Vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarin 2023 kooste

Ympäristöministeriö ja Green Building Council Finland järjestivät Vähähiilisen rakentamisen vuosiseminaarin tiistaina 9.5.2023. Tilaisuudessa kuultiin vähähiilisen rakentamisen säädöskehityksestä Euroopassa sekä Suomessa, alan viimeisimmistä kehityssuunnista sekä alueiden käytön suunnittelun vaikutuksesta vähähiiliseen rakentamiseen. Tilaisuuden tallenne on nähtävissä videonetissä. 

Kestävää yhteiskuntaa edistetään nyt monin eri tavoin

Seminaarin avasi europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen. Hän puhui eri toimijoiden välisen yhteistyön tärkeydestä vähähiilisyyden edistämisessä. Euroopassa ja kansallisesti tapahtuu rakentamiseen vähähiilisyyteen liittyen erittäin paljon. Esimerkkeinä Pietikäinen mainitsi käynnissä olevan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin vaatimustason noston ja sen vaikutukset Suomeen.

Pietikäinen korosti rakennusten tärkeyttä energiatehokkuuden kannalta. Tulevaisuudessa tällä hetkellä energiaa kuluttava rakennuskanta, voi olla 20 vuoden kuluttua energianeutraalia ja jopa energiapositiivista, kuvaili Pietikäinen. Osana kestävän rakentamisen tiekarttaa tulisikin keskittyä korjaamiseen ja remontoimiseen deep renovation -periaatteen mukaisesti.  Rakennusmateriaaleista Pietikäinen mainitsi betonin ja totesi, että Suomessa on jo toimijoita, jotka pystyvät tuottamaan varsin vähäpäästöistä betonia. Koska betoni on erittäin merkittävä päästölähde, olisi tärkeää keskittyä käyttämään vähäpäästöisintä saatavilla olevaa vaihtoehtoa. ”Eikä voida keskittyä vain materiaaleihin, vaan myös sähköinen liikenne ja sen mahdollistaminen sekä kestävää yhteiskuntaa tukeva kaupunkirakenne tulee ottaa huomioon”, totesi Pietikäinen ja päätti puheenvuoronsa Pietikäinen osaamisen kehittämisen erityiseen tärkeyteen. Osaamista tarvitaan koko arvoketjuun, kaikille toimijoille ja kaikille koulutusasteille.

European Whole Life Carbon Roadmaps

Dr. Stephen Richardson (WGBC) kertoi EU-komission Whole Life Carbon -tiekartasta ja sekä #BuildingLife -hankkeen tuloksista. ”Tiekarttoja alalla on jo todella paljon”, totesi Richardson. ”Ja nyt EU-komissio laatii omaa tiekarttaansa.”

Komission tiekartta keskittyy rakennussektorin määrällisten tavoitteiden asettamiseen. Se ei tee erikseen suosituksia päätöksenteolle tai miten tavoitteet tulisi saavuttaa, vaan tiekartassa asetetaan käyttö- ja tuotesidonnaisille päästöille tavoitteet ja välietapit vuoteen 2050 asti. Oletettavasti tiekartta julkaistaan vielä kuluvana vuonna.

Työhön on osallistunut useita eri organisaatioita käsittävä konsortio. Ramboll on kartoittanut 2020 lähtötason EU:n rakennetun ympäristön päästöille. Kartoituksen tulokset eivät sinänsä ole yllätyksellisiä, mutta tarjoavat nyt ensi kertaa päivitettyä tietoa nimenomaan Euroopan rakennetun ympäristön päästöjen kertymisestä.

Tiekartta ei siis tule sisältämään suoria suosituksia toimenpiteille, mutta tulee käsittämään kolme eri skenaariota:

1. Business as Usual -skenaario eli nykyisten toimintatapojen jatkuminen muuttumattomana.
2. Tech build -skenaario, jossa kunnianhimoisia ilmastotoimia implementoidaan.
3. Life build -skenaario, kaikista skenaarioista kunnianhimoisin, jossa pyritään aktiivisten toimien implementoinnin lisäksi välttämään uuden rakentamista.

Tiekartassa näytetään, kuinka eri skenaariot voisivat toteutuessaan edistää EU:n ilmastotavoitteita. Toukokuun lopulla tiekartasta tullaan järjestämään kahdeksanviikkoinen julkinen konsultointikierros. Tavoitteena on tarkistaa nykyinen kunnianhimon taso sekä esteet ja ajurit. Lisäksi Ramboll on tuottamassa tämän tiekarttatyön päälle lisätutkimusta, joka tuottaa tarkempaa jäsenvaltiokohtaisempaa tietoa aiheesta.

WorldGBC:n #BuildingLife -projektissa on tuotettu koko Euroopalle hiilineutraalin rakentamisen tiekartta. Lisäksi projektiin osallistuneet maat, kuten Suomi, ovat laatineet kansallisia tiekarttoja. Näillä tiekartoilla on myös havaittu olevan vaikutusta poliittiseen päätökseen tekoon ja toimiin.

Katsaus EU:n säädöskehitykseen: EPBD, CPR ja EU-taksonomia

”Nyt keväällä on julkaistu taksonomian neljän viimeistä ympäristötavoitetta sisältävä delegoidun asetuksen viimeisin versio”, kertoi Maria Tiainen (YM) EU-taksonomian nykytilanteesta. ”Tavoitteena on saada asetus voimaan ensi vuoden alussa.”

