Alue- ja kaupunkikehittämisen kestävät käytännöt

Rakennusten käyttöasteen parantaminen

Rakennusten käyttöasteen parantaminen on keskeinen keino ylläpitää alueiden elinvoimaisuutta ja vastata käyttäjien muuttuneisiin tarpeisiin. Käyttöaste heikkenee tyypillisesti, kun tilojen ominaisuudet eivät enää vastaa käyttäjien toiminnallisia, teknisiä tai sijaintiin liittyviä tarpeita. Myös rakennusten vanhentunut varustelutaso, huono energiatehokkuus tai joustamattomat tilaratkaisut voivat vähentää niiden houkuttelevuutta.

Aktiivisesti käytetyt rakennukset tukevat palveluiden säilymistä ja ympäröivän alueen elinvoimaisuutta, mikä edelleen tukee alueen houkuttelevuutta.

Kaupunkikehittämisessä ja luvituksessa tarvitaan joustavuutta ja ennakointia, jotta tiloja voidaan hyödyntää tehokkaasti muuttuvissa olosuhteissa. Tämä edellyttää avointa vuoropuhelua kaupungin ja markkinatoimijoiden välillä sekä ratkaisuja, jotka tukevat resurssitehokkuutta ja kestävää kehitystä. Alueiden elinvoimaisuuden säilyttäminen on kaikkien etu.

Olemassa olevien tilojen hyödyntäminen korjaamalla ja tilamuutoksilla on kokonaiskestävämpää kuin purkaminen ja uudisrakentaminen. Se auttaa myös säilyttämään lähiluontoa, joka tarjoaa kaupunkilaisille virkistysmahdollisuuksia, parantaa hyvinvointia ja tukee kestävää kaupunkirakennetta. Uuden rakentamisen välttäminen säästää luonnonvaroja ja kustannuksia sekä vähentää hiilidioksidipäästöjä.

Kaupunkirakenteen kunnossapito ja korjaaminen

Kunnossapito ja korjaaminen ovat näkyvä osa kestävää alue- ja kaupunkikehittämistä. Ne pidentävät rakennusten ja infrarakenteiden käyttöikää, parantavat alueiden toimivuutta sekä järjestelmien ja rakennusten energiatehokkuutta.

Kun olemassa olevia rakenteita ylläpidetään ja päivitetään, alennetaan käyttökustannuksia ja vältetään luonnonvarojen kulutus, jonka uusien alueiden rakentamisen olisi aiheuttanut. Korjaaminen on lähes aina uuden rakentamista edullisempaa pitkällä aikavälillä ja ehkäisee kalliita hätäkorjauksia sekä käyttökatkoja.

Rakennusten peruskorjaaminen on lähes poikkeuksetta myös vähähiilisempää kuin purkaminen ja uudisrakentaminen – erityisesti runkorakenteiden säilyttäminen vähentää merkittävästi hiilikuormaa.

Infrastruktuurin käyttöikä saattaa lyhentyä ilmastonmuutoksen myötä, koska se on aikanaan suunniteltu pysyvämpiin ilmasto-olosuhteisiin. Infrastruktuurin hallinnoijien on huomioitava ilmastonmuutoksen vaikutukset ja sisällytettävä ne nykyistä paremmin omaisuudenhallintasuunnitelmiin.

Lisärakentaminen nykyiseen kaupunkirakenteeseen

Kaupunkien lisä- eli täydennysrakentaminen vähentää liikenteen päästöjä, hyödyntää olemassa olevaa infrastruktuuria sekä lisää palvelutarvetta mahdollistaen uutta yritystoimintaa.

Täydennysrakentamisen tulisi kohdentua ensisijaisesti jo rakennetuille alueille eli esimerkiksi olemassa olevia rakennuksia korottaen ja pinnoitettuja piha- ja/tai katualueita rakentaen. Esimerkiksi korottaminen sekä hyödyntää olemassa olevaa infrastruktuuria että parantaa kiinteistöjen arvoa.

Laajempien brownfield-alueiden kehittäminen tarkoittaa olemassa olevien alueiden uudistamista eli yleensä teollisessa käytössä olleiden alueiden kaavoitusta uuteen, arvokkaampaan käyttötarkoitukseen. Vaikka rakentaminen useimmiten tuhoaa luontoa, aiemmin käytössä olleilla brownfield-alueilla luontoa voidaan lisätä saavuttaen näin ihmisille hyvinvointia ja kaupungille sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen – kuten hulevesien hallintaa ja viilennystä helteisiin.

