Keskiviikkona 1.3.2023 Turku Science Park oy:n clean kärkiala ja Green Building Council Finland järjestivät Kestävät lähiöt -webinaarin ja keskustelutilaisuuden Turun Tiedepuiston Vierailu- ja innovaatiokeskus Joessa. Tilaisuudessa Turun seudun toimijat kutsuttiin keskustelemaan lähiöiden kestävyydestä, tulevaisuudesta ja ratkaisuista lähiöiden kasvavaan korjausvelkaan ja ilmasto- sekä resurssitehokkuustavoitteisiin liittyen. Tilaisuudessa kuultiin katsauksia meneillään oleviin ohjelmiin, joista voidaan nähdä yhtymäkohtia myös lähiökehittämiseen ja kehityksen rahoitukseen. Lisäksi kuultiin kaksi case-esimerkkiä lähiöalueiden kehittämisestä. Varsinaisen webinaariosuuden jälkeen paikan päällä keskusteltiin aiheen teemojen ympäriltä keskittyen erityisesti Turun seutuun.
Tilaisuuden avasi Turku Science Park oy:n Reeta Huhtinen. Hän alusti tilaisuuden teemaa YK:n kestävyysmääritelmän avulla. Rakentamiseen ja ekologiseen kestävyyteen liittyen lähiöiden kestävyydessä korostuvat erityisesti energia- ja resurssitehokkuus. Kaupunkien näkökulmissa varsinkin maankäytön suunnittelu, aluesuunnittelu ja palveluverkostot korostuvat. Yrityksille tärkeitä näkökohtia taas ovat erilaiset huolto- ja korjaustyöt ja taloyhtiöiden peruskorjausten rahoituksen haasteet. Aiheeseen liittyvät vahvasti myös lähiöiden elinvoimaisuus, identiteetti sekä sosioekonomiset olot.
Huhtisen jälkeen Ella Lahtinen esitteli toisen järjestävän organisaation FIGBC:n ja KIRA-kioski -hankkeen toimintaa ja tavoitteita. Tällä hetkellä hankkeen puitteessa on tarjolla vielä kesäkuun loppuun asti maksuton kiertotalouden perusteet -verkkokoulutus. Erillinen maksuton syventävä kiertotalouden jatkokurssi järjestetään 4.4. Hanke on alkanut 2020 ja päättyy tänä kesänä, päätöswebinaari järjestetään 3.5.2023.
Lahtinen avasi puheenvuorossaan myös kiertotaloutta lähiökontekstissa ja miten vaikuttavimpaan ratkaisuun ja toimintamalliin päästäkseen tulisi aina toimia jätehierarkian mukaisesti ja pitää materiaalien ja tuotteiden kierto mahdollisimman lyhyenä. Myös tarvehankintaa uuden rakentamisessa tulisi lisätä. Aluesuunnittelun puolella Lahtinen näkee paljon mahdollisuuksia edistää kiertotaloutta, FIGBC on julkaissut aiheesta myös Kiertotalouden ideakortin: Näin otat kiertotalouden mukaan aluesuunnitteluun.
Turun kaupunki ja EU ohjaavat lähiöitä kestäviksi
Alkupuheenvuorojen jälkeen Sini Mäkeläinen Turun kaupungilta kertoi lyhyesti Turun kaupungin kiertotaloustiekartasta sekä lähiövisiosta. Vuonna 2021 valmistuneen tiekartan mukaisesti kaupungin tavoitteena on, että sen kaupunkistrategian mukaiset resurssiviisauden periaatteet toteutuisivat Turussa vuoteen 2040 mennessä. Merkittävänä välitavoitteena on saavuttaa hiilineutraali kaupunkialue vuonna 2029. Tiekartassa ei keskitytä ainoastaan materiaaleihin, vaan myös laajemmin elinkaariajatteluun ja muihin kiertotalouden ulottuvuuksiin.
Turun lähiövisioon on pyritty osallistamaan asukkaita ja luomaan yhteistä näkemystä siihen, millaisia Turun lähiöiden halutaan tulevaisuudessa olevan. Visio ei ole tiekartta tai konkreettinen toimenpidesuunnitelma vaan nimenomaan visio, jota voidaan käyttää suunnittelun ja tavoitteiden asettamisen pohjana. Visiossa on pyritty positiiviseen viestiin ja sitä onkin lähdetty rakentamaan nimenomaan myönteisten seikkojen ja lähiöiden vahvuuksien kautta. Visiossa on vahva tausta-ajatus, että lähiöt voivat olla etulinjassa pyrittäessä kestävämpiin ja parempiin alueellisiin ratkaisuihin. Lähiövisio on yhteinen pelinavaus asukkaiden ja eri sidosryhmien kanssa. Kaupunki toivoo palautetta yhteistyömalleista sekä ideoita ja toiveita lähiövision edistämiseksi Turussa.