Suurimpana muutoksena aiempaan on metsä- ja maatalouskriteerien putoaminen pois nyt julkaistusta luonnoksesta. Mitä luultavammin ne kuitenkin tullaan lisäämään myöhemmin, arveli Tiainen. Luonnoksessa esitetyistä neljän ympäristötavoitteen kriteereistä merkittävimmät ovat rakentamisen kannalta kiertotalouden edistämiseen liittyvät kriteerit. Kriteerit koskevat uusien rakennusten rakentamista, korjausrakentamista sekä rakennusten ja rakenteiden purkamista. Lisäksi mukana ovat myös teiden kunnossapito sekä betonin käyttö rakennustöissä. Purkamista koskevia kriteerejä ei aikaisemmin julkaistuissa asetuksissa ole ollut.

Uusien rakennusten rakentamisessa kriteerien täyttämiseksi 90 % syntyvästä vaarattomasta jätteestä tulee valmistella uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen. GWP-laskenta tulee suorittaa ja suunnittelun ja rakennuksen toteutuksen tulee tukea kiertotaloutta.

Primäärimateriaaleille on asetettu maksimimäärät. Jos esimerkiksi betoni on rakennuksen painavin materiaali, sitä koskien tulee vaatimuksia suhteessa käytettävään primäärimateriaaliin. Enimmäismäärän ylittävässä materiaalissa on hyödynnettävä uusiokäytettyä tai kierrätettyä betonia. Julkaistun asetusehdotuksen DNSH-vaatimukset ovat linjassa aikaisemmin julkaistun ilmastoasetuksen kanssa.

Korjausrakentamisen osalta on asetettu samantapainen vaade kuin uudisrakentamiselle. 70 % syntyvästä vaarattomasta rakennusjätteestä on valmisteltava kierrätykseen tai uusiokäyttöön. Rakennukselle on laadittava GWP-laskenta ja 50 % rakennuksesta on säilytettävä.

Rakennusten ja rakenteiden purkamisen osalta vaaditaan purkuselvitys. Lisäksi tulee laatia jätesuunnitelma ja selektiivistä purkamista priorisoidaan. Vähintään 90 % vaarattomasta purkujätteestä on valmisteltava kierrätykseen tai uudelleenkäyttöön. DNSH sisältää uutena vaateena purkamisen niin ettei F-kaasuja, fluorivetyjä tai otsonikerrosta heikentäviä kaasuja vapaudu ilmaan. Lisäksi purkuhankkeelle tulee tehdä ilmastoriskitarkastelu.

Tiainen sivusi esityksessään myös nopeasti Rakennustuoteasetuksen kehitystä. Asetus laajenee, tiukkenee ja sen soveltamisala laajenee entisestään. Ehdotus sisältää uusia valmistajia sitovia tuotekohtaisia vaatimuksia. Uudistuksella on tarkoitus edistää Euroopan unionin ilmastotavoitteita.

Katso myös: Green Building Council Finlandin EU-taksonomiasivut.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi

Maarit Haakana (YM) kertoi energiatehokkuusdirektiivin päivityksestä. Keskeisin tavoite uudistuksessa on rakennusten kasvihuonekaasupäästöjen ja energian loppukulutuksen vähentäminen. Kolmikantakeskustelut alkavat kesäkuussa ja lopullista tietoa direktiivistä odotetaan loppuvuodesta 2023.

Uudistus sisältäisi ehdotukset ja aikataulut uudisrakennusten päästöttömyyteen (ZEB), energiatehokkuuden parantamiseen huonoimmissa energialuokissa sekä vaateen aurinkoenergian lisäämisestä rakennuksiin. Lisäksi uudistus sisältää tiukennuksia aiempiin säännöksiin kuten energiatodistuksiin, automaatio- ja ohjausjärjestelmiin, latauspisteisiin ja -valmiuksiin sekä lämmitys-, ilmastointi- ja ilmanvaihtojärjestelmien tarkastuksiin.

Tulevaisuudessa energiatodistusten olisi muun muassa sisällettävä GWP-laskenta. Energiatodistukset vaadittaisiin sekä myynti- ja vuokraustilanteessa, laajamittaisissa korjauksissa, vuokrasopimuksen uusimisessa ja asuntolainan uudelleen rahoituksessa. Parlamentilla, komissiolla ja neuvostolla on toistaiseksi hieman erilaiset kannat siitä, tulisiko laskentaan sisällyttää koko elinkaaren aikaiset päästöt vai pelkästään käytönaikaset päästöt.

Ilmastoselvityksen ja materiaaliselosteen asetusten jatkokehitys

Mikko Koskela (YM) kertoi rakentamislain uudistuksen ja siihen liittyvän asetustyön tilanteesta. Rakentamislaki hyväksyttiin 1.3.2023 ja astuu voimaan 1.1.2025. Alkuperäiseen aikatauluun nähden voimaantuloa siirrettiin vuodella. Laki tuo rakentamiselle uudet vaatimukset ilmastoselvityksestä, materiaaliselosteesta ja rakennuksen elinkaariominaisuuksien huomioimisesta. Ilmastoselvityksen lähtökohtana on, että rakennushankkeeseen ryhtyvä on huolehtimisvelvoitteinen siitä, että rakennus suunnitellaan vähähiiliseksi käyttötavan mukaisella tavalla. Uuden rakennuksen hiilijalanjälki selvitetään, eikä se saa ylittää käyttötarkoitusluokittain säädettyä raja-arvoa.

