Viherrakenne suojelee meitä ja omaisuuttamme sään ääri-ilmiöiltä sekä tarjoaa välttämättömiä ekosysteemipalveluita. 21.3.2024 järjestetyssä seminaarissa perehdyimme, kuinka ARVO-hanke edistää kaupunkien viherrakenteen vahvistamista maankäytön suunnittelussa. Seminaarissa kuultiin myös kaupunkien viherrakenteen suunnittelun kehityksen suunnista neljän viime vuosina käynnissä olleen hankkeen: Co-carbon, BOOST, No Net Loss City, sekä Ekosysteemitilinpidon ja Virtuaalivehreän tulosten kautta. Seminaarin keynote-puhuja, professori Arto O. Salonen joka on mm. Suomen kestävyyspaneelin jäsen, käsitteli innostavassa puheenvuorossaan ihmisten elämänlaadun ja kestävyyden yhteyttä.
Kaksivuotisen ARVO-hankkeen tavoitteet
”Luonto kasvaa kaupungissa, kun saa siihen tilaa ja aikaa”, käynnisti seminaarin Maija Bergström, Helsingin kaupunki. Toisin sanoen, kun viherrakennetta vaalitaan jo nyt, sillä on aikaa kasvaa kaupunkien tarvitsemaksi turvaksi.
Hankkeessa vahvistamme ilmastonmuutokseen sopeutumista ja luonnon monimuotoisuuden huomioimista maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa. Teemme näkyväksi ja mittaamme viherrakenteen tuottamia sosiaalisia, ekologisia, taloudellisia hyötyjä alueellisen viherkertoimen avulla. Parannamme tiedon avulla viherrakenteen suunnitteluratkaisujen laatua sekä perusteluita niiden resurssitarpeille.
Maija Bergström toimii ARVO-hankkeen projektipäällikkönä ja koordinoi kaksivuotista hanketta. ”Hankekumppaneina toimivat Aalto-yliopisto, Espoon kaupunki, Vantaan kaupunki ja Green Building Council Finland. Liitännäispartnereina mukana pilotoimassa ovat Lahti, Jyväskylä, Järvenpää, Oulu, Porvoo, Tampere, ja Turku. Hanke saa rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta”, kertoi Bergström.
Kaupunkivihreän seminaari on ensimmäinen ARVO-hankkeen neljästä seminaarista, jotka avaavat näkökulmia viherrakenteen tuottamaan arvoon ja moniin hyötyihin, sekä hankkeen tuloksiin. Seuraava seminaari järjestetään syksyllä 2024.
Mitä hyvinvointimurros tarkoittaa kaupunkisuunnittelulle?
Professori Arto O. Salonen, Itä-Suomen yliopisto, käsitteli puheenvuorossaan ihmisten elämänlaadun ja kestävyyden yhteyttä. ”Luonnon näkökulmasta ihmisen talous on luonnonvarojen muuttamista jätteiksi ja päästöiksi”, Salonen totesi. Toisin sanoen, kaikki mitä näemme, on otettu luonnosta ja ihminen on jalostanut siitä itselleen jotain. ”Jos ei ole elinvoimaista luontoa, ei ole olemassa meitä.”
”Toivottavasti pian päästään jäte-käsitteestä eroon.”
Arto O. Salonen
Mutta muutospuhe lisääntyy kaiken aikaa. Salonen viittasi mm. E2-tutkimuksen Miten meillä menee? Katsaus suomalaisten mielenmaisemaan 2023 – julkaisuun, jonka mukaan 51 % ihmisistä haluaa parantaa elämänlaatuaan vähentämällä kuluttamista. Yhä useampi siis pohtii, mikä tekee elämästä elämän arvoista.
