisältöön:

Kaupungit tasapainottelevat ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen välillä

Suomi ja muut pohjoiset alueet lämpenevät enemmän kuin maapallo keskimäärin ilmastonmuutoksen myötä. Ilmastonmuutosta on hillittävä vähentämällä päästöjä, mutta päästövähennysten lisäksi suomalaisten kaupunkien on sopeuduttava muuttuvaan ilmastoon. Tiiviit kaupungit ovat erityisen alttiita yleistyville sään ääri-ilmiöille. Lämpösaarekeilmiö vahvistaa superhelteitä, ja kovien pintojen määrä hankaloittaa lisääntyvien rankkasateiden tuomien vesimassojen hallintaa. Kun kaupungit tiivistyvät, ongelmat korostuvat.

Kaupunkien monipuolinen viherrakenne on avainasemassa, kun kaupungit sopeutuvat ja lieventävät muuttuvan ilmaston tuomia riskejä.

Kaupunkisuunnittelussa luonto on kuitenkin usein se, joka väistää. Ilmastonmuutos ja kaupungistuminen yhdessä haastavat kaupunkeja yhteensovittamaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja sopeutumisen toimenpiteitä. Yhdistämällä luontopohjaisia ratkaisuja olemassa olevaan infrastruktuuriin kaupungit voivat hallita sää- ja ilmastoriskejä sekä lisätä luonnon monimuotoisuutta ja viihtyisyyttä.

Kaupunkiluonto on mutkikas kokonaisuus, ja sen mittaamiseen on erilaisia keinoja. Tässä raportissa käytämme latvuspeittävyyttä keskustelun avaajana, vaikka tunnistamme sen olevan epätäydellinen ja yksiulotteinen mittari, joka ei esimerkiksi kerro luonnon monimuotoisuudesta. Lisäksi selvitimme, kuinka paljon rakentaminen vie tilaa luonnolta mittaamalla vuosittain rakentamiseen kaavoitetun uuden maa-alan kasvua.

Kaupunkien viherrakenne
Kaupunkivihreä tai kaupunkiluonto tarkoittaa kaupunkialueella tai rakennetulla alueella oleva luontoa ja luontoalueita sisältäen maaperän, kasvillisuuden, eliöt, vesistöt ja ilman.

Kaupunkiluonnon hyödyt ovat paikallisia

Kaupunkisuunnittelun, kaavoituksen ja rakentamisen yhteinen haaste on löytää tasapaino kaupunkirakenteen tiivistymisen ja monimuotoisen kaupunkivihreän välillä. Vaikka tilanne on hyvä suomalaisissa kaupungeissa keskimäärin, ovat kaupunginosien ja korttelien väliset erot suuria.

Yli kolmannes suomalaisista asuu kuuden suurimman kaupungin alueella, ja näiden kaupunkien väkimäärän on ennustettu kasvavan myös tulevaisuudessa. Kasvu keskittyy pääosin jo rakennettuihin alueisiin. Se tarkoittaa, että kaupungit tiivistyvät, mikä asettaa painetta kaupunkiluonnolle.

Kaupunkitasolla tarkasteltaessa kaikki suurimmat kaupungit ylittävät kirkkaasti Pohjoismaisen ministerineuvoston latvuspeittävyydelle asettaman 30 prosentin tavoitteen. Keskiarvot näyttävät siis hyvältä. Latvuspeittävyyden hyödyt ovat kuitenkin paikallisia – puu varjostaa ja viilentää vain siellä missä se on, eivätkä lähiluonnon muutkaan hyvät vaikutukset ulotu kovin kauas. Siksi latvuspeittävyyttä on järkevää tarkastella kaupunginosittain.

Joka viidennen kaupunginosan tilanne on luonnottoman huono

Kaupunginosittain tarkasteltuna yleiskuva on varsin hyvä: postinumerotasolla noin 80 prosenttia kaupunginosista pääsee latvuspeittävyydeltään tavoitetasoon. Kuudesta suurimmasta kaupungista löytyy kuitenkin yhteensä 54 kaupunginosaa, joissa latvuspeittävyys ei yllä tavoitetasolle. Yhteenä 370 000 ihmistä asuu näillä alueilla. Heistä 210 000 asuu Helsingissä – määrä vastaa noin 30 prosenttia helsinkiläisistä.