Itse raja-arvoista annetaan tarkempia säädöksiä Valtioneuvoston asetuksena. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa säädöksiä teknisemmästä arviointimenetelmästä, jolla laskentaa tehdään.

Rakennuksen elinkaariominaisuuksiin liittyen uudelle rakennukselle tai laajan korjaushankkeen yhteydessä laaditaan lain velvoittamana materiaaliseloste. Selosteen on sisällettävä tiedot rakentamisessa käytetyistä materiaaleista ja tuotteista. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä rakennuksen materiaaliselosteen laatimisesta, sisällöstä ja luetteloinnista. Ilmastoselvitystä ja materiaaliselostetta koskevien asetusten valmistelua on tehty jo vuosina 2021–2022. Molemmat asetukset ovat olleet lausunnoilla ja lausuntoyhteenvedot on julkaistu. Nyt käynnissä on asetuksien viimeistely saatujen lausuntojen pohjalta.

Ilmastoselvityksen ja materiaaliselosteen lausuntopalautteet

Matti Kuittinen (YM) kertoi lausuntokierroksella ilmastoselvitykselle annetuista palautteista.

Eniten palautetta annettiin puiden ja maaperän huomioimiseen, toiseksi eniten selvityksen laatijan pätevyysvaatimuksiin. Palautetta annettiin myös hiilikädenjäljen roolista, kaukolämmön paikallisiin päästökertoimiin sekä viidenkymmenen vuoden elinkaaren arviointiaikaan.

”Vaatimus ilmastoselvityslaatijoiden pätevyyksissä on validi ja on tunnistettu selkeä tarve erillisille pätevyyksille”, totesi Kuittinen. Pätevyysasiaa kuitenkin edistetään erikseen omaa polkuaan. Rakentamislaki edellyttää hiilikädenjäljen arviointia. Kädenjäljen arvioinnin sisältöä voidaan tarkentaa asetuksessa ja sen vakiointi standardien pohjalta on tällä hetkellä käynnissä.

Kaukolämmön päästökertoimia käyttämällä vaihtelut olisivat alueellisesti varsin suuria, mikä hankaloittaisi raja-arvojen asettamista. Paikallisten päästökertoimien käyttöä on tarkasteltu erinäisin selvityksin ja niissä on koettu vielä haasteita. Paikalliset päästökertoimet voisivat johtaa epäreiluihin rakennuslupaprosesseihin alueiden välillä ja päivittämistarve olisi suhteettoman suuri.

Viidenkymmenen vuoden arviointiaika nähdään eurooppalaisessa viitekehyksessä parhaana aikavälinä, koska se on yleisesti käytetty ja näin määritelty myös Level(s) -viitekehyksessä. Lausuntojen perusteella ei olla esittämässä isoja periaatteellisia muutoksia lausuntoversioon.

Materiaaliselosteen palautteissa todettiin, että lupavaihe on liian aikainen selosteelle. Tämä vaihe periytyy kuitenkin rakentamislaista eikä siihen voida asetuksella vaikuttaa.

Materiaalijaottelun kehittämisessä tunnistettiin tarpeita. Tällä hetkellä istutettavat puut ovat ongelmallinen luokka, joten sisällyttäminen materiaaliselosteeseen on vielä harkinnassa. Materiaalien alkuperän jaottelun suhteen on harkinnassa, että siirryttäisiin ehdotetun alkuperän sijaan keskittymään yksinkertaisempaan kaksijakoon rakennusosien materiaalien hyödyntämisestä uudelleenkäytettyjen ja ylijääneiden tuotteiden sekä kierrätettyjen tuotteiden luokilla.

Jatkokehityksenä on suunniteltu ilmastoselvityksen ja materiaaliselosteen asetusten yhdistämistä ja materiaalien luettelointia ollaan helpottamassa. Asetukset on tarkoitus saada viimeisteltyä vuoden 2023 aikana ja vuonna 2024 on tarkoitus tuottaa raja-arvojen asetusluonnos ja vaikutusarviointi. Asetukset astuisivat voimaan vuonna 2025 rakentamislain yhteydessä.

Selvitys hiilijalanjäljen raja-arvojen tasoista

Panu Pasanen (One Click LCA) kertoi selvityksestä rakennusten päästöraja-arvojen määrittämisen pohjaksi. One Click LCA laati jo vuonna 2021 ympäristöministeriölle selvityksen rakennusten raja-arvojen asettamisesta ja nyt tuota selvitystä päivitetään lisäämällä siihen kansallinen päästötietokanta sekä uusi laskentamenetelmä.

Päivitetyssä selvityksessä on myös enemmän kohteita.

Keskiarvopäästöt saatavissa tuloksissa tulevat Pasasen mukaan kasvamaan. Tämä johtuu siitä, että laskennan kattavuus on laajentunut. Syynä ovat päätetyt menetelmämuutokset: talotekniikan vakioarvot, rakentamisen vakioarvot ja konservatiivisuusarvo. Lisäksi päästökertoimissa on tapahtunut muutoksia. Päärakennustuotteiden päästökertoimien kasvamisella on ollut erityisen merkittävä vaikutus.