Miten käynnissä oleva hyvinvointimurros vaikuttaa kaupunkien suunnitteluun? ”Millaisessa ympäristössä ihmiset kävelevät? No, kauniissa, viehättävässä ympäristössä”. Entäpä kulkutapojen valinta? Salonen kertoi esimerkkinä älykkäimmän liikkumisen hierarkiasta. ”Euroopan unionissa keskimäärin jokainen kävelty kilometri tuottaa yhteiskunnallisia hyötyjä 0,37 e, jokainen pyöräilty kilometri tuottaa hyötyjä 0,18 e, mutta jokainen yksin omalla autolla ajettu kilometri tuottaa 0,11 euroa yhteiskunnallisia haittoja”. Salonen otti puheenvuorossaan esille esimerkkinä myös ruokaan liittyvät kilpailevat arvot ja niiden väliset jännitteet. Mitä tällaiset trendit tarkoittavat kaupunkirakenteen kannalta? ”Sitä, että vihreä kiinnostaa yhä enemmän”, totesi Salonen.
Hyvä kaupunki houkuttelee asukkaiden parhaat puolet esiin
Ilmastonmuutoksia on aina ollut, mutta ei koskaan aiemmin tällaista, täysin ihmisten aiheuttamaa. ”Ikinä ei tulevaisuus ole ollut niin paljon ihmisten käsissä kuin nyt. Nyt siis on motivoitava ihmiset rakentamaan hyvää tulevaisuutta”, toteaa Salonen.
Tieteen heikkoudeksi Salonen toteaa sen, että tieteessä katsellaan usein peräpeiliin. Mutta kun tehdään tulevaisuutta, tarvitaan mielikuvittelua, siis taidetta. Suunnittelussa on aina vähän taidetta mukana. ”Ja tässä ollaan juuri sen ammattikunnan kanssa tekemisissä, joka tekee tulevaisuutta”, kannustaa Salonen. ”Ongelmien tunnistaminen on tärkeää, mutta laiskaa, jos ei lähde keksimään ratkaisua”.
Salonen kertasi vielä puheessaan kaupunkivihreän erilaisia hyötyjä, joita on mahdollista mitata myös rahallisesti. Hän kannusti myös osallistuvaan budjetointiin, johon esimerkiksi Helsingin kaupunki käyttää 8,8 miljoonaa euroa.
Osallisuuden, merkityksellisyyden ja kuulumisen kokemukset tuovat mielekkäämpää elämää. ”Haluamme nähdä, että meidän kaupunki tarttuu kiinni niistä haasteista, joissa me ollaan ja ratkaisee tulevaisuuteen liittyviä ongelmia. Ja että olen asukkaana mukana ja voin vaikuttaa”, kuvaili Salonen ihmisten odotuksia.
ARVO-hankkeen tavoitteena systeeminen muutos
Maisema-arkkitehtuurin apulaisprofessori Elisa Lähde, Aalto-yliopisto, ollut tuomassa alueellista viherkerrointa Suomeen Virtuaalivehreä-hankkeessa, ja nyt on tunnistettu, että työkalua on syytä kehittää edelleen. ”Julkaisut ja pilotoinnit kertovat siitä, että halutaan löytää ratkaisuja, joilla hillitään luontokatoa ja toisaalta edistetään ilmastonmuutokseen sopeutumista.”
Tutustu esimerkiksi näihin
- Helsingin alueellinen viherkerroin – nykytila ja digitalisaation edellytykset
- Monitoiminnallinnen, vehreä Matinkylä: Alueellisen viherkerroinlaskennan tulokset
- Viherrakenteen monitoiminnallisuutta arvioimassa alueellisen viherkertoimen avulla
ARVO-hankkeessa mukana on kolme kaupunkia ja yhteensä kahdeksan aluetta: Espoossa Kalajärvi, Vantaalla Kivistö, Korso, Aviapolis ja Myyrmäki sekä Helsingissä Pukinmäenranta, Kallahti ja Kallio. Lisäksi maanlaajuista ulottuvuutta tuovat liitännäispartnerit. ”Mukana on erityyppisiä alueita, joten pystytään muodostamaan käsitystä, millainen viherkerroin on erilaisilla alueilla.”