EU-erityisasiantuntija Miia Paananen kertoi Renovation wave -ohjelmasta sekä muista EU:n kestävää rakentamista ja lähiökehitystä tukevista tahoista. EU on asettanut tavoitteen hiilineutraaliudesta ja tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on asetettu myös useita erilaisia välitavoitteita. Rakentaminen, energiatehokkuus ja resurssitehokkuus ovat oleellisia osia Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa. Vuonna 2020 komission julkaiseman Renovation wave -strategian tavoitteena on tuplata EU-alueella tehtävien energiaremonttien määrä vuoteen 2030 mennessä. Tällä pyritään vähentämään rakennetun ympäristön aiheuttamia päästöjä, parantamaan ihmisten elinoloja sekä tukemaan kestävämmän rakentamisen liiketoimintaa alalla.
EU-komissio on halunnut laajentaa vihreää siirtymää myös muuten kuin teknisillä toimilla, jota varten on luotu mm. New European Bauhaus -aloite. Lisäksi kiertotalouden toimintasuunnitelma ja kestävän rahoituksen taksonomia ovat isoja kehityshankkeita, jotka ohjaavat rahoitusta ja kehitystyötä vihreään siirtymään – myös lähiöihin liittyen. Paananen esitteli useita Renovation wave -strategiaan liittyviä rahoitusmahdollisuuksia, joiden kautta tarjolla on paljon myös juuri lähiökehittämiseen sopivaa rahoitusta.
Hepokullan taloyhtiöiden jättimäinen peruskorjaushanke
Hepokulta-hanketta esittelivät Jussi Eronen ja Joonas Salonen Korjauspartnereilta. Kyseessä on Hepokullan lähiöalueen ryhmähanke, jossa tavoitteena on ollut antaa alueelle ja sen kiinteistöille uusi elämä. Hepokullan alueella kahdeksan taloyhtiötä olivat monenlaisten korjausten tarpeessa, mutta rahoitus oli kiven alla. Vaikka 70-luvulla rakentuneen alueen kiinteistöjen arvo oli kasvanut, korjausvelkaa oli paljon ja lainaa ei saatu, sillä silloisessa tilassaan yksittäisten kiinteistöjen arvo ei riittänyt pankille rahoituksen vakuudeksi.
Alueen kaikkia taloyhtiöitä hallinnoi Hepokullan Lämpö oy, joka toimi luontevasti taloyhtiöitä yhdistävänä tahona. Lämpöyhtiöllä oli myös motivaatiota kehittää aluetta. He tarvitsivat kuitenkin kehitystyöhön apua hankkeen johtamiseen ja konsultointiin sekä esimerkiksi erilaisten rahoitusvaihtoehtojen selvittämiseen. Tässä mukaan hankkeeseen tuli Korjauspartnerit. Yhtiöiden yhdistäminen yhdeksi suureksi hankkeeksi antoi neuvotteluvaraa pankin kanssa, ja hankkeessa päästiin yhteisymmärrykseen, että lainan vakuudeksi voitaisiin katsoa valmistuneen hankkeen arvo puolueettomasti arvioituna. Tällainen rahoitusmalli kuitenkin edellytti, että pankki pystyi luottamaan hankkeen valmistuvan ajallaan ja että riskit ovat muutoinkin hallinnassa.
Nyt hanketta on takana jo seitsemän vuotta. Alussa mukana olleista kahdeksasta taloyhtiöstä seitsemän sitoutui lopulta hankkeeseen. Danske Bank myönsi poikkeuksellisen rahoituksen ja aluetta lähdettiin kehittämään kaikissa taloyhtiössä yhtä aikaa, jolloin kiinteistöjen peruskorjauksen jälkeinen arvioitu arvo sekä hankkeen laajuus riitti pankille tarvittavan rahoituksen myöntämiseen. Korjauksien seurauksena rakennusten energiankulutuksen oli laskettu puolittuvan, minkä seurauksena hankkeelle myönnettiin tuolloin harvinainen vihreä laina. Taloihin tehtiin mm. julkisivusaneeraus, linjasaneeraukset sekä asennettiin maalämpö, lämmöntalteenotto ja varaus viilennykselle sekä aurinkopaneeleille ja sähköautojen lataukselle.
Myös kiertotaloutta ja kierrätystä on pyritty edistämään. Alueen väljyys on mahdollistanut hyvin esimerkiksi työmaa-aikaisen lajittelun. Energiatehokkuusparannuksien ansiosta kokonaiskustannuksiin saatiin haettua avustusta erinäisistä rahoitusohjelmista. Hepokullassa lähiöalueen parannus kokonaisuutena on ollut edellytys hankkeen rahoitukselle ja onnistumiselle. Hankkeen tuloksena kiinteistöjen arvoa on saatu nostettua varsin pienellä panostuksella ja yhtiöiden hoitovastikkeet ovat korjausten tarpeen vähenemisen ja energiankulutuksen vähenemisen seurauksena pienentyneet.
Lähiöuudistus Helsingissä – Karviaistie 12
Minna Lukander Suunnittelutoimisto Tallilta ja Rami Nurminen Helsingin asuntotuotannosta esittelivät Hepokullan esimerkin jälkeen Helsingin Malmilla sijaitsevaa Karviaistie 12 -hanketta. Hankkeesta pidettiin konseptikilpailu 1970-luvun lähiökorttelin päivittämisestä ja rakennusten korottamisesta, jonka voitti ehdotus ”Metsä puilta”. Voittavaan tiimiin kuului Tallin lisäksi A-konsultit ja Sitowise. Kilpailun tavoitteena oli löytää vaihtoehto purkamiselle ja käyttää puuta ehdotuksissa mahdollisimman paljon. Kilpailualueeseen kuului 8 Helsingin kaupungin omistamaa 3–4-kerroksista kirjahyllyrunkoista hissitöntä taloa.