Alustavissa tuloksissa uudet keskiarvopäästöt ovat odotetusti aikaisempaa selvitystä korkeammat. Tilastollisen analyysin lisäksi tuotettiin myös viiterakennus carbon designer 3d:llä käyttäen co2-dataa. Viiterakennusten päästöt ovat linjassa tilastollisen menetelmän kautta lasketun kanssa. Selvityksen tarkat tulokset julkaistaan myöhemmin.

Päästötietokannan kehitys ja päästöseurannan prosessi

Janne Pesu (SYKE) kertoi kansallisen päästötietokannan (co2data.fi) olevan jo varsin laajassa käytössä. Päästötietokantaa on myös pystytty integroimaan hyvin erilaisiin työkaluihin. Tietokannalle on annettu hyvää palautetta ja sitä päivitetään systemaattisesti. Uusin lisäys ovat infrarakentamisen materiaalit. Poiketen talonrakennusmateriaaleista, infrarakentamisen päästötietokannassa ei ole konservatiivisuuskertoimia. Väylävirasto on juuri lähettänyt infrarakentamisen vähähiilisyyden arviointimenetelmän luonnoksen lausuntokierrokselle.

Uusi rakentamislaki tulee luomaan lisää vaatimuksia ja tarpeita tietokannalle ja sen kehitykselle. Tietokannan sisältöjä tullaan kehittämään käytettävämmiksi ja sisällön ylläpidossa pyritään parempaan tieteelliseen tasoon. Uuden rakentamislain vaateet lisäävät sisältöä jokaisen tuotteen osalta sekä lisäävät kannan tuotteiden ja palveluiden määrää.

Lakimuutos ja laskentamenetelmä edellyttävät sisältöjä, joilla laskennat pystytään toteuttamaan. Päivitys toteutetaan aluksi rinnakkaisena testiversiona. Olennaista päästötietokannassa on integrointi osaksi suunnittelua ja alalla käytettäviä työkaluja. Kehitystyössä tärkeintä on riittävän kattavan sisällön tuottaminen. Toiminnallisuuksia päivitetään myöhemmin loppuvuonna 2023.

Päästöseurannan prosessi

Pesu kertoi lisäksi päästöseurannan prosessin kehityksestä. Pyrkimyksenä on ollut hahmottaa paras tapa, miten päästökehitystä ja toimien vaikuttavuutta voidaan seurata. Suunnittelijana on toiminut Tarja Häkkinen (SYKE). Lähtötilanne kartoitettiin haastatteluilla ja voitiin arvioida, että muutos kohti vähähiilistä rakentamista on jo tapahtumassa. Energiatehokkuus on yhä ensisijalla toimissa, mutta mielenkiinto on kääntymässä yhä enemmän vähähiilisiin tuotteisiin ja tuoteteollisuuteen päin.

Yksi tapa seurata säädösohjauksen vaikutusta on verrata ilmastoselvityksiä. Haasteena on, että usein lainsäädäntö vaikuttaa jo ennen lain voimaanastumista ja siksi dataa saadaan varsin myöhään. Haasteellista on myös yksittäisen rakennuksen hiilijalanjälki ja siihen vaikuttaminen, kun tavoitteet ovat vuosikohtaisia. Käytön ja rakentamisen ollessa niin erilaisia päästölähteitä, on pohdittava, kuinka molempia voidaan lainsäädännöllä seurata.

Ehdotus päästöseurannan prosessille on, että päästöjen kehitystä voitaisiin seurata rakentamisen osalta ilmastoselvityksistä saatavan tiedon perusteella. Käyttösidonnaisten päästöjen kehitystä taas seurattaisiin energiatodistusrekisterin ja tilastotietojen avulla.

Korjausrakentamisen seuranta toteutettaisiin erikseen. Näiden toimien lisäksi kehitystä seurattaisiin haastatteluilla ja seuraamalla muutaman vuoden välein tuoteteollisuuden päästökehitystä. Hiilikädenjälkeä voitaisiin seurata uusien rakennusten osalta ilmastoselvitysten pohjalta ja materiaalitehokkuutta taas materiaaliselosteiden tuottaman tiedon perusteella.

Hiilineutraalin rakennuksen määritelmä

Lauri Tähtinen, (FIGBC) kertoi yleisesti hiilineutraaliudesta sekä hiilineutraalin rakennuksen määritelmästä. Hiilineutraalius näkyy rakennetussa ympäristössä eri tavoin jo monilla eri osa-alueilla.

Yhteisenä tekijänä on ajatus siitä, että toiminnan aiheuttaman hyödyn tulisi olla suurempi kuin aiheutetun haitan. Hiilineutraalia rakennusta määritellessä tulee huomioida kaikki sen elinkaaren päästöt vähintään 50 vuoden ajalta. Oleellista on keskittyä ensin vähentämään ilmastopäästöjä, ja tämän jälkeen voidaan huomioida ilmastohyödyt. Tarkoituksena on, että niin ilmastopäästöt, päästöjen kanssa vertailukelpoiset hyödyt ja kompensaatiot olisivat tasapainossa. Hiilineutraalin rakennuksen ohjeistus tähtää siihen, että hiilineutraaliusväite on uskottava ja perusteltu, sekä kaikkien sidosryhmien ymmärrettävissä.