ARVO-hankkeessa siis kehitetään viherrakenteen suunnittelutyökalua, alueellista viherkerrointa, jotta se soveltuu kaupunkiviherrakenteen arviointiin entistä paremmin. Tavoitteena on tunnistaa viherrakenteen tuottamat ekosysteemipalvelut sekä luonnon monimuotoisuuden määrä ja laatu nykytilassa, sekä niissä tapahtuva muutos. ”Hyvä suunnittelu tähtää lieventämishierarkian mukaisesti välttämään ja lieventämään aiheutuvia haittoja maankäytössä. Mutta näitä asioita voi olla vaikea tehdä näkyväksi. Myös tähän tarpeeseen tätä työkalua kehitetään”.
Lisäksi hankkeessa laaditaan maankäytön suunnittelun viherrakenteen nykytilakatsaus, ja tutkitaan kehitettävän työkalun vaikuttavuutta, jotta voidaan tunnistaa mahdolliset ilmastonmuutokseen sopeutumisen sekä viherrakenteen vahvistamisen pullonkaulat.
Kehitysvaiheen jälkeen, pääsääntöisesti vuonna 2025 tuloksia tullaan jalkauttamaan niin, että viherrakenteen suunnittelutyökalun kehittämiseen osallistetaan ja sen käyttöön koulutetaan yhteistyökaupunkien kaavoituksesta vastaavat ammattilaiset. Lisäksi koulutetaan viherrakenteen merkityksestä ja vaikutuksesta ilmastonmuutokseen varautumisen ja sopeutumisen kannalta keskeisiä sidosryhmiä suunnittelu- ja päättäjätasoilla. ”Nämä koulutukset tulevat olemaan kaikille avoimia – eli osallistua voivat muutkin”, Lähde tähdentää.
Lopulta hankkeessa laaditaan kaupungeille viherrakenteen vahvistamisen kansalliset suositukset. ”Pyrimme vaikuttamaan ja eri tavoin edistämään systeemistä muutosta”, kertoo Lähde ja kertaa vielä syvällisen, systeemisen muutoksen eri tasot hankkeen tavoitteisiin sijoittaen.
Alueiden tiivistyessä ekosysteemipalvelut on pidettävä riittävinä
Johanna Huttunen, Vantaan kaupunki, kertoi Vantaan olevan yksi Suomen nopeimmin kasvavista kaupungeista. Vantaalla yleiskaava ohjaa kaupunkirakennetta tiivistymään erityisesti keskustoissa ja raideliikenteen pysäkkien tuntumassa. Alueiden tiivistyessä ekosysteemipalvelut on pidettävä riittävinä.
Vantaalla kaupungin ilmastoon ja ympäristöön liittyvät tavoitteet ja toimet on kirjattu kaupungin strategiaa toteuttavaan Resurssiviisauden tiekarttaan. Tiekartta muodostuu kuudesta ”kaistasta”, joista Monimuotoinen luonto ja Kaupunkirakenne ja liikkuminen liittyvät vahvasti ARVO-hankkeeseen. ARVO-hanke toteuttaa näiden kaistojen tavoitteita, ja tarjoaa työkalun niiden mittaamiseen.
”ARVO-hankkeessa kehitetään kaksiosainen viherrakenteen suunnittelutyökalu, joka soveltuu viherrakenteen tuottamien ekosysteemipalveluiden mittaamiseen ja luonnon monimuotoisuuden mittaamiseen”, kertoi Huttunen.
Hankkeessa kehitettävä työkalu perustuu Ruotsissa kehitettyyn alueelliseen viherkertoimeen. Nykyisestä työkalusta on saatu alustavia tuloksia Vantaan pilottialueilla. Työkalu tuottaa jokaisesta mitattavasta ekosysteemipalvelusta teemakartan. Ekosysteemipalveluita ovat luonnon monimuotoisuus, melunvaimennus, hulevesien hallinta, pienilmaston säätely, pölytys, virkistyskäyttö ja terveys. Työkalu tuottaa vihertehokkuutta kuvaavan lukuarvon ja ekotehokasta pinta-alaa verrataan koko suunniteltavan alueen pinta-alaan.
