Rakennusala elää yhä rajattomien resurssien maailmassa

Kiinteistö- ja rakennusala elää yhä tiukasti lineaarisessa taloudessa eli “ota, käytä ja heitä pois” -maailmassa.

Teollisuudenaloista rakentaminen kuluttaa kaikkein eniten raaka-aineita – ja vain kaivosteollisuus synnyttää enemmän jätteitä. Rakennukset puretaan keskimäärin 50-vuotiaina, vaikka ne ovat rakennettu materiaaleista, jotka ovat käytännössä ikuisia. Rakennusosien uudelleenkäyttö ja uusiomateriaalien hyödyntäminen ovat vasta alkutekijöissään.

Jokaisen rakennuksen elinkaarella koittaa hetki, jolloin sitä ei enää pidetä ajanmukaisena ja käyttäjilleen houkuttelevana. Kiinteistönomistajan on päätettävä, jatketaanko rakennuksen elinkaarta korjaamalla vai puretaanko se. Päätöksen äärelle voidaan joutua nopeasti, jos rakennuksen kestävyysominaisuudet ovat jääneet ajasta jälkeen, eli vihreän sijaan rakennus nähdäänkin ruskeana rakennuksena.

Purku- tai korjauspäätöksen hetki on vedenjakaja hyvien ja huonojen kiertotalouspäätösten välillä. Esimerkiksi huonoa sijaintia ei voi korjata, mutta monta muuta asiaa voi. Jatkossa kaikkien tulisi suosia korjaamista, mutta millä keinoilla? Tulisiko purkamiseen puuttua jollain tapaa tai pitäisikö purkulupien myöntämisessä ottaa tiukempi linja?

Ruskeat rakennukset
Rakennuksesta voi tulla kiinteistönomistajalle rasite, jos se ei täytä kestävyysvaatimuksia, kuten energiatehokkuutta, ympäristösertifioinnin tasoa tai Pariisin ilmastosopimuksen mukaisuutta. Tällaista kiinteistöä voi olla vaikea vuokrata, kehittää, tai myydä eteenpäin.

Haaste alan toimijoille on omaksua uudenlainen ajattelu helppojen purkupäätösten sijasta. Kiertotalouden mukainen suunnittelu edellyttää uudenlaista osaamista ja ajattelua hankkeiden osapuolilta. Voidaanko rakennusta päivittää käyttökelpoisiksi pienin korjauksin ja jatkaa elinikää? Ja jos rakennus puretaan, kuinka rakennusosat saataisiin uudelleenkäyttöön, eivätkä ne päätyisikään jätteeksi?

Kaikista hankkeista syntyy rakennusjätettä, ja sitä voidaan hyödyntää uudelleen materiaalina, eli uusiokäyttää esimerkiksi rakennusmateriaalien tuotannossa. Lopputuloksena sekä päästöt että kustannukset laskevat. Työmaan hukkaa, eli ylijääneitä materiaaleja taas voidaan hyödyntää sellaisenaan muilla työmailla.

Onnistuminen edellyttää toimivaa logistiikkaa, sujuvaa tiedonkulkua ja yhteistyötä. Ja jos on aika purkaa rakennus, voidaan rakennusosat irrottaa, puhdistaa ja käyttää sellaisenaan uudelleen.

Aleksanterinkatu 13:n remontissa syntyvästä jätteestä kierrätettiin ja uusiokäytettiin yli 80 prosenttia

Ilmarisen omistaman Aleksanterinkatu 13:n kiinteistön sisätilat uudistetaan remontissa täysin.

“Ilmastotiekartassamme kerromme, miten pyrimme vähentämään sekä kiinteistöjen käytön että rakentamisen aikana syntyviä päästöjämme. Vaadimme urakkasopimuksessamme, että vähintään 70 prosenttia rakennus- ja purkujätteestä kierrätetään. Tavoitteemme on nostaa kierrätysaste 80 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä”, Ilmarisen rakennuttajapäällikkö Niina Nurminen sanoo.

Osa kiinteistön tavaroista, kuten keittiökalusteita, lasiseiniä ja hyllyjä, huutokaupattiin jo ennen purkutöiden aloittamista. Osa materiaaleista uusiokäytetään rakennuksessa tai Ilmarisen muissa kohteissa.

Esimerkiksi sisäpihan vanhan maisemahissin marmorit on tarkoitus hyödyntää kiinteistön uusissa rakenteissa. Vanhoja liukuportaita puolestaan on varastoitu varaosiksi kadun toisella puolella sijaitsevan Kämp Gallerian liukuportaisiin. Lisäksi muun muassa valaisimia, kaidepuita, rakennepalkkeja, savitiiliä ja kuparikattoa uusiokäytetään. Purkujätteestä metalli, lasi, puu, kiviaines ja kipsi pystytään kierrättämään.

Materiaalien uusiokäyttö on Suomessa vielä melko uusi asia, ja sitä mutkistavat lainsäädännössä esitetyt vaatimukset rakennusmateriaalien kelpoisuudelle rakennuskohteissa käytettäväksi. Kaikista kierrätetyistä materiaaleista ei ole dokumentteja saatavilla, joten ne joudutaan hyväksyttämään valvovalla viranomaisella erillisellä prosessilla

Tutustu Ilmarisen ilmastotiekarttaan