Rakennusten kontekstissa hiilijalanjäljen arviointiin alkaa kansallisen lainsäädännön nojalla olemaan jo hyvät ohjeistukset. Samalla kuitenkin herää kysymys, millä työkaluilla hiilineutraalius olisi mahdollista saavuttaa.

Kompensaatioiden viimeaikaisesta hieman kyseenalaisestakin huomiosta huolimatta, on markkinoilla onnistuttu kehittämään hyvää metodologiaa, ja sen myötä on pystytty arvioimaan millaisia ilmastohyötyjen tai kompensaatioiden tulisi olla. Näiden kriteerien mukaisesti toteutetut kompensaatiot voivat onnistuessaan olla hyvinkin hyödyllisiä työkaluja. Päästökompensaatioiden minimivaatimuksissa keskeisimmiksi tekijöiksi nousivat pysyvyys, uskottava perusura ja laskentamenetelmä sekä kaksoislaskennan välttäminen.

Hiilineutraalius ei ole yksinkertainen konsepti, joten siihen liittyviä väittämiä esittäessä on oltava tarkkana, ettei alalla sorruta viherpesuun. Alan suunta kohti hiilineutraaliutta on kuitenkin oikea, sillä useat osapuolet ovat jo ryhtyneet toimeen. Myös valmiita ohjeistuksia ja toimintamalleja on jo olemassa. Tähtinen kannustikin kaikkia rohkeasti asettamaan kunnianhimoisia tavoitteita hiilineutraaliuden saavuttamiseksi.

Science Based Targets Initiative Buildings project

Ayla Dincay (SBTI) kertoi The SBTi Buildings Project -hankkeesta ja tavoitteista. SBTi on kansainvälinen aloite, jonka taustalla on viisi kansainvälistä toimijaa. SBTi hyödyntää kansainvälisten toimijoiden, kuten IPPC:n, ilmaston tilasta ja hiilibudjetista julkaistuja arvioita, ja muodostavat niiden pohjalta eri sektoreille budjettia, eli tietoa siitä, kuinka paljon ja millaisella aikavälillä päästöjä tulisi vähentää. Tavoitteena on saada päästöbudjetti käytäntöön liiketoiminnassa ja siten auttaa yrityksiä ja finanssialan toimijoita asettamaan kunnianhimoisia ilmastotavoitteita, jotka ovat linjassa viimeisimmän ilmastotieteen kanssa.

The SBTi Buildings Project on vuonna 2021 toimintansa aloittanut hanke, jolla on kolme selkää tavoitetta:

• Kehittää globaalit 1,5 asteen mukaiset päästövähennyspolut käyttövaiheen päästöille. Kunnianhimoista tavoitetta on työstetty yhdessä CRREM:n kanssa ja se sisältää koko kiinteistön huomioivan näkökulman.
• Globaaleja päästövähennyspolkuja on kehitetty myös tuotesidonnaisille päästöille, keskittyen nimenomaan uudisrakentamiseen. Vuosien 2020–2030 aikana rakennetun alueen pinta-alan on arvioitu kasvavan 22 %, mikä nostaa tuotesidonnaisten päästöjen vähentämisen tärkeyden merkittävään asemaan.
• Kolmas tavoite keskittyy kehittämään ohjeistusta siihen, miten päästöjä lasketaan, raportoidaan ja tavoitteita asetetaan.

Hankkeessa tehdään yhteistyötä monien muiden organisaatioiden kanssa ja sen kohderyhmänä on kunnianhimoisesti koko rakennetun ympäristön ala. SBTi:n julkaisemia luonnoksia on mahdollista kommentoida 16.5.2023 alkavalla kommentointikierroksella.

Kestävän rakennuttamisen liiketoimintakonsepti

Katarina Varteva (A-insinöörit) kertoi Business Finlandin rahoittamasta Älykäs vähähiilinen rakennuttamiskonsepti -kehityshankkeen kolmesta työpaketista. Hanke yhdistää digitaalisten ratkaisujen tehokkuuden A-insinöörien asiantuntijuuteen kestävästä rakentamisesta. Hankkeen tavoitteena on edistää vihreää siirtymää, mahdollistaa positiivisen arvonluonnin tekeminen näkyväksi sekä kehittää yhdenmukaisia mittareita kiinteistö- ja rakennusalalle. Lainsäädännön ja säädösten kehittyessä yhä enemmän hiilineutraaliutta ja kiertotaloutta korostavaan suuntaan, nousevat myös tämänkaltaiset konseptit entistä merkittävämpään asemaan.

Ensimmäinen työpaketti keskittyy kestävän rakennuttamisen työkaluihin. Työpaketissa aloitettiin esiselvityksellä ja diplomitöillä, joista tehtyjen johtopäätösten perusteella onnistuttiin kehittämään vähähiilisen rakennuttamisen prosessia. Henkilöstön tietoisuutta onnistuttiin lisäämään uuden chat-bot työkalun avulla.

Toisen työkalupaketin tarkoituksena oli suunnittelijoiden ja konsulttien myönteisten ympäristövaikutusten näkyväksi tekeminen. A-insinöörit kutsuvat tätä heidän ympäristökädenjäljekseen ja tarkoittavat sillä tapaa mitata asiantuntijoiden aikaansaamaa myönteistä vaikutusta projekteissa. Havaittiin, että paremmalla ympäristökädenjäljellä on mahdollista vaikuttaa asiakashankkeen negatiivisiin ympäristövaikutuksiin.