Latvuspeittävyys
Latvuspeittävyys tarkoittaa yli kaksimetristen puiden latvuksen peittämää pinta-alaa.

Kymmenen latvuspeittävyydeltään parasta aluetta löytyvät Espoosta, Oulusta ja Tampereelta – moni heikoimmista taas Helsingistä. Toisaalta suuri asukastiheys ei väistämättä tarkoita heikkoa latvuspeittävyyttä. Esimerkiksi Helsingissä Vallilan ja Hermannin alueella päästään korkealla asukastiheydellä (9 200 asukasta neliökilometrillä) 32 prosentin latvuspeittävyyteen. Alueelta löytyy tiiviin asumisen lisäksi esimerkiksi siirtolapuutarha-alue.

Uusien alueiden tilanne on karumpi. Jätkäsaaresta ja Kalasatamasta löytyvät suurten kaupunkien latvuspeittävyydeltään kolme heikointa postinumeroaluetta, joissa latvuspeittävyys on postinumeroalueesta riippuen 6–12 prosenttia. Tämä kertoo karua kieltä nykyisestä rakentamisen tavasta, jossa latvuspeittävyys paranee vasta puiden kasvaessa. Kasvu on hidasta ja vaatii paitsi aikaa myös tilaa.

Rakennetun maan pinta-ala ei saa enää kasvaa

Maan ottaminen rakennuskäyttöön heikentää maaperän laatua, sen kykyä sitoa hiiltä, pidättää vettä ja tuottaa biomassaa. Rakentaminen vähentää monimuotoisuutta ja lisää tulvimisriskiä.

EU:n maaperästrategian tavoite on saada nettomaankäyttö nollaan vuoteen 2050 mennessä, jolloin rakentamiselle varattu maapinta-ala ei enää kasvaisi. Rakentamista kohdennettaisiin jo rakennetuille alueille, ja jos uutta maata otettaisiin käyttöön jollain alueella, palautetaan rakennettua maata takaisin luonnontilaa vastaava määrä toisaalla.

Uusia maa-alueita kaavoitetaan rakennettavaksi yhä vähemmän, ja trendin perusteella uuden maan käyttöönotto voisi loppua vuoden 2040 tienoilla. Tämä ei kuitenkaan ole realistista, sillä tulevaisuudessakin uusia alueita todennäköisesti kaavoitetaan rakentamiseen.

Nettonollatavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä tarvitaan siis ennallistamistoimia. Ehkä muuttotappiollisten alueiden tyhjentyneet rakennukset voisivat tulevaisuudessa mahdollistaa ennallistamisen, jolla ”ostettaisiin” oikeutus rakentamiselle.

Maankäyttö
Maankäyttö tarkoitetaan maapinta-alan ottamista ihmisen käyttöön. Nettomaankäytössä huomioidaan myös käänteinen maankäyttö eli maan ennallistaminen, jossa rakennettua maata muutetaan luonnontilaiseksi maaksi.

Luontojalanjälki mukaan työkalupakkiin

Suomen luonnon monimuotoisuusstrategia on laadittu vastaamaan kansainvälisiä tavoitteita. Sen mukaan luontopositiivisuus pyritään saavuttamaan viimeistään vuonna 2035, ja monimuotoisuuden tulisi tuolloin olla vähintään vuoden 2020 tasolla. Lopullista luonnon monimuotoisuusstrategiaa ei ole vielä julkaistu, joten voimme vain arvioida, mitä tämä voisi käytännössä tarkoittaa.

Jotta tuleviin monimuotoisuus- tai luontopositiivisuustavoitteisiin voitaisiin päästä, tarvitaan näiden laskentaan selkeä ja ymmärrettävä mittari. Luontojalanjälki on mittari, joka kuvaa esimerkiksi tuotteen, prosessin, palvelun tai yrityksen aiheuttaman luontohaitan summaa. Luontojalanjälkeä voi konseptina ja laskentamenetelmänä verrata kiinteistö- ja rakennusalalle tuttuun hiilijalanjälkeen. Laskennan kohteena luontojalanjäljellä on siis hiilipäästöjen sijaan elinkaaren luontohaittojen kokonaismäärä.

