Kuinka asiantuntijat, suunnittelijat ja maankäytön johto näkevät kaupunkivihreän suunnittelun nykytilan ja haasteet? Kaupunkivihreän suunnittelun pahimmat pullonkaulat paljastettiin kaupunkivihreän seminaarissa 31.10.2024.
Lisäksi otettiin katsaus alueellinen viherkerroin -työkalun kehittämistyöhön ja mutusteltiin mielenkiintoisia case-esimerkkejä ilmastonmuutokseen sopeutuvasta suunnittelusta Tukholmassa ja Kööpenhaminassa. Lue myös ”Pöpeliköt kunniaan” – excursion matkakuvaus!
Kaupunkien viherrakenteen suunnittelun nykytilakatsaus
”Alan kirjallisuus osoittaa, että kaupunkien viherrakenteen merkitys biodiversiteetin tukemisessa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa tunnistetaan, mutta samaan aikaan kaupunkivihreän määrä vähenee ja pirstaloituu”, kertoi Green Building Council Finlandin johtavan asiantuntija, Ella Lahtinen.
Lahtinen on pääkirjoittajana raportissa, joka kuvaa viherrakenteen ja sen ohjausmekanismien tilaa viimeaikaisen kirjallisuuden pohjalta ja tunnistaa suunnittelussa yhdeksän pullonkaulaa, jotka vaikeuttavat kaupunkivihreän vahvistamista.
Raportin olennaisena tietolähteenä ovat viherrakenteen asiantuntijoille tehty kyselytutkimus sekä hankkeen pilottisuunnittelijoiden haastattelut, joita on täydennetty hankekaupunkien johdon kanssa käydillä keskusteluilla.
Raportissa on myös katsaus ARVO-hankkeen hankekaupunkien viherrakenteen suunnittelun ohjaukseen sekä kuvaus viherrakenteen suunnittelun prosessista.
Kaupunkien viherrakenteen suunnittelun nykytilakatsauksessa on tunnistettu viherrakenteen vahvistamisen pullonkauloja maankäytön suunnittelussa sekä hahmotettu alueellisen viherkertoimen merkitystä näille. Lataa nykytilakatsaus (pdf).
Kestävyysteemojen kanssa työskennellään vähintään viikoittain
Haastatteluissa yhtenä suurimpana ongelmana haastateltavat toivat esiin ristiriidat kaupunkien strategioissa. Ongelmallisimmat tavoitteiden ristiriidat ovat luonnon monimuotoisuuden vaalimisen ja kaupunkien kasvu- ja tiivistystarpeen yhteensovittamisessa.
Mitä muutoksia tarvitaan viherrakenteen vahvistamiseksi
”Viherrakenteen ja luonnon monimuotoisuuden huomioiminen ei ole kaupunkisuunnittelussa riittävän korkealla prioriteetilla tai samassa arvossa kuin muut suunnittelunäkökulmat”, kertoivat Lahtinen ja Merete Kemppainen (Aalto-yliopisto) tuloksista.
Kaupunkien tavoitteissa on ristiriitaisuutta. Poliittisten päätösten ja kaupunkistrategioiden ristiriitaisuudet vaikeuttavat suunnittelua merkittävästi. Etenkin kaupunkien merkittävä ja nopea asukasmäärän kasvu ja asuntotuotantotavoitteet nähdään ristiriitaisina luonnon vaalimisen ja lisäämisen kanssa.
Kaupunkien merkittävä ja nopea asukasmäärän kasvu ja asuntotuotantotavoitteet nähdään ristiriitaisina luonnon vaalimisen ja lisäämisen kanssa.
Maankäytön suunnittelun alkuvaiheessa painottuvat liikenne ja kunnallistekniikka, joten vaikka viherrakennetta ei korotettaisi ykkösprioriteetiksi, se tulisi arvottaa yhtä tärkeäksi kuin muut suunnittelun osa-alueet.
Numeeriset tavoitteet auttaisivat asettamaan viherrakenteen tasa-arvoiseen asemaan muiden suunnittelunäkökulmien kanssa. Tällä hetkellä käytettävissä on mm. latvuspeittävyys, nk. 3-30-300-tavoite sekä viheralueiden etäisyystavoite. On kuitenkin selkeää, että viherrakenteelle tarvitaan numeerisia tavoitteita, joilla saataisiin aikaan tarkempaa, läpinäkyvämpää suunnittelun ohjausta, sekä parhaimmillaan yksiselitteistä ja konkreettista pohjaa arvioinnille. Tässä ARVO-hankkeessa kehitettävä alueellinen viherkerroin tuleekin olemaan apuna jatkossa.