Kolmannessa työpaketissa kehitettiin vastuullisen rakentamisen tilannetietoportaali, joka mahdollistaa sekä ympäristökädenjäljen vertailun hankkeen alku- ja loppuvaiheessa että tietopääoman kartoittamisen, jonka avulla on helpompi pyrkiä tietoon perustuviin päätöksiin sekä johtamiseen. 

Sorvi CO2 -välipohjarakenteiden hiilioptimointi

Lassi-Pekka Taskinen kertoi Sorvi CO2 -hankkeesta ja sen myötä kehitetystä hankesuunnittelutyökalusta. Hanke syntyi, kun havaittiin, ettei rakennushankkeen osapuolilla ole käytettävissä riittävästi tietoa rakenneratkaisuista ja niiden päästövaikutuksista. Ratkaisuna on pyritty luomaan työkaluja, joiden avulla rakennushankkeissa pystyttäisiin tunnistamaan ne avainkomponentit, jotka vaikuttavat eniten sekä parannettaisiin hankesuunnitteluvaiheessa tehtyjen valintojen vaikutusten läpinäkyvyyttä.

Esimerkkirakenteeksi Sorvi CO2 -hankkeessa on valittu välipohja, sillä se on yksi teollisen rakentamisen merkittävimmistä komponenteista. Rakennevalinnalla on merkittävä vaikutus koko rakennushankkeen päästöihin. Hankevaiheen suunnittelutyökalu kertoo käyttäjälle eri välipohjaratkaisuista sekä niiden ilmastovaikutuksista. Käytännön tasolla suunnittelutyökalun avulla määritetään optimaaliset CLT, avokotelo- ja ontelolaattaratkaisut. Työkalun avulla on myös mahdollista havainnollistaa monimutkaisempien mitoitustehtävien automatisointia.

Hankesuunnittelutyökalu on ollut laajassa testikäytössä alan eri toimijoiden parissa. Työkalu on saanut positiivisen vastaanoton. Pääasiallisena viestinä ilmenee, että nimenomaan hankesuunnitteluvaiheeseen tarvittaisiin tämän kaltaisia työkaluja ja lähestymistapoja, jotka mahdollistaisivat entistä paremmin potentiaalisten rakenneratkaisujen vertailun. Tutustu Sorvimon malliesimerkkeihin.

Säädöskatsaus: Vähähiilisyys tulevassa alueidenkäyttölaissa

Antti Irjala (YM) puhui vähähiilisyyden roolista uudessa alueidenkäyttölaissa. Aluksi tarkasteltiin tämänhetkisen alueidenkäytön tilannekuvaa. Irjala korosti kaavoituksen sijoittumisen tarkastelun tärkeyttä.

Väestönkasvu keskittyy suurimmille kaupunkiseuduille ja aluerakenteen erilaistuminen jatkuu. Asemakaavoitusta kohdistuu jo kertaalleen kaavoitetuille alueille, minkä seurauksena alle 2 % koko maan pinta-alasta on asemakaavoitettua aluetta. Irjala puhui myös kaupunkiseutujen ulkopuolisista energiahankkeista. Vähähiilisyyden kannalta keskeisiä tekijöitä alueidenkäytön suunnittelussa on paljon, mutta ylitse muiden nousee yhdyskuntarakenteen eheys erityisesti kaupunkiseudulla. Useiden huomioon otettavien tekijöiden seurauksena kokonaisuudenhallinnan merkitys korostuu, eikä osaoptimointi ole enää riittävää.

MRL-kokonaisuudistuksessa lausunnonantajat ovat pääsääntöisesti suhtautuneet myönteisesti ilmastonmuutosta koskeviin muutosehdotuksiin, Irjala jatkoi. Ympäristöministeriön virkanäkemyksenä on, että vihreä siirtymä on kasvun perusta. Näkemyksessä kärkeen nousee alueidenkäyttöä koskevan lain uudistaminen ja siten kaavoituksen sujuvoittaminen sekä ilmaston lämpenemisen ja luontokadon hillitseminen. Uudistuksella pyritään myös lisäämään kansallista turvallisuutta, ilmaston muutoksiin sopeutumista sekä huoltovarmuutta. Lisäksi aurinkoenergian ja muiden vähähiilisten energiamuotojen lisäämistä lainsäädäntöön selvitetään tarvittavin osin.

Ilmastonmuutoksen näkökulmasta alueidenkäyttölain säännösten kehittämisessä tulee huomioida useita asioita. Ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista koskevat sisällölliset vaatimukset on hyvä olla eri kaavatasoilla. Ilmastovaikutusten arviointia on tehty jo kauan, mutta se tulee viimein saada pakolliseksi osaksi kaavassa arvioitavia vaikutuksia. Eri energiatuotantomuodot ovat kaavoituksen näkökulmasta vaikutuksiltaan hyvinkin erilaisia, joten säännösten ajantasaisuuden tarkastelu on myös tarpeellista. 

