Sivu on julkaistu 19.1.2026.
Vehreä kaupunkisuunnittelu tarkoittaa tapaa suunnitella ja kehittää kaupunkia niin, että viherrakenne, luonto ja ekosysteemipalvelut ovat yhtä tärkeitä kuin muu kaupunkirakenne. Vehreän kaupunkisuunnittelun periaatteet ohjaavat kaupunkeja rakentamaan viihtyisämpiä, terveellisempiä ja ilmastonmuutokseen sopeutuvampia ympäristöjä, joissa luonto ja kaupunkielämä kulkevat käsi kädessä. Siinä viherrakenteen vahvistaminen ei ole vain esteettinen valinta, vaan välttämätön keino sopeutua ilmastonmuutokseen ja turvata kaupunkien elinkelpoisuus.
Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa elävän luonnon kirjoa – lajien runsautta, geneettistä vaihtelua ja elinympäristöjen monipuolisuutta. Monimuotoisuus ei ole vain luonnon itseisarvo, vaan se on välttämätön edellytys ekosysteemien toiminnalle ja ihmisten hyvinvoinnille. Kaupungeissa monimuotoisuus vaikuttaa siihen, miten hyvin ekosysteemit tuottavat ihmisille palveluja, kuten veden puhdistusta, hiilen sidontaa ja pienilmaston säätelyä. Monimuotoisuuden heikkeneminen vaikuttaa suoraan ekosysteemipalveluiden heikentymiseen. Tämä lisää tulvariskejä, heikentää ilmanlaatua, vaikuttaa ihmisten terveyteen ja vähentää kaupunkien viihtyisyyttä sekä elinvoimaa.
Kaupungeissa voidaan tehdä useita ratkaisuja, jotka tukevat monimuotoisuutta
Esimerkkejä toimista, jotka parantavat elinympäristöjen laatua:
- Olemassa olevien viheralueiden säilyttäminen ja monipuolistaminen sekä
- niiden ekologisen tilan nostaminen,
- nurmialueiden muuttaminen niityiksi,
- monikerroksisen kasvillisuuden lisääminen ja
- puulajiston monipuolistaminen, puuston ikärakenteen variointi ja lahopuiden lisääminen.
Myös viherrakenteen lisääminen rakennettuihin ympäristöihin, kuten katoille, pihoille, kaduille ja aukioille voi tarjota kokonaan uusia elinympäristöjä muulle lajistolle.
Ihmisen luoma luonto voi tietyissä olosuhteissa ylläpitää monimuotoisuutta jopa paremmin kuin luontaiset alueet, jos suunnittelu on laadukasta ja tavoitteellista. Monimuotoisuuden vahvistaminen onkin tärkeä luonnon itseisarvon sekä ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Monimuotoiset viherympäristöt tukevat immuunipuolustusta, vähentävät sairastavuutta ja parantavat mielenterveyttä. Mitä monimuotoisempi luonto on, sitä paremmin se tukee terveyttä ja hyvinvointia. Tämä on erityisen merkittävää tiiviissä kaupungeissa, joissa luontokokemukset voivat muuten jäädä vähäisiksi.
Lue lisää monimuotoisuudesta
Luonnon ekosysteemit muodostuvat olosuhteiltaan yhtenäisen alueen elottomista ja elollisista, keskenään vuorovaikuttavista osista. Esimerkiksi metsä ja lampi ovat ekosysteemejä, joissa niille tyypillinen kasvi- ja eläinlajisto ja elottomat osat kuten maaperä ja vesi muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan hyötyjä, joita ihmiset saavat ekosysteemeistä. Ekosysteemien toimintaa ylläpitäviä ja sääteleviä prosesseja, kuten vedenkierron säätelyä ja veden puhdistamista kutsutaan ylläpito- ja säätelypalveluiksi.
Luonnon ja viheralueiden vahva yhteys hyvinvointiin on osoitettu laajasti tutkimuksissa. Kaupunkien ratkaisut vaikuttavat siihen, millaisia mahdollisuuksia ihmisillä on liikkumiseen, palautumiseen, vuorovaikutukseen ja terveelliseen elinympäristöön. Kaupunkien tiivistyessä viherrakenteen merkitys kasvaa. Se mm. tarjoaa mahdollisuuksia ulkoiluun ja arjen aktiivisuuteen, sekä parantaa ilmanlaatua ja äänimaisemaa. Monimuotoinen kaupunkiluonto tukee psyykkistä hyvinvointia sekä stressin lievittymisen, keskittymiskyvyn palautumisen, että luontoyhteyden vahvistumisen kautta. Viheralueet edistävät myös sosiaalista hyvinvointia luomalla tiloja arjen kohtaamisille, yhteisöllisyydelle ja matalan kynnyksen yhdessäololle.