Haasteina koettiin myös asiantuntijoiden resurssipula, puutteet seudullisessa yhteistyössä, laajemman osaamisen puute, ja että kestävyysnäkökulmat jäävät usein poliittisten tai taloudellisten intressien varjoon tai ylipäätään hankkeiden rahoitusinstrumenteissa ei huomioida viherrakenteen näkökulmia.
Katsauksen tulokset
- Viherrakenteen monihyötyisyys – kuten sen tarjoamat ekologiset ja sosiaaliset palvelut – tulisi tuoda näkyvämmäksi ja arvostetummaksi osaksi suunnittelua alusta alkaen.
- Viherrakenteelle tarvittaisiin myös numeerisia tavoitteita, jotka voisivat ohjata viherrakenteen suunnittelua aiempaa tarkemmin ja johdonmukaisemmin.
- Poliittisissa päätöksissä ja kaupunkistrategioissa esiintyvää ristiriitaisuutta kasvutavoitteen ja viherrakenteen vahvistamisen ohjauksessa tulisi pyrkiä vähentämään, jotta tavoitteet eivät vaikeuta toisiaan. Niiden yhteensovittamista tulisi ohjata selkeämmin, jotta ristiriita ei jää yksittäisen suunnittelijan tapauskohtaisesti ratkaistavaksi.
- Suunnittelijoilla on tunnistettu informaatioähky ja resurssipula, mikä vaikeuttaa uusien käytäntöjen käyttöönottoa.
- Tarvittaisiin enemmän keskustelua siitä, miten sopeutumisen ja luonnon monimuotoisuuden tavoitteet voitaisiin huomioida seudullisesti, jotta viherverkosto voisi jatkua yli kaupunkien ja alueiden rajojen.
- Viherrakenteesta tarvittaisiin lisää osaamista päättäjille ja koko kaupunkiympäristön toimialalle.
- Viherrakenne tarvitsee aikaa kasvaakseen kaupunkien tarvitsemaksi turvaksi, eli nykyistä viherrakennetta olisi voitava vaalia paremmin.
- Viherrakenteen taloudellisen arvon määrittäminen auttaisi sen painottamista budjettikeskusteluissa
- Viherrakenteen suunnittelussa on erityisiä haasteita alueilla, joissa olemassa olevaa kaupunkirakennetta pitäisi uudistaa.
Katsauksen tuloksia käytetään ARVO-hankkeessa alueellinen viherkerroin -työkalun kehitykseen ja jalkautukseen. Lisäksi tuloksia käytetään lähtötietona viherrakenteen suunnittelun kansallisiin suosituksiin, jotka laaditaan hankkeen puitteissa vuoden 2025 aikana.
Alueellinen viherkerroin -työkalun kehitys etenee
Maisema-arkkitehtuurin apulaisprofessori Elisa Lähde, Aalto-yliopisto, kertoi kuinka Alueellinen viherkerroin -työkalun kehitys etenee. Lähde oli alun perin tuomassa alueellista viherkerrointa Suomeen vajaa kymmenen vuotta sitten.
”Olemassa olevassa mallissa tunnistetaan kasvulliset pinta-alat ja kartoitetaan sitten ekosysteemipalvelut. Tässä ”Ruotsin mallissa” luonnon monimuotoisuus on kuitenkin niputettu yhdeksi osaksi ekosysteemipalveluita ja kehityshankkeessa halusimme lähteä eriyttämään sitä omaksi arvokseen”, kertoi Lähde.
Kehitetyssä mallissa tarkasteltava alue jaetaan erilaisiin luontotyyppeihin. ”Kaupunkivihreä nähdään tyypillisesti aika geneerisenä ja kaupunkiluontotyyppien luokittelua on tehty melko vähän.”
Sen sijaan alueiden rakennepiirteitä, kuten latvuspeittävyys, on jo tunnistettu. Kaupunkiluontotyyppien luokittelulla halutaan korostaa niiden merkitystä ja osoittaa, että kaupunkien sisälläkin on erilaista luontoa, johon meidän on mahdollisuus vaikuttaa.
Mihin pullonkauloihin Alueellinen viherkerroin avuksi?