Vaikka luontojalanjäljen laskentamenetelmät ovat vasta kehittymässä, ovat ensimmäiset kunnat ja yritykset jo laskeneet luontojalanjälkensä. Myös kiinteistö- ja rakennusalan edelläkävijät ovat jo pitkällä luontotiekarttojen laatimisessa.

On realistista ajatella, että jos Suomen tasolla tavoitellaan luontopositiivisuutta vuoteen 2035 mennessä, tullaan samaa tahtia vaatimaan myös yrityksiltä ja muilta toimijoilta. Kaupunkien luontopositiivisuustavoitteet tulevat näkymään rakentamisen ohjauksessa muun muassa ekologisen kompensaation vaatimuksina. Nyt on korkea aika laskea oman organisaation luontojalanjälki ja varautua tulevaan.

Olennaista on ymmärtää, että luonto on aina paikallista. Yhdessä paikassa aiheutunut haitta on mahdotonta korvata toisaalla tapahtuvilla luontoteoilla. Tulevaisuudessa luontopositiivisuus tulisi saavuttaa niin yritys-, kaupunki-, kuin korttelitasollakin.

Nyt on korkea aika laskea oman organisaation luontojalanjälki ja varautua tulevaan.

Kuntotarkastuksen havainnot

  1. Tiiviit kaupungit ovat erityisen alttiita sään ääri-ilmiöille, kuten helteille ja tulville. Kaupunkien edelleen tiivistyessä ongelmat korostuvat, ellemme hyödynnä kaupunkivihreää nykyistä paremmin.
  2. Hillitsemisen ja sopeutumisen välille on löydettävä tasapaino. Esimerkit osoittavat, ettei suuri asukastiheys väistämättä tarkoita pienempää määrää kaupunkivihreää.
  3. Jo olemassa olevan kaupunkivihreän säilyttämiseen tarvitaan lisää keinoja.
  4. Nettonollatavoite edellyttää ennallistamisprojekteja, joilla rakennettua ympäristöä palautetaan luonnontilaan ja joilla pääsemme nettonollatavoitteeseen.
  5. Luontojalanjälkilaskenta on tulossa, ja edelläkävijät opettelevat sitä jo. On realistista odottaa, että kiinteistö- ja rakennusalan toimijoiden on pystyttävä tulevaisuudessa pienentämään luontojalanjälkeään ja toimia luontopositiivisesti.

Case-esimerkit

Luonto puskee läpi

Suomen kymmenen suurinta kaupunkia ovat tehneet sitoumuksen luontokadon pysäyttämisestä ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamisesta. Tampere on ensimmäinen kaupunki Suomessa, ellei maailmanlaajuisesti, joka on laskenut oman luontojalanjälkensä. Kaupunkiluonto, eli kaupunkien viherrakenne on tunnistettu ilmastonmuutokseen sopeutumisen tehokkaaksi työkaluksi. Monimuotoinen ja runsas kaupunkiluonto ohjaa yhä vahvemmin kaupunkisuunnittelussa.

Tampereen kaupunki laski luontojalanjälkensä

Tampereen kaupunki selvitti yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa Tampereen kaupunkiorganisaation hiili- ja luontojalanjäljet. Tulos esittää ensimmäistä kertaa suuren kaupunkiorganisaation luonnon monimuotoisuudelle tuottaman haitan.
Jalanjäljet on laskettu käyttämällä Jyväskylän yliopiston resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdomin kehittämää organisaatioiden hiili- ja luontojalanjäljen laskentamenetelmää, jossa hyödynnetään tieteellisiä tietokantoja, organisaation talouskirjanpitoa ja muita kulutustietoja.

Tampereen vuoden 2021 luontojalanjäljestä suurimman osan aiheuttivat elintarvikkeiden hankinnat. Toiseksi suurin luontojalanjälki muodostui lämmön kulutuksesta ja kolmanneksi suurin rakentamisesta. Kaupungin ja yliopiston yhteistyönä syntyi kaupunkiorganisaatiolle räätälöity laskentamenetelmä, jota myös muut kaupungit voivat hyödyntää.