Tulosten perusteella voidaan tunnistaa ekosysteemipalveluiden katvealueita ja viherrakennesuunnittelutarpeita sekä perustella suunnitteluratkaisuja. Laskennat tehdään paikkatieto-ohjelmassa.
”Laskentoja tehdään nyt olemassa olevalla työkalulla, ja on jo saatu paljon kokemuksia siitä, miten työkalua voisi kehittää edelleen”, kertoi Huttunen. On tunnistettu esimerkiksi tarve luontoarvojen paremmalle huomioimiselle.
LUMO-arvolla mitataan luonnon monimuotoisuutta
Anna Pursiainen, Espoo, kertoi Luontoviisas Espoo -tiekartasta, joka kuvaa tavoitteet ja toimenpiteet, joilla luonnon monimuotoisuutta säilytetään ja lisätään Espoossa. ”Ja tämä liittyy vahvasti ARVO-hankkeeseen”, totesi Pursiainen.
Hankkeessa kehitetään alueelliseen viherkertoimeen luonnon monimuotoisuuden mittaamiseen tarkoitettu osa. Se tunnistaa luonnon monimuotoisuuden määrän ja laadun suunnittelualueella sekä nykytilassa että aikaansaatavan muutoksen suunnitelman toteutuessa. Lieventämishierarkian mukaisesti tavoitteena on löytää keinoja välttää ja lieventää luontoon kohdistuvia vaikutuksia. Lopulta on tärkeää tehdä suunnitteluratkaisujen vaikutukset näkyväksi.
Espoon pilottialue ARVO-hankkeessa sijaitsee Kalajärven alueella. ”Alue on hyvin kiinnostava. Yleiskaava on hyväksytty ja kaavarunko on laadittu. Erityisesti kaavarungon laatimisen yhteydessä käytettiin lievennyshierarkiaa, jonka vältä, lievennä ja ennallista portaita tullaan korostamaan LUMO-arvossa. Lisäksi Kalajärven luontoarvot tukevat aluerajauksen tutkimista luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta”, kertoi Pursiainen.
Ekosysteemitilit antavat laskettavan arvon
Kaupunkivihreän seminaarissa esiteltiin myös edeltävien hankkeiden tuloksia sekä perehdyttiin muutamiin käynnissä oleviin muihin viherrakennetta ja kaupunkivihreää tutkiviin hankkeisiin.
Leena Kopperoinen, SYKE kertoi, että ekosysteemitilinpidossa pyritään antamaan sinirakenteelle ja viherrakenteelle arvo, jota voidaan laskea. Ekosysteemitilinpito kehitettiin vastaamaan erilaisiin politiikkatarpeisiin.
Ekosysteemitilit mittaavat ja seuraavat ekosysteemien laajuutta ja tilaa (määrää ja laatua). Ekosysteemitilien laajuus ja tila määrittävän niiden kykyä tuottaa palveluita, eli ne virtaavat ekosysteemeistä ihmisille ja tuottavat hyötyjä.
Kaupunkien viher- ja vesialueet tarjoavat lukuisia ihmisten hyvinvoinnin ja ympäristön kestävyyden kannalta tärkeitä ekosysteemipalveluita. ”Tietoon perustuva suunnittelu, säilyttäminen ja hoito ovat keskeisiä muutoksessa kohti kestävää kaupunkisuunnittelua”, totesi Kopperoinen.
Kunnat tarvitsevat tukea luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien parantamiseen ja luontopohjaisten ratkaisujen käyttöönottoon. Ekosysteemitilinpidolla voidaan tukea strategista kuntasuunnittelua ja poliittista päätöksentekoa, siis tukea kestävää kehitystä.
Käynnissä on nyt kolmas kehittämishanke, kertoi Kopperoinen. Sitran, Espoon, Tampereen, Pirkkalan kunnan ja Syken rahoittaman Countecos -hankkeen tavoitteena on muun muassa tuottaa kunnallisen ekosysteemitilinpidon malli ja ohjeistusta, sekä helpottaa kunnallisen ekosysteemitilinpidon mallin käyttöönottoa.