Hiilineutraalin rakennetun alueen määritelmä

Roosa Leino (A-insinöörit) kertoi FIGBC:n kanssa yhteistyönä toteutetusta hiilineutraalin rakennetun alueen määritelmästä. Yksittäisten rakennusten osalta on puhuttu paljon niiden ilmastovaikutuksista, kun taas laajempien kokonaisuuksien ilmastovaikutusten hallinta ja tarkastelu ei välttämättä tuota toivottuja tuloksia yksittäisten rakennusten kautta optimoimalla. Alueiden vaikutusten arviointiin tarkoitetun menetelmän puute on johtanut toisistaan poikkeaviin hankekohtaisiin rajauksiin tai määrittelyihin, mikä on puolestaan taas heikentänyt alueiden keskinäistä vertailtavuutta. Hiilineutraalin rakennetun alueen määritelmän käyttö soveltuu lähtökohtaisesti kaikenlaisille alueille, mutta sen sisältämillä rajauksilla on pyritty osoittamaan, millaisilla alueilla sen ohjausvaikutukset saadaan hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla.

Määritelmässä on ensisijaisesti päädytty huomioimaan alueen hiilijalanjälkeä kasvattavat tekijät eri osa-alueittain, mikä mahdollistaa merkittävimpien tekijöiden tunnistamisen ja sitä kautta ohjauksen tarpeellisuuden sijoittamisen oikeaan paikkaan. Negatiivisten vaikutusten pienentämisen jälkeen voidaan keskittyä ilmastohyötyjen kasvattamiseen. Huomioitavista ilmastohyödyistä esiin on nostettu ylijäämäenergia, uudet viheralueet, tekniset hiilivarastot sekä hieman muista irrallisena ulkoinen päästökompensointi. Leino kuitenkin painottaa, että hiilineutraalin rakennetun alueen määritelmää laadittaessa päädyttiin rajaamaan alueella asuvien asukkaiden sekä yritysten kulutus, energiaa lukuun ottamatta, tarkastelun ulkopuolelle sen laskennan haasteellisuuden vuoksi. Tästä huolimatta on kuitenkin hyvä tunnistaa niiden valtava merkitys alueen kokonaisvaikutuksiin.

Kuten aiemmin jo todettiin, määritelmän tuottaminen lähti liikkeelle siihen kohdistuneesta tarpeesta, jolloin asian edistämiseksi muodostettiin työryhmä. Ryhmässä olleiden eri alojen edustajien sekä asiantuntijaosaamisen pohjalta määritelmälle kehitettiin sen sisältö ja rajaukset. Määritelmää on jatkuvasti täydennetty sen luonnos- ja pilotointivaiheesta saadun palautteen perusteella ja edessä on vielä laajempi käsittely työryhmän kanssa sekä kommentointi ja viimeistely, ennen kuin se tullaan julkaisemaan. Tavoiteaikatauluna on saada määritelmä julki elokuun aikana.

Kaupunkivihreän hyödyntäminen hiilinielujen kasvattamisessa 

Professori Ranja Hautamäki (Aalto-yliopisto) kertoi Co-Carbon-hankkeesta, joka tutkii kaupunkivihreän roolia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä sekä sopeutumisessa. Hanketta rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvoston ohjelma ”Ilmastonmuutos ja ihminen”. Hankkeen tarkoituksena on mitata ja mallintaa viheralueiden hiilensidontakykyä, sekä etsiä uusia ratkaisuja hiiliviisaan kaupunkivihreän suunnitteluun, toteutukseen ja kunnossapitoon. Kaupunkivihreällä tarkoitetaan kaupungeissa sijaitsevia metsiä, rakennettuja puistoja tai esimerkiksi katuistutuksia, kaikkea vihreää mitä ylipäätään voi kaupunkialueella havaita. Co-Carbon-hankkeen tavoitteena on soveltaa tutkimustietoa käytäntöön sekä siirtää hiilinielukeskustelun fokusta myös enemmän kaupunkivihreän suuntaan.

Hanke on kerännyt tutkimustietoa siitä, kuinka voidaan parantaa viherrakenteen hiilensidontaa, turvata hiilinieluja kaupunkikehittämisessä, kehittää vähäpäästöisiä rakentamisen ja hoidon menetelmiä sekä samanaikaisesti myös tuottaa muita elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Tutkimustulosten pohjalta ollaan pian julkaisemassa kaupungeille suunnatut politiikkasuositukset.

Ilmastohyötyjä voidaan edistää useilla eri päätöksenteon tasoilla, joten myös Co-Carbon-hanke on listannut suosituksiaan. Kokonaisvaltaiset ja yksityiskohtaisemmat kuvaukset suosituksista löytyvät hankkeen verkkosivuilta. Kansallisella tasolla hankkeessa suositellaan, että viherrakenne ja sen merkitys ilmastoratkaisuna on tunnistettava paremmin ohjauksessa ja sisällytettävä kaikille kaavatasoille tulevassa alueidenkäyttölaissa. Tämän lisäksi esimerkiksi kaupunkivihreän hiilinielut on otettava huomioon kuntien ilmastosuunnitelmien ohjeistuksessa. Maankäytön suunnittelussa kaupunkivihreän hiilinielupotentiaalille on asetettava sitovat tavoitteet strategisissa linjauksissa, eikä kaupunkivihreän alan määrä saa vähentyä alueilla. Myös toteutuksen puolella pystytään tekemään paljon ja hyvänä suosituksena toimii esimerkiksi erilaisten mittareiden ja ympäristöluokitusten sekä viherrakentamisen elinkaarilaskennan kehittäminen siten, että niiden avulla on mahdollista vertailla hiiliviisaita ratkaisuja.