Lue lisää Tampereen sivuilta

Yli kaksi kertaa enemmän puita Hernesaareen

Sitowise laati Helsingin kaupungille selvityksen, jossa tutkittiin, miten katuvihreän määrää voidaan lisätä kaduilla. Suunnitteluratkaisut laadittiin Hernesaaren vuoden 2019 asemakaavaehdotukseen perustuen (kaava päätyi uudelleen valmisteluun).

Tavoitteena oli suunnitella katutilaan tavanomaista enemmän näkyvää katuvihreää, edistää kaupunkiluonnon monimuotoisuutta, parantaa ilmanlaatua, kehittää miellyttävää pienilmastoa sekä luoda monimuotoista kaupunkitilaa maisema-arkkitehtonisin keinoin. Lisäksi työssä tutkittiin hulevesien hyödyntämismahdollisuuksia katuistutuksissa – menetelmää jolla luodaan kasvillisuudelle paremmat elinolosuhteet ja lisätään kaupunkiluonnon muutoskestävyyttä.

Katuvihreän määrään katutilassa vaikutettiin kadun toimintojen uudelleenjärjestelyillä, huomioiden kadun liikenteelliset reunaehdot, kuten pysäköinti, eri liikennemuotojen tarvitsemat tilat, pelastusreitit ja -paikat, kulkuyhteydet tonteille sekä tekniset reunaehdot, kuten kunnallistekniikan vaatima tila ja linjaukset. Vaihtoehtoja laadittiin useita, ja kaikissa katuvihreän määrää kasvatettiin lähtötilanteeseen verrattuna. Puiden lukumäärä jopa tuplaantui.

Lataa kestävyyden kuntotarkastus tästä

Lataa raportti

Taustamuistio

Tälle osiolle on julkaistu myös erillinen taustamuistio, joka avaa tutkittua dataa tarkemmalla tasolla.
Lataa taustamuistio Luonto (pdf)

Kuntotarkastuksen osiot

Ilmasto

Kiertotalous

Energiamurros

Luonto

Anna julkista palautetta, kommentoi tai kysy!

Tuoko kestävyyden kuntotarkastus hyviä vai huonoja uutisia alalle? Avoin keskustelu, kannustavat kommentit ja rakentava kritiikki saavat aikaan parempia tuloksia. Kirjoita asiallisella nimimerkillä ja liitä mukaan myös omat yhteystietosi.

Huomaa, että varaamme tarvittaessa oikeuden lyhentää julkaistavia kommentteja, emmekä julkaise epäasiallisia tekstejä.

"*" näyttää pakolliset kentät

Lisätiedot
Suostumus * Vaaditaan
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Ota yhteyttä

Antti johtaa Green Building Council Finlandin toimintaa ja hallintoa yhteistyössä FIGBC:n hallituksen kanssa ja toimii toimiston esihenkilönä. Hän vastaa yhdistyksen sidosryhmäsuhteista ja edustaa yhdistystä julkisessa keskustelussa.

Anne Valkama

Viestintäpäällikkö

anne.valkama@figbc.fi

+358 40 588 9911

Anne johtaa ja koordinoi Green Building Council Finlandin viestintää ja vaikuttamista, vastaa järjestön brändistä, mediasuhteista ja palveluiden markkinoinnista. Hän toimii yhteistyössä jäsenorganisaatioiden ja yhteistyökumppaneiden viestijöiden kanssa.

Liina Länsiluoto

Yhteiskuntasuhdepäällikkö

liina.lansiluoto@figbc.fi

+358 40 835 4900

Liina vastaa Green Building Council Finlandin vaikuttavuustyöstä kestävyyssiirtymän edistämiseksi.

Ella Lahtinen

Johtava asiantuntija

ella.lahtinen@figbc.fi

+358 40 512 2193

Ella johtaa ja kehittää FIGBC:n tiedon tuottamisen ja kestävyysosaamisen kokonaisuutta sekä toimii projektipäällikkönä ja asiantuntijana luonnon ja kiertotalouden sekä kaupunkikehityksen ja talonrakentamisen teemoissa.

Kestävyyden kuntotarkastus

Kestävyyden kuntotarkastuksen on mahdollistanut #BuildingLife -hanke.

Siirry takaisin sivun alkuun