Ilmastoviisaus tarkoittaa kaupunkien kykyä sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja hillitä sen etenemistä. Kaupunkien rakenteet ja ratkaisut vaikuttavat siihen, miten hyvin ne kestävät sään ääri-ilmiöitä, kuten rankkasateita, helleaaltoja ja myrskyjä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo nyt. Tulevaisuudessa sademäärät kasvavat, talvet lauhtuvat ja hellejaksot pitenevät. Kaupungeissa nämä muutokset korostuvat, koska tiivis kaupunkirakenne ja vettä läpäisemättömät pinnat voimistavat tulvariskiä ja vahvistavat lämpösaarekeilmiötä.
Luonnon kokonaisheikentymättömyys tarkoittaa periaatetta, jonka mukaan maankäytön ja rakentamisen ratkaisut eivät saa heikentää luonnon tilaa kokonaisuutena. Luonnon tilaa heikentävien toimien tasapainottamiseksi tehdään näin ollen myös luonnon tilaa parantavia toimia.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että suunnittelussa pyritään säilyttämään luonnon monimuotoisuus, ekosysteemien toiminta ja niiden tuottamat ekosysteemipalvelut – kuten hulevesien hallinta ja pienilmaston viilentäminen – myös silloin, kun alueelle rakennetaan uutta.
Periaate ei tarkoita, että kaikki luonto säilytetään koskemattomana, vaan että vaikutukset arvioidaan ja hallitaan niin, ettei kokonaistilanne luonnon näkökulmasta heikkene. Jos jossain menetetään luontoarvoja, pyritään parantamaan jäljelle jäävän luonnon laatua tai korvaamaan luontoarvot toisaalla. Tämä ajattelutapa on noussut esiin kansainvälisissä ja kansallisissa ohjeissa, ja se tukee myös EU:n biodiversiteettistrategiaa.
Lievennyshierarkia on käytännön työkalu, joka auttaa varmistamaan, että jokainen hanke tukee kestävää kaupunkikehitystä. Kun hierarkia otetaan huomioon suunnittelun jokaisessa vaiheessa, luontoon kohdistuva tiivistämisen ja rakentamisen paine voidaan hallita. Lievennyshierarkian perusidea on yksinkertainen: ensin vältetään haittoja, sitten vähennetään niitä, ja vasta viimeisenä keinona korvataan menetettyjä arvoja. Lievennyshierarkian avulla voidaan saavuttaa luonnon kokonaisheikentymättömyys, kun luonnolle aiheutettu haitta hyvitetään täysimääräisesti.
Maaperä on kaiken kasvillisuuden ja sitä kautta viherrakenteen perusta. Monimuotoinen ja monilajinen maaperä vaikuttaa suoraan kasvien kasvumahdollisuuksiin ja elinvoimaisuuteen. Toimiva maaperä tuottaa ekosysteemipalveluita, esim. osallistuu hulevesien hallintaan ja hiilen varastointiin.
Maankäytön muutosten myötä tietyn alueen maaperään kohdistuu muokkausta ja rakentamista kuten maamassojen kaivamista ja vaihtamista. Rakentamisen myötä alueita tyypillisesti päällystetään esimerkiksi asfaltilla tai kivituhkalla, jolloin maaperä tiivistyy ja sen luontaiset prosessit häiriintyvät tai estyvät. Tämä heikentää suoraan maaperän tuottamia ekosysteemipalveluita. Maaperän huomioiminen on tärkeää sekä maankäytön suunnittelussa että rakentamisessa.
Käytännössä maanperän huomioiminen tarkoittaa esimerkiksi olemassa olevan maaperän säästämistä paikallaan tai samalla tontilla, sen rakenteen ja vedenläpäisevyyden turvaamista sekä ravinteiden ja mikrobiston elinvoiman ylläpitämistä. Biohiilen tai kompostin käyttö voivat parantaa maa-aineksen laatua. Hyvä maaperä tukee monimuotoista kasvillisuutta, vähentää tulvariskejä ja toimii hiilivarastona – eli se on olennainen osa ilmastoviisasta kaupunkia.