Hiilipuu on Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksen (INAR) Fysiikan ja Metsätieteiden yksiköiden sekä ohjelmistoyritys Simosolin ja kuvataiteilija Terike Haapojan yhteistyöhanke.

Kunnan keinot vähähiilisessä alueidenkäytössä 

Johanna Sääksniemi (Lahden kaupunki) kertoi kuntien keinoista vähähiilisessä alueiden käytössä ja esitteli Lahden kaupungin kokemuksia ja saavutuksia. Lahdesta löytyy vahva halu olla ympäristöosaamisen edelläkävijä. Tavoitteena on olla hiilineutraali kaupunki vuoteen 2025 mennessä. Kunnianhimoiset tavoitteet ovat vaatineet huomattavaa yhteistyötä sekä sitoutuneisuutta koko kaupunkiorganisaatiolta. Vahvasta ympäristöosaamisesta viestii vuonna 2021 saatu Euroopan ympäristöpääkaupunki titteli sekä jatkunut kansainvälinen edelläkävijyys ympäristöasioiden parissa.

Lahden kaupungin toimista on useita konkreettisia esimerkkejä, joista tässä koosteessa mainitaan vain osa.

• Kaupungilla on olemassa kestävän energian ja ilmastonmuutoksen toimenpidesuunnitelma 2030 (SECAP), jonka päivittäminen on parhaillaan käynnissä.
• Lahden päätös luopua kivihiilestä vuonna 2019 on ollut merkittävä ratkaisu ja samalla kaupunki käytännössä puolitti CO₂-päästönsä.
• Huomattava osa Lahden CO₂-päästöistä aiheutuu liikenteestä, johon on pyritty vastaamaan kestävää kaupunkiliikkumista edistävillä ohjelmilla sekä sähköiseen liikenteeseen panostamalla.
• Käynnissä on myös useita uusiutuvaan energiaan liittyviä hankkeita.
• Lahti on monin paikoin onnistunut ottamaan kiertotalouden mukaan kaupunkiympäristöönsä. Onnistuneeksi esimerkiksi Sääksniemi nosti kaupungintalon peruskorjauksen, jossa huolellisen suunnittelun avulla onnistuttiin kierrättämään jopa 99 % materiaaleista.
• Lahteen on myös perustettu hiilineutraalin rakentamisen kehityskeskus, jonka tarkoitus on muun muassa lisätä asiantuntijoiden välistä vuoropuhelua.
• Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ennakointi taas näkyy kaupungissa pohjavesien suojeluna sekä hyvänä hulevesien hallintana.

Lahden kaupunki on osallistunut myös uusien vähähiilisyyteen pyrkivien konseptien kehittelyyn. Asukkaiden osallistamiseksi on luotu Climate campaigners -ilmastosovellus, joka mahdollistaa omien kasvihuonekaasupäästöjen seuraamisen. Toinen esiin nostettu konsepti liittyy niin kutsuttuihin CO2-pudottajiin, joiden kautta tutkitaan hiilijalanjäljen ja hyvinvoinnin yhteyttä.

Ilmastokestävyys takaa liiketoiminnan jatkuvuuden 

Antti Ruuska (FIGBC) kannusti loppupuheenvuorossaan suuntaamaan katsetta kohti kestävämpää tulevaisuutta. Maapallomme jatkuva hyödyntäminen on alkanut herättelemään eri sidosryhmien osapuolia kestämättömän toiminnan vaikutuksiin, joihin jokainen myös reagoi omalla tavallaan. Eri toimijoiden näkökulmasta tämä aiheuttaa vakaviakin riskejä yritystoiminnalle, sillä ilmastoon, luontoon ja resursseihin liittyvät riskit eivät ole katoamassa lähiaikoina mihinkään, vaikka akuutit pinnalla olevat huolet hetkellisesti tuntuisivatkin syrjäyttävän ne.

Lainsäädäntö kehittyy koko ajan, mikä vaikuttaa toimintaympäristöihin ja siten myös muuttaa alaa. Lisäksi jo tieto valmistelussa olevista säädöksistä tai lainsäädännöstä aiheuttaa usein muutoksia toimintatavoissa. Edelläkävijätoimijat ovatkin jo reagoineet tähän ja ottaneet rohkeasti askeleita kohti kestävämpiä prosesseja, tuotteita sekä liiketoimintamalleja. Myös entistä laajempien kokonaisuuksien hallinnan tärkeys tulee korostumaan. Tämän kaiken perusteella olisikin syytä pysähtyä pohtimaan omia ympäristövaikutuksia ja arvoja, tulevaisuuden toimintaa sekä asiakkaita.

Tulevat tapahtumat

Tilaisuuden päätteeksi Matti Kuittinen (YM) kertoi ympäristöministeriön Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelman kevään tulevista tilaisuuksista, joihin kuuluu uusien alkavien hankkeiden esittely 31.5.2023 sekä jo meneillään olevien hankkeiden tulostilaisuus ja sijoittajapaneeli 14.6.2023. Näiden lisäksi syyskuussa Helsingissä Ympäristöministeriön tiloissa järjestetään Nordic Climate Forum for Construction 2023 yhteistyössä Aalto yliopiston sekä FIGBC:n kanssa.

Koosteen toimittivat Heikki Moilanen ja Johanna Kokko, Green Building Council Finland.