Miten kaupunkivihreä voi toimia monihyötyisenä ilmastoratkaisuna?
”Hiilinielukeskustelua käydään paljon, mutta keskustelussa jää piiloon paljon näkökulmia”, totesi Ranja Hautamäki, Aalto-yliopisto CO-CARBON -hanke. ”Ei tulisi puhua vain metsä- ja maataloussektorista, vaan myös kaupungeista, eikä vain kaupunkimetsistä, vaan myös muusta kaupunkiluonnosta. Tai ei vain puista, vaan myös muista kasvillisuustyypeistä. Eikä tulisi puhua vain hiilinieluista, vaan myös muista vihreän rinnakkaishyödyistä.”
CO-CARBON -hankkeessa mitataan ja mallinnetaan viheralueiden hiilensidontakykyä. Hankkeessa etsitään uusia ratkaisuja hiiliviisaan kaupunkivihreän suunnitteluun, toteutukseen ja kunnossapitoon yhdessä laajan konsortion ja yhteistyöverkoston kanssa.
Hautamäki kuvasi lyhyesti muutamia hiljattain julkaistuja tuloksia:
- Helsingissä kaupunkivihreän hiilinielut kattoivat 7 % päästöistä vuonna 2019.
- Helsingissä 44 % hiilensidonnasta perustuu kaupunkimetsiin ja loppuosa muuhun viherrakenteeseen.
”Tarvitaan siis vähäpäästöisiä kasvualustoja ja pitkäikäistä kasvillisuutta.” Hautamäki kertoi myös, että Otaniemessä on tutkittu nurmikkoa hiilinieluna. Tuloksissa ei ole huomioitu esimerkiksi nurmikon leikkausta, mutta ”hiiliviisaasti rakennettuna uusikin kaupunkivihreä on tehokas hiilinielu”.
Hankkeessa on laadittu politiikkasuosituksia kaupungeille. Suosituksissa kehotetaan mm. kiinnittämään huomiota olemassa olevaan viherrakenteeseen ja sen hiilivaraston säilyttämiseen. Kaikkia viherrakentamisen ja -hoidon materiaaleja ja työtapoja on kehitettävä vähäpäästöisemmiksi. Erityisesti erilaiset kasvualustat ovat merkittävä päästölähde perustamisvaiheessa.
Parhaillaan hankkeessa tutkitaan tonttivihreän määrää rakentamisvuosien mukaan. ”On nähtävissä, että tonttivihreän määrä on kääntynyt laskuun 1980-luvulta lähtien”, kertoi Hautamäki. Tietoja analysoidaan vielä, mutta on selvitettävä, miten tonttivihreän määrä saadaan kasvuun. Tonttiviherkertoimeen ollaan nyt virittämässä hiililaskuria, joten hankkeen edistymistä kannattaa seurata.
Ekologinen kompensaatio
BOOST-hankkeen keskiössä oleva ekologinen kompensaatio on menetelmä, jossa yhdessä paikassa aiheutettua luontohaittaa hyvitetään ennallistamalla tai suojelemalla jossain muualla. ”Toisin sanoen lievennyshierarkian viimeinen askel”, totesi Liisa Varumo, SYKE. ”Ekologista kompensaatiota on tutkittu viimeisen kahdeksan vuoden ajan todella paljon ja BOOST lienee suurin hanke.” Hanketta edelsi mm. No Net Loss City -hanke, jossa luotiin toimintamalli ja työkalut kuntien maankäytöstä syntyvien luontohaittojen hyvittämiseen. Tutustu ekologisten kompensaation pilotoitiin SYKEn verkkosivuilla.