Minna Lukander kertoi voittaneesta suunnitteluehdotuksesta, jossa pitkä kantamaton ulkoseinä poistetaan ja rakennuksen ulkopuolelle lisätään hissit. Rakennusten lisäkerrokset suunniteltiin perustettavaksi pilari-palkki-rakennejärjestelmällä vanhan perustuksen ulkopuolelle, jolloin säästytään olemassa olevien perustusten vahvistamiselta. Taloihin ehdotetut lisäkerrosten pohjaratkaisut suunniteltiin pitkälti alempien kerrosten pohjalta, jolloin olemassa olevia hormeja voidaan hyödyntää tehokkaasti. Suunnitelmassa hiilijalanjälkeen suhtauduttiin hyvin pragmaattisesti ja sen annettiin ajaa tarvittaessa arkkitehtonisen ilmaisun yli.
Kilpailun arviointikriteereinä toimivat kaupunkikuvaan sopiminen, arkkitehtuurin laatu ja hiilijalanjälki. Kilpailuun voittaneen Metsä puilta -ehdotuksen kustannusarvioinnissa peruskorjaus arvioitiin edullisemmaksi vaihtoehdoksi kuin purkava uudisrakentaminen. Myös hiilipäästöiltään korjaaminen arvioitiin 21 prosenttia pienemmäksi korjauksessa. Yhtenä kilpailun tavoitteena oli myös laajempi konseptointi ja ratkaisun skaalautuvuus sekä toteutettavuus. Kilpailuvoiton jälkeen ehdotuksen jatkokehityksessä tavoitteena oli kustannusten karsiminen ja toteutettavuuden parantaminen.
ATT:n Rami Nurminen kertoi hankkeen jatkokehitysvaiheesta, jossa tehtiin hiilijalanjälkilaskenta ja kustannustarkennus sekä kehitettiin rakennuksen e-lukua ja rakennettavuutta. Jatkokehitysvaiheenkin perusteella rakennuksen säilyttämisen arvioitiin olevan hiilipäästöiltään edukkaampaa kuin uuden rakentaminen. Hintaraamia kehitettiin ja se saatiin jo varsin lähelle ARAn rahoituksen vaatimia raameja. Hankkeen innovatiivisuuden ja puurakentamisen vuoksi hinta-arvio on tavanomaista toteutusta korkeampi. Ukrainan sota ja siitä seuranneet vaikutukset rahoitukseen ja hintoihin ovat kuitenkin nostaneet kustannusarviot raamien yli, minkä vuoksi hanke on ainakin tällä hetkellä jäissä.
Keskustelussa muun muassa alueellisen imagon merkitys
Webinaari-osuuden jälkeen paikallaolijoiden kesken tilaisuus jatkui vapaalla keskustelulla. Keskustelu soljui taloyhtiöiden isännöinnin laadusta ja isännöinnin yleisestä tilasta kaupungin ja muiden alueellisten toimijoiden rooliin, lähiöiden korjausvelkaan ja korjausrakentamisen osaamisvajeeseen.
Kaupunkien vastuu ja rooli koettiin keskittyvän vahvasti hyvinvoinnin mahdollistamiseen ja edistämiseen. Lähiöiden kehittämisessä tarvitaan myös alueellisen identiteetin huomioimista ja asukkaiden mukaan saantia, sillä yksittäisen rakennuksen kuntoon verrattuna alueellisella brändillä ja imagolla voi olla paljon suurempi vaikutus alueen houkuttelevuuteen ja tulevaisuuden kehitykseen.
Taloyhtiöiden korjausvelkaan tulisi pystyä puuttumaan mahdollisimman aikaisin ja se pitäisi myös tuoda vahvemmin esille kiinteistöjä ostettaessa ja myytäessä. Ostajille olisi tehtävä selväksi, että myös korjausvelka on velkaa, vaikkei se asunnon tiedoissa euromääräisesti näykään. Hepokullan tapaisten aluekorjausten keskitettyyn hallinnointiin olisi tarvetta ja keskustelussa pohdittiin, kuka voisi ottaa tällaiseen rooliin lähiöiden kehittämisessä.
Korjausrakentamisen ja kiertotalouden edellyttämää osaamista ei tällä hetkellä ole rakentamisen arvoketjuissa tarpeeksi. Yliopistoissa ei joko ole korjausrakentamisen ja kiertotalouden koulutustarjontaa tai sisällöt ovat tutkinnoissa alisteisia uudisrakentamiselle. Rakennusliikkeet myös nojaavat pääosin uudisrakentamiseen ja koettiin, että tässä tulisi tapahtua muutosta ja liiketoiminnan muuttamiseen tarvitaan myös koulutuksellista tukea.
