Elina Samila, FIGBC, haastatteli Janne Tikkamäkeä, Skanska, infrarakentamisen ympäristövastuullisuuden kehittymisestä. Tikkamäki on työskennellyt infrarakentamisen alalla eri rooleissa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Kiihtyvä kehitysvauhti ja -tahto
Kehitysvauhti on hurja niin työmailla kuin infran kehityksessä. Suurelle yleisölle tämä ei näy, mutta alalla toimivien näkökulmasta toimintatavat kehittyvät nopeasti, esimerkiksi nyt jo elementtejä pystytään myös purkamaan jatkokäyttöön.
Tikkamäen mukaan uudelleenkäytön haaste on, että Suomessa on kauan ohjattu puujätteet energiakäyttöön ja toimintatavasta on vaikea siirtyä takaisin kiertotalouteen. Aiemmin puutavaraa oli mahdollista muun muassa antaa työmailta yksityisten käyttöön, mutta turvallisuussyistä ja jätelainsäädännön takia tämä ei ole enää mahdollista.
Yksi keino edistää puun uudelleenkäyttöä muoteissa voisi olla esimerkiksi hyväksyä siltojen pinnan vaatimustaso, joka mahdollistaisi entistä tehokkaamman muottipuun kierron työmailla. Tällä hetkellä käytetään uudelleen pääasiassa vain niitä puumateriaaleja, jotka eivät ole kosketuksissa betoniin.
Toisena keinona olisi uudelleenkäytön huomioiminen hankkeiden aikataulutuksessa varhaisessa vaiheessa hankkeen suunnittelua. Sillan rakentamisessa käytettäviä muotteja ei erimerkiksi Valtarissa pystytty uudelleenkäyttämään täydellä teholla, sillä lähes kaikki sillat rakennettiin samaan aikaan. Valtarille tuotiin kuitenkin toiselta Skanskan työmaalta vanhoja muottipuita uudelleenkäyttöön.
Ylipäätään Tikkamäkeä ilahduttaa uusiomateriaalien käytön helpottuminen. Uusiomateriaalien käytön kehittyminen on edennyt kokonaisista autonrenkaista valleissa vaahtolasiin kevennysmateriaalina pohjarakenteessa. Betonimurskeen ei enää jätettä -asetuksen antamisen jälkeen neitseellistä kiviainesta pystytään korvaamaan yhä enemmän betonimurskeella, mikä on kestävän kehityksen kannalta hyvä ratkaisu, sekä taloudellisestikin kannattavaa.
Hankkeiden aikataulutuksella on merkittävä vaikutus
Tikkamäki korostaa myös hankkeiden ajoituksen merkitystä. ”Hankkeelle asetettu aikataulu voi tarkoittaa sitä, että puolet silloista valetaan talviaikaan. Silloin ei välttämättä voida käyttää vähähiilistä betonia”, Tikkamäki selvittää.
Urakoitsijan ja tilaajan hyvällä vuoropuhelulla ja yhteisymmärryksellä vähähiilisen betonin käyttö olisi helpompaa. ”Täytyy arvioida halutaanko avata tie liikenteelle muutamaa kuukautta aiemmin vai tehdä ympäristön kannalta parempia valintoja”.
Toinen vaihtoehto on käyttää enemmän esivalmisteita. Silloin on hyväksyttävä, ettei esivalmistettu silta ole välttämättä arkkitehtonisesti niin vaikuttava. Ympäristönäkökulmasta se on kuitenkin perinteistä vaihtoehtoa parempi. Kaiken kaikkiaan aika on ratkaiseva. Elementtitehtaatkaan eivät vielä pysty siirtymään vähähiiliseen betoniin suurella mittakaavalla, sillä sen käyttö hidastaa muottikiertoa merkittävästi. Tikkamäki kuitenkin luottaa markkinan kehittyvän: ”Pian vähähiilinen betoni on arvokkaampaa kuin hidastunut tuotanto.”