Tutustu myös:
BOOST-hankkeen tavoitteissa on ekologista kompensaatiota koskevan kansallisen ja kansainvälisen ymmärryksen parantaminen, ekologisen kompensaatiojärjestelmän kehittäminen sekä valtavirtaistaminen. Hankkeessa on seitsemän työpakettia. Kuudennessa työpaketissa tavoitteena on tarjota yhteiskehittelyalusta, jossa on mahdollista testata ja pilotoida ekologista kompensaatiota osana kuntien maankäytön suunnittelujärjestelmää, sekä luontohaittalaskentaa osana organisaatioiden kirjanpitojärjestelmää. ”Kaupungit ja kunnat ovat hyvin erilaisia, joten on erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa ekologisia kompensaatioita. Ja hankkeessa on tunnistettu erilaisia haasteita, joita kunnilla on”, toteaa Varumo, viitaten erilaisiin maankäyttöpaineisiin, resursseihin ja myös erilaisten monimuotoisuutta turvaavien toimien yhteensovittamisen. Jotta kokonaisuus olisi ymmärrettävä ja eri työkalujen linkittyminen toisiinsa selkeytyisi, keskustelua käydään eri hankkeiden, kuten ARVOn ja BOOSTin välillä, jotta alueellinen viherkerroin ja ekologinen kompensaatio voitaisiin yhteensovittaa kokonaisheikentymättömyyden saavuttamiseksi.
Virtuaalivehreä toi alueellinen viherkerroin -työkalun Suomeen
Virtuaalivehreä -hankkeen tavoitteena oli etsiä uusia tapoja huomioida vihreä infrastruktuuri kaavoituksessa. Pilottialueena toimi Kalasatama.
Hankkeen tuloksena julkaistiin:
- Alueellinen viherkerroin 2.0 – opas ekologisen kaupunkisuunnittelun tueksi sekä Excel -työkalu
- Luonnolliseksi rakennettu – näin suunnittelet, rakennat ja ylläpidät vihreää infrastruktuuria.
- Projektiesittely Virtuaalivehreä – vihreällä infrastruktuurilla hiilineutraaliutta kaavoituksen tueksi.
Alueellinen viherkerroin 2.0 -julkaisu on toiminut laskennan manuaalina kaikissa tähänastisissa piloteissa, mutta nyt laskentaa kehitetään eteenpäin.
”Virtuaalivehreä-hankkeessa toteutettiin ensimmäinen alueellisen viherkertoimen pilotti Suomessa”, kertoi Bergström, joka siis nyt jatkaa ARVO-hankkeessa työkalun kehittämistä edelleen. ”Alueellinen viherkerroin toimii myös viestintätyökaluna, siis keinona kertoa näistä aiheista paljon laajemmalle joukolle”, kertoi Bergström näkemyksestään.
Helsingin ympäristönsuojelun tavoitteet 2040
Helsingin kaupungin kommenttipuheenvuoron kertoi Jouni Heinänen, Kaupunkitilat ja verkostot -yksikön päällikkö. ”On hienoa nähdä miten paljon tässä maassa tällä hetkellä tapahtuu ja miten hienoon suuntaan ollaan menossa tässä viherrakenteen arvon ymmärtämisessä monella kantilla”, totesi Heinänen heti alkuun.
Monipuolisesti ymmärretty viherrakenteen arvo ja merkitys näkyy myös Helsingin tavoitteissa. Heinänen kertoi edellisellä viikolla kaupunginhallituksen hyväksymästä Helsingin ympäristönsuojelun visiosta 2040 ja kymmenestä ympäristönsuojelun keskipitkän aikavälin tavoitteesta. Tavoitteita asetetaan muun muassa hiilijalanjäljen pienentämiselle ja luontokadon pysäyttämiselle.
Suunnittelua ohjaavan strategian ja ohjeiden lisäksi laajempi näkökulma talouteen esimerkiksi ekosysteemitilinpidon tai vielä laajemmin ekososiaalistaloudellisen näkökulman kautta kuulostaa Heinäsen mielestä hyvin lupaavalta. Hän korostaa myös tiedon ja tietoon perustuvan suunnittelun tärkeyttä. ”Myös laadun mittaaminen on hyvin tärkeä kehityskulku.”
