Rakennetun ympäristön osuus ilmastopäästöistä, raaka-aineiden kulutuksesta ja yhteiskunnan jätteiden synnystä on merkittävä. Samalla se kattaa noin 80 % kansallisvarallisuudestamme. Kiertotaloudella voidaan vähentää rakentamisen haittoja sekä säilyttää rakennuksiin sijoitettua arvoa hyvin monipuolisella keinovalikoimalla. Esimerkiksi olemassa olevien rakennusten säilyttäminen ja rakennusosien uudelleenkäyttö ovat olleet esillä eri medioissa.
Kuinka voimme mitata kiertotaloutta?
Kiertotalouden edistymistä ei kuitenkaan vielä seurata kovin kattavasti. Yksi yleisimpiä tapoja on katsoa kierrätysastetta, eli sitä kuinka suuri osuus jätteestä päätyy kiertoon uusiksi materiaaleiksi.
Tällä tavoin kuitenkin jää näkymättömiin esimerkiksi rakennusten käyttöiän pidentämisestä tai tilojen käytön tehostamisesta seuraavat hyödyt. Kiertotalouden toimenpiteillä on merkittävää potentiaalia ainakin hiilipäästöjen, resurssien louhinnan, ihmiskeskeisen maankäytön ja kaatopaikkajätteiden vähentämisessä. Kattavampia mittareita käyttämällä voidaan tehdä paremmin näkyväksi muutoin vähäiselle huomiolle jääviä keinoja kestävämmän rakennetun ympäristön luomiseksi.
Ehdotus yhteisistä mittareista pohjoismaissa
Kattavampien tilannekuvien saamiseksi Nordic network for circular construction -hankkeessa haluttiin laatia ehdotus yhteispohjoismaisista vapaaehtoisista mittareista rakentamisen kiertotalouteen. Projektissa aloitimme pohtimalla, mitä rakentamisen kiertotaloudessa tulisi ihanteellisesti mitata.
Kiertotalouden mittaamisessa tulisi päästä kohti parempaa kokonaiskuvaa. Rakennusjätteen kierrätysasteen lisäksi on tarpeen tarkastella esimerkiksi sitä, kuinka paljon rakennusosia saadaan uudelleenkäyttöön ennen niiden luokittelua jätteeksi, millaisia vaikutuksia olemassa olevien rakennusten käyttöiän pidentämisellä on, tai onko rakennusten käyttöasteita tehostamalla potentiaalia vähentää uudisrakentamisen painetta muuttovoittoisilla alueilla.
Haasteena on tiedon vähyys ja hajanaisuus
Kiertotalouden edistymisen mittaroinnin haasteena on, että monia näistä toimenpiteistä ei tällä hetkellä tilastoida, tai tieto toteutuneista toimenpiteistä, kuten rakennusosien säilyttämisestä ja uudelleenkäytöstä, on vain hankekohtaisissa Excel-tiedostoissa. Tietoa käyttöasteista löytyy tiettyjen rakennustyyppien osalta, esimerkiksi ARA-vuokratalojen käyttöasteita hyödynnetään päätöksissä uudistuotannon rahoituksesta.
Laajempi tieto rakennustyyppikohtaisista käyttöasteista sekä näiden muutostrendeistä auttaisi yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelussa, jotta tiloja ei rakenneta seisomaan tyhjillään. Projektissa havaittiin siis myös tarve uusille määritelmille, joiden avulla päättäjät, hankkeiden tilaajat ja suunnittelijat voisivat tehdä parempia valintoja.
Millainen on kiertotalouden mukainen uudisrakennus ja peruskorjaus, entä mitä ovat rakennustuotteiden olennaiset elinkaariominaisuudet? Esimerkiksi Norjassa kuuden kunnan yhteisessä FutureBuilt-ohjelmassa tällaiset määritelmät ovat jo käytössä kiertotalouden mukaisille uudisrakennus- ja peruskorjaushankkeille, mikä auttaa alaa siirtymään eteenpäin yhteisymmärryksessä.
Kiertotaloudesta ja sen mahdollisuuksista puhutaan tällä hetkellä paljon, mutta ymmärrystä toimenpiteiden toteutumisen laajuudesta ei ole. Valtiotasoisen materiaalitehokkuuden seuraaminen antaa valitettavan karkean kuvan rakennusalan edistykseen tai pysähtyneisyyteen. Yhteisen mittariston avulla Pohjoismaat voivat vahvistaa tahtotilaa toteuttaa kiertotaloutta rakennusalalla.
Metrics for circularity
To establish a common Nordic framework for monitoring circularity in construction, this report suggests new voluntary indicators. The full report is available on the Nordic Council of Ministers’ publishing platform.