Kaupunkivihreä ja rakentaminen voidaan sovittaa yhteen nykyistä paremmin parantamalla kaupunkivihreän laatua, mikäli sen määrä vähenee rakentamisen vuoksi. Kaupunkivihreän laatua määrittelevät muun muassa sen monimuotoisuus, ekosysteemipalveluiden tuottamiskyky sekä saavutettavuus.

Luontotuhojen välttäminen ja vähentäminen

Kaupunkien laajentaminen uusille alueille tuhoaa usein lähimetsiä, peltoja, soita ja virkistysalueita. Uusien rakennusten ja infrastruktuurin rakentaminen kannattaakin ensisijaisesti määrittää paikoille, joissa on vähiten luontoarvoja, ja jotka ovat lähellä olemassa olevaa palvelu- ja liikenneverkostoa.

Kaavoituksella ratkaistaan, kuinka kestävää ja hyvinvoivaa käyttäjien elämä tulee uudella alueella olemaan.

Kaavoitusvaihtoehtojen vertailuun voi hyödyntää Alueellinen viherkerroin -työkalua, joka auttaa asettamaan viherrakenteen säilyttämisen ja kehittämisen etusijalle maankäytön suunnittelussa.

Ympäristölle aiheutuvia haittoja voidaan vähentää vielä senkin jälkeen, kun alueen paikka on määritetty. Rakennusten ja katujen sijoittelulla, suuntaamisella sekä muilla määrittelyillä turvataan samalla alueen erityispiirteet ja tärkeimmät luontokohteet.

Positiivisten ilmasto- ja luontotekojen tekeminen

Positiivisilla ilmasto- ja luontoteoilla on tarkoitus parantaa rakennettavan alueen monimuotoisuutta, vahvistaa sen roolia osana laajempaa viherrakennetta sekä lisätä sen kykyä tuottaa ekosysteemipalveluita.

Positiiviset teot eivät korvaa haittojen välttämistä tai lieventämistä, mutta ne täydentävät niitä ja tukevat kokonaisvaltaista kestävyyttä. Kaupunkivihreän avulla voidaan lisätä rakennettavien alueiden luonnon monimuotoisuutta ja sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen.

Positiivisia ilmasto- ja luontotekoja ovat esimerkiksi: 

• läpäisemättömän pinnan minimoiminen ja korvaaminen läpäisevällä pinnalla,
• hulevesien luonnollisten reittien hyödyntäminen ja mahdollisimman paikallinen ja luonnonmukainen käsittely tonteilla
• tulvimispaikkojen varaaminen tulvavesille,
• kaupunkitilaa suojaavista puista ja kerroksellisesta kasvillisuudesta huolehtiminen,
• maaperän huokoisuudesta ja läpäisevyydestä huolehtiminen,
• alueen eliöstölle sopivien elinympäristöjen luominen.

Luontohaittojen ekologinen kompensaatio

Luontohaittojen ekologinen kompensaatio auttaa säilyttämään luonnon kokonaisarvon ja tukee kaupunkien sopeutumista ilmastonmuutokseen.

Ekologinen kompensointi kulkee pääpiirteissään niin, että kun rakennushankkeen tieltä aiotaan kaataa metsää, tuleva luontohaitta hyvitetään toisaalla. Ekologisen kompensaation lain ja sääntöjen mukaan hyvitys on tehtävä samanlaisella luontotyypillä, jota rakentamisen myötä häviää.

Hyvitysalueella tehdään etukäteen luonnon tilaa parantavia toimenpiteitä, joita ei muuten syntyisi. Luontohaittojen hyvittämisen pitää siis aina tuoda luonnolle lisähyötyä. Luonto hyötyy kompensaatiosta esimerkiksi sitä kautta, että entisen talousmetsän kehittymistä kohti luonnollisempaa tilaa autetaan vaivalla ja rahalla. Luontoarvojen kehittymistä siis nopeutetaan.

Rakentamisen eli haittojen toteuttamisen saa aloittaa vasta, kun hyvityksen toimenpiteet on toteutettu.