Alueellinen viherkerroin -työkalulla saadaan asetettua numeerisia tavoitteita ja selkeytettyä pitkän aikavälin hyötyjä, kun työkalu luo vertailtavuutta erilaisten suunnitteluratkaisujen välille. ARVO-hankkeen myötä tullaan järjestämään perehdyttävää koulutusta myös kaupunkien päättäjille, suunnittelijoiden lisäksi. Vertailtavuus, hyötyjen arvottaminen ja selkeät, ymmärrettävät tulokset tulevat ratkaisemaan ainakin osan tunnistetuista suunnittelun pullonkauloista.
”Teemme parhaillaan yhteistyötä BOOST-hankkeen kanssa kaupunkiluontotyyppien määrittelemiseksi. Sen jälkeen ne tullaan integroimaan Alueellinen viherkerroin -työkaluun”, kertoi Lähde aikataulusta.
Työkalua testataan partneri- ja liitännäiskaupungeissa keväällä 2025, jonka jälkeen työkalua ja käyttöohjeita viimeistellään. Suunniteltu aikataulu on, että kehitetty versio työkalusta julkaistaisiin marraskuussa 2025.
Luonnon merkitys kasvaa koko ajan
Paneelikeskustelussa Helsingin kaupunkiympäristön toimialajohtaja Ville Lehmuskoski, Vantaan kaupunkisuunnittelujohtaja Sampo Perttula, Espoon kaupungin maisema-arkkitehti Essi Ehrnrooth sekä apulaisprofessori Elisa Lähde keskustelivat merkittävimmistä haasteista kaupunkivihreän suunnittelussa. Paneelikeskustelun moderoi FIGBC:n johtava asiantuntija Ella Lahtinen.
Kaupunkien johtajat vahvistivat, että luonto on päättäjille tärkeää ja että kaupunkien strategioissa luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ja ilmastonmuutoksen sopeutuminen ovat nousseet tärkeiksi ja tulevat luultavasti korostumaan tulevaisuudessa vieläkin enemmän.
Panelistit olivat yhtä mieltä, että osaamista on kyettävä lisäämään kaikille, niin että myös liikenne- ja katusuunnittelijoiden ammattitaitoon kuuluu viherrakenteen osaaminen. Elisa Lähde täydensi, että osaamisen lisäksi parhaat ratkaisut syntyvät yhteistyössä ja se tietenkin vaatii oman tilansa. Lähde kertoi esimerkkinä Helsingin raitiotielinja 13:n allianssin, jossa oli yhteiselle ratkaisujen kehittämiselle varattu aikaa. ”Ja se näkyy lopputuloksessa.”
Muina hyvinä esimerkkeinä keskustelijat mainitsivat Raide-Jokerin ja Töölönlahden puiston, jossa aiemmin pelkistettyyn maisemaan tuotiin onnistuneesti monipuolisia ratkaisuja.
Yhteistyölle on siis tilausta, mutta myös halua. Essi Ehrnrooth kertoi, kuinka insinöörien kanssa keskustellessa halua oppia korostuu. ”Monella on pelle-pelottoman asenne, halutaan tutkia vaihtoehtoja. Joten keskusteluille ja koulutukselle on vain raivattava tilaa.”
Strategisen ajattelun tarpeen, ammattilaisten osaamiseen ja yhteistyöhön panostamisen lisäksi puhuttiin taloudellista arvoista.
Ville Lehmuskoski mainitsi Tampereen ratikan, jonka on tutkittu suoraan vaikuttaneen kiinteistöjen neliöhintoihin. ”Ja toki sään ääri-ilmiöiden aiheuttamien vahinkojen kautta pystytään määrittelemään hintaa,” ja muistutti Kööpenhaminassa 2011 kesän rankkasateen aiheuttamista, yli miljardin euron vahingoista.
Essi Ehrnrooth taas totesi huomanneensa, että lähivihreä vaikuttaa kotien ostopäätöksiin. ”Erityisesti pandemian aikana ihmiset kävivät hamuamaan paitsi lisäneliöitä, myös lähivihreää enemmän”.
Seminaarin Keynote listener, tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen, Luonnonvarakeskus, Luke, kertoi lähiluonnon taloudellisesta merkityksestä terveysvaikutusten ja jopa kansantautien torjunnassa. Tuore selvitys osoittaa, että Suomi voi saada luonnon avulla jopa satojen miljoonien eurojen vuotuisen hyödyn pelkästään masennuksen ja tyypin 2 diabeteksen torjunnassa sekä astman lääkehoidossa. (Katso: Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys.)
