Elina Samila, FIGBC, haastatteli Janne Tikkamäkeä, Skanska, infrarakentamisen ympäristönäkökulmien muutoksesta. Tikkamäki toimii Väylä- ja Infrarakentamisen tulosyksikön johtajana ja on ollut mukana niin Lohja- Muurla (valmistunut 2009) kuin Lahden eteläinenkehätie Valtari moottoritiehankkeissa (valmistunut 2021). Näistä Valtatie 12 Lahden eteläisen kehätien hankeosa 1B tulee olemaan Suomen ensimmäinen BREEAM Infrastructure (ent. CEEQUAL) hanke. Tikkamäki kiteyttää suurten infrahankkeiden ilmastotyön lauseeseen ”säästynyt euro on säästynyt hiili”.
Suurissa moottoritiehankkeissa lähtökohtana on, että yhteiskunta tarvitsee paremman väylän. Tilaajan tehtävä on teettää tarvittavat selvitykset varhaisessa vaiheessa, kun suunnitelmiin on helppo vaikuttaa ja kilpailutuksessa arvioida vielä eri vaihtoehtoja, kuinka hankkeen toteutusta voidaan edelleen tehostaa.
Lohja – Muurla moottoritiehankkeessa tehtiin ideointivaiheessa paljon massaoptimointilaskelmia ja lopputuloksena maata siirrettiin noin miljoona kuutiota vähemmän kuin alkuperäisessä suunnitelmassa. Hankkeessa maamassojen optimoinnilla saavutetut ympäristöhyödyt ja kustannussäästöt olivat erittäin merkittävät. Hanke oli myös Skanskan ensimmäisiä suuren mittakaavan projekteja, jossa luonnon monimuotoisuus huomioitiin laajasti jo hankkeen varhaisesta vaiheesta lähtien. Hankkeessa toteutettiin seitsemän tunnelia, joilla säästettiin yläpuolella olevaa erämaata sekä mahdollistettiin hirvien ja liito-oravien liikkuminen.
BREAAM Infrastructure sertifiointi tuki ja joudutti kestäviä ratkaisuja
Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie hankeosa 1B, joka toteutettiin allianssina nimeltä Valtari. Päätös sertifioinnin hakemisesta tehtiin allianssille tyypillisessä kehitysvaiheessa. Sertifioinnin arviointikriteerit toimivat enemmän kestävää rakentamista edistävien päätöksiä ja ratkaisuja todentavana kuin ohjaavana työkaluna. Sertifioinnille ei myöskään asetettu liian tiukkaa tavoitetasoa, vaan sen avulla haluttiin selvittää Suomen moottoritiehankkeiden lähtötaso. Sertifioinnin kriteereiden täyttämistä edesauttoivat tilaajan ja allianssin tavanomaista laajemmat selvitykset, joita tehtiin hankkeen allianssimuodon mutta myös hankkeen kohtaaman vastustuksen vuoksi.
Sertifioinnin myötä ympäristövastuullisuus kohosi selkeämmin hankkeen prioriteetteihin ja kannusti henkilöstöä tuomaan ideoita rohkeammin esille. Hankkeessa mm. lyhennettiin tunneleita, jonka johdosta tarvittiin vähemmän betonia ja tekniikkaa sekä mahdollistettiin tarpeellisen eritasoliittymän rakentamisen aikaistamisen osaksi hanketta. Sertifiointiprosessin myötä tehty hiilijalanjälkilaskenta selkeytti eri vaihtoehtojen vaikutuksia ja suuri osa päätöksistä osoittautui hankkeelle hiilisäästön lisäksi taloudellisiksi, kuten vaihto edullisempaan uusiutuvaan energiaan.
Tapaturmataajuus ja ”ympäristötaajuus”
Tikkamäki vertaa toisiinsa työturvallisuuden kehitystä ja sen mittaamista tapaturmataajuuden tason kehityksellä. Tapaturmataajuudessa on työmailla päästy jo lähemmäs nollaa tai selvästi alle 10, ja Tikkamäki ideoi alan yhteiseksi ympäristömittariksi ”ympäristötaajuutta”. ”Työturvallisuuden kehittyminen kesti kaksikymmentä vuotta, mutta sama kehitys tulisi meidän saada aikaan ympäristövastuullisuuden osalta viidessä vuodessa”, toteaa Tikkamäki ja pohtii mitä voitaisiin käyttää ympäristöasioiden mittarina ja miten kehitystä saataisiin nopeutettua. Hiililaskenta tuo yhtenäisen laskentatavan mutta meidän on hyvä muistaa, että erittäin suuria vaikutuksia saadaan myös materiaalien käytöstä eli suunnitelmavaiheen ratkaisuilla, kuten tielinjauksilla. Olemmekin yhtä mieltä, että materiaalien käytön tehostamista varten on saatava toimivia työkaluja ja osaamista (suunnittelu, toteutus) sekä vaihtoehtoisten materiaalien tuntemista ja osaamista (ennen kaikkea suunnittelu) ja tilaajille rohkeutta kokeilla ja mahdollistaa uusia tuotteita, kuten uusiomateriaaleista valmistettujen tuotteiden käyttö. Tikkamäki uskoo, että kun kaikki saadaan mukaan talkoisiin alkaa yllättävän nopeasti tapahtua.
Lue lisää Skanskan tiedotteesta.