ARVO-hankkeelle kaupungissa onkin kovat odotukset, hän vinkkaa lopuksi.
Keskustelijat toivovat yhteistyötä ja jokaisen panosta
Paneelissa keskustelivat professori Arto O. Salonen, ympäristöministeriön Virve Hokkanen, Espoon kaupungin Paula Kuusisto-Hjort sekä Anttinen Oiva Arkkitehtien Selina Anttinen. Keskustelua fasilitoi Elisa Lähde.
Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että vihreästä ja kaupunkivihreästä keskustellaan yhä enemmän – toimi keskustelija sitten korttelitasolla, yhteiskunnallisena keskustelijana tai ministeriössä. ”Ymmärrämme luonnon monimuotoisuuden merkityksen ihmisten hyvinvoinnille paremmin”, totesi Virve Hokkanen. ”Nyt on asetettu kunnianhimoisiakin tavoitteita ja ne ovat johtaneet hienoihin tuloksiin”, kertoi Anttinen.
Espoon kaupungilta Paula Kuusisto-Hjort totesi tiivistymisen ja viherrakenteen yhteensovittaminen olevan vaikeampaa ja siksi siihen tarvitaankin uudenlaisia ratkaisuja. Työkalut ovat tärkeitä, jotta voidaan osoittaa erilaisten vaihtoehtojen vaikutuksia. Hän korosti myös, miten tärkeää on ratkaista haasteet nyt kaupunkirakenteen tiivistyessä, sillä myöhemmin muutokset ovat paitsi vaikeita, myös kalliita toteuttaa. Tarvitaan siis ”riittävää lentokorkeutta”, jotta kaikki näkökulmat osataan ottaa huomioon, tunnistaa ristiriidat ja yhteensovittaa.
Sekä Hokkanen että Kuusisto-Hjort toivoivat kaikilta tahoilta tiivistä yhteistyötä ja että jokainen huomioisi työssään monimuotoisuutta. Anttinen peräänkuulutti jatkuvaa kehittämistä ja tavoitetason nostamista, jotta hyvät ratkaisut kumuloituisivat projekti projektilta ja muodostaisivat uutta perustasoa seuraaville projekteille.
Seminaarin koostavan key-listenerin puheenvuoron piti Kati Vierikko, SYKE. Hän totesi, että muutos on nähtävissä. Monet kaupungit ovat ryhtyneet ratkomaan luonnon monimuotoisuuden ongelmaa. On siis hyvä pitää aihetta näkyvillä, sillä kun riittävän moni toimii – syntyy painetta lopuillekin toimia.
Esitysmateriaalit
- Professori Arto O. Salonen (pdf)
- Elisa Lähde, Aalto-yliopisto (pdf)
- Johanna Huttunen, Vantaan kaupunki (pdf)
- Anna Pursiainen, Espoon kaupunki (pdf)
- Leena Kopperoinen, SYKE (pdf)
- Ranja Hautamäki, CO-CARBON (pdf)
- Liisa Varumo, SYKE (pdf)
- Maija Bergström, Helsingin kaupunki (pdf)
- Jouni Heinänen, Helsingin kaupunki (pdf)
ARVO – Viherrakenteen arviointi ja vahvistaminen kaupunkien maankäytön suunnittelussa
ARVO – Viherrakenteen arviointi ja vahvistaminen kaupunkien maankäytön suunnittelussa -hankkeessa (10/2023-12/2025) vahvistetaan viherrakennetta ja tunnistetaan sen tuottamia arvoja tiiviisti rakennetuissa kaupungeissa ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistämiseksi. Hanketta koordinoi Helsingin kaupunki. Hankekumppaneina toimivat Aalto-yliopisto, Espoon kaupunki, Vantaan kaupunki ja Green Building Council Finland. Liitännäispartnereina mukana pilotoimassa: Lahti, Jyväskylä, Järvenpää, Oulu, Porvoo, Tampere, Turku. Hanke saa rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta. Katso lisätietoja hankkeesta.