Selvityksessä laadittiin suositukset, kuinka luonto tuodaan osaksi ihmisten arkea:
- Kaavoitusta ja rakentamista varten tarvitaan yksityiskohtaisempia luontoalueiden laadun ja koon huomioon ottavia mitoitustavoitteita ja työkaluja, jotka kytkevät paremmin mukaan luontoympäristöjen terveys- ja ilmastohyödyt.
- Tarvitaan luontoympäristöä paremmin säästävää rakentamista ja olemassa olevien luontokohteiden laadun parantamista ja ylläpitoa. Alueiden suunnittelussa on tärkeää huomioida erilaisten asukasryhmien näkökulmia ja yhteishyötyjä.
- Suomi Liikkeelle -ohjelman toimenpiteeseen päiväkotien ja koulujen pihojen kehittämisestä monipuolisiksi lähiliikuntapaikoiksi tulisi sisällyttää luontoympäristön säilyttäminen tai ympäristön viherryttäminen.
Tyrväinen korosti päivän seminaarista poimimissaan huomioissa, kuinka viherrakenne tulee nostaa muun suunnittelun osa-alueiden rinnalle samanarvoiseksi ja viherrakenteen monihyötyisyyden ymmärrys on tärkeää. Johdon ja suunnittelijoiden välisen vuoropuhelun lisäämiseen Tyrväinen kytkisi myös asukkaat ja asukastiedon mukaan. Myös seudullisen yhteistyön parantamisen ja poikkisektoraalisen yhteistyön Tyrväinen näki tärkeinä huomioina.
Yleisökysymykset saivat aikaan vielä vilkasta keskustelua, kuinka ylipäätään kaupunkivihreästä puhuminen on muuttunut ja se nähdään myös terveellisyyden ja turvallisuuden näkökulmana. Myös olemassa olevan luonnon säilyttäminen ja sen merkitys rinnastaen esimerkiksi historiallisesti arvokkaisiin rakennuksiin on muuttumassa. ”Tieto kasvaa koko ajan, siksi on hyvä saada suunnitteluun rullautuvuutta, neljän vuoden kaudet ovat liian pitkiä”, totesi Sampo Perttula.
Esitysmateriaalit
Nykytilakatsauksen esittely, Ella Lahtinen ja Merete Kemppainen (pdf)
Alueellinen viherkerroin -työkalun kehitys, Elisa Lähde (pdf)
Excursion terveiset (pdf)
Keynote Listener Liisa Tyrväinen (pdf)
Kokemuksia excursiolta
Anna Pursiainen, Espoon kaupunki, Eeva Eitsi, Vantaan kaupunki, Kathleen Diémé, Helsingin kaupunki, kertoivat ARVO-hankkeen excursiosta. ARVO-hankkeen hankekumppaneista Aalto-yliopiston, Espoon ja Vantaan kaupungin ja Green Building Council Finlandin sekä liitännäiskaupungeista Porvoon edustajat matkasivat syyskuussa maata pitkin perehtymään kaupunkisuunnittelun ratkaisuihin Tukholmassa ja Kööpenhaminassa. Matkanvetäjänä toimi hanketta koordinoiva Helsingin kaupungin väki. Lue tarkempi matkakuvaus ja mielenkiintoisista kohteista.
Excursion terveiset teeseinä
Kaupunkivihreä tukee ekologisia verkostoja.
5 minuutin kaupunki.
Pöpeliköt kunniaan!
Tervetuloa seuraavaan seminaariin!
Kiitämme runsasta osanottajamäärää ja kutsumme teidät myös seuraavaan Kaupunkivihreän seminaariin, joka järjestetään 27.3.2025! Seuraa LinkedInissä ja tutustu ARVO-hankkeen verkkosivuihin!
ARVO – Viherrakenteen arviointi ja vahvistaminen kaupunkien maankäytön suunnittelussa -hankkeessa (10/2023-12/2025) vahvistetaan viherrakennetta ja tunnistetaan sen tuottamia arvoja tiiviisti rakennetuissa kaupungeissa ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistämiseksi. Hanketta koordinoi Helsingin kaupunki. Hankekumppaneina toimivat Aalto-yliopisto, Espoon kaupunki, Vantaan kaupunki ja Green Building Council Finland.
